Veljesseura.org

Todistajat ovat ylpeitä "ykseydestään" ja luottamuksesta, joka jopa tuntemattomilla "veljillä ja siskoilla" on toisiinsa. Itse pidin tätä joskus ainutlaatuisena. Nyt olen ymmärtänyt kuinka väärässä olen ollutkaan. Tavallinen suomalainenkin luottaa jopa enemmän tuntemattomaan ihmiseen kuin todistaja. Todistajalla on aina "paha maailmallinen" -oletus päällä, kun hän on tekemisissä tuntemattomien kanssa. Omienkin keskuudessa on helppo saada "huonon seuran" ikuinen leima otsaansa, jolloin et todellakaan pääse nauttimaan "ainutlaatuisesta" ykseydestä ja luottamuksesta.

Itse olen saanut "maailmassa" osakseni vilpitöntä vieraanvaraisuutta enemmän kuin todistajana koskaan. Ihmiset ovat ensi tapaamisella päästäneet minut koteihinsa, olen saanut kyytejä paikkoihin joihin minun on pitänyt päästä, jne. Ja tämä on tehty aidosti vilpittömästi, ilman takaisinmaksuvelvollisuutta, joka on suorastaan sääntö todistajien keskuudessa.

Olen tullut siihen tulokseen, että minulle elämänpituisen ajan mainostettu "ykseys" ja "luottamus" ovat karkeita valheita. Kuitenkin niin monet pysyttelevät Vartiotornin varjossa, luullen, että se mitä he kokevat, on ainutlaatuista.

SuurinBabylon kirjoitti:Olen tullut siihen tulokseen, että minulle elämänpituisen ajan mainostettu "ykseys" ja "luottamus" ovat karkeita valheita.

Propagandaa termin varsinaisessa merkityksessä. Todellisuudessa ihmiset ovat vilpittömiä ja luotettavia jos ovat ollakseen. Jehovantodistajuudessa ykseys ja luottamus ovat käytännössä pelkkä tuote, jolla uskontoa markkinoidaan ja propagoidaan sekä sisäisesti että ulkoisesti. Lopputuote on siksi parhaimmillaankin melko teennäinen.

En minäkään ollut tänään hetkeäkään huolissani, kun unohdin lompakon tyrkylle golfbagini avonaiseen taskuun klubitalon edustalle. Siemailin taukojuomat kaikessa rauhassa, ja katso, kukaan ei ollut kajonnut lompakkoon. Pitäisikö tästä vetää jotain johtopäätöksiä golfin pelaajien ykseydestä, luotettavuudesta tai vilpittömyydestä, ja hehkuttaa sillä joka välissä? Ei. Siihen ei yksnkertaisesti ole mitään pakottavaa tarvetta.

Jees, kun jeppula hukkaa lompakkonsa ja joku paluttaa sen, palauttajassa onkin "jehovantodistaja-ainesta"...

Niinhän ne värvärikaksikot sanovat että meikäläisen pitäisi ruveta polttamaan tupakkaa kanssa kun kerran en ole todistajakaan.
Kännyköitä on joutunut palauttamaan eri laitoksissa henkilökunnalle. Toki käsitys on ettei niissä ole varastamista, sillä kun soittaa niin operaattori ilmoittaa poliisisedälle tämän pyynnön mukaisesti ?

SuurinBabylon kirjoitti:Tavallinen suomalainenkin luottaa jopa enemmän tuntemattomaan ihmiseen kuin todistaja. Todistajalla on aina "paha maailmallinen" -oletus päällä, kun hän on tekemisissä tuntemattomien kanssa.

Eilen joku naisihminen toi parinkymmenen metrin päästä automaattiin jääneen junalippuni keskellä aseman ruuhkaa. Joutui vielä varmistelemaan oliko mun lippuni. Saattoi tietysti olla JT, mutta todennäköisemmin ei.

Vieraas kirjoitti:

SuurinBabylon kirjoitti:Tavallinen suomalainenkin luottaa jopa enemmän tuntemattomaan ihmiseen kuin todistaja. Todistajalla on aina "paha maailmallinen" -oletus päällä, kun hän on tekemisissä tuntemattomien kanssa.

Eilen joku naisihminen toi parinkymmenen metrin päästä automaattiin jääneen junalippuni keskellä aseman ruuhkaa. Joutui vielä varmistelemaan oliko mun lippuni. Saattoi tietysti olla JT, mutta todennäköisemmin ei.

Unohdin kerran nostamani rahat pankkiautomaatin luukkuun. Seuraavana vuorossa ollut romani kiikutti ne erikseen minulle viereiseen kukkakauppaan. Varmuudella voin sanoa että henkilö ei ollut jt.

Minä löysin pari vuotta sitten lompakon, jossa oli sisällä reipas 800 € käteistä. Toimitin poliisin löytötavaratoimistoon kaikkine sisältöineen. Ei rehellisesti sanoen käynyt mielessäkään vetää välistä.

Jos minä löytäisin säkillisen rahaa, kuten joskus jt on jossain amerikoissa löytänyt, niin pitäisin sitä puoli vuotta kotona ja seuraisin uutisia tarkkaan.

Jos tuon säkin omistaisi joku isorikas, en palauttaisi sitä vaan pitäisin itselläni, koska olen köyhä ja tarvitsen rahaa minäkin. Ja isorikasta se ei hetkauta suuntaan eikä toiseen jos yks säkki rahaa puuttuu, olihan hänellä vara kadottaakkin se. Ja isorikas oppisi myös pitämään rahoistaan parempaa huolta.

Mutta jos kävisi ilmi, että uutisissa mainittaisiin että, ne olivat tavallisen pulliaisen talonostoon tarkoitetut rahat ja tuuli oli tempaissut säkin ja vienyt mennessään, niin omatuntoni saattaisi hiukan soimata, varsinkin jos tuo henkilö ei voi ostaa taloaan koska rahat ovat kateissa.

Ahneuksissani en kuitenkaan palauttaisi sitä, vaan uskottelisin itselleni, että näin se Jehova lopultakin pitää minusta huolta, kun otti säkin rahaa tollon käsistä ja antoi minulle.

Sitten yrittäisin palauttaa sitä , kun omatunto soimaisi, mutten voisi koska pelkäisin että poliisit ihmettelisivät että miksi palautan rahat vasta puolen vuoden kuluttua.

No, sitten keksisin, että löysin rahasäkin jostain puunoksalta ja vaatisin poliisilta että kirjallisesti sovitaan, että rahojen haltija maksaa 10% löytöpalkkion rahoistaan, ja hänen on pakko maksaa, poliisi ei luovuta niitä muuten.
Näin minäkin saisin kauheille kärsimyksilleni jotain lääkettä, kun jouduin puoli vuotta potemaan huonoa omaatuntoa ja ahdistusta.

Älkää hyvät ihmiset löydelkö rahasäkkejä, niistä tulee kauhea kärsimys.

En mää sen lompakon palauttamisesta jääny kitumaan

Minäkin palautin lompakon omistajalleen. Löysin nimen perusteella puhelinnumeron Enirosta ja kävi ilmi että vanhaksi rouvaksi osoittautuunut lompakon omistaja asui lähellä minua. Vein lompakon ko. vanhuksen kotiovelle. Ja tämän kaiken tein ilman "ainutlaatuista totuutta" tai uskoa jumaluuksiin.