Veljesseura.org

Töölöläinen-lehti omisti puoli palstaa JT-konventille. 1967 avatussa hallissa JT:t kokoontuneet vuodesta 1967 saakka. 45 vuotta siellä siis odoteltu Harmagedonia. 600 vapaaehtoista siivoaa ja eräs JT kertoi, että se hyödyttää molemmin puolin eli halli saa siivouksen ja JT:t kokoontumistilaa. Onko tällainen ympäripyöreä lausunto ymmärrettävissä niin, että JT:t saavat vuokra-alennuksia JT:ltä tai vapaan kokoontumisen siivoamista vastaan? En tiedä.

Jutun kuvatekstissä käytettiin termiä "jehovat". Hehkutettiin 5 000 kuulijan saapumista molempina viikonloppuina ja 10 000 kutsun jakamista ympäri Helsinkiä. Aika vähän tulijoita jaettuihin kutsuihin nähden ottaen huomioon, että suurin osa tulee seurakunnista.

Siis 1966 avatussa salissa

Vuonna 1978 oli kansainvälinen konventti Messukeskuksessa ja muistaakseni 80-luvun alussa pidettiin yksi konventti Tampereella kun Jäähalli oli remontissa. Vuonna -92 ei myöskään taidettu järjestää konventtia Jäähallilla kun oli kansainvälinen konventti Pietarissa. Muistaako kukaan muita poikkeusvuosia?

Ensimmäinen Helsingin jäähallissa pidetty konventti oli vuonna 1968, vuonna 1967 kokoonnuttiin Espoossa Otaniemen Dipolissa samoin kuin vuonna 1970. Vuonna 1969 oli kansainvälinen konventti Kööpenhaminassa jossa täysi suomenkielinen ohjelma (Suomessa ei konventteja).
Vuonna 1973 kansainvälinen konventti Olympiastadionilla. Vuonna 1978 ja 1983 paikkana oli Messukeskus. Vuonna 1981 jäähallin remontin takia pk-seudun julistajat olivat Tampereella konventeissa ja samoin tapahtui Pietarin konventtivuonna 1992.

"1969 oli kansainvälinen konventti Kööpenhaminassa "

-Suunnilleen, ellei ihan tarkastikin tuolloin oli porno vapautettu Tanskassa muttei vielä Suomessa. Oliko tuo konventille leimaa antavaa ?

Vuoden 69 konventtiin mentiin Simca tonnilla. Turun satamassa veljet jakoivat tarroja joita sitten liimattiin auton ahteriin ja ne joilla ei ollu tarroja pistivät kirjallisuutta takaikkunaan.

Vuoden -73 konventti oli kuitenkin se paras. Fiilinki oli tosi rautainen. Seurakunnan yksi vanhimmista veli Luhtaranta oli yrittänyt takoa teokratiaa päähäni. Muistaakseni meitä oli useampia kolmetoista vuotiaita kasteelle menijöitä. Taisi olla Ville, Sirpa, ja Marita minun lisäksi. Missähän nekin tänään on. Vieläkö hengailevat salilla. Paljoa en veli Luhtarannan opetuksesta tajunnut. Mahtoikohan itsekkään tajuta mitä sekoili. Ilmeisesti kuitenkin tarpeeksi sai taottua päähäni kasteelle pääsyyn. Intoa minulla kuitenkin oli kovasti. Olihan Harmageedonikin tulossa. Faija kertoi kaikille jotka jaksoivat kuunnella kuinka hän catepillarilla työntää pian kuolleita luterilaisia pappeja joukkohautaan ja entisenä Armeijan rakuunakersantina opettaa seurakuntalaisia ratsastamaan hevosella. Simcakin oli vaihtunut Volkkariin ja kyllä sillä Harmagedooniin asti ajellaan.

Konventissa olin apulaisena yhdelle Hakaniemen tai olisiko ollut Vallilan seurakunnan todella sympaattiselle tienraivaaja veljelle joka oli "siviilissä" leipuri. Meistä tuli hyviä kavereita ja tehtiin tuhansia munkkeja ja siinä sivussa kävin jopa kasteellakin. Ja konventin jälkeen heti lomaravarina kun nyt olin kastettu veli ja haavena Gileadin käynti jotta pääsisi neekereille totuutta saarnaamaan. (-70 luvulla sai vielä sanoa neekeri). Tosin Harmageedoni painoi päälle joten vanhemmat veljet meinasivat, että Gileadiin tuskin ehtisin.

Voi veljet ne oli aikoja ! Paras mitä jäi mieleen -73 konventista oli pari tosi kaunista blondiini kaksos-siskoa jostain Itä-Suomesta Kotkan Haminan suunnasta. Tyttöjen tarina jonka salassa kertoivat meille nuorille veljille teki suuremman vaikutuksen minuun, kuin lavalta tulleet kokemukset. Tytöt kertoivat joutuneensa erään oman seurakuntansa vanhimman yksityiseen puhutteluun siitä, kuinka olivat tulleet kokoukseen -70 luvun muodikkaissa kireissä housuissa. Ja vanhin oli vienyt heidän valtakunnansalin sivuhuoneeseeen ja maininnut huomanneensa että tyttöjen housut olivat niin kireät, että jopa häpyhuulet näkyivät. Tytöt olivat tämän rakentavan puhuttelun jälkeen päättäneet olla kunnon sisaria ja tulivat konventtiin mekot päällä. Se oli todellinen kannustava kokemus verrattuna lavalta tulleisiin tylsiin kehumisiin.

Pari vuotta ehdin olla kastettu julistaja, jopa aika innokaskin, melkein aina lomaravarikin. Melkein kertaheitolla kuitenkin uskoni teokratiaan, mutta ei Jumalaan häipyi.

Nyt ollaan jo sitten pitkälti toisella vuosisadalla. Ei ole Harmagedonia tullut ja olisin minäkin ehtinyt Gileadiin jos olisi teokraattista intoa riittänyt ja taitaa nuo häpyhuuli tytötkin olla jo pitkälti yli viisikymppisiä.

Vuonna 1973 koin jo olevani vieroitettu järjestöstä mutta tuo konventti oli todella kulttuurielämys. Minulla oli tuolloin mahtava stadilainen biletysverkosto ja meille tuli Amerikasta kavereita juhlimaan. Jotenkin tunsin huonoa omaatuntoa sisaria kohtaan, sillä tiesin ajattelevani tulevaisuudestani tykkänään erilailla kuin he- mutta tuossa yhteydessä ei ollut korrektia ilmaista syvimpiä tunteitaan.

Lähimmät veljet ymmärsivät että kuljin jo omalla itse valitsemallani polulla.