Veljesseura.org

Eräs Jt-yhteisössä elävä yleinen kaksoisajattelumainen harha on se, että sanomaansa viedessään Jehovan todistajat muka "vaihtavat ihmisten kanssa ajatuksia" tai että he "kuuntelevat ihmisiä". Usein kuulee todistajien puhuvan myönteiseen sävyyn siitäkin, että puhuteltavalla on "omia ajatuksia". Yleensäkin ihmisten ovilla pyritään olemaan näennäisen kunnioittavia ja kaikin puolin myötäkarvaan. Toisin sanoen luodaan illuusio dialogiasta, tasapuolisesta keskustelutilanteesta.

Idea dialogian näkökulmaan minulla syntyi lukiessani kirjaa, josta aiheeseen liittyvä ote tässä:

"Dialogia voidaan luonnehtia edelleenkin molemminpuoliseksi prosessiksi. Dialogissa ei ole kysymys oman totuuden tarjoamisesta toiselle osapuolelle, vaan päinvastoin tilanteesta, jossa molemmat osapuolet alistavat itsensä muutokselle. Tämä vaatii osaltaan myös sitä, että sen tai tuon ihmisen tai yhteisöllisen tahon on oltava valmis ottamaan vakavasti myös sen kaltaiset käsitykset, jotka näyttävät heistä alun perin alkeellisilta, vääriltä tai järjettömiltä. Kysymys on ei yksin näennäisen puheoikeuden antamisesta, vaan aivan aidosta kunnioittamisesta."

(Teemu Jokela, 2010: "Harhaisuus yhteisöllisenä ilmiönä", s. 64)

Omia Jt-vuosiani muistellessani tulee mieleen, että Jehovan todistaja pitää lähtökohtaisesti ovenavaajan esittämiä näkemyksiä "väärinä" tai "järjettöminä", jos ne eivät satu sopimaan yhteen Vartiotornin senhetkisen opin kanssa. Tätä ei kuitenkaan saa näyttää puhuteltavalle! Sen sijaan täytyy esittää kunnioittavaa kuuntelijaa (vrt. näennäisen puheoikeuden antaminen) ja samalla etsiä kuumeisesti tilaisuuksia, joissa tuoda Vt-seuran oppia esiin muka omina mielipiteinään tai Raamatusta opittuina oikeina totuuksina. Todellisuudessahan kyse on vain ja ainoastaan Vt-seuran ylhäältä päin sanelemasta dogmista ja maailmankatsoumuksesta.

Jokainen Jehovan todistaja tietää, ettei hän kenttätyötä tehdessään alista itseään minkäänlaiselle muutokselle, vaan saarnaa Ainoaa Oikeaa Totuutta "pimennossa eläville". Tässä siis jälleen yksi ilmaus siitä epärehellisyydestä ja kaksinaamaisuudesta, johon ihminen Jt-piirissä huomaamattaankin joutuu mukaan.

Toinen piirre, missä kaksoisajattelu toimii vahvasti, on se, ettei saarnaamistyö ole todistajien mielessä käännyttämistä. Kuitenkin se on ainut päämäärä, johon pyritään, kenttätuntien keräämisen lisäksi, hyväksynnän saamiseksi seurakunnalta. Täysin verrattavissa puhelinmyyjään, jonka ainut tarkoitus on saada lehti asiakkaalle, saadakseen siitä palkkansa.
Kuunteleminen ja hiljaa oleminen toisen puhuessa ovat kaksi eri asiaa, vaikka toinen osapuoli (ehkä kumpikaan?) ei välttämättä näitä osaa erottaa.

Sinällään järjestö ei käytä sanaa 'dialogi', ehkäpä juuri sen vuoksi, että ihnmiset saattaisivat havahtua ajattelemaan, ettei saarnaamistyö täytä sanan merkitystä. Toisaalta järjestö on saanut muutenkin sanat tarkoittamaan mitä haluaa; monologin tarkoittamaan keskustelua, ja järjestön artikkelin lukemisen tarkoittamaan perusteellista tutkimista.

Tässäpä tilanteeseen melkein sopiva linkki:
http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=96987

"järjestön artikkelin lukemisen tarkoittamaan perusteellista tutkimista. "

Näih. Kunnon jeppulan tulee lehteä lukiessa ajatella että "Seura on asian huolella tutkinut, joten kaikki mitä mun tarvii aiheesta tietää on painettu tähän, aamen".

Voimantorni kirjoitti:Eräs Jt-yhteisössä elävä yleinen kaksoisajattelumainen harha on se, että sanomaansa viedessään Jehovan todistajat muka "vaihtavat ihmisten kanssa ajatuksia" tai että he "kuuntelevat ihmisiä". Usein kuulee todistajien puhuvan myönteiseen sävyyn siitäkin, että puhuteltavalla on "omia ajatuksia". Yleensäkin ihmisten ovilla pyritään olemaan näennäisen kunnioittavia ja kaikin puolin myötäkarvaan. Toisin sanoen luodaan illuusio dialogiasta, tasapuolisesta keskustelutilanteesta.

Idea dialogian näkökulmaan minulla syntyi lukiessani kirjaa, josta aiheeseen liittyvä ote tässä:

"Dialogia voidaan luonnehtia edelleenkin molemminpuoliseksi prosessiksi. Dialogissa ei ole kysymys oman totuuden tarjoamisesta toiselle osapuolelle, vaan päinvastoin tilanteesta, jossa molemmat osapuolet alistavat itsensä muutokselle. Tämä vaatii osaltaan myös sitä, että sen tai tuon ihmisen tai yhteisöllisen tahon on oltava valmis ottamaan vakavasti myös sen kaltaiset käsitykset, jotka näyttävät heistä alun perin alkeellisilta, vääriltä tai järjettömiltä. Kysymys on ei yksin näennäisen puheoikeuden antamisesta, vaan aivan aidosta kunnioittamisesta."

(Teemu Jokela, 2010: "Harhaisuus yhteisöllisenä ilmiönä", s. 64)

Omia Jt-vuosiani muistellessani tulee mieleen, että Jehovan todistaja pitää lähtökohtaisesti ovenavaajan esittämiä näkemyksiä "väärinä" tai "järjettöminä", jos ne eivät satu sopimaan yhteen Vartiotornin senhetkisen opin kanssa. Tätä ei kuitenkaan saa näyttää puhuteltavalle! Sen sijaan täytyy esittää kunnioittavaa kuuntelijaa (vrt. näennäisen puheoikeuden antaminen) ja samalla etsiä kuumeisesti tilaisuuksia, joissa tuoda Vt-seuran oppia esiin muka omina mielipiteinään tai Raamatusta opittuina oikeina totuuksina. Todellisuudessahan kyse on vain ja ainoastaan Vt-seuran ylhäältä päin sanelemasta dogmista ja maailmankatsoumuksesta.

Jokainen Jehovan todistaja tietää, ettei hän kenttätyötä tehdessään alista itseään minkäänlaiselle muutokselle, vaan saarnaa Ainoaa Oikeaa Totuutta "pimennossa eläville". Tässä siis jälleen yksi ilmaus siitä epärehellisyydestä ja kaksinaamaisuudesta, johon ihminen Jt-piirissä huomaamattaankin joutuu mukaan.

Osuvasti sanottu Voimantorni!

Viimeisinä vuosina ollessani Jehovan todistaja saatoin istua palveluskokouksessa ja miettiä, miksi ihmeessä meille opetetaan valtakunnan palveluksessa "myymään uskontoamme". Harjoituspuheissa ja näytteissä opetettiin miten sanoa jos vastapeluri (ovenavaaja) sanoo sitä tai tätä.. Samalla tavalla puhelinmyyjät ja ov-ovelle-pölynimurikauppiaat toimivat jos vastapelurit sanovat sitä tai tätä. Kauppamiehiä siis ollaan, olkoon kysymyksessä ikuinen elämä tai lehden tilaus.

En haluaisi olla kielipoliisi, mutta mua aina kiusaa käsitteistön väärinkäyttö. Käsittääkseni dialogia on menetelmän määritelmä, dialogi taas itse käsitteen määritelmän mukainen keskustelu. Yksi a pois otsikosta niin olen taas tyytyväisempi...

Vieras kirjoitti:Harjoituspuheissa ja näytteissä opetettiin miten sanoa jos vastapeluri (ovenavaaja) sanoo sitä tai tätä..

Ellen aivan väärin muista, tätä metodia kutsuttiin teokraattisessa palveluskoulussa "keskustelun esteiden poisraivaamiseksi".

Vieras kirjoitti:Samalla tavalla puhelinmyyjät ja ov-ovelle-pölynimurikauppiaat toimivat jos vastapelurit sanovat sitä tai tätä.

Näin siitäkin huolimatta, että Raamatun ideaali asiasta kuuluu seuraavasti:
"sillä me emme ole Jumalan sanan kaupustelijoita, niin kuin monet ovat" - 2. Kor. 2:17 (UMK)

Vieras kirjoitti:Kauppamiehiä siis ollaan, olkoon kysymyksessä ikuinen elämä tai lehden tilaus

Niin se vaan menee. Perinteisissä jumalissa on se huvittava piirre, että ylivertaisuudestaan huolimatta ne kaikki tarvitsevat kuitenkin ihmisten työpanosta sekä rahaa oman asiansa edistämiseksi.

Kivetkin puhuisivat, mutta ovat hiljaa, jostakin syystä. "System error 404 in stones, speaking failed"?

Ovia rimputellessa tuli aina tunne että tässä ei nyt olla rehellisellä asialla, ikään kuin piilottelisin jotain. Ovenavaajallehan ei koskaan suoraan esitetä "totuutta" vaan ohje kuuluu että kiinnostusta pitää ylläpitää pienissä erissä, eikä antaa kaikkea kerralla. Tämä palvelee sitä tarkoitusta että kiinostus lahkoon ei romahda heti kättelyssä, vaan ensin pyritään rakkauspommittamaan (tai "osoittamaan henkilökohtaista kiinnostusta") ja luomaan suhde käännytettävään. Vasta myöhemmin tuodaan kummalliset lahko-opit kuten 144 000, YK ilmestyskirjan petona, sukupolvioppi, verioppi ja monet muut. Kun "kiinnostuneella" on jo "ystäviä" seurakunnassa ja hän on ehkä jo luopunut joistain vääristä tavoista on VT-seuran höpötykset helpompi hyväksyä.

VT-seura tietää että jos "totuus" esitettäisiin yhdelle kertaa jollekin ihmiselle ei kukaan ottaisi todistajia vakavasti.

SuurinBabylon kirjoitti:VT-seura tietää että jos "totuus" esitettäisiin yhdelle kertaa jollekin ihmiselle ei kukaan ottaisi todistajia vakavasti.

Samoin Vt-seura tietää, ettei kenestäkään tule jehovantodistajaa jos keskustelun pohjana olisi pelkkä Raamattu. Käännytykseen tarvitaan aimo annos suostuttelua ja linssiinviilausta, siksi kiertely ja kaartelu.

Markku Meilo kirjoitti:

SuurinBabylon kirjoitti:VT-seura tietää että jos "totuus" esitettäisiin yhdelle kertaa jollekin ihmiselle ei kukaan ottaisi todistajia vakavasti.

Samoin Vt-seura tietää, ettei kenestäkään tule jehovantodistajaa jos keskustelun pohjana olisi pelkkä Raamattu. Käännytykseen tarvitaan aimo annos suostuttelua ja linssiinviilausta, siksi kiertely ja kaartelu.

Linssiin viilaus on mennyt niin pitkälle että jopa kiinnostuneen Raamattu pyritään jo heti alussa vaivihkaa vaihtamaan väärennettyyn kappaleeseen. Hyvä tapa ujuttaa Uuden maailman käännös kiinnostuneelle on antaa se "lahjana".

SuurinBabylon kirjoitti:Linssiin viilaus on mennyt niin pitkälle että jopa kiinnostuneen Raamattu pyritään jo heti alussa vaivihkaa vaihtamaan väärennettyyn kappaleeseen. Hyvä tapa ujuttaa Uuden maailman käännös kiinnostuneelle on antaa se "lahjana".

Kun UMK oli uutta, niin silloin esitettiin kovin painokkaasti, että kaikki Raamatut kelpaavat kun Vt-näkemyksiä tutkaillaan. Eräs entinen vanhin kertoi kuinka hänen lainattua salin lavalla Kirkkoraamattuamme, häntä rohkaistiin olemaan toistamatta sitä.

Toisaalta taas olen lukenut, että KIT:in kanssa olisi kehotettu olemaan varovainen.

Omaan käsityksen, että ovelta-ovelle-työssä kelpaa vaikka Koraani. Ainaki alkuun luonani käytettiin KR33/38:aa.
KIT sen sijaan on hyvin vaarallinen kirja, eipä kumma, jos varoitellaan käyttämästä. Kas ei se vielä mitään, jos oikealla palstalla kulkeva UM-teksti ei täsmää kreikkalaisen kanssa, mutta kun sen kreikkalaisen teksti alla kulkeva englanninkelinenkään ei aina täsmää sen kreikkalaisen kanssa.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Omaan käsityksen, että ovelta-ovelle-työssä kelpaa vaikka Koraani. Ainaki alkuun luonani käytettiin KR33/38:aa.
KIT sen sijaan on hyvin vaarallinen kirja, eipä kumma, jos varoitellaan käyttämästä. Kas ei se vielä mitään, jos oikealla palstalla kulkeva UM-teksti ei täsmää kreikkalaisen kanssa, mutta kun sen kreikkalaisen teksti alla kulkeva englanninkelinenkään ei aina täsmää sen kreikkalaisen kanssa.

Eikö KIT:in painaminen ole lopetettu jo aikoja sitten? Jos on, niin syy on ilmeinen.

Saattaahan se noinkin olla. Mun KIttini on präntätty 1985 Brasiliassa koodinimellä int-E.
Lisään: Sain tämän mainion teoksen 5 vee sitten ja olen tästä lahjasta hyvin kiitollinen paikallisille todistajille.