Päädyin tutkimaan Raamattua tuttavani kanssa ja kävin muutamassa kokouksessakin. Tutkiminen oli mielenkiintoista ja kerrankin sai käydä jonkinlaisia kunnon keskusteluita uskontoon liittyvissä asioissa. Kokouksissa ilmapiiri oli lämmin ja minua ilahdutti ihmisten vilpittömyys, ainakin aluksi.
Jotkut asiat koin kuitenkin vähän hankalimmiksi asioiksi mieltää: Jehovan todistajien näkemykset evoluutiosta, homoseksuaaleista, verioppi, suhtautuminen eronneeseen Jehovan todistajaan..yms.
Tuli ehkä vähän sellainen, että mitä enemmän tiesin kys. uskonnosta, niin sitä vähemmän halusin enää tutkia ja mitä enemmän tutkin minun kuitenkin odotettin omaksuvan joitakin asioita: säännöllisen rukoilemisen, tupakoinnin hylkäämisen (poltan aina satunnaisesti, mutta silti) ja varmaan eloani avoliitossa katsottiin myös vähän pahalla.
Kokouksissa, kuten sanoin, ihmiset ovat kovin vilpittömiä ja siellä on kovin lämmin vastaanotto. Kaikki vaikutti täydelliseltä. Kuitenkin koin, että siellä oli ainakin kahdenlaisia todistajia: ne jotka olivat syntyneet todistajaperheeseen ja sitten oli näitä, jotka olivat liittyneet vanhemmalla iällä todistajiin. Jälkimmäisistä välittyi minulle ainakin melko haavoittuvainen kuva. Heillä tuntui myös olevan enemmän paineita löytää kumppani avioliittoon.
Lopulta lakkasin käymästä kokouksissa ja en enää kysellyt tuttavaltani Jehovan todistajuudesta. He varmaan vaistosivat tästä ettei minusta todistajaa saa ja ovat lakaneet pitämästä yhteyksiä.
Kaipaan kyllä vähäsen sitä kokouksien mukavaa ilmapiiriä ja tutkimisesta seuranneita keskusteluita, mutta parempi varmasti näin. Raamattua aion varmasti vielä lueskella, sillä siellä on niitä hyviäkin oppeja, mitä melkein jokaisen soisi noudattaa.
.