Veljesseura.org

Miten aikuiset miehet voi olla niin tosissaan joistakin pikkutehtävistä. Onko se nyt niin hirveän vastuullista olla ajanottajana ja kilauttaa kelloa seurakunnassa. Tai lukea ääneen toisten valmiiksi jäsentämiä puheita. Tai tehdä yhteenvetoja kenttäraporteista. Tai jakaa lehdet pöydästä srk:laisille?

Ei ne niin kovin vaikeita tehtäviä ole, mutta jos niistä ei tärkeiltäisi, ei kukaan haluaisi lahkon ilmaista pakkotyötä vaivoikseen. Esimerkiksi raporttien tivaaminen laiskoilta srk:laisilta on varmaan turhauttavaa, sinne kun annetaan keksittyjäkin tunteja.

Mutta kun nämä thetävät glorifioidaan työksi Jehovalle eikä tosiasiassa lahkolle, niitä hoidetaan kummallisen tärkeille. Eihän aina ole edes varmaa, säilyykö Betelin "työpaikka", jos ei enää tarvita tai ei työhön kykene. Epävarmaa hommaa. TR menttää eläke-etujaan, ehkä.

JT veljet on sen verran lapsenoloisia että lähes kaikki tehtävät tuntuvat kuin olisi etuoikeutettu johonkin suurempaan.

Puheiden pitämisestä voi itseasiassa olla hyötyäkin nuoremmalla iällä, mutta pidemmän päälle se vain taannuttaa innokkaimmankin veljen tylsän liturgian toistajaksi jonka sisällöstä ei ole itsekään täysin vakuuttunut.

Oma isäni on lapsellisen innoissaan saadessaan jonkin tehtävän seurakunnassa. AP:n natsat aikoinaan vaikuttivat samoin, kun sotamies olisi ylennetty kenraaliksi. Voi sitä saapastelun ja hymistelyn määrää kokouksissa - kuin kukkona tunkiolla.
Nykyään yrittää kaikkensa vanhimpien kanssa, jotta saisi ne seuraavat natsat. Muita ylenkatsoo ja vanhimpia nöyristelee minkä voi.
Oma isäni on minulle aina rakas, ja juuri siksi voinkin pahoin tämän alennustilan nähdessäni.
Hänelle tärkeintä(kuten niin monelle muulle jt:lle) on ravintoketjussa yleneminen järjestön sisällä.

Itsellä oli aikoinaan vastuuna äänilaitteet mutta sitten kun "hölmöilin" kaikkea ei sallittua nii se etu otettiin heti pois.

Vieras kirjoitti:Miten aikuiset miehet voi olla niin tosissaan joistakin pikkutehtävistä.

Veikkaisin asialla olevan jotakin tekemistä sen kanssa, että muut hyväksytyt ja/tai realistisesti saavutettavissa olevat pätemisen aiheet on järjestön toimesta puristettu minimiin.

Henekka83 kirjoitti:Itsellä oli aikoinaan vastuuna äänilaitteet mutta sitten kun "hölmöilin" kaikkea ei sallittua nii se etu otettiin heti pois.

Tehtävän poiston kautta voidaan "näpäyttää" ja viestiä koko srk:lle, että nyt tolla tuli töpättyä - ja muut hylkii. Sanatonta viestintää.

Itse tein koko seurakunnan alueet uuteen uskoon (adventisteiksi? ), oli aika urakka kun 92 alueesta tuli 314 kappaletta. Kiitoksen puolentoista vuoden urakasta otti aluepalvelija... Saatuani urakan valmiiksi ja havaittuani asiantilan aloin tekemään tunteja kynällä.

Urakan suuruudesta saa käsityksen kun ajattelee 35 000 asukkaan kaupunkia. Piirsin vimosen päälle kartat kaikista kerrostaloalueista, ja laskin kaikki asunnot koko ketun kaupungista että sain alueet 35-50 asunnon ryhmiin. Maaseutualueista tein isommat kartat joissa alue oli värillisenä karttana mustavalkoista ympäröivää aluetta vasten.

Arvioisin käyttäneeni duuniin noin 400 tuntia.

Henekka83 kirjoitti:Itsellä oli aikoinaan vastuuna äänilaitteet mutta sitten kun "hölmöilin" kaikkea ei sallittua nii se etu otettiin heti pois.

Minäkin olin äänentoistomies, ja siinä sivussa säädin puhujanpöytää optimaaliseksi vuoroon asettuvalle puhujalle. Enpä muista ylpeyteni käyneen kovin merkittävissä sfääreissä tuon "edun" vuoksi. Ja kuten sinä, myös minä havaitsin omakohtaisesti, että hölmöily edistää joutilaisuutta

sinner74 kirjoitti:

Henekka83 kirjoitti:Itsellä oli aikoinaan vastuuna äänilaitteet mutta sitten kun "hölmöilin" kaikkea ei sallittua nii se etu otettiin heti pois.

Minäkin olin äänentoistomies, ja siinä sivussa säädin puhujanpöytää optimaaliseksi vuoroon asettuvalle puhujalle. Enpä muista ylpeyteni käyneen kovin merkittävissä sfääreissä tuon "edun" vuoksi. Ja kuten sinä, myös minä havaitsin omakohtaisesti, että hölmöily edistää joutilaisuutta

Minäkin olen ollut "vastuussa" äänilaitteista. Seurakunnan äänilaitepöydän eteen oli kyhätty sellainen suihkusermi peittämään näkyvyyden roikkuviin johtoihin ja sekalaisiin laitteisiin. Kun siirsi tuolin tuon sermin taakse pystyi ottamaan torkkuja kesken kokousohjelman, eikä kukaan huomannut. Pää vain pöydälle ja unten maille. Tätä tuli harrastettua usein, varsinkin sunnuntain aamuesitelmien kohdalla.

Onneksi en koskaan vajonnut niin syvään uneen että olisin unohtanut laitteet kokonaan. Muutenhan joku olisi huomannut etten ollut läsnä nauttimassa hengellisestä ravinnosta oikeaan aikaan. En kyllä tiedä olisiko sitäkään paheksuttu, kun seurakuntamme Vartiotornin tutkistelun vetäjällä oli tapana ottaa avoimesti nokoset ennen tuohon vaativaan tehtävään ryhtymistä. Siinä hän usein nuokkui eturivissä koko sunnuntain esitelmän ajan.

Vieras kirjoitti:Tehtävän poiston kautta voidaan "näpäyttää" ja viestiä koko srk:lle, että nyt tolla tuli töpättyä - ja muut hylkii. Sanatonta viestintää.

Lienee lähinnä itsetuntokysymys. Tavallisesti "etu" todistajuudessa on perin vähäinen muualla, kuin omassa piirissä ja tapaa tietää ainoastaa lisää puurtamista. Lieneekö tämä "edun" arvoista?

Lisään: Tietty, hylkii. Osaavat tehdä muuallakin. Ei koskaan pitäisi laittaa kaikkia munia yhteen koriin. Tulee jättää hiukka pelivaraa ihmissuhteisiin, jos mahdollista on. Ainahan tämä ei ole mahdollista.

kaksitornia kirjoitti:JT veljet on sen verran lapsenoloisia että lähes kaikki tehtävät tuntuvat kuin olisi etuoikeutettu johonkin suurempaan.

Puheiden pitämisestä voi itseasiassa olla hyötyäkin nuoremmalla iällä, mutta pidemmän päälle se vain taannuttaa innokkaimmankin veljen tylsän liturgian toistajaksi jonka sisällöstä ei ole itsekään täysin vakuuttunut.

Olen jokseenkin eri mieltä mutta samaa mieltä.

Mikäli esim. riittävät natsat tulee kohdalle niin myös silloinhan voi saada etuisuuden pitää puheita myös muissa seurakunnissa. Eli kokea kuvainnollisen johtajuuden tunnetta ja eräänlaista mainetta. Nimittäin Jehovan Todistajien kesken sisäisesti myös pohditaan vierailevan puhujan sanotaanko puheen sisältöä ja esiintymistä.

Yksi vilpitön veli tuossa aikaa sitten totesi: "Se on ihan kiva käydä välillä pitämässä puheita toisessa Seurakunnassa". <- mikäs siinä kun maine/tunnettavuus leviää ja mahdollisuuksia vartiotorniseurassa aukeaa enemmän ja enemmän. Ja se maineen/auktoriteetin/suosion tunne, kenties ?
-> yleisön kommentit: kyllä se piti todella hyvän puheen. Nämä kun kantautuvat puheenpitäjän korviin niin eräällä tapaa saattaa olla ylpeä onnistumisestaan.

Ja toki aina edistyessään voi saada tilaisuuden puhua itse tm Jehovan järjestämässä konventissa. Joillekin vilpittömille todistajille tämä voi olla eräänlainen kuvainnollinen huippu-saavutus.

Mag Mell kirjoitti:

Vieras kirjoitti:Miten aikuiset miehet voi olla niin tosissaan joistakin pikkutehtävistä.

Veikkaisin asialla olevan jotakin tekemistä sen kanssa, että muut hyväksytyt ja/tai realistisesti saavutettavissa olevat pätemisen aiheet on järjestön toimesta puristettu minimiin.

Ylläoleva yhdistettynä seuran mytologiaan. Mitä korkeamman tittelin saat, sitä a)edistyneempi olet hengellisesti b) pätevämpi c) viisaampi d) saat tietää muiden yksityisasiat ja lista jatkuu...

Omasta mielestäni tehtäviin joko ajaudutaan tai valitettavasti n.95% tekee mitä tahansa saadakseen ne.

Siksi vanhimmistotkin ovat täynnä kyseenalaista porukkaa...

Bergerac kirjoitti:Ja toki aina edistyessään voi saada tilaisuuden puhua itse tm Jehovan järjestämässä konventissa. Joillekin vilpittömille todistajille tämä voi olla eräänlainen kuvainnollinen huippu-saavutus.

Muistaisin että ns. vastuullisilla veljillä oli avoimesti tapana puhua "konventtipuhujista" ja "salikasvoista", viitaten siis esiintymistaitoon.

Ei ole "Notre-Damin kellonsoittaja", vaan "Valtakunnansalin kellonsoittaja".