SuurinBabylon kirjoitti:Mitä mieltä veljesseuralaiset ovat: onko hallintoelin tietoinen Totuuden huijauksenomaisesta luonteesta ja toimii itsekkäistä motiiveista? Vai toimivatko he pelkässä harhaisessa vilpittömyydessä?
Tämä on mielestäni kiinnostava kysymys, tätä samaa on tullut vuosia pohdittua. Myös j-w.netissä on aiheesta hyvä ketju.
Näitä miehiä paremmin tuntevat keskustelijat ovat esittäneet, että porukasta löytyy sekä vilpittömiä että vähemmän vilpittömiä. Mitä enemmän historiaa ja opillisia käännöksiä seuralla on takana, sitä isompi jälkimmäisen ryhmän osuuden on pakko olla.
Yksi selitys paljon puhutun kognitiivisen dissonanssin sietämiselle voi olla, että vallanhimoinen ihminen pyrkii aina pykälän verran ylöspäin, kunnes huomaa päätyneensä korkeimmalle mahdolliselle tasolle. Tässä kauheassa tilanteessa ihminen alkaa uskoa, että käskemässä on vielä joku, eli se kuuluisa pyhä henki. Kollektiivinen harha pakottaa uskomaan, että tämä pyhä henki tosiaankin ohjaa ryhmän päätöksiä jotenkin. Kukaan jäsenistä ei oikein tunnu tietävän miten, mutta jotenkin.
Franzin jälkeen ei ole noussut uutta “profeettaa”, jäljellä on enää näitä luotettuja yhtiön miehiä, jotka jatkavat vanhaan malliin ja nauttivat asemansa tuomista eduista. Vanhat totuudet täytyy pitää kasassa vaikka purukumilla paikkaamalla, tästä esimerkkinä täysin päätön kahden sukupolven korjausliike. Hallintoelimen jäsenet ovat aikaisemmin luodun konseptin vankeja. Tavallaan vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole.
Brooklynin Betelissä itse olleiden tarinoista on käynyt myös ilmi, että moni hallintoelimen jäsenistä
ei tunne kunnolla järjestön historiaa, mikä on ulkopuoliselle hämmästyttävää. Ehkä on helpompi elää valtansa kanssa kun sulkee silmänsä menneisyydeltä?
Lähipiirin lausuntoihin täytyy aina suhtautua pienellä skeptisyydellä, mutta jos kaikki kertovat samaa tarinaa, uskottavuus kyllä lisääntyy. Erittäin moni kertoo Brooklynin Betelin totalitaarisesta ilmapiiristä ja hallintoelimen vähemmän kristillisistä luonteenpiirteistä. Alamaisille on tosiaan käynyt selväksi kuka järjestöä johtaa. Osa meistä saa pelkästä vallasta isotkin kiksit.
Ymmärrettävästi hallintoelimenkin jäseniä painaa myös vertaispaine. Kukaan ei uskalla sisäpiiriin päästyään paljastaa keisarin uusia vaatteita. Koko elämänsä “teokraattiseen” uraan panostettuaan ihminen tekisi itsestään hölmön toteamalla hallintoelimen todellisen luonteen. Kyseessä on ison yhtiön johtoryhmä, jota ohjaa demokratia, ei mitään sen hengellisempää.
Muutaman synneistään kiinni jääneen kohtelu hallintoelimestä pois potkimisen jälkeen voisi todistaa tästä myös. Synnintekijät on paras pelkästään "uudelleensijoittaa" jotta johdon raadollinen luonne ei paljastuisi. Ray Franz oli virhe, koska kyseessä oli selvästi tavallista vilpittömämpi ja rehellisempi ihminen.
Edellä mainitut selittävät jotain, mutta silti se miten kukaan ihminen voi sietää jatkuvia ristiriitoja, valheita ja vastuun pakoilua on hyvin kiinnostava kysymys.
joulupukkirussell kirjoitti:Ajeleeko esim. Morris III aamuisin päätoimistolle kullatulla Maseratilla (tai oma kuljettaja ehkä?), pitää päivisin päätoimistossa muiden HE-kaverusten kanssa miljonääriklubia ja illan päätteeksi palaa luksushuvilalle nauttimaan masseista?
Ei ajele ja luksushuvilakin on toistaiseksi löytämättä. Ympärillä on ollut vuosikymmenien ajan aika monta silmäparia todistamassa hallintoelimen arkea, moni näistä kirjoittelee Brooklynin Betelin touhuun petyttyään netissä. Hallintoelimen jäsenet käyvät myös lähiseudun seurakunnissa viikottaisissa kokouksissa muiden todistajien tapaan.
Ihan mukavia luontaisetujahan jäsenyyteen toki kuuluu, mukava kämppä ja matkustelu lauman ihailtavaksi. Seitsemän miljoonan ihmisen hallitseminenkin voi tosiaan olla yllättävän motivoivaa joillekin meistä.
