Veljesseura.org

En muista jos samaa aihetta täällä on jo ruodittukin, mutta siitä huolimatta, aihe on mielestäni sen verran kutkuttava, että se ansaitsee saada avauksen. Kyse on siis Tieteen kuvalehden artikkelista numerosta 1/06. Artikkeli löytyy täältä.

Mitä mieltä palstalaiset olette, olisiko mahdollista, että uskonnollisuus on eräs seuraus aivojen kehittymisestä ja siitä seuranneesta kuolevaisuutemme tiedostamisesta? Artikkeli päättyy ajatuksia herättävästi:

"Ehkä uskonnollisuusgeenit myös tasapainottavat suuren älykkyystason tuomaa taakkaa. Kanadalaisen Laurentian yliopiston neurologi Michael Persinger on todennut: Tietoisuus vääjäämättömästä kuolemasta on hinta ihmisaivojen kehittyneestä otsalohkosta. Uskonto on erinomainen sopeutuma. Se rauhoittaa."

Tony Syrjänen kirjoitti:Uskonto on erinomainen sopeutuma. Se rauhoittaa."

Tuosta olen eri mieltä ettäkö uskonto rauhottaisi.. Toisia rauhoittaa, toisia rampauttaa. Se rauhoittaa uskovia, siinä kuin toivo lottoamisessa, mutta toisaalta se on vain yksi yhteiskunnallisen järjestäytymisen haara johtajineen ja ihmisten hallintaan liittyvine piirteineen, en usko geenien vaikutukseen, varsinkin kun ajattelee että uskonto tulee usein perheen (ympäristön) mukana, ja monesti uskoon tulevalla tai siinä pysyvällä on mm. sosiaalisia syitä saada riemua yhteenkuuluvuuden tunteesta jne, ja niin uskonto vie mennessään.. Artikkelia en ole lukenut koska motivaatio ei riitä

Istuva Härkä kirjoitti:Artikkelia en ole lukenut koska motivaatio ei riitä

"Uskonto on erinomainen sopeutuma. Se rauhoittaa" -lause voisi saada uuden näkökulman mikäli motivaatiosi riittäisi tuon lyhyen artikkelin lukemiseen. Lause oli kirjoitettu ihmiskunta kokonaisuutena ajatellen. Sekä uskonnollisuuden olemassaolon perimmäisiä syitä pohdiskellen.

Ei uskonnollisuus minuakaan koskaan ole rauhoittanut, päinvastoin.

Istuva Härkä kirjoitti:en usko geenien vaikutukseen, varsinkin kun ajattelee että uskonto tulee usein perheen (ympäristön) mukana, ja monesti uskoon tulevalla tai siinä pysyvällä on mm. sosiaalisia syitä saada riemua yhteenkuuluvuuden tunteesta jne, ja niin uskonto vie mennessään.

Uskonto ja uskonnollisuus on eri asia. Uskonnon harjoittamien on yksi uskonnollisuuden ilmenemismuoto. Uskonnollisuus ei ole kulttuuri sidonnaista, mutta uskonto on.

Päätin nyt kuitenkin lukea artikkelin. Itseäni kiinnosti lähinnä ajatus evoluution siirtämästä geeniperimästä..
Onhan asia mielekiintoinen, mutta kuten oletin, perustuu koko tutkimus melkoiseen arvaukseen, sikäli kun asiaa ajatellaan evoluution kannalta. Tässä lainausta geenin oletetusta kehityksestä näihin päiviin:

Geenivertailussa ilmeni, että kysymysten perusteella henkisyyteen taipuvaisilla koehenkilöillä on perimässä eri VMAT2-geenin muunnos kuin niillä, joiden vastaukset eivät osoittaneet kiinnostusta uskonnollisiin asioihin. Hamer uskoo, että tämä geeni tavalla tai toisella ohjaa ihmisten uskonnollisuutta. Hamer ei silti usko, että hänen jumalageeniksi kutsumansa VMAT2 olisi ainoa ihmisen uskoa ohjaava perintötekijä. On hyvin harvinaista, että yksi ainoa geeni säätelee tiettyä ominaisuutta.
...
Uskonto yhdistää ihmisiä, mikä on voinut olla ratkaisevan tärkeää ihmisten kyvylle elää rauhanomaisesti yhdessä. Uskontoa myös harjoitetaan usein yhteisin palvonta-menoin, ja rituaalit omat omiaan vahvistamaan yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyden tuoma kilpailuetu on voinut johtaa siihen, että VMAT2:n henkisyydelle altistava muunnos on säilynyt ihmisen perimässä. Se on ehkä antanut ihmiselle paremmat mahdollisuudet selvitä eloonjäämiskilvassa. Henkisyys ja yhteinen uskonto ovat lujittaneet ja vakauttaneet yhteisöä. Yhteisestä uskonnosta taas ei ole pitkä matka yhteisiin maallisiin sääntöihin, jotka ovat luoneet järjestystä ja turvallisuutta. Vakaus, järjestys ja turvallisuus ovat siis olleet henkisesti suuntautuneiden ihmisten kilpailuedut muihin nähden. Siksi uskonnollisuudelle herkistävä VMAT2:n muunnos on siirtynyt luonnon-valinnan kautta sukupolvelta toiselle.

(Tieteen Kuvalehti numero 01/2006 s. 72-73) http://www.tieteenkuvalehti.com/polopol ... 157&a=2884

Tuo VMAT2 geeni säätelee aivoissa välittäjäaineita jotka saattaisivat voimistaa toisten ihmisten saamaa mielihyvää uskonnollisesta kokemuksesta, siis käytännössä henkisyydestä (>logiikka). Asia on aika yksinkertainen ja selkeä sinänsä, ihmisethän kokevat erilaista tunne-elämää. Voidaan olettaa että evoluutio on 'geenivalinnoilla' tuonut nykyihmiseen sen pohjan uskonnollisuudelle, mutta lopulta kuitenkin olettamus on arvausta, mutta tietysti ihan mahdollinen... Mutta koskaan ennen ei taida oltu vakavasti tuotu esiin ihmisen evoluutioteorioissa henkisyyden tahi uskonnollisuuden merkitystä vahvempien 'alkusivilisaation' luoneiden luolamiesryhmien keskuudessa selviytymisopin kannalta (tai jos on niin kertokaa kun en ole ekspertti ). Kun älykkyys on ollut varmasti tärkeä tekijä 'selviytyneiden' varhaisihmisten ryhmien kehityksessä, sitä tietysti voisi ajatella että henkisyys olisi ollut osa sitä, mutta toisaalta onko henkisyys ylipäätään älykkyyttä (vrt. mies > nainen...).. Asia on keskustelun paikka!

Mielenkiintoista toki.

Se asia kuolevaisuuden tiedostamisesta ja uskonnon rauhoittavasta vaikutuksesta ihan artikkelin lopussa on taasen jotensakin epäoleellinen kohta, tai itse en osaa ottaa siihen kantaa.

PoterO kirjoitti:Uskonto ja uskonnollisuus on eri asia. Uskonnon harjoittamien on yksi uskonnollisuuden ilmenemismuoto. Uskonnollisuus ei ole kulttuuri sidonnaista, mutta uskonto on.

Juu totta. Tosin näen itse uskonnollisuuden kuitenkin ympäristösidonnaisena eli uskonnon puutteessa vähenee myös uskonnollisuus. Tai koen sen näin kun ajattelen nykysuomalaisia nuoria jotka massana tuntuvat olevan suorastaan uskonnollisuutta vastaan, tarkoitan että eivät tiedä mitä uskova ihminen kokee ja miksi uskovainen on uskovainen. Toki esimerkiksi yhdysvalloissa uskonnollisuus (ja tarkoitan uskonnon harjoittamista jollain tavalla) on paljon yleisempää eikä nuoret pidä sellaisia niin outoina kuin täällä. Henkisyys taas pitää käsittää mielestäni aivan eri asiana kuin uskonnollisuus, sillä eihän henkisyys mihinkään ole katoamassa. Uskonnollisuuden ja uskonnon termin ero on mielestäni suorastaan aika häilyväiset, näin omalta kokemuspohjalta..

Mutta aivan, yritän pitää nämä asiat kuitenkin jotenkin erossa, onhan sillä tässä aiheessa suuri merkitys.

Tuolla toisen foorumin puolella "kinasimme" L:n kanssa tästä aiheesta hieman OT:na
Näin se meni, ja tiedän, että "L" tietää aiheesta minua enemmän.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

Tämä onkin kiintoisa ilmiö yhdesää genetiikan tutkimuksen kanssa. "Ehkä uskonnollisuusgeenit myös tasapainottavat suuren älykkyystason tuomaa taakkaa. Kanadalaisen Laurentian yliopiston neurologi Michael Persinger on todennut: Tietoisuus vääjäämättömästä kuolemasta on hinta ihmisaivojen kehittyneestä otsalohkosta. Uskonto on erinomainen sopeutuma. Se rauhoittaa."

L vastasi:
Jaah. Että paskaan, valheeseen ja muiden käännyttämiseen uskominen on "erinomainen sopeutuma"?

Persingerin pitäisi tutkituttaa päänsä. Yhtä hyvin voisi käyttää serotoniinin takaisinoton estäjiä ja bentsodoatsepiinejä, ja sanoa sitä erinomaiseksi sopeutumaksi. Voisi jopa olla parempikin keino, bentsojen addiktiivisuus olisi ehkä pieni hinta uskonnoista eroon pääsemiseksi.

Mainitsit tuossa pari ateistia, joilla leimaat koko ryhmän? Uskonnolliset taas voidaan luokitella kategorisesti pöhköiksi. Ei joulupukkiin tosissaan uskovia aikuisiakaan järkevinä pidetä. Mutta jos se rauhoittaa, sekin on "erinomainen sopeutuma"?

Eikä valtava älykkyyteni ole minusta ollenkaan taakka...
-------
Ateisteista:
Viittasin oheiseen linkkiin ja siellä mainittuihin sosialistisiin ateisteihin lähtökohtana L:n väite: "Ateistit taas ovat syviä humanisteja ja muutenkin maailman parhaita ihmisiä."
http://www.dlc.fi/~etkirja/ateismi.htm

Istuva Härkä kirjoitti:Juu totta. Tosin näen itse uskonnollisuuden kuitenkin ympäristösidonnaisena eli uskonnon puutteessa vähenee myös uskonnollisuus. Tai koen sen näin kun ajattelen nykysuomalaisia nuoria jotka massana tuntuvat olevan suorastaan uskonnollisuutta vastaan, tarkoitan että eivät tiedä mitä uskova ihminen kokee ja miksi uskovainen on uskovainen. Toki esimerkiksi yhdysvalloissa uskonnollisuus (ja tarkoitan uskonnon harjoittamista jollain tavalla) on paljon yleisempää eikä nuoret pidä sellaisia niin outoina kuin täällä. Henkisyys taas pitää käsittää mielestäni aivan eri asiana kuin uskonnollisuus, sillä eihän henkisyys mihinkään ole katoamassa. Uskonnollisuuden ja uskonnon termin ero on mielestäni suorastaan aika häilyväiset, näin omalta kokemuspohjalta..

Tässä lienee taas sellainen aihe missä jokaiselta löytynee oma määritelmänsä käsitteille. Itse ymmärrän uskonnollisuuden kyvyksi kokea uskonnollisia elämyksiä kuten vaikkapa henkiolentojen läsnäoloa, tai johdatuksen ja suojeluksen kokemuksia. Mielestäni ihminen voi olla uskonnollinen harjoittamatta mitään uskontoa ja ihminen voi harjoittaa uskontoa olematta uskonnollinen: kaikki teistithän eivät koe uskonnollisia elämyksiä. Näen siis uskonnon enemmänkin kulttuurin tuloksena, kun taas uskonnollisuuden näen yksilön ominaisuutena.

Näkisin että mainitsemasi nuoret ovat enemmänkin valtionuskontoa tai uskonnollisia instansseja vastaan kuin uskonnollisuutta vastaan.

PoterO kirjoitti:Näkisin että mainitsemasi nuoret ovat enemmänkin valtionuskontoa tai uskonnollisia instansseja vastaan kuin uskonnollisuutta vastaan.

Se on totta, totuushan on se että Suomi kuuluu tällä saraa moderneimpiin valtioihin maailmassa, olemme suorastaan länsimaiden keulakuva uskonnon merkityksen henkisessä kadottamisessa, yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa. Meillä on erityistä kulttuurissa se että kirkko on edelleen linkissä koulujärjestelmän kanssa ja uskonnonopetus on pakollista, tosin vapautusten määräkin on ollut pakosti kasvussa. Kun kulttuuri ja elämä muutoin on hyvin modernia ja ns. materialistista/pinnallista tms. luo pakkouskonto kouluissa jopa ehkä päinvastaisen vaikutuksen kuin on tarkotus, aivan samalla tavalla kuin ruotsinkieli. Pakko opiskella mutta ketään ei kiinnosta, suuremmalla mielenkiinnolla opiskellaan muita euroopankieliä kuin naapurikieltä.
Uskonnollisuus tietysti tarkoittaa mitä vain ns. olemattomaan uskomista, mutta juuri sitä tarkoitan kun nuorena sanon että nuoret yleisesti eivät mihinkään yliluonnolliseen paljon usko, jotenkin koulutus ja materian ja kaiken myös ihmissuhteiden pinnallisuuden tulos on se.. Jaa-a, kiva aihe keskusteltavaksi kuitenkin, näkökantoja riittää varmasti.

Istuva Härkä kirjoitti:Se on totta, totuushan on se että Suomi kuuluu tällä saraa moderneimpiin valtioihin maailmassa, olemme suorastaan länsimaiden keulakuva uskonnon merkityksen henkisessä kadottamisessa, yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa.

Samaan aikaan on alkanut löytyä myös tilausta toteuttaa uskonnollisuutta mm. erilaisten new age ja pakanuus ideologioiden mukaisesti. Ei pidä myöskään unohtaa UFO-porukkaa. Uskonnolliset kokemukset luovat tarpeen niitä selittävälle uskonnolliselle ideologialle, jonka myös uskonnollisia elämyksiä kokemattomat voivat omaksua. Tässä merkityksessä siis ymmärrän uskonnollisuuden ja uskonnon erot.

New age todella on tietyllä tavalla tullut muotiin, ufojen kannatuksen noususta sen sijaan en tiedä.. Mutta täytyy sanoa, ja miksi koko new age ei helposti tule ajatellessa mieleen, on se että sen suosio taitaa Suomessa olla enemmän hesalaisten juttu kuin pikkukaupunkien kansalaisten..(näkemys vain) Liittyykö sitten siihen tietynlaiseen tyhjyyteen mitä suurkaupungeissa nykyään ihminen voi kokea.. No mutta tosin new age onkin aivan jo toinen aihe

Joskus taannoin me tätä asiaa jo pohdiskelimmekin. Tuo geeni viittaa paremminkin jonkun ihmisen taipumukseen olla herkkäuskoisempi asioiden suhteen kuin toinen ihminen. Ei kyse ole välttämättä uskonnostakaan. Ufotkin kelpaavat siihen yhtä hyvin. Tai lumimies.

RaM kirjoitti:Joskus taannoin me tätä asiaa jo pohdiskelimmekin. Tuo geeni viittaa paremminkin jonkun ihmisen taipumukseen olla herkkäuskoisempi asioiden suhteen kuin toinen ihminen. Ei kyse ole välttämättä uskonnostakaan. Ufotkin kelpaavat siihen yhtä hyvin. Tai lumimies.

Niin, kyse lienee tarpeesta uskoa "johonkin suurempaan". Ihmisella on myös osoitettu olevan taipumus nähdä salaliittoja kovin herkästi. Tähänkin on selitys olemassa, liittyy taipumukseen saada yksinkertainen selitys sekä laskea 1+1=3.

Genetiikka: lehdissä usein mainitaan josktakin "ihmegeenistä" unohtaen täysin, että useimmat asiat ovat monen geenin säätelemiä, ja eri alleeleilla on suuri merkitys. Geenien aktiivisuuskin vaihtelee. Kasvuympäristö säätelee myös varsin tehokkaasti, toki elinympäristö aikuisenakin.

Geeneillä toisaalta näyttää olevan merkitystä, joka on sinänsä kiintoisaa. Toivon vain, ettei geenisäätely ole kovin helposti toteutettavissa tällä alueella, koska USA:n jeesusjengiä voisi suunnattomasti kiinnostaa vähän "autella" Jumalaa ihmisen uskonnollisuustaipumuksen lisäämisessä! Ekstreemiä käännytystyötä... "kas tässä, syöpä tämä 'pastilli' ja kerromme sinulle sitten Jeesuksesta..."

Ja Ahvenaiselle: joko olen surkeasti epäonnistunut yrityksissäni olla sarkastinen ja kirjoittaa huumoria ilman hymiöitä, tai epäonnistun surkeasti ymmärtämään vastaustesi sarkastisuuden. Siis todella...!

Mutta sitä pitäisin totena, että maailman parhaat ihmiset löytyvät agnostikkojen/ateistien joukosta. Nyt. Keskiaikana eroa ei tainnut paljoa olla.

RaM kirjoitti:Joskus taannoin me tätä asiaa jo pohdiskelimmekin. Tuo geeni viittaa paremminkin jonkun ihmisen taipumukseen olla herkkäuskoisempi asioiden suhteen kuin toinen ihminen. Ei kyse ole välttämättä uskonnostakaan. Ufotkin kelpaavat siihen yhtä hyvin. Tai lumimies.

Juurikin näin. Mutta uskonnollisuutta ja ihmisen herkkäuskoisuutta ajatellen ko. geenin 'vaikutusvalta' on mielenkiintoinen kokonaisuus. Ja kuinka paljon tämän oletetun geenin vaikutus sitten on ollut piirtelemässä ihmiskunnan historiaa nimenomaan uskonnollisen kynän voimin, on paljastuessaan vähintäänkin hykerryttävän mielenkiintoinen.

Kun mitään jumalaa ei koskaan ollutkaan, niin minkälaiset tarpeet loppuviimein jumalan sitten loivat?

RaM kirjoitti:Tuo geeni viittaa paremminkin jonkun ihmisen taipumukseen olla herkkäuskoisempi asioiden suhteen kuin toinen ihminen.

Hmm. Onkohan tuossa sittenkään kysymyksessä sama asia? Niin kutsuttu neuroteologia kun painottuu usein nimenomaan uskonnollisten elämysten kokemisen tutkimiseen. Toisaalta huomattavasti useammin ilmentyvä inhimillinen ominaisuus tuntuu olevan tarve etsiä kaikelle merkityksiä. Esimerkiksi onnettomuuksille pyritään lähes poikkeuksetta löytämään enemmänkin syyllisiä, eikä niinkään selvittämään mitä tapahtui ja miten sen voisi tulevaisuudessa estää.

Profeetat ovat kautta aikain tarjonneet näitä merkityksiä mitkä on myös mahdollista omaksua vaikkei itse kokisikaan uskonnollisia elämyksiä.