loikkarisuden tarina

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Veli-Hopea
Viestit: 5324
Liittynyt: 28.12.2010 16:25

Re: loikkarisuden tarina

Viesti Kirjoittaja Veli-Hopea »

AmyFarrahFowler kirjoitti:Vaikka hieman vanha ketju onkin, kirjoittelen tähän silti.

Minuun kolahti erityisesti tuo "vihkiytymättä" kasteelle meneminen jota "tunnuttiin odottavan", vai miten sen nyt ilmaisitkaan. Tuo on kuin täysin minun elämästäni. Myös minä olin 12 vuotias kun menin kasteelle, yritin kovasti vihkiytyä ja olla "kunnollinen". Perheessämme oli huolia vanhemman veljeni juomisen ja "maailmallisen seuran" johdosta, ja lapsena pyrinkin tekemään kaikkeni, ettei myös minusta olisi vanhemmilleni vaivaa. Kasteelle menin, koska ajattelin sen kuitenkin olevan edessä jossakin vaiheessa, ja osoittaisin ainakin olevani "kunnollinen tyttö" kun minusta voi sen jälkeen käyttää oikein nimitystä "sisar".

En varsinaisesti kadu mitään aiemmassa elämässäni, en toki nykyisessäkään, mutta jälkeenpäin ajateltuna olen suurimman osan elämästäni vain miellyttänyt muita. Havahduin tähän noin 6-7 vuotta sitten, ja se on muuten ollut erittäin huojentava havainto.

Kuulostaa tutulta tämä miellyttäminen. Ainakin vanhimpia kohtaan.Joskus tuntuu ihan kuin seurakunnassa tahallisesti pyrittiin alistamaan tuohon. Nöyristelyä ja mielistelyä yllinkyllin ja riittämiin. Vastaanlaittaminen tai omista oikeuksista ja halusta kiinni pitäminen olisi ollut itsekästä ja kapinoivaa. Jokseenkin aina tehtiin se, mitä vanhimmat sanoi, oli se mitä tahansa , eikä mitään väliä sillä , halusiko sitä itse vai ei.

Kyllä se lopussa eto ja oksetti. Iso helpotus kun tuosta asemasta pääsi pois.

Huhhuh. Ne on vain ihmisiä. En tajua miksi niitä pitää "palvoa".

Tietävät ja osaavat kyllä hyvin käyttää asemaansa hyväksi.
Is leaving WTBS/JWorg a crime punishable by the death penalty?

-"Jos haluat todella rikkaaksi, perusta uskonto" - Ron Hubbart, scientologian perustaja.
loikkarisusi
Viestit: 166
Liittynyt: 19.09.2012 19:20

Re: loikkarisuden tarina

Viesti Kirjoittaja loikkarisusi »

AmyFarrahFowler kirjoitti:Perheessämme oli huolia vanhemman veljeni juomisen ja "maailmallisen seuran" johdosta, ja lapsena pyrinkin tekemään kaikkeni, ettei myös minusta olisi vanhemmilleni vaivaa. Kasteelle menin, koska ajattelin sen kuitenkin olevan edessä jossakin vaiheessa, ja osoittaisin ainakin olevani "kunnollinen tyttö" kun minusta voi sen jälkeen käyttää oikein nimitystä "sisar".

En varsinaisesti kadu mitään aiemmassa elämässäni, en toki nykyisessäkään, mutta jälkeenpäin ajateltuna olen suurimman osan elämästäni vain miellyttänyt muita. Havahduin tähän noin 6-7 vuotta sitten, ja se on muuten ollut erittäin huojentava havainto.
Sama täällä, juuri tuo miellyttämisenhalu on johtanut elämäni huonoimpiin valintoihin. Toivottavasti sinulla on nykyään asiat hyvin :)
AmyFarrahFowler

Re: loikkarisuden tarina

Viesti Kirjoittaja AmyFarrahFowler »

loikkarisusi kirjoitti:Sama täällä, juuri tuo miellyttämisenhalu on johtanut elämäni huonoimpiin valintoihin. Toivottavasti sinulla on nykyään asiat hyvin :)
Nykyään asiat ovat erittäin hyvin, ja elän elämääni niinkuin itse tänään koen parhaaksi. :)

Itse näen uskonnon monelle ihmiselle riippuvuutena, eli he turvautuvat siihen uskontoon jottei yksin tarvitse kestää elämää ja ympäristöä. Siinä missä jollakin on alkoholi, voi toisella vallan hyvin olla Raamattu/seura/järjestö yms. Joillakin jopa useampi mihin turvautua.

En itse koe olevani uhri, vaan enemmänkin onnellinen siitä, että olen monien koettelemusten kautta löytänyt minun tapani olla ja elää. :)
Vastaa Viestiin