Veljesseura.org

Käsittelen siltä pohjalta, mitä Raamattu sanoo, tai mitä järjestö sanoo asiasta, en ota kantaa siihen, onko luomistarina tai ylipäänsä Jumala todellisia.

Millaiseksi Jumala loi ihmisen? "Kuvakseen" sanotaan.
Alastomaksi, kodittomaksi, työkaluttomaksi, säiden armoilla kaikilta elinolosuhteiltaan eläimen kaltaiseksi. Ulosteet peitettiin, mutta niin tekevät kissatkin. Yhteinen puhekieli oli, mutta niin on lähes kaikilla nisäkkäillä, vähintään viittomakieleen verrattava elekieli. Lisäännyttiin aivan kuten eläimetkin tekevät. Ruoka kerättiin puista, pensaista ja maasta aivan kuten eläimetin tekevät.

Kun ihminen (Nimrod) alkoi rakentaa kaupunkia, ja sinne tornia, Jumala suuttui tai pelästyi niin paljon että aiheutti hajaannuksen. Ylpeys annetaan syyksi, mutta mielestäni kyseessä oli enemmänkin Jumalan kuin ihmisen ylpeys, joka kolahti.

Ilmeisesti ihmisen luonteenpiirteiden ja tekojen ja olemuksen oli tarkoitus toimia "Jumalan kuvana". Jostain syystä puolet ihmisille annetuista tunteista (kaikki negatiiviset) tuomittiin tiukasti. Ne asiat, mihin Jumala on jatkuvasti läpi vanhan testamentin syyllistynyt, kiellettiin ihmisiltä pahoina ja tuomittavina tekoina, kuten vihastuminen, raivonpuuskat ja ylpeys. Näyttää vahvasti siltä, että Jumala halusi luoda tätaalisen alistuvan olennon, joka ei kehittyisi eläimen asteelta liikaa, eikä selviäisi itsenäisesti hengissä. Tässä hän epäonnistui. Sen sijaan hän huomasi että ihmisen oma tahto, oma järjenkäyttö, ja omanarvontunto olivatkin todellisia uhkia mukavuudenhaluisuuden kanssa. Nämä piirteet piti saada tuhottua. Tässäkin hän epäonnistui.

Miksi opetetaan, että positiivisten tunteiden osoittaminen on Jumalasta, ja negatiiviset Saatanasta? Loiko Jumala ihmisen omaksi kuvakseen, vai sekä itsensä että Saatanan kuvaksi?
Vai loiko hän erillisen elämänmuodon, minkä lopputuloksesta ei ollut itsekään selvillä?
Miksi hän sai kaikki eläimet pysymään "synnittömänä", totaalisen hyvinä, kun ihmistä ei? Eikö hänen olisi kuulunut suojella ihmistä pahuudelta?

Kivikko kirjoitti:Millaiseksi Jumala loi ihmisen? "Kuvakseen" sanotaan.
Alastomaksi, kodittomaksi, työkaluttomaksi, säiden armoilla kaikilta elinolosuhteiltaan eläimen kaltaiseksi.

Hallitsija tarvitsee aina alamaisiaan ollakseen mahtava hallitsija.

Siispä, luomiskertomuksen Jahven ajatuksena oli jo luodessa tuottaa itselleen aina ja ikuiseti häntä palvelevia ja vain hänelle uskollisia orjia.
Nuo ihmiset alistuisivat alati hänen tahtoonsa tuottaen kunniaa Vain Hänelle, unohtaen omat hyvät ominaisuuutensa ja taitonsa, ottamatta niistä kunniaa itselleen.

Raamatussa Paavali antaa hyvän kuvauksen tuon "paratiisillisen ihmisen" olemuksesta:

"vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen" Filippiläisille 2:7
ja kuten tiedämme Jeesus ei ottanut mistään hyvän tekemisistään kunniaa itselleen vaan kaikki kunnia kuului tuolle hänen taivaalliselle isälleen.

Paavalin vertaus orjaan on erittäin osuva siinä mielessä mitä ihmisen täydellisyys todella merkitsee, kuten tiedämme niin tuon ajan orja oli juhtaeläimen veroinen, siis vain puhuva työkalu, joka alistui täydellisesti isäntänsä tahtoon ja tunnisti aina vain isäntänsä äänen ja käskyt.

Kivikko kirjoitti:Miksi hän sai kaikki eläimet pysymään "synnittömänä", totaalisen hyvinä, kun ihmistä ei? Eikö hänen olisi kuulunut suojella ihmistä pahuudelta?

Jos Raamattuun on uskominen, niin näyttää ennemminkin siltä että Jumala on tuottanut ihmiselle pahuutta, kuin suojellut siltä. Kolossaaliset mittasuhteet saanut maailmankaikkeuden kiistakysymys on niin absurdi keissi ettei mitään rajaa.

Ja sitten se vapaa tahto. Se tuntuu olevan melko marginaalinen käsite.

Kivikko kirjoitti:Millaiseksi Jumala loi ihmisen? "Kuvakseen" sanotaan.

Lähi-idän paimentolaiset saivat ansionsa mukaan, itsehän kehittivät jumalansa, joka sitten saneli menon.

Miksi opetetaan, että positiivisten tunteiden osoittaminen on Jumalasta, ja negatiiviset Saatanasta?

Etenkin ihmisten uskonnollinen hallinta edellyttää hyvin hienojakoista käytössäännöstöä ja siihen liittyvää omavalvontaa sekä itserankaisua

Ariadna kirjoitti:Paavalin vertaus orjaan on erittäin osuva siinä mielessä mitä ihmisen täydellisyys todella merkitsee, kuten tiedämme niin tuon ajan orja oli juhtaeläimen veroinen, siis vain puhuva työkalu, joka alistui täydellisesti isäntänsä tahtoon ja tunnisti aina vain isäntänsä äänen ja käskyt.

Hypatia kieltämättä vetäisi vertoja monille aikamme oppineille ajatuksineen, muta minä johdun hieman ajattelemaan tätä orjan asemaa tuolloin. Puuttumatta Saulus Tarsolaisen näkemyksiin, voin silti todeta joillakin orjilla olleen kohtuullisen messevät olot huolimatta siitä, että kauppatavaraa olivatkin. Etenkin taloudenhoitajina toimineiden olot eivät olleet pääsääntöisesti mitenkään onnettomat, kuten eivät opettajinakaan toimineiden. Niin ikään gladiaattoreiksi ostettuja arvostettiin hyvin korkealle, varsinkin jos hankkivat isännälleen mainetta taidoillaan.

Olipa niinkin, että jotkut orjat saattoivat ostaa itsensä vapaiksi ja niinkin, että joidenkin isännät tai emännät lahjoittivat heille vapauden, mutta noin ylimalkaisesti ottaen olet aivan oikeassa.

Sen verran voinen Paavaliin palata, kysyäkseni mitä hän mahtoi tarkoittaa sanomalla: "Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. [Joh. 8:32; Room. 6:18, Room. 8:2]", Galatalaisille 5:1, KR92

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Olipa niinkin, että jotkut orjat saattoivat ostaa itsensä vapaiksi ja niinkin, että joidenkin isännät tai emännät lahjoittivat heille vapauden, mutta noin ylimalkaisesti ottaen olet aivan oikeassa.

Vapautetut orjat perivät isäntänsä nimen, joten tuo vapaus oli sinänsä suhteellista, heidän elämänsä ja tekonsa tuottivät edelleen joko kunniaa tai häpeää isännilleen.

Sen verran voinen Paavaliin palata, kysyäkseni mitä hän mahtoi tarkoittaa sanomalla: "Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.

Lainauksesi on Gal. kirjeestä, jossa Paavali puhuu ympärileikkauksesta ja lain orjuuteen alistumisesta?

"Vapaus," josta Paavali saarnasi oli vain näennäistä ja muutti siinä käsitteen "lain orja" ilman lakia olevaksi Herran palvelijaksi.
Palvelija taas eroaa orjuudesta vain siinä suhteessa, että palvelija on palkattu ja palkkana Herran palvelija saa Paavalin ja Jeesuksenkin mukaan ikuisen elämän, ja se joka ei halua tai oikeammin alistu Herran palvelijaksi on tuhon oma.
Tuosta lähtökohdasta katsottuna ei voida puhua vapaudesta valita, vaan kyse on edelleen orjuudesta, johon ihminen luomiskertomuksen mukaan luotu ja periaatteessa myytti "hyvän ja pahan tiedon puusta" on edelleen jokaisen Raamatun Jumalaan uskovan todellisuutta. Myyttiin on uskottava, koska tiede ja totuus Raamatun kirjoituksista on uskoa tuhoavaa ja uskovalle mielelle kuolemaksi.

Tässä muutamia niistä yli 800 Raamatun kohdasta, joissa käytetään (herran) palvelija nimitystä:

Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. " Luuk.16:13

Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Joh.12:26

Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Room. 1:1

Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle, Johanneksen ilmestys 1:1

Ja valtaistuimelta lähti ääni, joka sanoi: "Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki hänen palvelijansa, te, jotka häntä pelkäätte, sekä pienet että suuret." Johanneksen ilmestys 19:5

Hyviä pointteja teiltä on tullut.
Surkuhupaisaa, että uskonto saa ihmiset tosissaan ajattelemaan, että tyyppi joka luo maailman ihan vaan saadakseen orjia itselleen, on hyvä. Orjuus on kuitenkin ihmisnäkökulmasta katsoen toisten hyväksikäyttöä ja ihmisoikeuksia ajatellen väärin. Toisaalta, ehkäpä he ajattelevat, että nuohan ovat vain orjien (ihmisten) omia mielipiteitä, eivätkä välttämättä aina niin oikeudenmukaisen Jumalan mielipiteitä. Raamattu kun ei puhu sanallakaan orjuutta vastaan.

Miten järjestö selittää, vai selittääkö mitenkään, että miksi ihmiset eivät luonnostaan halua olla orjina, vaan taistelevat vapautensa puolesta, jos Jumala on heidät sellaisiksi alunperin luonut, ja jos orjuus on Jumalan mukaan täydellisyyttä? Miksi orjuus järjestönkin mukaan on nykypäivänä ihmisiltä kiellettyä, mutta on kuitenkin se tila, mihin ihmisen pitäisi pyrkiä?

Toisinsanoen, miten järjestö, tai mikään uskonto onnistuu myymään ihmisille ajatuksen orjuuden ihanuudesta?

Kivikko kirjoitti:Toisinsanoen, miten järjestö, tai mikään uskonto onnistuu myymään ihmisille ajatuksen orjuuden ihanuudesta?

Orjuuden palkkioksi luvataan maallinen elämä yläluokkaisempana orjana kuin kilpailijoiden orjat ja kuoleman/maailmanlopun jälkeen täysi onnela.

MarkkuMeilo kirjoitti:Orjuuden palkkioksi luvataan maallinen elämä yläluokkaisempana orjana kuin kilpailijoiden orjat ja kuoleman/maailmanlopun jälkeen täysi onnela.

Juuri noin, ja kun uskova lukee Raamatustansa mm. seuraavaa niin eihän siinä muuta voi kuin nöyrtyä uskollisen orjan uskolliseksi orjaksi.

5. Moos. 32:39 39 Näettehän nyt: minä olen ainoa, ei ole muuta jumalaa minun rinnallani. Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki.

Ariadna kirjoitti:5. Moos. 32:39 39 Näettehän nyt:

Kaikenlaisia harhoja sitä ihminen saadaankin kuvittelemaan ja päälle päätteeksi vielä kuvittelemaan itsensä paremmaksi kuin muut.

Näyttää siltä, että tuo itsensä eriyttäminen muita paremmaksi saadaan aikaan useammillakin keinoilla. Toistaiseksi minulle yllättävin oli pari kuukautta sitten radiossa esitelty (hollantilainen?) tutkimus, jossa luomuintoilijat havaittiin muuta väkeä vähemmän empaattisiksi tjsp.

MarkkuMeilo kirjoitti:Toistaiseksi minulle yllättävin oli pari kuukautta sitten radiossa esitelty (hollantilainen?) tutkimus, jossa luomuintoilijat havaittiin muuta väkeä vähemmän empaattisiksi tjsp.

Vastaava tutkimus jehovantodistajista ei varmaan yllättäisi, uskoisin heidän voittavan nuo luomuintoilijat.

Tuosta luomusta tuli mieleeni se paratiisillinen elämä, jossa ei olisi pahuutta ja jossa maa tuottaisi lähes itsestään ravintoa yllin kyllin.

Luulisin ihmisen vireystilan laskevan huimasti sellaisessa ympäristössä, jossa ei olisi mitään vastakohtaisuutta.

Mikä onnen tila se sellainen voi olla, jossa kaikki vain ylistävät yhtä johtajaa/jumalaa ja nyökyttelevät samanmielisesti toisilleen?

Tai sitten, ehkä henkinen velttous oli tarkoitus kuulua tuohon Jehovan luoman alkuperäisen ihmisen ominaisuuteen.

Ariadna kirjoitti:Vastaava tutkimus jehovantodistajista ei varmaan yllättäisi, uskoisin heidän voittavan nuo luomuintoilijat.

Mennen tullen ja siinä välissäkin, onhan asioita käsitelty sillä tasolla, että onko sopivaa auttaa erotettua kun siltä on rengas littanana maantiellä.

Mikä onnen tila se sellainen voi olla, jossa kaikki vain ylistävät yhtä johtajaa/jumalaa ja nyökyttelevät samanmielisesti toisilleen?

Esimerkiksi Pohjois-Korea.

Tai sitten, ehkä henkinen velttous oli tarkoitus kuulua tuohon Jehovan luoman alkuperäisen ihmisen ominaisuuteen.

Jumalaansa luodessaan lammaskaitsija jätti käytännön elämän yksityiskohdat jumalansa ratkaistaviksi, Siionin vuorelle keksitty onnela riitti ylimalkaisena mainintana.

Ariadna kirjoitti:Lainauksesi on Gal. kirjeestä, jossa Paavali puhuu ympärileikkauksesta ja lain orjuuteen alistumisesta?

Totta kai on, niinhän mainitsin. Kiintoisaa on käsite "orja" ja missä yhteydessä Paavali sitä käytti. Mitä otsikkoon tulee, tietänet varsin hyvin henkilökohtaisen näkemyksen ihmisen "luomisesta", mutta puhutaan nyt uskonnollisilla käsitteillä. Tämän mukaan ihminen luotiin vapaaksi ja omatoimiseti ajattelevaksi ja harkitsevaksi. Ainoastaan yksi seikka erotti hänet Jumalasta, yksinkertainen kielto syödä tietyn puun hedelmää. Muutoin hän oli lähes Jumalan kaltainen, jumalolento.

Koska kuitenkin on viimekädessä kysymys pohtia pahan ongelmaa, tarina jatkuu, kuten jatkuu. Ennen mooseskertomuksia ihminen oli suhteellisen vapaa. Tämä suhteellinen vapaus riippui siitä, missä määrin hän alistui hallitsijansa alaisuuteen. Tämä oli ja on globaali ilmiö, oli tuolloin, on edelleen.

Jehovan laki koski ainoastaan juutalaisia, heidän keskuudessaan eläviä muukalaisia ja käännynnäisiä ja näin on edelleen profaania juutalaisuutta lukuunottamatta.

Kun tarkastelemme Paavalia, tarkastelemme ensimmäistä vuosisataa ja siinäkin sen loppupuolta. Se, mitä vastaan Paavali ensisijaisesti hyökkäsi, ymmärrettävistä syistä, oli juutalainen laki, minkä hän Gamalielin oppilaana tunsi erinomaisen hyvin, mutta mitä hän piti tyhjänpäiväisenä, turhana ja tarpeettomana, syystä, että tämän oli korvannut parempi laki, Kristuksen laki, missä ei tunnettu orjaa eikä vapaata, vaan kaikki olivat yhtä toistensa kanssa kristittyinä. Orjan ja vapaan keskinäinen vertailukelpoisuus poistui tässä yhteydessä.

Kiristuksen laki perustui Paavalin käsityksessä anteeksiantoon ja rakkauteen, kreikkalaisista termeistä tässä tapauksessa agapeen, mikä vastaa pyyteettomyyttä rakkauden hintana. Se ei siis edellyttänyt vastarakkautta.

Tässä suhteessa Paavali opetti tiettyä tasa-arvoisuutta, missä (kristityn)isännän tuli kohdella orjaansa lempeästi ja orjan tuli puolestaan vapaaehtoisesti, ei rangaistuksen pelosta, palvella isäntäänsä hyvin. Tällöin rakkauden terminä voidaan käyttää filantrofiaa, veljellistä rakkautta.

Kysymys ei alun alkaenkaan ollut puuttua sinänsä yhteiskunnalliseen kysymykseen, vaan pikemminkin toimia eettis-idealistiselta pohjalta. Senkin tiedät, että kreikan termi "orja" voidaan kääntää joko orjaksi tai palvelijaksi tekstiyhteydestään riippuen. Itse suosin mieluummin termiä "palvelija" siinä, missä voin, koska en orjuudesta pidä. Toki "orja" termiä käytän, silloin, kun Raamatun tekstiyhteys siihen nimenomaisesti viittaa.

Mitä taas nykypäivän jehovantodistajuuteen tulee, en näe siinä minkäänlaista rakkautta, mutta tietyn uskonnon orjuuttavuuden ja absoluuttisen pakon näen hyvinkin selvästi. Syy ei sinänsä ole Raamatussa, vaan sen tulkinnassa ja lahkon johdon omissa sepustuksissa ohjeina tähän tulkintaan.

Markku Meilo kirjoitti:Kaikenlaisia harhoja sitä ihminen saadaankin kuvittelemaan ja päälle päätteeksi vielä kuvittelemaan itsensä paremmaksi kuin muut.

Olet nähtävästi tehnyt paluun nykyaikaan, etkä tarkoittane tuon tekstipätkän varsinaista ajankohtaa juutalaisuuden historiassa. Mikäli näin, silloin sanomasi on validi. Muussa tapauksessa ja kontekstistaan irroitettuna ei.

Näyttää siltä, että tuo itsensä eriyttäminen muita paremmaksi saadaan aikaan useammillakin keinoilla. Toistaiseksi minulle yllättävin oli pari kuukautta sitten radiossa esitelty (hollantilainen?) tutkimus, jossa luomuintoilijat havaittiin muuta väkeä vähemmän empaattisiksi tjsp.

Tämä pätee nykyaikaan, toki riippuen hieman siitä mitä ja miten kysytään. Minulta tämä dokkari on jäänyt kuulematta, mutta voi hyvinkin olla validi.

Kuten esim. Viegelandin puiston obeliskista voimme päätellä, olla toista parempi istuu hyvin inehmon inhimillisiin ominaisuuksin. Ellei tähän päästä järjen "asein", tartutaan oikeisiin, jolloin toisten, mieli olemassaolonsa säilyttää, on ollut syytä alistua. Tämä laki on vallinnut ihmiskunnan historiassa niin pitkälle, kuin sitä kohtuudella voimme seurata ja vallitsee valitettavasti edelleen.

Uskonto on edelleen ihmiskunnassa vallitseva voima, mitä hyväksikäyttäen on syntynyt erilaisia lahkoja kymmenin tuhansin. Jokainen näistä pyrkii enemmän tai vähemmän hallitsemaan ihmistä, ennen muuta ihmisen mieltä. Jehovantodistajuus on ainoastaan yksi näistä ihmiskunnan harha-askelista mentaalisella tasolla.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Olet nähtävästi tehnyt paluun nykyaikaan, etkä tarkoittane tuon tekstipätkän varsinaista ajankohtaa juutalaisuuden historiassa.

Tuolloin uskonnollinen sooloilu oli kovin rajattua, ellei nykyiseen verrattuna olematonta. Nykyään voi julistautua vaikka millaiseksi profeetaksi ja säilyttää henkensä.