Veljesseura.org

Hei,

ajattelinpa kirjoittaa tästä aiheesta, jonka koen erittäin tärkeäksi jt-opeista luopumista suunnitteleville. Hanki "maailmallisia" ystäviä tai syvennä olemassaolevia ystävyyssuhteitasi heidän kanssaan mieluiten jo ennen eroa. Jos olet vielä koulussa, älä kieltäydy koulukavereiden kutsuista viettää aikaa heidän kanssaan koulun ulkopuolella, vaikka järjestö niin opettaakin. Keksi tarvittaessa tekosyitä viettää aikaa muiden kuin todistajien kanssa - valehtele vaikka meneväsi kenttäpalvelukseen tai tutkisteluun, jos tilanne sitä vaatii!

Kirjoitan tästä asiasta siksi, että olen lukenut tältäkin palstalta niin monia kokemuksia siitä, kuinka eronneet/erotetut ovat jääneet ikään kuin tyhjän päälle menetettyään kaikki jt-"ystävänsä". Mutta jos olet jo aiemmin siirtänyt ihmissuhteiden pääpainon muualle, tätä ei yksinkertaisesti tule tapahtumaan. Jos sinulla on epäilyksiä "totuudesta" tai jt-elämäntavasta, älä jää passiivisena ja pelon vallassa odottelemaan ns. kiinni jäämistä siinä uskossa, että eivät ne seurakunnan ystävät hylkää, vaan hanki todellisia ystäviä. Silloin sinun ei tarvitse olla huolissasi siitä, että kaikki ystäväsi hylkäisivät sinut jos erosta tulee todellisuutta.

Itse sain erotessani aivan valtavasti apua siitä, että olen pitänyt suhteet mm. koulun kautta saatuihin ystäviini läheisinä. Tämä teki koko lopullisesta eroprosessistani suorastaan helpon ja mukavan verrattuna monen muun vastaavaan. Lisäksi olen jo vuosien ajan saanut valtavasti iloa näiden todellisten ystävieni seurasta - olen aina voinut puhua heille vapaasti mistä tahansa vailla pelkoa järjettömin perustein tapahtuvasta hylkäämisestä.

loikkarisusi kirjoitti:Hanki "maailmallisia" ystäviä tai syvennä olemassaolevia ystävyyssuhteitasi heidän kanssaan mieluiten jo ennen eroa.

Komppaan. Tässä on erityisesti lapsesta asti "hengellisessä paratiisissa" eläneelle sekin hyöty, että havainnollistuu miten paljon parempia todistajat todellisuudessa ovat "maailmallisiin" verrattuna.

Minäkin komppaan, joskin tätä:

loikkarisusi kirjoitti:Keksi tarvittaessa tekosyitä viettää aikaa muiden kuin todistajien kanssa - valehtele vaikka meneväsi kenttäpalvelukseen tai tutkisteluun, jos tilanne sitä vaatii!

... en näe mitenkään ehdottoman välttämättömäksi.
Vaikka nykyisellään olenkin seuran mielestä paheellinen ja moraaliton luopio, niin en siltikään voi suositella valehtelemista kenellekään. Ehkäpä niitä kavereita saa muutenkin.

On kyllä iso harmi, kun tämä ko. uskonto istuttaa fobioita 'saatanan maailmasta' ja entisistä jäsenistä ja pitää jäsenensä lapsen tasoisina kylmän maailman suhteen, minne sitten heitetään yksinäisyyteen, jos ei täysin alistu hallintoelimen uusimpiin oikkuihin. Yhdyn aloittajaan: hanki hyviä ystäviä ja kavereita ulkopuolelta. Sohva on pehmeämpi kaverin luona kuin asuntolassa, jos vaikka käy niin huonosti, että überuskolliset vanhemmat heittää pihalle.

Ulkopuoliset ystävyyssuhteet auttavat myös pitämään asiat oikeissa mittasuhteissa. Suurimmat pelot laantuvat hyvin nopeasti, kun jonkin aikaa seuraa muiden ihmisten elämää, ja sitä, että hekin voivat pärjätä elämässään ja olla hyviä ihmisiä. Sitä huomaa, etteivät kaikki muut olekaan niin silmittömän pahoja kuin mitä uskotellaan. Ei edes kovin moni.

Jos joku haluaa edelleen uskoa Jumalaan, se ei riipu siitä kuuluuko johonkin uskontoon vaiko ei. Raamattu kertoo siitä, kuinka sen ajan ihmisillä oli henkilökähtainen suhde Jumalaan, ei siis minkään järjestäytyneen uskonnon kautta, vaikka juutalaisuutta siellä paljon korostetaankin.

Yksinäisyys on todellinen vaara ihmisen psyykelle jatkuttuaan pitkään. Tähän ei kannata ajautua vain siksi, että kokee ansaitsevansa kaiken pahan mitä elämä tuo vain siksi että eroaa jostakin ihmistekoisesta järjestöstä. Jokainen meistä, teistä ja heistä ansaitsee tukiverkoston kavereista ja jopa ystävistä.

Minusta tuntuu, että kohtalainen osa ainakin käännynnäisistä säilyttää jonkintason siteet maailman puolelle vielä pulahtamisen jälkeenkin. Vanhempani ainakin tekivät näin ja muutama vastaavakin tietämäni käännynnäistapaus. Alkuhuumassa tosin välit viilenivät vuosiksi ainakin sukulaisiin, kun pikaisen maailmanlopun tuputtaminen sai suuret mittasuhteet alkuhuuman aikana vanhemmillani.

Itse voisin suositella lahkosta eroa suunnittelevalle tutustumista maailmallisiin harrastuksiin. Niitä on muitakin, kuin uhkapelit, huumeiden käyttö ja sukupuolinen moraalittomuus

loikkarisusi kirjoitti:Keksi tarvittaessa tekosyitä viettää aikaa muiden kuin todistajien kanssa - valehtele vaikka meneväsi kenttäpalvelukseen tai tutkisteluun, jos tilanne sitä vaatii!

Itse kehottaisin pikemminkin toimimaan siten, ettei kyselyintoisille todistajille anneta syytä tai mahdollisuutta aiheuttaa selittelytilannetta. Tämä nyt on vanhan äijän arvaus, mutta en usko esimerkiksi toisen poishiipuvan löytämisen olevan nuorelle mahdottoman vaikeaa nykymenossa, jossa suurin osa jättää todistajuuden nuoruusvuosinaan.

Vieraas kirjoitti:Komppaan. Tässä on erityisesti lapsesta asti "hengellisessä paratiisissa" eläneelle sekin hyöty, että havainnollistuu miten paljon parempia todistajat todellisuudessa ovat "maailmallisiin" verrattuna.

Olen aina tilaisuuden tullen antanut itselleni kertoa karvianaikuisista kohtalotovereista miltei viiden vuosikymmenen jälkeen. Siinä pitkäaikaisseurannassa on havainnollistunut todellisuus, joka poikkeaa Vt-materiaalin kuvailusta kuin yö ja päivä.

Nyt sitten kukin saa kohdallaan miettiä olisiko vika Vt-materiaalissa vaiko jt-materiaalissa?

Mag Mell kirjoitti:--
Vaikka nykyisellään olenkin seuran mielestä paheellinen ja moraaliton luopio, niin en siltikään voi suositella valehtelemista kenellekään. Ehkäpä niitä kavereita saa muutenkin.

No, ehkä kirjoitin tuon kohdan melko hätiköidysti. Tarkoitukseni oli vain korostaa, että todellisia ja pysyviä ystäviä olisi hankittava keinolla millä hyvänsä Ajattelin äärimmäisestä tapausta, eli jos kyseessä on vaikkapa sellainen vanhempien luona asuva alaikäinen jolle on asetettu ehdoton kielto olla lainkaan muiden kuin seurakuntaan kuuluvien kanssa vapaa-ajalla. Näitä ääritapauksia on onneksi harvoin. Toki räikeää valehtelua olisi syytä välttää, mutta mieluummin valehtelisin jos rehellisyys ei auttaisi. Jokaisella on tietenkin oma tapansa selviytyä.

Markku Meilo kirjoitti:Itse kehottaisin pikemminkin toimimaan siten, ettei kyselyintoisille todistajille anneta syytä tai mahdollisuutta aiheuttaa selittelytilannetta. Tämä nyt on vanhan äijän arvaus, mutta en usko esimerkiksi toisen poishiipuvan löytämisen olevan nuorelle mahdottoman vaikeaa nykymenossa, jossa suurin osa jättää todistajuuden nuoruusvuosinaan.

Tosin voi olla vaikeaa luottaa keneenkään, koska moneen on juurrutettu niin syvälle se keinotekoinen omatunto, joka saa ilmiantamaan kavereita pienimmästäkin syystä. Harva oli kovin avoimesti epähengellinen ainakaan omissa seurakunnissani.

Ensimmäisestä virkkeestänne olen täysin samaa mieltä - yksin muutettuani hymyilin vain kauniisti utelijoille ja totesin positiivisella äänellä vaikka että "kyllä, olin kaupungilla koulukaverini kanssa" tai iltasuunnitelmia kysyttäessä "menen keikalle kavereiden kanssa". Harva edes kehtaa kysellä lisää kun sanoo vain asian suoraan ja luontevasti.

loikkarisusi kirjoitti:Tarkoitukseni oli vain korostaa, että todellisia ja pysyviä ystäviä olisi hankittava keinolla millä hyvänsä :)

Oletan ymmärtäväni mitä ajat takaa, mutta todellisia ja pysyviä ystävyyssuhteita ei synny muulla kuin rehellisyydellä ja avoimmuudella.

Tosin voi olla vaikeaa luottaa keneenkään, koska moneen on juurrutettu niin syvälle se keinotekoinen omatunto, joka saa ilmiantamaan kavereita pienimmästäkin syystä. Harva oli kovin avoimesti epähengellinen ainakaan omissa seurakunnissani.

Sitä suuremmalla syyllä nostaa kytkintä, taustapeiliin katsomatta. Jos on pieni paikkakunta/seurakunta, niin vaihtaa paikkakuntaa työ- tai opiskelumotiivilla. Toisille valehdellessaan valehtelee myös itselleen.

Valehteleminen on yleensä pikemminkin jt-seurakunnassa opittu "taito", kun on nuorena yrittänyt elää edes jotenkin siedettävää elämää. Maailmassa taas pärjää paremmin rehellisyydellä. Itsestäni olen joskus huomannut, että vanhoista opituista taidoista pitää ihan ponnistella eroon...

Komppaan Käärmistä. piti oikeesti opetella olee valehtelematta, ku jätti sen kaiken taakse. Kuten esmes sillo ku joku kysy et miks et ollu viime koksassa, siihen aina löyty joku valkonen valhe, nyt jos kaveri kysyy et miks et tullu johonki juttuun, niin ihan vapaasti voi sanoo et ei oikeesti jaksanu tulla/ei kiinnostanu asia jne.

Mievaan kirjoitti:Komppaan Käärmistä. piti oikeesti opetella olee valehtelematta, ku jätti sen kaiken taakse. Kuten esmes sillo ku joku kysy et miks et ollu viime koksassa, siihen aina löyty joku valkonen valhe, nyt jos kaveri kysyy et miks et tullu johonki juttuun, niin ihan vapaasti voi sanoo et ei oikeesti jaksanu tulla/ei kiinnostanu asia jne.

Niinpä...Syystä tai toisesta olen aina ollut rehellisempi "maailmallisille" kuin todistajille, noille puhtaan ja rehellisen kansan edustajille Miutta nykyään on ihanaa, kun voi vihdoin sanoa mitä oikeasti ajattelee!

Markku Meilo kirjoitti: Oletan ymmärtäväni mitä ajat takaa, mutta todellisia ja pysyviä ystävyyssuhteita ei synny muulla kuin rehellisyydellä ja avoimmuudella.

Toki näin on. Niin, sanonpa vielä kerran selvyyden vuoksi: jos valehtelin, niin nimenomaan seurakunnan jäsenille - heistä en läheisiä ystäviä uskonut koskaan saavani ja halusin vielä pois jättäytymiseni alkuvaiheessa päästä helpommalla (kun ns. kristillinen omatuntokin vielä kolkutteli jollei ollut muka kunnon syytä jäädä pois). Myöhemmin saatoin onneksi olla rehellinen jopa heillekin.

Ja niille todellisille läheisille ystävilleni, joihin vartuttuani tutustuin pääosin eri kouluissa, en tietenkään ollut enää pitkiin aikoihin valehdellut.

loikkarisusi kirjoitti:Niin, sanonpa vielä kerran selvyyden vuoksi: jos valehtelin, niin nimenomaan seurakunnan jäsenille - heistä en läheisiä ystäviä uskonut koskaan saavani ja halusin vielä pois jättäytymiseni alkuvaiheessa päästä helpommalla (kun ns. kristillinen omatuntokin vielä kolkutteli jollei ollut muka kunnon syytä jäädä pois).

Olin itsekin harvasanainen ja selvennän myös omalta osaltani, että en moralisoinut valehtelua absoluuttisesti. Katson, että on molemmille "osapuolille" parempi jos pyrkii välttelemään valehtelua mahdollisimman pitkälle. Se auttaa myös jälkeenjääviä siten, että heille ei vahvisteta Vt-seuran viljelemää asennetta siitä, että entiset jehovantodistajat valehtelevat sen minkä ehtivät.

Toinen ajatus on se, että heti kun selviää ettei jehovantodistajuus tarkoita ystävyyttä, vaan kaikki on ehdollista, niin sitä etäämpänä pyrkii pysyy sellaisista tilanteista, joissa mahdollisesti joutuisi valehtelemaan.