Veljesseura.org

Olen viime päivinä lukenut kirjaa Suljettu maa - elämää Pohjois-Koreassa. Suosittelen kirjaa lämpimästi, sillä se on erittäin mielenkiintoista luettavaa ex-todistajan näkökulmasta. Silmiin osui seuraava kohta:

Barbara Demick: Suljettu maa, s. 266-268 kirjoitti:Paikalla [yliopiston ideologialuennolla] oli yleensä vain viisisataa henkeä, enimmäkseen jatko-opiskelijoita ja jo tohtoroituneita tutkijoita. Luennon aikana he kipristelivät jalkojaan ja istuivat käsiensä päällä pysytelläkseen lämpiminä. Mutta heidän kasvonsa olivat eleettämät ja ilmeettömät, katseet tyhjät kuin tavaratalon ikkunan mallinukeilla.

Jun-sang tajusi pian, että hänen ilmeensä oli yhtä tulkitsematon. Luultavasti muutkin suhtautuivat luennon sisältöön aivan samalla tavoin kuin hän itse.

"He tietävät! He kaikki tietävät!" hän melkein huusi, hän oli niin varma. Nämä ihmisethän olivat luultavasti koko maan terävimpiä. "Kukaan täysijärkinen ei voi olla tajuamatta, että jotain on pielessä." Jun-sang tajusi, ettei hän ollutkaan ainoa luopio [...]

Pohjois-Koreassa opiskelijat ja älyköt eivät tohtineet esittää vastalauseita, kuten muissa kommunistimaissa. Ei tapahtunut mitään Prahan kevään tai Taivaallisen rauhan aukion mielenosoituksen kaltaista. Painostus oli Pohjois-Koreassa niin suurta, ettei minkäänlaista järjestäytynyttä vastarintaa päässyt syntymään [...]

Oli mahdotonta perustaa lukupiiriä tai viritellä poliittista keskustelua, koska vapaa ajatustenvaihto olisi johtanut kiellettyihin aiheisiin [...] Niin kauan kuin asut Pohjois-Koreassa, et puhu politiikkaa. Et parhaan ystäväsi kanssa, et opettajien kanssa, et vanhempiesi kanssa etkä etenkään tyttöystäväsi kanssa.

Kuvailtu tunnelma toi minulle mieleen konventit ja kokoukset. Tyhjiä katseita, haukotuksia. Kysyttäessä mielipidettä ohjelman sisällöstä, kuulee aina saman vakiovastauksen: "olipa erittäin hyvä ja mielenkiintoinen esitelmä!"

Todistajien keskuudessa uskonto on yhtä arka puheenaihe kuin politiikka Pohjois-Koreassa. Uskonnollinen "keskustelu" on jehovantodistajien keskuudessa niin tiukasti johdettua, että kysymyksetkin on painettu valmiiksi. Kun todistajat puhuvat uskonnosta, he vain toistelevat valmiiksi annettuja mielipiteitä. Nimenomaisesti vapaa keskustelu uskonnosta on jehovantodistajana mahdotonta, koska keskustelu menisi väistämättä kiellettyihin aiheisiin tai esiin tulisi vääriä mielipiteitä. Väärät mielipiteet taas johtavat erottamiseen.

Keneenkään ei voi luottaa, sillä vilpitön todistaja raportoi ajatusrikollisen välittömästi vanhimmistolle. Luopiot tietävät, että ilmiantaja voi tulla jopa omasta perheestä. Siksi omia ajatuksia ei uskalleta esittää edes kulissien takana.

Jopa niinkin viattomalta kuulostava toiminta, kuin yksityinen pienessä ryhmässä tapahtuva Raamatun tutkiminen on kielletty, koska se ei ole "uskollisen ja ymmärtäväisen orjan" hyväksymää toimintaa. Viime piirikonventissa puhuttiin paheksuvaan sävyyn tälläisestä toiminnasta.

Mielipiteet tulevat joko keskusjohdolta, tai sitten eivät mistään. Itsenäinen, "riippumaton" ajattelu on yksinkertaisesti kielletty. Se on kapinaa Jehovaa vastaan. Ainoa oikea mielipide on pohjoiskorealaiseen propagandajulisteeseenkin painettu motto: "Meillä ei ole mitään kadehdittavaa maailmalta."

SuurinBabylon kirjoitti:Kun todistajat puhuvat uskonnosta, he vain toistelevat valmiiksi annettuja mielipiteitä. Nimenomaisesti vapaa keskustelu uskonnosta on jehovantodistajana mahdotonta, koska keskustelu menisi väistämättä kiellettyihin aiheisiin tai esiin tulisi vääriä mielipiteitä. Väärät mielipiteet taas johtavat erottamiseen.

Joku täällä oli kokenut, että todistajat puhuisivat arjessa uskonnosta (en muista kuka, sorry). Oma kokemukseni on, että eivät juurikaan. Tavallista helluntalaisten ja luterilaisten haukkumista ei ehkä lasketa mukaan.

Vanhimmatkin puhuvat viran puolesta lavalta, kentällä ja "heikkoja" paimentaessaan. Kun ollaan vapaa-ajalla, puhutaan ihan muista asioista. Hengellisistä asioista mouhaavat omien kokemusteni mukaan useimmiten vastakääntyneet tai esim. tienraivaajat, jotka haluavat tuoda muita korkeampaa hengellistä statustaan esiin.

Hengellisistä asioista mouhaavat omien kokemusteni mukaan useimmiten vastakääntyneet tai esim. tienraivaajat, jotka haluavat tuoda muita korkeampaa hengellistä statustaan esiin.

Olen havainnut samaa. Jos ollaan porukassa, jossa on "vähemmän hengellisiä", eli toimettomia tai muita, omaa hengellisyyttä yritetään korostaa hetkellisesti puheenaiheita valitessa. Olen kuitenkin huomannut myös, että kyseessä on juurikin puhuminen, ei keskusteleminen. Lauseilla jotka ääneen sanotaan, ei yritetä saada aikaan mielekästä keskustelua, vaan niillä todetaan asioita, jotka ovat ehdottoman oikeita ja ehdottomasti positiivisia asioita uskonnosta tai järjestöstä. Näitä ei saa kyseenalaistaa, eikä näiden ristiriitaisuuksiin saa puuttua.

Mielipiteet tulevat joko keskusjohdolta, tai sitten eivät mistään

Tästä syystä myös ovelta ovelle-työssä vaikeisiin kysymyksiin "palataan myöhemmin", koska jos JT:lla ei ole tarpeeksi vahvaa tietoa järjestön kannasta asiaan, tai järjestön tarkkaa selitystä muistissaan, mitään mutu-selitystä ei saa antaa. On ohjeistettu myös käyttämään ilmaisua "Raamattu sanoo" sen sijaan, että erehtyisi sanomaan että "Seura sanoo", tai "järjestö opettaa". Tämä kuulijan hämäykseksi, että kaikki perustuu Raamattuun, vain ja ainoastaan siihen. Samoin on ohjeistettu korostamaan asioita omina henkilökohtaisina ratkaisuina ja mielipiteinä, vaikka ne pitääkin tarkistaa kirjallisuudesta, etteivät ne vaan ole järjestön kannan kanssa erilaisia.

Vieraas kirjoitti:Kun ollaan vapaa-ajalla, puhutaan ihan muista asioista. Hengellisistä asioista mouhaavat omien kokemusteni mukaan useimmiten vastakääntyneet

Minä ainakin muistan saaneeni yllättynyttä palautetta, kun otin puheeksi raamatulliset asiat todistajien illanvietossa. Monien noiden illanviettäjien päiden päällä loisti ikään kuin kysymysmerkin muotoinen ajatuskupla: "mitä tuo nyt noista asioista puhuu, eihän nyt ole kokous eikä nyt olla kentällä; nyt ollaan vapaalla". Joku heistä saattoi väkinäisesti vastata jotakin esittämääni aiheeseen, mutta varsin pian puheenaiheet siirtyivät takaisin maallisempiin aiheisiin; opiskeluun, työhön, talon rakentamiseen, uuden auton/veneen hankkimiseen, musiikkiin tms.

Sanottakoon samalla kuitenkin, että nämä olivat seurakunnassa aivan hyvämaineisia todistajia (osa myös nimitettyjä veljiä) eivätkä he muutoin toimineet mitenkään erityisen "syntisellä" tavalla illanvietossa. He vain halusivat pitää "vapaata" hengellisistä rutiineista. Rutiineista, jotka niin voimakkaasti leimaavat Jehovan todistajan elämää. Olin tuolloin vastakääntynyt Jehovan todistajaksi.

"Kuvailtu tunnelma toi minulle mieleen konventit ja kokoukset. Tyhjiä katseita, haukotuksia. Kysyttäessä mielipidettä ohjelman sisällöstä, kuulee aina saman vakiovastauksen: "olipa erittäin hyvä ja mielenkiintoinen esitelmä!""
Kikattelee muistoille. Muistiinpanot oli ainoo keino pysyy hereillä tai sitten kännykän räplääminen, kännykästä kyl sai paheksuvia katseita välillä.

Mievaan kirjoitti:Kikattelee muistoille. Muistiinpanot oli ainoo keino pysyy hereillä tai sitten kännykän räplääminen, kännykästä kyl sai paheksuvia katseita välillä.

Vuonna kekkonen minun vielä kärsiessäni tästä kovasti mainostetusta onnellisuudesta, kännyköistä sellaisena kuin me ne tänään tunnemme, ei ollut vielä tietoakaan. Niinpä muistiinpanolehtiöni muistutti vähälahjaisen kuvataiteilijan humalassa laatimaa ideavihkoa.

En epäile, etteivätkö jehovantodistajat olisi maailman onnellisin kansa. Hetkittäin. Nuo hetket ovat konventin, kokouksen, puheen ja kenttäpalveluksen päättymisajankohta.

Vielä näiden lisäksi, poikani, ota varoitus varteen: paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljo omistautuminen niille on väsyttävää lihalle.
- joskus on aika levähtää hetkinen, aikaa täytyy varata myös ajatuksilleen ja niiden selkeyttämiselle, joskus se voi onnistua seurassa, joskus on hyvä olla yksin.
Aika on...

"Vielä näiden lisäksi, poikani, ota varoitus varteen: paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljo omistautuminen niille on väsyttävää lihalle".

Selvä viittaus kristinuskoon ja sen raamatun kaanoniin.

Seuraaja kirjoitti:Vielä näiden lisäksi, poikani, ota varoitus varteen: paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja paljo omistautuminen niille on väsyttävää lihalle.

Tämä "viisaus" on ylöskirjattu aikakautena, jolloin kirjat ja kirjoitukset kopioitiin käsin, ties millä välineillä ja ties mille materiaalille. Veikkaan, että neuvo on jotenkin liittynyt tähän kirjallisuuden leviämistä hidastavaan ongelmaan.

Edes jehovantodistajien kirjallisuus ei ole väsyttävää lihalle, vaan ajattelulle ja henkiselle hyvinvoinnille. Ainoa lihaa väsyttävä kirjallisuus, jonka keksin, on luonteeltaan pornografista.

>>> Edes Jehovan-todistajien kirjallisuus ei ole väsyttävää lihalle <<<

Tiesitkö että:

""Aivojen energiankulutus
Aivojen neuronit vaativat paljon energiaa. Aivot ovat riippuvaisia jatkuvasta verenkierrosta, sillä aivot käyttävät energianlähteenään glukoosia, jota ne eivät kykene varastoimaan itse. Siitä huolimatta, että aivot ovat vain kaksi prosenttia ruumiinpainosta, ne käyttävät 15 prosenttia sydämen pumppaustuotosta, 20 prosenttia hapen kokonaiskulutuksesta ja 25 prosenttia elimistön glukoosista. Levossa aivot kuluttavat energiaa suunnilleen saman verran kuin aktiivisen toiminnan aikana (Trends Neurosci. 2004 Aug;27(8):489-95.)"" wikipedia

""Aivoja voi pitää elimistön energiasyöppönä, sillä niiden osuus koko kulutuksesta on noin 20 prosenttia. Jos aivotoiminta on poikkeuksellisen vilkasta esimerkiksi pohdiskelun vuoksi, aivojen energiantarve voi jopa yli kaksinkertaistua. Koska aivot saavat kaiken käyttövoimansa veren-kierrossa olevasta glukoosista eli rypälesokerista, verensokeri laskee ponnisteltaessa henkisesti. Yleensä matala verensokeri aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä ja ärtyisyyttä sekä heikentää keskittymiskykyä. Kun verensokeri pysyy vakaana, uuden asian omaksuminen, ongelmien ratkaiseminen ja muistaminen sujuvat helpommin. ""Tieteen kuvalehti

- siksipä aivoille onkin hyväksi antaa _monipuolista tekemistä_ ja haasteita...

SuurinBabylon kirjoitti:Keneenkään ei voi luottaa, sillä vilpitön todistaja raportoi ajatusrikollisen välittömästi vanhimmistolle. Luopiot tietävät, että ilmiantaja voi tulla jopa omasta perheestä.

Tämä on totta ja erittäin oletettavaa Jehovan Todistajien keskuudessa, Seurahan tähän myös opastaa/vaatii.

SuurinBabylon kirjoitti:Siksi omia ajatuksia ei uskalleta esittää edes kulissien takana.

Pienemmässä piirissä niitä voidaan esittää mutta on totta että vastuu/riski on lahkossa näissä tilanteissa aina ensimmäisen kyseenalaistavan sanan sanoneella. Mikäli pienessä piirissä muut jatkavat keskustelua ja ovat samalla linjoilla/kertovat muita mielipiteitä <- he ovat samassa verkossa ensimmäisen sanan sanoneen kanssa. Tällöin raportointi eteenpäin saattanee mutkistua.
Mutta ei huolta, lavertelija voinee tehdä näissäkin tapauksissa sopimuksen/pikakatumuksen/superselityksen veli viisaat vanhimmille ja päästä ehkä säikähdyksellä kuin kala veräjästä.

Voimantorni kirjoitti:

Vieraas kirjoitti:Kun ollaan vapaa-ajalla, puhutaan ihan muista asioista. Hengellisistä asioista mouhaavat omien kokemusteni mukaan useimmiten vastakääntyneet

Minä ainakin muistan saaneeni yllättynyttä palautetta, kun otin puheeksi raamatulliset asiat todistajien illanvietossa. Monien noiden illanviettäjien päiden päällä loisti ikään kuin kysymysmerkin muotoinen ajatuskupla: "mitä tuo nyt noista asioista puhuu, eihän nyt ole kokous eikä nyt olla kentällä; nyt ollaan vapaalla". Joku heistä saattoi väkinäisesti vastata jotakin esittämääni aiheeseen, mutta varsin pian puheenaiheet siirtyivät takaisin maallisempiin aiheisiin; opiskeluun, työhön, talon rakentamiseen, uuden auton/veneen hankkimiseen, musiikkiin tms.

Lisäisin tuohon mainitsemaasi puheenaihe-listaan jotain oleellista:
- Keskustelua Seurakunnan isommista tapahtumista (erottaminen, erkaantuminen, "huomautukset eli etuisuuden poistuminen", remontit, hankinnat, konventit, vanhinten "päätökset" jne)
- Keskustelua joistakin yksittäisistä Jehovan Todistajista (selän takana)
- Keskustelua vanhimmista ja toiminnastaan (tyyli, yksityisasiat, paheet jne)
- Keskustelua puhujista (selän takana)
- Keskustelua joistakin yksittäisistä kiinnostuneista (ei vielä kastettu) ja hänen perheestään jne
- Keskustelua vanhimpien vaimoista
- Keskustelua joidenkin todistajaperheiden/jakaantuneiden perheiden asioista
- Yleistä selän takana keskustelua koko Seurakuntaan, todistajiin, kiinnostuneisiin, maailmallisiin liittyen.

Tämä kuitenkin etenkin detaljeitten osalta pienessä "luotettavassa" piirissä.
Mutta yleisesti ottaen nämäkin keskustelut (tai osa niistä) ovat tavalla tai toisella esillä ja osa Jehovan Todistajien elämää vaikkapa illanvietossa tai vierailulla.

Ja kun illallisen kanssa on otettu "ihan vain ruoan kanssa" muutama, ja toki saunassa muutama ja tietenkin muutama vielä muutoinkin jne. -> Tällöin kielenkantimet saattavat muodostaa ihan veikeitä näkemyksiä.

.

KN1 kirjoitti: Nuorena onnistuttiin menemään kaveriporukassa konventtiin ja sieltä pois lukuisia kertoja, ettei kertaakaan kommentoitu ohjelmaa. Auta armias jos joku kavereista olisi ruvennut festaamaan ojelmista, hyi hitto, olis tunnelma ollut heti pilalla.

Tästä "perusmeiningistä" tuleekin luontevasti mieleen kasteeni jälkeiset tapahtumat. Ensimmäiseksi, kastetoverini Kellon konventissa (meitä oli vain kaksi sillä kertaa) totesi vedestä noustuaan, että "Voi vittu, tulikohan tehtyä virhe?". Itse olin olevinani vähän syvällisemmissä mietteissä, mutta pinnallistuin alta aikayksikön.

En muista, oliko samassa konventissa, vai seuraavassa, kun ajelimme jengillä Kellosta Oulun keskustaan. Erehdyin kehumaan konventin Jeesusta koskenutta puhetta, kun automme kuljettaja, ja omistaja, veti herneen nenuun ja huusi "Jeesus-homon nimeä ei mun autossa mainita!". Back to basics, indeed.

KN1 kirjoitti: Nuorena onnistuttiin menemään kaveriporukassa konventtiin ja sieltä pois lukuisia kertoja, ettei kertaakaan kommentoitu ohjelmaa. Auta armias jos joku kavereista olisi ruvennut festaamaan ojelmista, hyi hitto, olis tunnelma ollut heti pilalla.

Mahtavaa! Itselleni suurin hehkuttamissaavutus oli perusväliaikakommenttiin "Olipa hyvä ohjelma!" lattealla äänensävyllä vastaus "Ihan yhtä hyvä kuin joka vuosi." Ironista kyllä tämän kommenttini sisältämä sarkasmi tuntui jäävän kaikilta huomaamatta.

Viimeisin konventti, jossa olin läsnä (viime vuonna), oli siinä mielessä onnekas, että matkustin sinne ja sieltä pois yksin junalla. Viimeisenä päivänä poistuin junalla jo kesken tylsän, aina yhtä ennustettavan loppupuheen. Vieläkin muistan sen hienon tunteen, kun kävelin hallista ulos raittiiseen ulkoilmaan muiden jäädessä halliin kärvistelemään

sinner74 kirjoitti: Tästä "perusmeiningistä" tuleekin luontevasti mieleen kasteeni jälkeiset tapahtumat. Ensimmäiseksi, kastetoverini Kellon konventissa (meitä oli vain kaksi sillä kertaa) totesi vedestä noustuaan, että "Voi vittu, tulikohan tehtyä virhe?". Itse olin olevinani vähän syvällisemmissä mietteissä, mutta pinnallistuin alta aikayksikön.
--

Hyvin oivallettu! Toivottavasti hän ei tuon kommentin jälkeen sentään muuttunut kiihkeäksi tosijulistajaksi. Mitäköhän kastajana toiminut velikin lienee ajatellut kommentin kuullessaan..?