Veljesseura.org

Hei. Olen uusi kirjoittaja tällä foorumilla, mutta lukenut olen jo muutaman kuukauden. Isompaa esittelyä itsestäni en ajatellut kirjoittaa. Itse olen tällä hetkellä vielä järjestössä mukana, vaikken siihen uskokaan. Mutta itse asiaan: Kun erosit, niin lakkasitko kokonaan uskomasta Jumalaan, vai vieläkö uskot?

artoodetoo kirjoitti:Kun erosit, niin lakkasitko kokonaan uskomasta Jumalaan, vai vieläkö uskot?

Raamatun lukeminen ilman paalunmuotoisia vaaleanpunaisia laseja ja tekstisisällön vertaaminen todellisuuteen ohjasi minut vääjäämättä hylkäämään Vt-seuran fundamentalistisen jumalkäsityksen.

En koe enää tarpeelliseksi käsitellä mitään pelkkien tarujen mukaisia hahmoja todellisina olentoina ennen kuin olen saanut konkreettisia tieteellisiä todisteita niiden olemassaolosta. Toistaiseksi niitä ei olla löydetty.
Pidän tärkeämpänä ylläpitää omaa elämääni elämisen arvoisena ja itseäni ihmisen arvoisena.

Minulla meni niin päin että usko jumaluuksiin meni ensin, vasta vuosia myöhemmin erosin järjestöstä.

Kivikko kirjoitti: usko jumaluuksiin meni ensin, vasta vuosia myöhemmin erosin järjestöstä

Sama täällä.

Kun erosin (no teknisesti ilmeisesti en eronnut, vaan mut erotettiin, mutta ihan sama mulle) mulle oli pitkään tärkeää sanoa olevani ateisti. Edelleenkään uskoni ei ole teistinen, mutta asian voisi ilmaista vaikka niin, että en usko Jumalaan, mutta uskon jumaliin.
Sana jumala oli mulle pitkään kovin vaikea. Mulle se oli vaan joku peronoitunut tyyppi, joka tietää kaikesta kaiken ja pelaa shakkia ihmisillä -siis semmoinen kristinuskon ja Raamatun mukainen jumalakuva. Nykyään sana jumala on mulle paljon monimuotoisempi. Se on läsnä kaikessa ja kaikkialla, mutta ennenkaikkea se ehdottomasti puhuu minulle sisimpäni kautta. Ihan turhaa lukea jostain kirjasta elämänohjeita, koska jumala (tässätapauksessa sana tarkoittaa luontoa, luoja-jumalaan en usko) on rakentanut ihmisen niin, että ihmisen sisällä on tieto oikeasta ja väärästä.

Minusta sanan jumala vaikeutta kuvaa esim. se, että Dalai Lamalta kysyttiin, voiko ihminen harjoittaa budhalaisuutta, jos uskoo jumalaan! Musta kysymys oli tosi hämärä, koska budhalaisuudessahan on tosi värikäs henkimaailma, eli sana jumala oli tuion kysyjän päässä taas tehokkaasti lokeroitu tarkoittamaan luojaa ja määräilijää, joka buhaklaisuudesta puuttuu!

mulla pelko oli vahvempi kuin usko, niinpä pelkäsin Jehovaa
enkä ollenkaan voinut rakastaa häntä, enkä saanut häneen
mitään yhteyttä, sellaista selvää yhteyttä josta olisi tiennyt
varmasti olevan yhteys, sellaista ei ollut, mutta olinkin
huono ihminen ettei sen puoleen,vai olinko sittenkään?

enkö ollutkin vain nuori ja kokematon ja ohjailtavissa jonkin verran


olisiko yhteys ollut, jos en olisi esmes epäillyt yhtään?

Uskon johonkin korkeampaan voimaan ja olen aina uskonut, mutten varsinaisesti jumalaan/Jumalaan raamatullisessa mielessä.

Minulle jumala lakkasi olemasta samalla hetkellä, kun luovuin jehovantodistajan ajattelumaailmasta. Koska olen hidas, tuo tapahtui vasta vuosikausia erottamisen jälkeen. Aikansa piti jehofiilistellä.

Periaatteellisella tasolla minulle on se ja sama, oli jumala olemassa tai ei. Jos se olisi samanlainen kuin raamatussa, niin ei kiinnosta pätkääkään olla kanssaan tekemisissä. Jos kivempi, niin varmaan se soittelee, jos sillä tulee minulle jotain asiaa. She's got my number.

En jt jumalaan....ehkä on ehk' ei ole...sen sit näkee sitten. Tällä hetkellä oma mieli ei jaksa edes yrittää miettiä koko jumalaa...liikaa pahoja ja painostavia asioita littyyy kyseiseen sanaan. Samanlaiset tunteet kun sinnerillä....evvk

artoodetoo kirjoitti:Kun erosit, niin lakkasitko kokonaan uskomasta Jumalaan, vai vieläkö uskot?

Siis eiväthän nuo suinkaan ole ainoat kaksi vaihtoehtoa...eikä asia muutenkaan niin mustavalkoinen.
Taitaa harvemmin se usko (jos sellaista ylipäänsä on ollut) loppua tasan eroamiseen, vaan syyt ovat monesti syvemmällä.
Itse erosin järjestöstä siksi, etten ikinä uskonut siihen viralliseen totuuteen mitä salilla tuputettiin. Sitä vaan voi olla niin kovin vaikea ajoittain nähdä, etenkin jos on ihan kakarasta asti aivopesulle altistunut. Luulin minäkin raukka uskovani, tai ehkä nimenomaan uskoin uskovani, mutta sittemmin on onneksi realismi astunut kuvaan mukaan.
Vastaan siis, etten koskaan ole uskonut jumalaan, en järjestössä ollessani, enkä etenkään nyt. Jt-jumala on sitäpaitsi niin pikkumaisen vastenmielinen tyyppi, että silläkin uhalla että tällainen tapaus oikeasti olisi olemassa, haluan olla häneen uskomatta. En kuitenkaan määrittele itseäni ateistiksi, vaan kuulun enempi "ei voi tietää" -osastoon. Ja siihen tulokseen olen tullut, että miksipä pitäisikään tietää kaikkea.

Olin 14 vuotta todistaja, mutta en ole koskaan uskonut jumalaan.

artoodetoo kirjoitti:Hei. Olen uusi kirjoittaja tällä foorumilla, mutta lukenut olen jo muutaman kuukauden. Isompaa esittelyä itsestäni en ajatellut kirjoittaa. Itse olen tällä hetkellä vielä järjestössä mukana, vaikken siihen uskokaan. Mutta itse asiaan: Kun erosit, niin lakkasitko kokonaan uskomasta Jumalaan, vai vieläkö uskot?

Jos jumaluuksien suhteen on pakko laittaa rasti ruutuun, niin olen näitä pahamaineisia agnostikkoja jotka saavat yleensä turpiin joka suunnasta. Agnostikkohan mielletään usein ateistiksi joka on hommannut kuolemanpelossaan toisenkin puolueen jäsenkirjan. Itse en näe asiaa näin: en tarvitse maailmanselitykseeni minkäänlaista jumalaa, mutta älylliset kykyni eivät vaan riitä häntä (tai heitä) myöskään lopullisesti tyhjäksi todistamaan, siitä valinta. En todellakaan odota, että pääsisin jollain viisi ja varanumero -lapulla paratiisiin.

Mihin tahansa Järjestäytyneeseen uskontoon taas "uskon" tasan yhtä paljon kuin minkä tahansa poliittisen puolueen toimeenpanevaan komiteaan. Erotessa se uskontoskeptisyys tuli hitaasti, viimeinen niitti oli kun hallintoelin paljastui demokraattiseksi johtoryhmäksi.

Erosin uskoen, että Harmagedon saattaa hyvinkin tulla ja tappaa tämän vääräuskoisen. En silti halunnut kannattaa sellaista jumalaa joka tulee teurastamaan miljardeja viattomia ihmisiä ja jonka jengin alimmankin tason johtajissa on kyynisiä kusipäitä.

En usko.
Pienenä uskoin joulupukkiin, aikuisena Jehovaan, nyt olen oppinut olemaan kiltti ilman toivoa joululahjoista tai ikuisesta elämästä paratiisimaassa.

artoodetoo kirjoitti:Itse olen tällä hetkellä vielä järjestössä mukana, vaikken siihen uskokaan. Mutta itse asiaan: Kun erosit, niin lakkasitko kokonaan uskomasta Jumalaan, vai vieläkö uskot?

En ole todistaja koskaan ollutkaan. Nyt olen uskonnoton. Uskon silti Jumalaan omalla tavallani, mutta Sinulle antaisin neuvon suoda itsellesi jokskin aikaa rauha kaiksista uskonnoista ja jumaluuksista etenkin mahdollisen eroamisesi jälkeen.

Usko kaatui järkeen ja logiikkaan ja varmuus tuli järjestön historian tutkimisella sieltä, mistä järjestö kielsi tutkimasta ja psykologian perusjuttujen oppimisesta. Tämä tapahtui ensi, sitten jätin tämän kulttikorporaation taakseni. JT-järjestössä ei ole mitään uutta auringon alla. Näitä on tullut ja mennyt. Minä vain satuin syntymään väärään paikkaan ja aikaan.