Kirja vuodelta 1977 nimeltään ”Hyvä uutinen joka voi tehdä sinut onnelliseksi” kertoo sivuilla 64-65 mm. seuraavaa:
VALOT ILMAANTUVAT TAIVAALLE
”Neljäntenä päivänä” Jumala teki ”kaksi suurta valoa, suuremman valon hallitsemaan päivää ja pienemmän valon hallitsemaan yötä, sekä tähdet”. (1.Mooseksen kirja 1:14–19) Mutta eikö Jumala ollut luonut nämä taivaankappaleet jo aiemmin, ”alussa”? Oli kyllä. Huomaa kuitenkin, että 1.Mooseksen kirjan 1:1:ssä oleva verbi ”loi” (hepreaksi bará) ja 1.Mooseksen kirjan 1:16:ssa oleva verbi ”teki” (hepreaksi ‘asah) ovat eri sanoja.
Tähän asti ihan oikein, lapsikin ymmärtää, että bara ja asah ovat eri sanoja. Ymmärrettävästä syystä tämä Vt-lyyrikko jättää asian tähän, koska molemmat verbit ovat Raamatun teksteissä täysin vaihtokelpoisia.
Siitä enemmän myöhemmin jos Seuraaja-nimimerkki vastaa huutoonsa.
”Neljäntenä päivänä” tapahtui ilmeisesti niin, että auringon, kuun ja tähtien ääriviivat voitiin ensi kerran nähdä maan pinnalta todennäköisesti siksi, että ilmakehässä tapahtui selkiintymistä.
Lihavoimani sanat kertovatkin jo sitten omaa kieltään, vaikka mielenhallinnassa oleva jehovantodistaja ei niissä näe mitään totutusta poikkeavaa. Tässä pyritään huijaamaan lukijaa oikein kybällä. Raamatun mukaan aurinko ja muut taivaankappaleet olivat taivaanvahvuudessa, siis yläpuolisen vesivaipan alapuolella. Raamatun luomistaru ei anna pienintäkään viitettä taivaanvahvuuden alla olleen ilmakehän selkiintymisestä, sellainen on Vt-lyyrikon omaa mielikuvitusta. Vaan eteenpäin kuin mummo lumessa:
Säteilevä aurinko palveli nyt ”valona” valaisten päivää ja luoden miellyttävää lämpöä. Mutta entä kuu? Avaruustutkijat ovat selittäneet, että yli 50 prosenttia kuun pinnasta muodostuu lasihiukkasista, jotka soveltuvat erinomaisesti auringon säteitten heijastamiseen. Ihaillessamme kuun valaisemaa maisemaa voimme aina pysähtyä ajattelemaan Jumalan viisautta ja rakkautta, kun hän varasi tämän ”pienemmän valon” loistamaan yöllä!
Tässä taas Vt-lyyrikko jättää runosuollossaan huomiotta, että ikioma UMK esittää kuun valolähteeksi. Olisi liikaa vaadittu, että Raamattu hyväksyttäisiin aikakautensa näkemysten lähteenä, koska silloin menisi koko nk. ”totuus” viemärin hajulukosta vauhdilla. Ja lumessa eteenpäin:
Aikanaan ihminen voisi mitata aikaa näiden valojen avulla. Mikä tahansa ihmistekoinen ajannäyttäjä olisi kuitenkin aina näitä taivaankappaleita heikompi ja niiden hallitsema.
Aivan täyttä paskaa, maapallon hidastuvaan pyörimisliikkeeseen eli vuorokauden pituuteen, tehdään jatkuvasti korjauksia. Korjauksia ei tehdä Vt-seuran Jehovan tai muunkaan jumalan lähtökohdista, vaan ihmistekoisilla laitteilla. Joten seuraava lause on sitä itseään:
Suuri Ajoittaja, Jehova Jumala, oli pannut ne kiertämään täsmällisen aikataulun mukaan ihmisen hyödyksi.
Se kun vaan on aikuisten oikeasti mennyt niin, että maapallon vuorokausi on aikoinaan ollut oleellisesti lyhyempi ja pitenee kaiken aikaa. Eli:
Tänä neljäntenä luomispäivänä, kuten jokaisena muunakin ”päivänä”, Jumalan työt alkoivat ”ehtoolla”, jolloin hänen toimintansa hämärät ääriviivat alkoivat näkyä, ja jatkuivat ”aamuun”, jolloin koko hänen loistava aikaansaannoksensa oli selvästi nähtävissä.
Sitä aikuisten oikeaa näyttöä jumalan olemassaolosta odotellessa.