Veljesseura.org

Kaikki Jehovan todistajathan osallistuvat pakolliseen kenttäpalvelukseen. Perimmäinen tarkoitus on tietysti käännyttää ovenavaaja, vaikka sitä ei suoraan sanotakkaan.

Onnistuitko sinä JT-aikana käännyttämään ketään "totuuteen"? Kun erosit, lähestyitkö heitä (tai muita ystäviäsi) ja kerroit uusista näkemyksistäsi?
Ja viimeisenä: Oletko Jehovan todistajuuden jälkeen onnistunut johdattamaan jonkun pois järjestöstä? (ns. käänteinen kenttäpalvelus )

Itse aloitan:

JT-aikana en onnistunut käännyttämään ketään. Samana iltana kun erottamiseni oli luettu, laitoin ystävilleni tekstiviestin jossa sanoin ettei minulla ole mitään heitä vastaan ja kaikki ovat tervetulleita jos haluavat tulla pistäytymään. JT-ajan jälkeen en ainakaan tietääkseni ole onnistunut viemään ketään pois lahkosta, eräs tapaus on kyllä hieman rajalla. Minun puheillanikin on todennäköisesti ollut vaikutusta, mutta epäilykset ovat olleet jo ensin. Keskustelumme ovat vain ehkä vahvistaneet niitä...

Areena on teidän

Lehtiveli kirjoitti: Onnistuitko sinä JT-aikana käännyttämään ketään "totuuteen"? Kun erosit, lähestyitkö heitä (tai muita ystäviäsi) ja kerroit uusista näkemyksistäsi?
Ja viimeisenä: Oletko Jehovan todistajuuden jälkeen onnistunut johdattamaan jonkun pois järjestöstä? (ns. käänteinen kenttäpalvelus )

Kyllä minä uskon, että muutama minun kenttäpalveluksessani löytämäni henkilöistä valitettavasti "eteni" kasteelle saakka.

Ainakin yksi ex on joka on minulle kiitollinen, minun mielestäni ihan turhaan.

Näin päin kenttäpalvelukseni on kyllä ollut tosi laiskaa.

Itse asiassa se ei ole lainkaan käänteistä sillä kehotan osallistumaan Jehovan todistajien uskonelämään täydestä sydämestä, koska vain sillä tavalla Jehovan "siunaukset" käyvät ilmeisiksi.

Lehtiveli kirjoitti:Onnistuitko sinä JT-aikana käännyttämään ketään "totuuteen"?

Ja viimeisenä: Oletko Jehovan todistajuuden jälkeen onnistunut johdattamaan jonkun pois järjestöstä? (ns. käänteinen kenttäpalvelus ;))

I-osa: En
II-osa: Olen, toki johdatettujen omasta aloitteesta ja halusta.

Lehtiveli kirjoitti:Kaikki Jehovan todistajathan osallistuvat pakolliseen kenttäpalvelukseen. Perimmäinen tarkoitus on tietysti käännyttää ovenavaaja, vaikka sitä ei suoraan sanotakkaan.

Kenttäpalvelusta vihasin aina. Mielestäni oli äärimmäisen noloa mennä häiritsemään ihmisiä heidän koteihinsa ja yrittää suositella heille oppeja, mihin en itsekään sisimmässäni uskonut.

Lehtiveli kirjoitti:Onnistuitko sinä JT-aikana käännyttämään ketään "totuuteen"? Kun erosit, lähestyitkö heitä (tai muita ystäviäsi) ja kerroit uusista näkemyksistäsi?
Ja viimeisenä: Oletko Jehovan todistajuuden jälkeen onnistunut johdattamaan jonkun pois järjestöstä? (ns. käänteinen kenttäpalvelus )

1: En. Onneksi! Taisi johtua melko laiskasta kenttäilystäni...
2: KYLLÄ! Siskoni, onneksi!

Lehtiveli kirjoitti:Onnistuitko sinä JT-aikana käännyttämään ketään "totuuteen"? Kun erosit, lähestyitkö heitä (tai muita ystäviäsi) ja kerroit uusista näkemyksistäsi?
Ja viimeisenä: Oletko Jehovan todistajuuden jälkeen onnistunut johdattamaan jonkun pois järjestöstä? (ns. käänteinen kenttäpalvelus )

En onnistunut kastettuna julistajana käännyttämään yhtäkään sielua jehovantodistajaksi. Ei sillä, että kovin massiivisesti olin edes kiinnostunut kentälle raahautumisesta, mutta vapaamuotoista todistelua tuli aina silloin tällöin harrasteltua. Olihan se mielekkäämpääkin kuin hyvä lauantai aamupäivä pilata maaseutuajelulla. Sitähän tuo loppujenlopuksi oli, ei mitään todellista yrittämistä, kunhan pyörittiin siellä täällä ja malliksi muutamia ovia rimpauteltiin.

Vapaamuotoisestakin rupattelusta meni fiilikset kun minulle tähdennettiin, että ei se pelkästään riitä, ja että raporttikin pitää muistaa jättää. Siinä vaiheessa jo tuumailin, että raporttienko takia tässä itsensä likoon silloin tällöin laittaa, että vt-seuralla pysyy tilastot kondiksessa. Siitä se ajatus sitten lähti....

Nyt kun sitten jehovantodistajuuden on lopullisesti jättänyt ja huomannut sen vain verkostomarkkinoinnin ja muuten vain kusetuksen välimuodoksi, aina tilaisuuden tullen siitä on mukava keskustella jehovantodistajien kanssa. Nooh, eipä sitä pääse oikein kasvokkain heidän kanssaan jutskailemaan, mutta netissä päässee sitäkin tehokkaammin.

Tuskinpa kukaan on silti havahtumiskärpäsen puraisua kirjoituksistani saanut. Jehovantodistajuudesta havahtuminen on monen asian summa, eikä yleensä yksittäisillä tapauksilla tai kirjoituksilla kovin pitkälle vielä havahtumisprosessissa päästä. Ehkä esimerkiksi R.F:n omantunnon käännekohdan lukiessaan moni paatuneempikin todistaja kokee jonkin asteisen herätyksen raadolliseen todellisuuteen. Tosin kuten jo aijemmin todettua, avatakseen tuonkin kirjan, joku seikka on jo aikaisemmin aukaissut mielenkiinnon opuksen avaamiseen.

Tony Syrjänen kirjoitti:Jehovantodistajuudesta havahtuminen on monen asian summa, eikä yleensä yksittäisillä tapauksilla tai kirjoituksilla kovin pitkälle vielä havahtumisprosessissa päästä. Ehkä esimerkiksi R.F:n omantunnon käännekohdan lukiessaan moni paatuneempikin todistaja kokee jonkin asteisen herätyksen raadolliseen todellisuuteen. Tosin kuten jo aijemmin todettua, avatakseen tuonkin kirjan, joku seikka on jo aikaisemmin aukaissut mielenkiinnon opuksen avaamiseen.

Olet oikeassa siinä että havahtuminen on monen asian summa. Henkilökohtaiset epäilykset tulevat ensin, sitten jossain vaiheessa niitä ehkä uskaltautuu pohtimaan hieman avoimemmin. Sitten saattaakin tulla jo netti eteen...

Itselläni lopulliseen havahtumiseen vaikutti mm. seurakunnan "juorukulttuuri" ja raporttikeskeisyys sekä täälläkin vaikuttavan mr. Meilon oppikirjoitukset.

Kun Meilon analyysin jostakin asiasta oli lukenut, Vartiotornin tutkistelu tuntui kevyeltä ruoalta. Ei sillä, että minua ne tutkistelut sitä ennenkään erityisesti oli kiinnostanut. Toki havahtumiseen vaikutti vielä muutkin asiat, joita ei enää tässä vaiheessa muista.

Tony Syrjänen kirjoitti:Tuskinpa kukaan on silti havahtumiskärpäsen puraisua kirjoituksistani saanut. Jehovantodistajuudesta havahtuminen on monen asian summa, eikä yleensä yksittäisillä tapauksilla tai kirjoituksilla kovin pitkälle vielä havahtumisprosessissa päästä. Ehkä esimerkiksi R.F:n omantunnon käännekohdan lukiessaan moni paatuneempikin todistaja kokee jonkin asteisen herätyksen raadolliseen todellisuuteen. Tosin kuten jo aijemmin todettua, avatakseen tuonkin kirjan, joku seikka on jo aikaisemmin aukaissut mielenkiinnon opuksen avaamiseen.

Aivan yhtä vähän kuin kukaan yksin ja puhtaasti puhumalla saa ketään vierasta jehovantodistajaksi, niin yhtä vähän kukaan voi saada ketään vierasta jättämään jehovantodistajuuden, omaa ponnistelua tarvitaan. Mutta jos vaikka puolensataa s-postia kirjoittelee vajaan vuoden sisällä ja vastailee jt:n kysymyksiin (esim. 607+2520=1914) ja sitten henkilö kiittelee irtautumisavusta, niin kyllä silloin voi katsoa olleensa hyvin merkitsevästi myötävaikuttamassa. Toki tämä vuosi on enkka näissä tapauksissa, lyhimmillään kastamaton henkilö huomasi tilanteen reilusti alle kuukaudessa, hän ei saanut jehovantodistajilta vastauksia esitettyihin kysymyksiin (arvaatte kyllä mitä kysymykset käsittelivät). Tottahan syntymä- tai pitkän linjan jt:llä aikaa menee enemmän.

Jokaisen kirjoittamisella on oma vaikutuksensa, koska "kaikki tykkää ja kaikista tykätään, mutta kaikki ei tykkää kaikista".

Lehtiveli kirjoitti:Itselläni lopulliseen havahtumiseen vaikutti mm. seurakunnan "juorukulttuuri" ja raporttikeskeisyys sekä täälläkin vaikuttavan mr. Meilon oppikirjoitukset.

Noihin Markun analyyseihin ehdin tutustumaan vasta havahtumiseni jälkeen, mutta täytyy sanoa, että eivät ne ainakaan takaisin salille työntäneet - eivätkä työnnä vieläkään. Onhan se kieltämättä suuri etu, että Markku jaksaa keskittyä valmistamaan niin sanottua vahvempaa ruokaa, vartiotorniseuran kehittelemästä äidinmaidon korvikkeesta.

Ja onhan tuo ollut häkellyttävä huomata miksi vt-seura niin kovin pelkää luopioiksi luokittelemiaan ihmisiä. Totuus siitä itsestään se on mikä vt-seuraa kaikista eniten pistää tutisuttamaan - ymmärtäähän tuon. Harva itselleen ja muille rehellinen, puolueettomasti seuran tekemisiä ja tekemättä jättämisiä tutkiva ihminen voi enää sen jälkeen uskoa tuon amerikkalaisen uususkonnon ylivertaisuuteen - päinvastoin.

Lehtiveli kirjoitti:... sekä täälläkin vaikuttavan mr. Meilon oppikirjoitukset.

Hyvä on, hyvä on, saatte molemmat huomena kaksi pullaa kahvin kanssa, etenkin jos ehditte kaappaamaan mukaan ahven- tai muikkukukon.

Markku Meilo kirjoitti:Mutta jos vaikka puolensataa s-postia kirjoittelee vajaan vuoden sisällä ja vastailee jt:n kysymyksiin (esim. 607+2520=1914) ja sitten henkilö kiittelee irtautumisavusta, niin kyllä silloin voi katsoa olleensa hyvin merkitsevästi myötävaikuttamassa. Toki tämä vuosi on enkka näissä tapauksissa, lyhimmillään kastamaton henkilö huomasi tilanteen reilusti alle kuukaudessa, hän ei saanut jehovantodistajilta vastauksia esitettyihin kysymyksiin (arvaatte kyllä mitä kysymykset käsittelivät). Tottahan syntymä- tai pitkän linjan jt:llä aikaa menee enemmän.

Jokaisen kirjoittamisella on oma vaikutuksensa, koska "kaikki tykkää ja kaikista tykätään, mutta kaikki ei tykkää kaikista".

Juurikin näin. Eikä tule unohtaa, että koska netti on lähes jokaisen suomalaisen ulottuvilla, ja helpoin informaation lähde, niin tokihan sillä on suuri vaikutus kuka tai ketkä siellä sitä informaatiota jakavat, ja minkälaista. Eikös se teikäläiselläkin ollut juuri netti joka oli avaamassa eräänlaista 'Pandoran lipasta'... Netti on siitäkin metka väline, että täällä on aika haastavaa kusettaa ketään pitkiä aikoja. Asioita voi tarkistella ja tutkiskella suht helposti. Ei siksi kovin suuri yllätys, että seura kammoksuu jäseniensä netin käyttöä niin antaumuksella.

Onneksi en onnistunut käännytyksessä. Melko pahasti aivopesty olin ja jossain välissä jopa kuvittelin pitäväni kenttäilystä ja harrastin osa-aikaista ravaamista koulun ohella.

Kaikkein lähimmäksi pääsin, kun pidin tutkistelua 12-vuotiaalle pojalle useammankin vuoden. Kävi jopa kokouksissakin satunnaisesti. Sitten 15 ikävuoden paikkeilla "maailma vei mukanaan", eikä nuorimies enää vastannut puhelimeensa. Sen koommin en olekaan tätä nähnyt.

Pitäisi varmaan etsiä kyseinen kaveri joskus ja pyytää anteeksi.

Autoinko ketään "totuuteen"? Onneksi en.

Vielä reilu vuosi ennen pois jäämistä minua pyydettiin pitämään tutkistelua eräälle tutulle mutta kieltäydyin vedoten siihen etten tuntenut itseäni päteväksi moiseen toimintaan. Tosiasiassa tutkistelu olisi siinä vaiheessa ollut jo enemmän pois todistajuudesta työntämistä kuin siihen auttamista...

Tony Syrjänen kirjoitti:Eikös se teikäläiselläkin ollut juuri netti joka oli avaamassa eräänlaista 'Pandoran lipasta'...

Se oli kilpajuoksu ajan kanssa, kun minulle erokirjeen Saharaan kirjoittanut, viulua soittanut seurakunnanpalvelija soitti ensimmäisen kerran, olin juuri saanut nettiyhteyden ja vielä olin kahden vaiheilla. Parin viikon yöt surffailtuani päätös oli toiseen puheluun valmis. Tosin jos olisin ilman nettiä pyrkinyt takaisin olisi netti mut ulostanut kuitenkin.

Kahta en vaihda, Internet ja Vt-seuran oma materiaali.

Alueveli kirjoitti:Pitäisi varmaan etsiä kyseinen kaveri joskus ja pyytää anteeksi. :?

Uskoisin toimivani juuri tuolla tavalla vastaavassa tilanteessa. Mulla on mielessä kaksi yli 40 vuoden takaista kenttäovea joille olisi aihetta mennä valittamaan 'aiheuttamaani häiriötä'. Toisessa haukuin Pelastusarmeijan alimpaan helvettiin (oli ollut just Vt-kirjoitus) ja toisessa väittelin vastaan miehelle, joka tunsi jeesuksenaikaiset roomalaisten rangaistusmenetelmät paremmin kuin minä silloin. Minä, mistään mitään tietämätön valopää, vänkäsin vaan stauros-sanan merkitystä.

Minä, mistään mitään tietämätön valopää, vänkäsin vaan stauros-sanan merkitystä.

-Epäilykseni ristiopin oikeellisuudesta heräsivät kun huomasin ettei oppi perustu paljon muuhun kuin stauros sanan merkityksestä keskusteluun. Täytyyhän asiasta ( puun muodosta) olla muitakin todisteita, kuin yhden sanan merkityksestä keskusteleminen..? Onkohan edes stauroksen merkitys niin yksiselitteinen kuin Jt kirjat antavat ymmärtää? Seura on ennenkin koostanut lainauksensa "valituista paloista" jotka eivät anna kokonaiskuvaa.