Markku Meilon lainaama Herätkää! -lehti kirjoitti:"Opettamisen ja propagandan levittämisen välillä on suuri ero. Opettamisessa neuvotaan, miten ajatella. Propaganda sanelee, mitä ajatella." (Herätkää! 22. kesäkuuta 2000 sivu 9)
Ja vastuullisena toimijana Vt-seura on tietysti rajannut oman toimintansa tuossa määrittelemänsä propagandan ulkopuolelle:
"Välttääkseen väärinymmärryksiä Jehovan todistajat yrittävät olla huolellisia siinä, miten he esittävät ajatuksiaan. Monet todistajat käyttävät mieluummin esimerkiksi ilmauksia ”Raamattu sanoo” tai ”ymmärtääkseni Raamattu opettaa” kuin ”Seura opettaa”. Näin he korostavat sitä henkilökohtaista ratkaisua, jonka jokainen todistaja on tehnyt omaksuessaan Raamatun opetukset, ja välttävät myös antamasta sellaista väärää vaikutelmaa, että todistajia jollain tavoin sitoisi se, mitä jokin uskonnollinen lahko sanelee." (Vartiotorni 15. maaliskuuta 1998 s.19)
Ja samasta artikkelista vielä lisää esimerkkiä Vt-seuran harjoittamasta propagandasta:
"Todistaja ilmaisee omaksuneensa totuuden, kun hän lausuu ajatuksiaan kristillisissä kokouksissa. Aluksi hän saattaa toistaa sen, mitä sanotaan tutkittavassa julkaisussa. Mutta aikanaan hän edistyy niin paljon, että hän esittää Raamatun opetuksia omin sanoin. Näin hän osoittaa, että hän kehittää ajattelukykyään eikä vain toista sitä, mitä muut ovat sanoneet. Se että hän ilmaisee ajatuksia omin sanoin ja esittää sydämestään oikeita totuuden sanoja, tuo hänelle iloa ja osoittaa, että hän on omassa mielessään varma." (Vartiotorni 15. maaliskuuta 1998)
Jo pelkästään se, että Jehovan todistajat opetetaan puhumaan Vartiotorni-seuran opetuksista kollektiivisena "totuutena", on propagandaa. Vaikka nuo opit muuttuvat jatkuvalla syötöllä, niin silti ne ovat Jehovan todistajille kaiken aikaa vain ainoaa oikeaa "totuutta". Jokainen riippumattomasti omalla maalaisjärjellään ajatteleva ymmärtää, ettei asia voi olla niin.
Ja miten todistaja voisi "kehittää ajattelukykyään", vaikka hän vastaisikin Vartiotornissa oleviin kysymyksiin omilla sanoillaan? Hänhän joutuu joka tapauksessa etsimään kysymyksiin vastaukset käsiteltävästä artikkelista. Hän ei saa vastata mitään sellaista, mikä olisi jollakin tavalla ristiriidassa Vt-seuran opetuksen kanssa. Mikä osuus siis todellisuudessa jää todistajan omalle ajattelulle?
Vielä eräs propagandistiseksi luokiteltava piirre lainauksesta:
"Se että hän - - esittää sydämestään oikeita totuuden sanoja, tuo hänelle iloa ja osoittaa, että hän on omassa mielessään varma."
Mitä tästä on pääteltävissä? Että ainoastaan Vt-seuran opetuksen kanssa sopusoinnussa olevat vastaukset ovat "oikeita totuuden sanoja". Toisin sanoen kaikki muut näkemykset ovat epätotta ja valhetta. Lisäksi todistajan on esitettävä nämä järjestö-opin kanssa harmoniassa olevat vastauksensa "sydämestään", ja se osoittaa hänelle, että hän on mielessään varma kaikesta Vartiotorniin kirjoitetusta. Mutta mitä muita vaihtoehtoja hänelle edes jätettiin!?
Kyllä, nykyisillä Jehovan todistajilla olisi ollut valinnanmahdollisuus olla koskaan liittymättä Vt-seuran uskontoon jäseneksi:
"Heitä ei pakoteta tekemään näitä ratkaisuja. Ne sisältyvät tulevien todistajien elämäntapaan, jonka he valitsivat vapaaehtoisesti jo ennen kristillistä vihkiytymisaskeltaan." (Vartiotorni 15. maaliskuuta 1998)
Mutta kerran liittyneille ei kunniallista poistumistietä sieltä ole tarjolla. Toisaalta Jt-perheen kasvatin päätös olla koskaan liittymättä vanhempiensa uskontoon on nuorelle ihmiselle iso päätös; se merkitsee huomattavaa pettymyksen tuottamista koko hänen sosiaaliselle lähipiirilleen: omille vanhemmille, muille läheisille ja koko seurakunnalle. Lisäksi jos nuori uskoo Jt-opetuksiin edes osittain, niin mitään hyvää ei ole hänelle luvassa. Lahkot eivät yleensäkään tunnusta oman tiensä kulkijoiden mahdollisuuksia elämässä. Näin ollen voitaisiin perustellusti sanoa, että myöskään kunniallista poisjättäytymistä ei Jt-liikkeen lapsilla tai nuorilla ole. Joko he tekevät nk. "oikean päätöksen", tai sitten he tuottavat vanhemmilleen suuren pettymyksen ja kapinallisina tämän maailman lapsina ansaitsevat jatkuvan harmagedoninpelon ja jumalanvihan elämäänsä.
Itse tosin liityin Jt-seurakuntaan vasta nuorella aikuisiällä, eikä minua koskaan kasvatettu Jehovan todistajaksi. Joten minun tapauksessani kyseessä oli aivan oma vika. Olisi pitänyt ottaa paremmin selvää asioista ennen kasteelle menemistä.