Veljesseura.org

vaikein asia on se,että tuntee paljon väkeä.ei ole helppo lähteä,mutta jos ei usko,niin täytyy vaan lähteä.kyllä uusia kavereita voi saada nopeastikkin.turhaa niistä on kirjoittaa pahaa,kun on lähtenyt.

Ensimäinen laskuvarjohyppykin on vaikeaa, koska ei ole varma, mitä tapahtuu. Jotka ovat uskaltaneet tämän tehdä, kertovat kokemuksen oleen mahtava.
Mutta silti: Tervetuloa sekalaiseen seurakuntaan, joilla useimmilla on ex:n arvonimi ja rutosti kokomusta.

mejhvh kirjoitti:vaikein asia on se,että tuntee paljon väkeä.

Yksi kultin merkeistä onkin juuri eristä(yty)minen eri tavalla ajattelevista.

ei ole helppo lähteä,mutta jos ei usko,niin täytyy vaan lähteä.

Tätä kuolemaa edeltävää ainutkertaista elämää ei tosiaan ole pakko heittää hukkaan uskonnollisessa kultissa.

kyllä uusia kavereita voi saada nopeastikkin.

Mikäli mahdollista, niin ne mielenhallinnasta vapaat kaverit kannattaa hankkia kultin ulkopuolelta ennen liukenemista. Se nopeuttaa ja helpottaa reaalielämään sopeutumista.

turhaa niistä on kirjoittaa pahaa,kun on lähtenyt.

Ei kannata ottaa mallia jehovantodistajien perusteettomasta tavasta kuvailla entisiä jehovantodistajia, moite on perusteltava ja sen kärki on kohdistettava valheellisilla harhoilla orjuuttavaan Vt-seuraan.

mejhvh kirjoitti:vaikein asia on se,että tuntee paljon väkeä.ei ole helppo lähteä,mutta jos ei usko,niin täytyy vaan lähteä.kyllä uusia kavereita voi saada nopeastikkin.turhaa niistä on kirjoittaa pahaa,kun on lähtenyt.

Miksi ihmeessä sinun pitäisi kirjoittaa kavereistasi pahaa? Sinä et ilmeisesti usko vt-seuran kantavan mitään "totuutta" ja siitähän sinä olet luopumassa, etkä ystävistäsi.
Eri asia on se, että nämä ns. ystäväsi ovat pakotettuja jättämään sinut. Ei se ole sinun vikasi, eikä ystäviesi vika.

Jos haluat edelleen olla yhteydessä heihin, voit henkilökohtaisesti kysyä sitä heiltä. ehkä muutama heistä suostuu olemaan edelleen ystäväsi riippumatta järjestön kiellosta, koska rakastavat sinua enemmän ystävänä.

Se mihin yksi uskoo tai toinen ei usko, ei voi olla esteenä ystävyydelle, eikä kenelläkään ole oikeutta sitä kieltää.

olen kuullut paljon helluntalaisten,adventistien,vapaakirkkolaisten,kirkkouskovien ja jehovan todistajien kinastelusta.mikä on se oikea suuntaus.evankelis luterilaiset ja ortodoksit ovat erilaisia. 66 kirjoitusta.henkeytettyjä.silti paljon erilaisuuksia.mihin sitten menisit,jos lähdet Jehovan todistajista.uskontoja riittää,vai oletko ateisti.helvetin todellisuus ei muutu.

mejhvh kirjoitti:olen kuullut paljon helluntalaisten,adventistien,vapaakirkkolaisten,kirkkouskovien ja jehovan todistajien kinastelusta.mikä on se oikea suuntaus.

Jos uskoo jonkin oikean suuntauksen olemassaoloon, niin eiköhän suurin osa väitä olevansa se oikea suuntaus. Siitä vaan sitten valitsemaan itselleen se oikea.

evankelis luterilaiset ja ortodoksit ovat erilaisia. 66 kirjoitusta.henkeytettyjä.

Miten tuon nk. henkeytyksen voi havaita?

mihin sitten menisit,jos lähdet Jehovan todistajista.

Miksi olisi mentävä mihinkään?

helvetin todellisuus ei muutu.

Miten tuon helvetin todellisuuden voi havaita?

Markku Meilo kirjoitti:

mihin sitten menisit,jos lähdet Jehovan todistajista.

Miksi olisi mentävä mihinkään?

Näinpä.
Ei oo ainakaan vielä tähän saakka tarvinnut...

mejhvh kirjoitti:mihin sitten menisit,jos lähdet Jehovan todistajista

Itse menin erottamispäätöksen kuultuani tupakalle. En tosin suosittele kenellekään, tupakoinnissa on omat terveysriskinsä. Mutta kyllähän elämässä kaikenlaista puuhastelua riittää uskonnollisen elämän tuollapuolellakin. Työtä, harrastuksia, matkustamista, lukemista, perheilyä ja niin edelleen. Ellet välttämättä halua, yksikään mielikuvitusolento ei rajoita tekemisiäsi pätkän vertaa.

mejhvh kirjoitti:helvetin todellisuus ei muutu.

Tarkoitatko "helvetin todellisuus ei muutu" vai "helvetin todellisuus ei muutu"? Jälkimmäisessä on ainakin järkeä, todellisuus ei siitä piittaa, mihin uskot, vai uskotko mihinkään.

Niimpä, miksi pitäis mnnä mihinkään, kun kerran on vapaa miettimään ohan itse, mihin uskoo! Usko ja uskonto on valivuosien päässä toisistaan olevat asiat. Uskonto on jotain, mikä ylhäältä sanelee mitä pitäisi uskoa, uskoa on se, mikä minulla on sydämessä ja suosittelen jälkimmäistä.
Kun se todellisuus ei tosiaan muutu, vaikka minä uskoisin mihin. Jumala on tai sitten sitä ei ole, riippumatta siitä, mihin suurin osa ihmisistä uskoo ja kuoleman jälkeen on elämää tai sitten ei ihan riippumatta siitä, mihin minä tai joku muu uskoo. Tärkeintä on löytää onni tänään tässä ja nyt ja yllätys kyllä; se ei suinkaan tule jokaisesta päähänpälkähtävän mielihalun tyydyttämisestä niinkuin uskonnot koittaa väittää, jotta sais ihmiset kärsimään tässä elämässä jonkun kuoleman jälkeisen palkkion odotuksessa. Kyllä se onni löytyy paremminkin sieltä rakkauden puolelta; paskamaiset teota tahtoo osua ihan ensin pahana olona omaan nilkkaan. Se helvetti seuraa kyllä heti eikä kuoleman jälkeen, jos on tosi mulkku tyyppi. Taivaaseenkin voi päästä ihan nyt heti, ei tartte odottaa kuolemaa, kunhan vaan oppii nauttimaan elämästä sen ainaisen uskonnon suorittamisen ja kuoleman jälkeisen palkinnon odottamisen sijasta.

HannaJo kirjoitti:Uskonto on jotain, mikä ylhäältä sanelee mitä pitäisi uskoa, uskoa on se, mikä minulla on sydämessä ja suosittelen jälkimmäistä.

Niinpä, ja jos on jättämässä vaikka jehovantodistajuuden ja on muilta kyseltävä vihjeitä menemisensä suunnan suhteen, niin silloin henkilö ei ole riittävässä määrin selvittänyt edes sitä missä on ollut.

Kun se todellisuus ei tosiaan muutu, vaikka minä uskoisin mihin. Jumala on tai sitten sitä ei ole, riippumatta siitä, mihin suurin osa ihmisistä uskoo ja kuoleman jälkeen on elämää tai sitten ei ihan riippumatta siitä, mihin minä tai joku muu uskoo.

Päivän NYT-vipusessa oli hyvä ajatus tähän hätään:

Nettikirjoittelija Stephen F. Roberts, joka on tunnettu vain tästä yhdestä sitaatistaan: "Olemme molemmat ateisteja, minä vain yhden jumalan verran enemmän. Kun ymmärrät, miksi sivuutat kaikki muut jumalat, ymmärrät, miksen usko sinun jumalaasi."

mejhvh kirjoitti:vaikein asia on se,että tuntee paljon väkeä.ei ole helppo lähteä,mutta jos ei usko,niin täytyy vaan lähteä.kyllä uusia kavereita voi saada nopeastikkin.turhaa niistä on kirjoittaa pahaa,kun on lähtenyt.

Tuo on vaikeimpia asioita lahkosta lähtemisessä. Eroamisen hinta onkin aika raskas, kun joutuu menettämään kaikki tutut ihmiset elämästään. Julmaa.

Ennen erosi virallistamista voisit vaikka ottaa asia puheeksi joidenkin sopivaksi katsomiesi ihmisten kanssa. Kerro vilpittömästi ja rehellisesti miksi et usko ja mitkä asiat ovat saaneet sinut tuntemaan siten kuin nyt tunnet. Jos eroamisesi tai erottaminen tulee seurakuntaystävillesi ns. puun takaa niin silloin voi olla vaikeaa puhua enää yhtään mistään.

Parhaassa tapauksessa voit saada muitakin näkemään seuran toimintaa kriittisessä valossa.

HannaJo kirjoitti:Niimpä, miksi pitäis mnnä mihinkään, kun kerran on vapaa miettimään ohan itse, mihin uskoo!

Yksi Järjestön perushämäyksistä on tosiaan ajatus siitä, että JT-ideologia pitäisi lähtiessään jotenkin vaihtaa johonkin toiseen. Voin kokemuksesta kertoa, että ei pidä.

Rohkea nainen valitsi kapelimestari-uran jt. tilalle ja muutti naisen kanssa yhteen. =) Sukulaiset hylkäs, mutta vanhemmat pitää jonkinlaista yhteyttä, niin siinä usein käy.

.