Veljesseura.org

Yksi minua hauskuuttaneisiin ja raivostuttaneisiin järjestön purnausaiheisiin kuuluva aihe on pc- ja konsolipelit jotka useimmiten leimataan lähinnä tappamisen opettamisesta, mutta monia muitakin synnin tien viitoittajia löytyy, itse asiassa en tiedä yhtään pelityyppiä joka ei olisi täysin Seuran mielen mukainen.

Tässä esimerkkejä peleistä ja synnin syistä:

Sotaisat pelit: Opettaa tappaamaan.
(Sotasimulaattorit ym. Erittäin suosittuja. ..Myös konventti- ja esitelmäpuheiden vakio manauksenaiheita. Mutta, moniko on Suomessa matkinut pelikokemuksiaan...)

Hakkauspelit: Opettaa tappelemaan.
(Aikoinaan ainakin hyvin suosittuja, esim Mortal Kombat, Street Fighter)

Ajopelit: Opettaa ihmishenkeä väheksyvään ajotyyliin.
(Mielestäni se todennäköisin reaalielämässä vaikuttava pelityyppi, autohan kaikilla joskus alla kuitenkin on.. Silti tämä tyyppi on kaikkein vähiten purnattu aihe, ehkä suosionsa vuoksi.)

Muut urheilupelit: Opettaa kilpailuhenkeä.
(Harvoin mainittu, mutta selkeästi kuitenkin hyvien tapojen vastainen pelityyppi, kun tavoitteena on saavutukset urheilun saralla (lue: synnin/maineen teon saralla..).

Pokeripelit: Vie syntiseen uhkapelin maailmaan.
(Nykyinen yleinen online pelimuoto, myös veljien suosiossa..)

Rakennuspelit: Opettaa kapitalismia, mikä on syntiä.
(Esim Simcityt. Harmiton peli tavalliselle ihmiselle, mutta todistajille kapitalismihenki liikaa.. Onhan JT-uskonto itse kuitenkin varsin kommunistinen/sosialistinen, yhteinen hyvä jne.)

Tasohyppelyt: Usein mukana vihollishahmoja jotka tapettava, tai pisteiden keräämistä (suorastaan turhanpäiväistä virtuaalimammonan hankkimista...juu kyllä......)

-Kysynkin vain, onko mielestänne todella olemassa peliä joka sopisi todistajalapsille/nuorille?
Kamalaa on se, kuinka vaikeaa voi heille olla pelkkä pelien osto..
No mutta, tästä aiheesta voi olla hyötyä jollekin isälle joka pohtii mitä pelejä kannattaa lapsille hankkia....
-Ja millaisia näkemyksiä tai kokemuksia teillä on peleistä ja mahdollisesti vanhempienne reagoinneista tai esitelmä- ja konventtipuheisiin sisällytetyistä varoituksista aikoinaan (ts. kysymyshän on vanhempien liberaaliudesta ja ymmärryksestä..). Ehkä äärimmäisyys on esimerkki joka tälläkin sivulla joskus tuli esiin, eli muinaisen Pacmanin turmiollisuus..

Omat vanhempani eivät tienneet peleistä joita pelasin, mutta tosin yleisinho kaikkea pelaamista kohtaan oli olemassa.. välillä lähti piuhat koneesta ellei pelaamista lopettanut...

Tässä vielä jokunen esimerkki:

Vartiotorniseuran videopelikammo
http://www.veljesseura.org/?q=node/119

No, minä en ole varmaankaan paras ihminen kommentoimaan, kun en ole lapsesta asti ollut jt. Joka tapauksessa, olen kuullut useammassakin esitelmässä, konventissa ym. varoitettavan pelien turmiollisuudesta.
Itse ole ollut siitä asti pelifriikki, kun ostimme pojallemme eka koneen 90- luvun puolivälin paikkeilla (nintendo 64).

Alettuamme tutkistelun seitsemisen vuotta sitten, oma pelaamiseni on yleensä kuitattu hymähtelyillä tyyliin: "voi tuota lapsenmielistä", tosin veli Esivalvoja, joka pitää tutkistelua, on erittäin rento ja -uskaltaisinpa sanoa- jopa melko vapaamielinen.
Alkuun koin hyvin ohimenevästi, en kenenkään jt.n painostuksesta, hiukan huonoa omaatuntoa moisista peleistä, mutta en ole (onneksi!) raaskinut luopua niistä.

Aikuisena ihmisenä olen ymmärtänyt, että pelit ovat pelejä ja sillä sipuli. Tietenkin missä asiassa hyvänsä voi mennä liiallisuuksiin. Niin kauan, kun pelaaminen ei häiritse normaalia elämääni, pelailen rauhassa. Pidän juuri räiskintäpeleistä, joissa ammutaan avaruuden örkkejä ja etsitään avaimia, kortteja ym.

Olen huono todistaja, kun yleensä olen tehnyt melko vapaasti, mitä lystään .
Tai pikemminkin jättänyt tekemättä (kenttä, kokoukset).

"merkillisiä nimiä kuten Pac-Man, Asteroids, Space Invaders, Battlezone ja Donkey Kong". Nämä "merkilliset nimet" on nostettu esiin myös saatanalliseksi leimatuista bändeistä puhuttaessa. Minusta mm. Taze on kyllä merkillinen nimi myös!

Kyllähän Pac-Manin tapa tai tule tapetuksi -meininki on tietenkin niin järkyttävä, ettei se voi olla vaikuttamatta nuoren sielunelämään (Alaan perehtymättömille kuvakaappaus tästä pahamaineisesta pelistä.)


Vakavammin ottaen kyseessähän on amerikkalaisten fundamentalistien lietsoma pyhä sota tietokonepelejä vastaan. Kun lähes kaikki nuoret pelaavat jotain pelejä, löytyy jokaisen kouluammuskelijan taustalta väkivaltaisia videopelejä ja siitähän saa näppärästi syy-seuraus-suhteen väännettyä. Amerikkalaisen nuorison viehtymys toveriensa ammuskeluun ei tietenkään liity mitenkään siihen, että esim. joissakin osavaltioissa 12-vuotias saa ostaa yhden haulikon kuukaudessa (jos on tarvetta enempään, niin siihen tarvitaan lupa!).

Istuva Härkä kirjoitti:-Kysynkin vain, onko mielestänne todella olemassa peliä joka sopisi todistajalapsille/nuorille?

Riippuu varmaan lapsen iästä. Vanhalle matolaatikolle (C64) on olemassa varmasti useitakin pelejä, jossa mainitsemasi aspektit eivät estä pelaamista. Koska pelaamiseen käytetty aika on kuitenkin pois henkilökohtaisesta tutkimisesta, kenttäpalveluksesta ja rukoilemisesta, ei se ole suositeltavaa ajankäyttöä yhdellekään jehovantodistajalle.

PC-puolella vastaan TIM eli The Incredible Machine.

Istuva Härkä kirjoitti:Kysynkin vain, onko mielestänne todella olemassa peliä joka sopisi todistajalapsille/nuorille?
Kamalaa on se, kuinka vaikeaa voi heille olla pelkkä pelien osto..

Sellaista peliä ei ole olemassakaan, joka saisi jehovantodistajien tai vt-seuran varauksettoman suosittelun. No, se nyt ei tietenkään ole yllätys meille kenellekään. Konservatiivisin siipi jättääkin pelikoneet ja pc:t ostamatta kokonaan. Tosin heitä alkaa olla tänä päivänä koko ajan vähemmän, vähän samaan tapaan kuin teeveettömiä lestadiolaisia. Aika ajaa väkisinkin täysin turhien sääntöjen ja opinkappaleiden ohi.

Kuusnepan aikaan pelailtiin kyllä surutta kaikkia pelejä, mitä kyseinen – vallankumouksellinen – laite toi pelattavaksi. Silloin olikin paljon helpompaa, kun pelit sai nauhoitettua c-kasetille ilmaiseksi. Sitähän nauhoitettiin tietenkin samat pelikokoelmat, mitä kavereilla oli – kuinkas muutenkaan. Siinä tuli Samantha Fox –pokerit ja Rambot hankittua ikään kuin vahingossa. Vähän samanlainen maailma on tämä pc-maailma, jossa pelejä saa halutessaan hankittua ilman korvausta.

Konsolipeleistä joutuukin sitten pääsääntöisesti pulittamaan sievoisia summia, ja jehovantodistajaperheet varmasti kärvistelevätkin sen suhteen mitä olisi soveliasta pelattavaksi ostaa. Niin toki muutkin perheet, ainakin jossakin määrin. Siedettävimmät pelit taitavat löytyä tasohyppelyiden ja urheilupelien joukosta, joissa ei ole mitään - kovin radikaalisti - vt-seuran periaatteita vastaan.

Ei kai jehovantodistajilla tai varsinkaan vt-seuralla mitään kapitalismia vastaan ole, ainakaan käytännössä. Käytäntö ja vt-seuran kirjallisuus eivät aina kohtaa. Varsinkaan mikäli vt-seuran kirjallisuuden kirjaimellisesta noudattamisesta olisi vt-seuralle itselleen taloudellisesti negatiivinen vaikutus. Niin ja kyllä tässä vielä joku aika sitten joka todistaja kodista Monopoli löytyi.

Vaikea löytää mitään pahaa Tetriksestä.

Konsolipelitkään eivät ole turvassa, ainakin meilläpäin niitäkin kopioitiin kavereilta

Aikaisemmin JT-porukoilla oli omia nettipelirinkejä, mm. Quake, Half-Life, Counter-Strike, Battle zone jne peliringit olivat ihan yleisiä. Kunnes kierrospalvoja puuttui asiaan...

Mie olen viihtynyt jokseenkin hyvin sekalaisen pelivalikoiman parissa tuolta 8 bittisen Nintendon ajoilta.. vähän sekä että konsolin ja pc:n kanssa. Porukat vaan tuppasivat, välillä tuppaavat edelleen, katsomaan aika kieroon. Yleisin peruste tosin on ollut se, että 'Eihän pelaaminen ole mikään tyttöjen harrastus'..sitten tietysti se et mitä on pelannut jne. Seikkailu- ja tasoloikkapelit on olleet ne kiinnostavimmat noiden Tetriksen, Pasianssin, Miinaharavan yms lisäksi. Oikeestaan sille ei ollut kauheita rajoja et mitä pelaa niin kauan kunhan ei valvova taho liikaa kiinnostunut kulloisenkin pelin sisällöstä. Toki muutamien pelien summon-olennot yms olisivat saattaneet aiheuttaa pahennusta näin jälkeenpäin kun miettii.

Omalta kohdalta en tosin muista et olis kone lähtenyt kävelemään kertaakaan, mut netti pistettiin aikanaan salasanan taa kun liikaa tykkäsin roikkua yhdessä chatissa. Nuoremmalta sisarukselta on havaintojen mukaan aina välillä lähtenyt monitori kävelemään, kun pc:n kanssa enemmän touhuaa nyttemmin. Ja toki siitä ajankäytöstä on siis tullut valitusta milloin yhdessä milloin erikseen edellä mainitun kanssa kuunneltua.

Pehmoluopio kirjoitti:Vaikea löytää mitään pahaa Tetriksestä.

Jos ei nyt muuta, niin viehän se aikaa teokratiaan panostamisesta.

Lehtiveli kirjoitti:Konsolipelitkään eivät ole turvassa, ainakin meilläpäin niitäkin kopioitiin kavereilta

Näinhän se menee. Uusi tekniikka mahdollistaa uudet keinot.

Pehmoluopio kirjoitti:Vaikea löytää mitään pahaa Tetriksestä.

Vie ajan "tärkeämmiltä asioilta".

Tony Syrjänen kirjoitti:

Pehmoluopio kirjoitti:Vaikea löytää mitään pahaa Tetriksestä.

Jos ei nyt muuta, niin viehän se aikaa teokratiaan panostamisesta.

Kaikki, paitsi julistus on turhaa

Pehmoluopio kirjoitti:Vaikea löytää mitään pahaa Tetriksestä.

Niin, sehän on peli, jossa harjoittelemalla pääsee todella pitkälle. Jos olisi aikaa harjoitella tetristä vaikka sanotaan noin 300 vuotta, voi kehittyä vaikka tämän esimerkin veroiseksi mestariksi:

Mestaripelaaja

Niin, kyllä paratiisia tarvitaan. Muuten emme kaikki oppisi pelaamaan hyvin. Jotkut meistä tarvitsevat todellakin satoja vuosia tullaksemme hyviksi pelaajiksi. Ja sehän ei nykymaailmassa taas oikein onnistu.

Eikös vt:ssä joskus ohjeistettu shakin pelaamisen olevan täysin kristitylle sopimatonta? Se kun on tavallaan sellanen sotastrategiapeli.

En oo kyllä koskaan kuullut kenenkään ääneen sanoneen, ettei shakki saa pelata. Onkohan tällanen sääntö jo painettu hissukseen unholaan? Ne, jotka pelistä tykkää, pelaa sitä varmaan kuitenkin. Näin nettipeliaikana vois olla seurankin kannalta parempi, jos mieluummin opeteltas ns. sotimaan ihan konkreettisen shakkilaudan ääressä kuin lähdettäis surfailemaan netistä sopivampia pelejä..