Veljesseura.org

Wt 15 lokakuuta 1961 sivuilla 633-634 on artikkeli “Why Do They Fear Bible Discussion?”. Artikkeli on jehovantodistajille suunnattu hengennostatus, joka pohjaa siihen, että Roomalaiskatolinen kirkko ei haluaisi jäsenistönsä keskustelevan jehovantodistajien kanssa. Kirjoitus on ajalta jolloin Vt-seura ei ollut vielä keksinyt Raamattuunsa ennustusta, jonka täyttymyksenä on ohjeistettava jäsenistöä karttamaan keskustelua entisten jehovantodistajien kanssa. Otan kuvaavan aliotsikon ja sen alla olevan kappaleen:

THE CHRISTIAN VIEW
How different from the instructions that Jesus gave to those he instructed! Well aware that they would come in contact with people of various religious persuasions, Jesus sent them out to preach. Consistent with this, the apostle Peter urged his Christian brothers: “Sanctify the Lord Christ in your hearts, being ready always to satisfy every one that asketh you a reason of that hope which is in you.”—Matt. 10:7; 1 Pet. 3:15, Catholic Douay version.

Vt-seura kirjoittaa kristillisestä näkemyksestä ja lainaa katolista käännöstä, katsotaan mikä on Vt-seuran kristillinen näkemys nykyään, ensin tuo tekstiin lainattu jae jehovantodistajien omasta Raamatusta (lihavointi lisätty):

”...olkaa aina valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii teiltä teissä olevan toivon perustetta, mutta tehkää se lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta.” (1. Pietarin kirje 3:15 UMK)

Artikkelin jälkeen virtaa Vantaassa vettä puolisen vuosisataa ja kas vain, Raamattu on päässyt osin vanhentumaan ja tosi kristityn näkemys onkin tällainen:

”Kun uskonkäsityksemme asetetaan kyseenalaisiksi, meidän tulee jäljitellä Jeesusta siten, että olemme ”aina valmiit puolustautumaan – – mutta teemme sen lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta” (1. Piet. 3:15).” (Vartiotorni 15. kesäkuuta 2008 sivu 15)

Nykyään tosi kristityn ei enää tule puolustautua vanhaan malliin jokaisen edessä - perin kätevää.

Riippuen mitä aihetta artikkeli (2008) kokonaisuudessaan käsittelee, saattaa olla että juuri ko. kohdassa tarvitaan painotusta sanoille "lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta" enemmän kuin että jokaiselle. Kahdella väliviivalla ilmaistaan että hypätään epäoleellisen yli oleelliseen kohtaan mitä halutaan juuri silloin korostaa.
Käsittääkseni UM kuitenkin edelleen mainitsee tuon "jokaisen edessä", kuten aimminkin.
Korjatkaa jos olen väärässä.

Ko. Artikkelin otsikko on "Ominaisuuksia joihin meidän täytyy pyrkiä" ja ao. kappaleen otsikko kuuluu "Pyri lempeämielisyyteen ja rauhaan, joten "jokaisen edessä" ei suinkaan ole mikään epäoleellisuus.

Luin pikaisesti nyt artikkelin. Etsin samalla jonkin toisen, uudemman artikkelin jossa käsitellään samaa jaetta, ja esim. VT 15/12/2010 "Mitä lapsenne sanoisi" on seuraava otos:

Jotkut kristityt lapset ovat yksinkertaisesti sanoneet: ”En saa tehdä niin. Uskontoni kieltää sen.” Nämä lapset ansaitsevat kiitoksen lujasta asenteestaan. Ehkä heiltä ei kysellä sen enempää. Mutta Raamattu neuvoo meitä olemaan ”valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii – – perustetta” uskonkäsityksillemme (1. Piet. 3:15). Tämä merkitsee enemmän kuin että sanoo: ”En saa tehdä niin.” Vaikka kaikki eivät olekaan kanssamme samaa mieltä, jotkut saattavat haluta tietää, mikä on syynä ratkaisuihimme.

Tässä jätetään taas lempeämielisyys pois lainauksesta, koska se ei artikkelin sanomaan nähden ole kaikista tärkein seikka, vaan se, että selitys ylipäätään löytyy. Raamattu puhuu myös ko. kohdassa "toivosta", eikä uskonkäsityksistä, se tuntuu jo hieman suuremmalta kompastuskiveltä. Kyseessä on kuitenkin loppuejn lopuksi saman ohjeen ja periaatteen soveltaminen.

Ilmeisesti MM:lla on jotain muitakin ajatuksia tukemassa aloituksensa ajatusta, koska viittaa tuossa myös kieltoon keskustella oppikysymyksistä erotettujen/eronneiden kanssa. Otsikko ainakin kuulostaa anteliaalta aiheelta sen suhteen.

Mielestäni tuossa sitaatissasi edellytetään lapsilta julistamista. Huomaa! "Tämä merkitsee enemmän, kuin että sanoo: ...". Tai sitten ymmärrän väärin. Toivon ajatus ei taas kuulu jakeen 1.Jaak 3:15 piiriin. Se lienee Timoteuskirjeistä noin hihasta vetäen muisteltuna.

Taatusti Makella on muita ajatuksia, ellei muita, ainakin pyrkii herättelemään todistajia ajatteleman, arvelen.

+o

Kivikko kirjoitti:Riippuen mitä aihetta artikkeli (2008) kokonaisuudessaan käsittelee, saattaa olla että juuri ko. kohdassa tarvitaan painotusta sanoille "lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta" enemmän kuin että jokaiselle.

Hyvä huomio, itse asetan tasapainovaa'an toiseen vaakakuppiin pois jätetyt 9 sanaa (lihavointi lisätty):

"...jokaisen edessä, joka vaatii teiltä teissä olevan toivon perustetta..."

Siitä kukin voi sitten muodostaa oman näkemyksensä siitä milloin jakeen sanailu häiritsee kokonaisuutta ja sitä on syytä karsia.

Kivikko kirjoitti:Ilmeisesti MM:lla on jotain muitakin ajatuksia tukemassa aloituksensa ajatusta, koska viittaa tuossa myös kieltoon keskustella oppikysymyksistä erotettujen/eronneiden kanssa. Otsikko ainakin kuulostaa anteliaalta aiheelta sen suhteen.

Eikunsiis jäi tää huomiotta. Ei mulla mitää maailmaa järisyttävämpää ole mielessä muttakun toi 1961 taitaa olla mun kastevuosi ja siitä tuli keskivahva takaumasekunti siitä kuinka "pöydät ovat pyörineet" puolessa vuosisadassa. Nyt olemme täysin uudessa tilanteessa, jossa Vt-seura/jehovantodistajat ovat automaattisesti altavastaajina jos vastapuolella olisivat oppeihin paneutuneet entiset jehovantodistajat. Ja mikä hilpeintä, niin ainoa tarvittava aineisto on Vt-seuran ikioma materiaali ja niistä merkittävin yksittäinen julkaisu on KIT.

Markku Meilo kirjoitti:Ja mikä hilpeintä, niin ainoa tarvittava aineisto on Vt-seuran ikioma materiaali ja niistä merkittävin yksittäinen julkaisu on KIT.

Tismalleen näin. Se hauska kirja on. Hankkikaa ihmeessä, jos vain saatte.
On pakko lisätä: kreikankielisen alla kulkeva translitteroitu englanninkielinen teksti ei vastaa oleellisilta osiltaan sivupalstalla kulkevaa englanninkielistä UM:n tekstiä alkuunkaan. Oman arominsa tähän tuo UM:tekstin omalaatuisuus, varsinainen käännöskukkanen.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Oman arominsa tähän tuo UM:tekstin omalaatuisuus, varsinainen käännöskukkanen.

Minulle merkitsevin KIT-aromi on pakanain ajat, joka tekee tarpeettomaksi 607:n ja koko muun 2520-raamattunumerologian. Kirja on siis varsinainen Vt-torppauksen tehopakkaus.

Se on taitolaji tuo yleiskreikan olla-verbin taivutus, saati ymmärtäminen, mutta minun tulee käydä vielä kaupassa.

Markku Meilo kirjoitti:Minulle merkitsevin KIT-aromi on pakanain ajat, joka tekee tarpeettomaksi 607:n ja koko muun 2520-raamattunumerologian. Kirja on siis varsinainen Vt-torppauksen tehopakkaus.

Tuo on hyvin koottu selitys estai sanan käytöstä. Pienenä lisäkorostuksena ehdottaisin hienoista lisäselitystä tuon estai-sanan kohdistumista pakanainajan päättymisen lisäksi myös nimenomaa Jerusalemin hävitykseen ja pakanainajan alkuun (eli siitä eteenpäin). On epäloogista ajatella attä samassa lauseessa ja asiayhteydessä tuolla sanalla olisi erilaisia kieliopillisiä (futuuri) merkityksiä vaikka jossain erillisyhteydessä sellainen saattaisikin (ehkä, Jaska arvioinee paremmin) olla mahdollista.
Helpottaisi monia hoksaamaan mistä siinä nimenomaa on kyse. Kukaanhan ei kyseenlaista pakanainaikojen päättymistä koskevaa futuuri-muotoa.

Lisäys: Tarkoitan siis rautalankamallista mainintaa siitä, että Luukas ei sanonut pakanainaikojen olleen meneillään eli alkaneen jo satoja vuosia aikaisemmin vaan että ne alkaisivat hänen aikansa Jerusalemin hävityksen yhteydessä = vuodesta 70 yaa. alkaen.

Theos hyvä. Kysymyksessä on koineen eimi-verbi, mikä suomeksi tarkoittaa olla, olla olemassa, olla läsnä, jollakin on, tapahtua. Estai on olla-verbin mediumin futuurin indikatiivin yksikön 3. persoona. Oleellista on aikamuoto futuuri, mikä viittaa tulevaan, ei menneeseen. Estai esiintyy kaikissa Maken antamissa linkeissä, joten sillä ei voida viitata vuoteen 607 eaa.

Lisäyksesi on aivan oikein oivallettu.

Tein asiassa pintapuolisen oivalluksen noin 10 vuotta sitten, mutta en suorittanut siitä noin hyvää ja perusteellista varmentavaa tutkimustyötä kuin Make selventämällä asiaa vielä LA:n kanssa. Tuo kieliopillisen puolen varmistaminen asiantuntijalta kun on näissä asioissa aina tärkein juttu.

Juu varsin oveliakin paikkoja olen huomannut lainauksissa jätettynä pois, ettei lukija vaan huomaa ettei lainaus liity aiheeseen juuri mitenkään.

Ja mikä hilpeintä, niin ainoa tarvittava aineisto on Vt-seuran ikioma materiaali ja niistä merkittävin yksittäinen julkaisu on KIT.

Tämän saman olen huomannut, tosin sillä erolla ettei käytössäni ole KIT:iä. Ei siihen mitään "luopiomateriaalia" tarvita, ainakanan itse en ole tarvinnut. Tätä ei vaan tunnu JT:t ymmärtävän.

Saarnaustyössä neuvotaankin jättämään väittelyt väliin, koska ne ovat kuulemma hedelmättömiä, eikä niistä päästä eteenpäin, eli aloittamaan raamatuntutkistelua. Tietysti riitely ei ole koskaan hyödyllistä, mutta näihin omakohtaisesti törmänneenä voin sanoa, että JT laskee väittelyksi kaiken, missä toinen osapuoli osaa todistaa jonkin heidän väitteensä vääräksi. Eli tavallaan JT tajuaa, ettei voi todistaa väitettä enää oikeasi niin että se olisi uskottavaa, ja siirtyy seuraavalle ovelle mieluummin kuin oikeasti keskustelisi ko. aiheesta enemmän. Jostain syystä heidän päähäsä ei jää se seikka että jäivät todisteissa kakkoseksi, vaan heidän mieleensä painuu vain se että maailmalliset ovat hankalia ja omapäisiä.

JT:ien epäonneksi ihmiset ovat alkaneet uskomaan ennemmin pitäviin todisteisiin kuin uskomuksiin, ja tämä varmasti herättää jos jonkinlaita pelkoa keskustella opeista jotka eivät olekaan ihan niin Raamatullisia kuin mitä he yrittävät uskoa.

Kivikko kirjoitti:Saarnaustyössä neuvotaankin jättämään väittelyt väliin, koska ne ovat kuulemma hedelmättömiä, eikä niistä päästä eteenpäin, eli aloittamaan raamatuntutkistelua.

Oleelista asiassa on se, että jehovantodistaja sanelee, eikä hyväksy mitään oleellista vastaväitettä, vaan on omasta mielestään kaiken aikaa tiedollisesti vastapuolen yläpuolella.