Veljesseura.org

1. Mikä merkitys Jt-yhteisöllä tai vanhemmilla/suvulla oli kastautumispäätökseesi?

2. Miksi kastauduit juuri sen ikäisenä kuin kastauduit?

3. Jos saisit valita nyt, tekisitkö saman uudelleen?

1. painostusta, vihjailuja, feikki hämmentyminen ai et oo vielä..., suoraa kyselyä, kokemuksia, kuinka on jo miljuuna vuotta siitä kun itse meni kasteelle jne.
2. olin jo niin monta vuotta siirtänyt sitä eteenpäin ja sitten 2 lapsuuden kaveria oli menossa samassa kesän konvanssa kasteelle, niin...
3. en missään tapauksessa. Olis jääny välistä masennus, itsemurha-yritykset, ahdistukset yms. Plus elämä olis paljon helpompaa, kukaan ei karttais, vanhempiin olis hyvät välit=)

1. Niin piti tehdä. Ei muuta vaihtoehtoa edes ehdotettu ja sehän on siksi,ettei sellaisen olemassaoloon annettu sijaa. Siihen ohjattiin ja opetettiin. Nostan hattua heille, jotka esim.10-17 vuotiaana uskaltavat tehdä oman päätöksen sen sijaan että miellyttäisivät vain vanhe(i)mpia ja yhteisöä.

2. No sehän oli kuitenkin tehtävä vähintään ennen 18 vuoden ikää. Enhän minä toki sitä vapaaehtosesti menny esittämään. Ennemminkin vanhimmat,ystävät ja muut nostivat kyselyillänsä tuon esille ja minä totesin : " no mikä ettei " [(pitihän se kuitenkin jossain vaiheessa tehdä]) . Pääsin vielä kaverin kanssa samaan aikaan ,joka tietenkin helpotti asiaa. Tulevalla armeijallakin oli osansa tuossa tietenkin.

3. En. Sen verran on enemmän ikää ja munaa ettei niin vain pompotella. 10-20 vuotiasta on paljon helpompi pompotella koulussa,yhteisöissä ja vaikkapa töissä. Eihän sellaiset uskalla sanoa vastaan läheskään aina, kun siihen olisi aihetta. helppo kohde ohjata ja pakottaa... mitä nuorempi, sen helpompi ,eikö? Saisin minäkin omat lapset tekemään minkä päätöksen tahansa NYT, 20 vuoden päästä ei onnistuisi melkeenkään.


Lisäys: En koe, että itselläni (silloin) tai kastamattomilla on juurikaan mitään vaihtoehtoa kasteen suhteen. Kysymyshän ei periaatteessa kuulu : " Oletko ajatellut meneväsi kasteelle", vaan "Milloin olet ajatellut meneväsi kasteelle" ja siinä on hiuksen hieno ero

1. Mikä merkitys Jt-yhteisöllä tai vanhemmilla/suvulla oli kastautumispäätökseesi?
En olis muuten menny jos vanhemmat ei olis ollu jeppuja. Enhän edes uskonut jumalaan.

2. Miksi kastauduit juuri sen ikäisenä kuin kastauduit?
18, ihastukseni takia. Tai sanotaan nyt suoraan, toivossa että saisin pimppaa.

3. Jos saisit valita nyt, tekisitkö saman uudelleen?
En missään tapauksessa. Ennemmin vaikka ampuisin itseäni polvilumpioon.

1. Paine kasteelle menemiseen tuli selkeästi vanhemmilta ja seurakunnasta. Veli-Hopean mainitsema kutsuntauhka oli jo ehtinyt unohtua, siellähän se äärimmäinen raja häämötti.

2. Samana vuonna meni viitisen kaveria, osittain menin joukon mukana. Myös valtaisa teini-ihastus meni samassa porukassa.

3. En tekisi tätä enkä etenkään lapsena naimisiin -typeryyttä.

1. Isä srk:ssa vanhin joten painetta tuli kotoa ja jkv. srk:sta. Meillä yleisin ikä kasteelle menoon oli n. 15v. Kutsuntoja en edes ajatellut tuolloin.

2. Lähinnä toive päästä naimisiin, aloittaa sen myötä seksuaalinen elämä ja etenkin pois kotoa,sekä osittain myös hyväksynnän saaminen hetkeksi. Kastehan oli kuin "syntymäpäivät".

3.En tekisi iku maailmassa samaa virhettä enää toistamiseen. Yli 20 vuotta on kestänyt sen virheen korjaaminen ja edelleen jatkuu. Niin moni asia voisi olla toisin- kenties myös huonomminkin?

Tulipa vielä mieleeni, että hyväksyykö Jumala tällaisen kasteen, eli voiko erota/erottaa jostain mihin vaikuttimet olleet väärät? Sorry tämä osittain offtopic.

1. Mikä merkitys Jt-yhteisöllä tai vanhemmilla/suvulla oli kastautumispäätökseesi?
Minut oli kasvatettu jt:ksi, en nähnyt muita vaihtoehtoja.

2. Miksi kastauduit juuri sen ikäisenä kuin kastauduit?
Eli olin 10v. Minua ei varmaankaan painostettu. Ennemminkin kyse oli näyttämisen halusta, pienessä seurakunnassa sai paljon huomiota ja se oli tuon ikäiselle varmasti tavoittelemisen arvoista.

3. Jos saisit valita nyt, tekisitkö saman uudelleen?
En mistään hinnasta, seuraukset ovat olleet julmat.

1. Kasteelle menemistä pidettiin itsestäänselvyytenä, eikä minulta oikeastaan missään vaiheessa kysytty, haluanko sitä itse. Asia esitettiin ihailtavana tekona, joka varmistaisi "pelastumisen".
2. Tiesin äitini olevan minusta erityisen ylpeä, jos ottaisin tämän askeleen jo nuorena (11v) ns. omasta aloitteestani, ja koin että minua pidettäisiin kypsänä ja älykkäänä kristittynä joka tekee oikein ja joka on myös kasvatettu hyvin vaikeasta taustasta huolimatta. Seurakunnassamme oli tapana mennä kasteelle nuorena, ja näitä lapsikastettuja ihannoitiin avoimesti. Samoin ihmeteltiin nitä, jotka "vielä" täysi-ikäisinäkin olivat kastamattomia. Suoranaista painostusta ei siis ollut, mutta kasteelle vain kuului mennä heti kun oli pitänyt puheita muutaman vuoden itsenäisesti.
3. En. En halunnut sitä silloinkaan, mutta tuntui siltä että polkuni oli jo valmiiksi valittu syntymästä asti eikä muita vaihtoehtoja ollut. Koko prosessi on tehty suorastaan naurettavan helpoksi. Esimerkiksi kastekysymyksiin on helppo vastata "oikein" eivätkä ne kerro kastettavan todellisesta sydämentilasta yhtään mitään. Vihkiytymisen jätin kokonaan tekemättä (enhän edes silloin uskonut Jumalaan) kuten varmasti moni muukin. Minkäänlaista rukousyhteyttä tai suhdetta Jumalaan ei ollut ollut enää vuosiin edes omissa kuvitelmissani.

1. Mikä merkitys Jt-yhteisöllä tai vanhemmilla/suvulla oli kastautumispäätökseesi?

Yhteisö ja sen standardit myötävaikuttivat voimakkaasti siinä mielessä, että kaste oli ainoa "kunniallinen" vaihtoehto jt-perheen vesalle. Minulla oli melkoisen vauhdikas ja kapinantäyteinen varhaisnuoruus. Laskeskelin, että kun pulahdan pyhässä vedessä, niin muutun kertaheitolla kunnon ihmiseksi.

2. Miksi kastauduit juuri sen ikäisenä kuin kastauduit?

Täysi-ikäisyys häämötti, ja omasta mielestäni ratkaisu piti tehdä siihen mennessä, kai. Olisko ne tulevat kutsunnatkin olleet jotenkin siinä taustalla, en kuitenkaan muista kyseistä asiaa miettineeni.

3. Jos saisit valita nyt, tekisitkö saman uudelleen?

Kyssäriin vastatessa suuhun nousee jälkiviisauden katkera maku. Harva tekisi elämänsä pahimman virheen uudelleen, siitä viisastuttuaan.

1. JT:ksi syntyessä sitä tuskin näkee muita mahdollisuuksia. Joko kasteelle tai hautaan, hyvät vaihtoehdot. En kokenut painostusta, mutta kyllähän siitä toki joskus äitini kyseli, olenko asiaa ajatellut. Oli hyvin ylpeä kun menin kasteelle, mutta ei edes onnitellakseen halannut minua, koska häntä "olisi alkanut itkettää", ja sehän olisi ollut vallan kamalaa näyttää tunteensa.

2. Motiivini oli se, että vaihdoin opiskelujeni takia konventtipiiriä pian sen jälkeen, ja halusin kastautua vanhassa paikassa mieluummin kuin yksin vieraalla alueella, ja myös koko opiskelujen ajan kävin lähes kaikki konventitkin siellä. Minäkin jätin monen muun tavoin rukouksessa vihkiytymisen väliin. Olin ehkä hieman kiero, ajatellessani että enpähän ole tehnyt mitään lupauksia Jumalalle, vaan ainoastaan uskonnolle, jos joskus eron paikka tulee eteen. Naurattaa, kuinka oikeassa tietämättäni olinkaan!

3. Olen ehkä hieman harvinainen, koska en sinällään kadu kastettani. Se johti minut aikoihin ja paikkoihin josta olen löytänyt mm. puolisoni, johon olen edelleen erittäin tyytyväinen. Tätä en olisi kokenut ilman kastetta (ainakaan saman ihmisen kanssa), koska olisin valunut ulos tavallaan liian varhaisessa vaiheessa. Nyt pysyin niissä piireissä sen verran kauemmin, että opin elämästäkin hieman enemmän, ja voin sanoa olleeni kypsä kun pääsin eroon uskonnosta. Tätä en olisi voinut sanoa vielä ihan teini-ikäisenä, vaikka varmaan silloinkin luulin olevani jo kypsä (ehkä vertasin itseäni ikäisiini JT:iin, jolloin saatoin olla oikeassakin).
Muutamat vuodet kastettuna eivät olleet pilalle menneitä, ehkä osasin suhtautua uskontoon vapaammin ja luovia siellä missä tunsin olevani "omalla maallani". Ja pääsin pois ajoissa.

Tiesitkö lapsena kasteelle mennessäsi "enemmän kuin kristikunnan papisto"?

cro magnon kirjoitti:Tiesitkö lapsena kasteelle mennessäsi "enemmän kuin kristikunnan papisto"?

No totta helvetissä - johan muutaman vuoden ikäinen jt-taaperokin tietää

1. Valtaisa merkitys. Lapsesta asti olin mukana ja kaikki kaverit olivat järjestön yhteydessä, oma perhe myös lukuunottamatta paria sisarusta.
2. Menin kasteelle 18-vuotiaana, vähän siitä syystä, että olin jo aikuinen eikä päätöksen kanssa voinut pidempään vitkutella. En tosin kokenut painostusta, mutta kyllähän siitä oma perhe välillä kyseli ja sitten kun hiljattain tutkimaan alkanut sisarukseni päätti mennä kasteelle, koin että minun täytyy myös mennä, olinhan ollut kastamaton julistaja jo vuosikausia. Lähinnä sen takia, ettei muut sitten ihmettele miksen ole vielä mennyt. Muistan, että vähän aikaa sen jälkeen kun ilmoitin eräälle vanhimmalle halustani mennä kasteelle, oli toinen vanhin mennyt kysymään äidiltäni, että koskahan oikein aion mennä kasteelle. Oli kuulemma jäänyt noloksi kun äitini oli vastannut, että seuraavassa konventissa.
3. En tekisi. Olisihan se ollut mukavaa jättää hyvät välit kaikkiin tuttuihin.

loikkarisusi kirjoitti:

cro magnon kirjoitti:Tiesitkö lapsena kasteelle mennessäsi "enemmän kuin kristikunnan papisto"?

No totta helvetissä - johan muutaman vuoden ikäinen jt-taaperokin tietää

Piti antaa aikaisemmin sama kommentti.
5-vuotias Jt lapsi hakkaa teologian tohtorit mennen tullen sillä heillä on Totuus.

Kaksi kyselyyn osallistunutta on valinnut vaihtoehdon "8-vuotiaana tai aikaisemmin". Onko tosiaan niin nuoria kastettu jehovantodistajiksi? Vai onko uimakoulu ollut epähuomiossa väärässä altaassa?