Veljesseura.org

Kuinka vietät nykyään juhlapäiviä? Vietätkö lainkaan?

Koetko normaalimmaksi, että voit viettää joulua, syntymäpäivää ym ja toivottaa onnea muille, joilla joku juhla on?

JT aikana oli kiusallista kokea olevansa epäkohtelias ja olla toivottamatta, osallistumatta yhtään mihinkään. Vai otitko nämä tilanteet seuran ohjeen mukaan tilaisuutena todistaa? Kyseenalaista oli todistaa hautajaisten yhteydessä. Kuolema oli valjastettu lahkotyön alle eikä voinut normaalisti surra.

Saatko juhlapäiväahdistusta vai tunnetko itsesi ihanan vapaaksi päättämään asioistasi itse?

Vietän juhlapyhiä niin paljon kuin sielu sietää ja jaksaa. Eli tasan siinä määrin kuin ystäväni niitä viettävät. Jouluisin vappuisin juhannuksin. Syntymäpäivinä. Oli äskettäin suurenmoinen etu osallistua mummoni 90-vuotisille ihan tosta vaan, halata mummoa ja toivottaa hyvää syntymäpäivää. Äitini on hänen ainoa elossa oleva lapsensa, mutta ei hän siellä tietenkään ollut, hän kun on edelleen todistaja eikä osallistu henkilöpalvontaan.

Suurenmoinen etu kirjoitti: Oli äskettäin suurenmoinen etu osallistua mummoni 90-vuotisille ihan tosta vaan, halata mummoa ja toivottaa hyvää syntymäpäivää. Äitini on hänen ainoa elossa oleva lapsensa, mutta ei hän siellä tietenkään ollut, hän kun on edelleen todistaja eikä osallistu henkilöpalvontaan.

Seuran ohjeiden/kuvainnollisen aivopultin ohjauksessa äitisi voi käydä mummoa katsomassa ja viemässä vaikka lahjoja n. 364 kertaa vuodessa ; eikö olekin hienoa sekä suurenmoinen siunaus itse Seuran tm Jehovalta

Kysymys vilpittömille Jehovan Todistajille: Juhlistatteko hääpäivää 365 kertaa vuodessa lahjojen kera vai kerran vuodessa hulppeilla juhlilla ja lahjoilla (mahdollisesti visa vinkuu joka periaatteessa pois Seuran kassasta), joissa mahdollisesti viini virtaa ja laulu soi?

Vaikka asiaa ei suoraan todistajien parissa/ovelta ovelle mahdollisille uusille Seuran kuvainnollisen aivopultin uhreille sanota, niin joillakin todistajilla hääpäivän vietto on rinnastettavissa/korvaava synttäreihin. Lahjoja annetaan sekä saadaan + eräänlainen henkilöpalvonta. Vieraita voi saapua tai erikseen pyydetty. Pöytä saattaa notkua herkkuja. Jne jne.

Mikäli vastaus on "en vietä", niin sehän on aivan kiva juttu. Periaatteessa jää paljon paljon enemmän kahisevaa Seuran kassaan lahjoitettavaksi.

Vietän, on ihan kivaa antaa synttärilahja omalle miehelle tai laittaa jouluvalot ikkunaan. Tuntuu mukavalta sanoa hyvää juhannusta ja huokasta helpotuksesta ettei tavitse enää viettää juhannuksen aikaan 3 päivää jäähalissa kuuntelemassa pitkästyttäviä ja ahdistavia puheita. Viime kesänä olimme mieheni kanssa kokkoa katsomassa ja pari tanssiakin tuli pyörähdettyä tanssilavalla. Sen jälkeen oli mukava istahtaa nurmikolle ja nauttia kesästä ja parista oluesta. Myös ennen niin "saatanallisia" joululauluja on tullut opeteltua ja laulettua.

En sen kummemmin ainakaan itse järjestä juhlia, mitä seura mieltää vääränlaiseksi. En koristele joulukuusta tai järjestä synttärikemuja (voisin kylläkin, mutta ei huvita) varmaan siitä syystä, etten yksinkertaisesti ole oppinut siihen, eikä niiden järjestäminen tuo mitään tunteita tai siteitä kehiin.

Monilla muilla joulu ja synttärihetki tuo omat lapsuuden muistot mieleen, jotka sitten halutaan ikäänkuin jättää jälkipolvelle perinnöksi. Minä en oikein voi, kun tuota perintöä en ole saanut.Hankalaa se on järjestää kun ei kiinnosta, mutta enhän minä ratsasta hevosellakaan ja syy on sama: Ei kiinnosta. Ei niin ettenkö voisi.

Löytyyhän taloudesta toki väkeä, joilla on lapsuuden siteet näihin asioihin. Järjestämisen vastuu on lähinnä hänellä... minä vaan tyhmänä yritän olla mukana tukemassa ja osallisena lasten ja toisen mieliksi, välittämättä juhlista itse.
En minä sitä sen paremmin ole ainakaan vielä osannut tehdä. Pääasia , että kaikilla on hyvä mieli.

Se mitä vääränlaisiin juhliin tulee..voi ihmetellä MIKSI jumala olisi niin tyhmä, että jaksaisi reagoida asiaan missä omalle lapselle toivotetaan onnea tasavuosina tai annetaan lahjoja joulukuussa. Tuo ukko voisi vähän priorisoida noita asioita ... niin.. jos siis todellisuudessa on olemassa tai välittäisi p**kaakaan näistä juhlista. (Pakanalliset juuret in my ass!ihan sama. Nuo juhlat ovat alkuperästään menettänyt merkityksensä jo ennen dinosauruksien aikakautta)

Eihän se toki niin tyhmä voi olla. Sehän on kaikista viisain.. Ainakin niin sanotaan raamatun ristiriitaisista teoista huolimatta.
Jos nämä juhlat nyt häntä sitten haittaa, niin aika pikkumainen tyyppi jälleen kyseessä. No, harmagedonissa nuo osallistumiset sitten minulle kostetaan. Minä läppäsen nahkahanskalla ukkoa päin näköä ja totean " Anna homo tulla vaan!"

mulla on parempaakin tekemistä, kun palvoa tuollasta pikkumaista teinityttöä. Yleensä olen todennut vanhemmille ihmisille, että "kunnioitus pitää ansaita. Mikäli aiot olla mulkku, kunnioitusta ei tipu. Sama koskee tätä raamatun olemassa olevaa tai kuviteltua jumalaa.




Lisään vielä : Jos tällä ukolla on priorisoinnissa ihan aikuisten oikeasti aikaa keskittyä siihen annanko lahjan lapselle tai koristelenko kuusen heidän kanssa, samaan aikaan kun joku toinen rukouksistaan huolimatta kuolee aliravitsemukseen toisaalla, niin hei .... oikeesti...

näistä jos mistään tulee esille koko touhun hokkuspokkuspelleily.

Veli-Hopea sen jo niin riemukkaan selkeäsanaisesti esitti, miksi juhlimisesta on turha kantaa huonoa omaatuntoa

Meillekin on kotiutuneet nämä aikaisemmin pakanallisina pidetyt juhlat, mutta meidän rajalliseen viitseliäisyyteen sovellettuna. Aikomuksista huolimatta ei viitsitty taaskaan hommata joulukuusta eikä kinkkua, kun se jäis kuitenkin syömättä, mutta muuten joulu oli ihan oikea joulu. Pääsiäisenä kasvatan rairuohoa, saapahan kissat jotakin askarreltavaa. Synttärit vietetään, ellei pääse unohtumaan. Jt:ssa mua välillä ärsytti hääpäivästa kouhkaaminen. Perusteet sen hyväksyttävyydelle oli sieltä mistä niitten muitten kieltäminen eli aika syvältä. Minusta siinä ei ollu mistään muusta kysymys kuin amerikkalaisen kulttuurin tyrkyttämisestä. Ei Euroopassa ole koskaan samalla lailla vietetty vuosittain hääpäivää, mutta pakkohan sitä jt:nkin on jotakin juhlia ja hääpäivä oli ainoa sallittu. Sen takia mulla nousee vieläkin niskavillat pystyyn, kun amerikkalaisissa elokuvissa juhlitaan Anniversary'a - sitäpaitsi sananahan se vois tarkoittaa melkeinpä minkä tahansa asian vuosipäivää.

[quote="Mievaan"] Tuntuu mukavalta sanoa hyvää juhannusta ja huokasta helpotuksesta ettei tavitse enää viettää juhannuksen aikaan 3 päivää jäähalissa kuuntelemassa pitkästyttäviä ja ahdistavia puheita.

Minusta niissä juhannus-konventeissa parasta oli se, kun pääsi illalla johonkin kaupungin ravintolaan syömään ja ottaa pienet näkäräiset.
Ja kaikkein parasta oli se kun konventti päättyi. Ei tosiaankaan ole enää tarvinnut kuunnella vuodesta toiseen samaa pitkästyttävää litaniaa.

Hyvällä omalla tunnolla menee joulut ja kavereitten viiskymppiset. ja joulu on mulle ihan bestis, joutuuko siitä että omassa lapsuuden kodissani joulua vietettiin. Minulla on meidän kaksikerroksisessa kodissa koristeita ja valoja aika lailla, joulukuusiakin on ollut sisätiloissa kaksi, ulkona yksi valoilla ja mökillä kuistilla (se saa olla maaliskuulle asti). Joka vuosi ostan jotain uusia koristeita, niitä tämä maailmallinen mies vähän ihmettelee. Vasta viimeviikolla poistelin haikeana joulurekvisiittaa. Pikkujouluja vietetään isolla porukalla x2. ja meidän uuden vuoden juhla alkaa olla "perinne" kavereiden kanssa. Ja kaikki mahdolliset joulukonsertit pyrin käymään ja parit joulupäivälliset viimevuonnakin.
Mut jokavuotiset synttärit ja nimpparit menee mulla ohi.... täällä maalla vanhemmilla on tapana viettää just nimppareita joka vuosi, ein kyllä jaksa. Viiskymppisissä on hohtoo, jotain teemaa, ja monesti elämän kriisiä käyty:-D. Itse juhlin kyllä omiani kahteen kertaan- on tässä niin suuri muutos tehty!
Juhannus on sitten toinen ihana, se vaan ei kestä niin kauaa kuin joulu, mutta pari vuorokautta kuitenkin ja koko maallisen suvun kesken maalla.
Mut parhainta on kun saa tehdä niiin kuin haluaa, viettää mitä haluaa ja mikä sopii elämän tilanteeseen.

Näinhän se on, joulu on joka vuosi mut juhannus vaan kerran vuodessa.

cro magnon kirjoitti: tunnetko itsesi ihanan vapaaksi päättämään asioistasi itse?

Tämä.

Sana "vietä" tarvisi tarkempaa määrittelyä. Kysytäänkö tässä nyt, että "mitä teen silloin" vai "millaisten juhlapyhien tunnusomaisten piirteiden mukaan toimin silloin"?

Juhannuksena, vappuna ja uutena vuotena oli meikkunuorisolla ollut muutenkin tapana ryypätä ja bailata. Nykyään ei oikein jaksa tehdä mitään. Mielummin on vaan kotona ja löhöää. Ehkä tekee jotain hyvää ruokaa ja maistelee viiniä. Uutena vuotena ehkäpä mielummin porukoille maaseudulle, siellä kun kuuluu v-mäistä pauketta vähemmän.

Jouluna perheellä on ollut tapana kokoontua yhteen syömään kaikki herkkuja ja saunomaan. Sitä tehdään vieläkin... laatikot, kinkku, rosollit yms perinteiset "jouluherkut" kyllä löytyy. Ja viinit ja konjakit. Lahjoja ei vaihdeta (vaikka puolet osanottajista ei enää meikkuja olekaan) eikä ylimääräisiä koristeita ole.

En oikeastaan vietä. Osallistun kyllä, kun vaimoni moisia järjestää, mutta en minä niissä henkisesti mukana ole. Aivan kuten Veli-Hopea tuossa ylempänä kirjoitteli, on jokseenkin hankalaa näin vanhemmalla iällä hypätä mukaan asioihin ilman minkäänlaista lapsuudesta juontavaa tunnesidettä niihin.

Jaakob kirjoitti:En oikeastaan vietä. Osallistun kyllä, kun vaimoni moisia järjestää, mutta en minä niissä henkisesti mukana ole. Aivan kuten Veli-Hopea tuossa ylempänä kirjoitteli, on jokseenkin hankalaa näin vanhemmalla iällä hypätä mukaan asioihin ilman minkäänlaista lapsuudesta juontavaa tunnesidettä niihin.

Joihinkin tapahtumiin saattaa näköjään kuitenkin syttyä pikku "perinne".

Eilen oli tällainen laskiaistapahtuma, minne ensimmäistä kertaa lähdin mukaan. Aikaisemmin lapset kävivät moisessa tapahtumassa äitinsä kanssa. Lasten mieliksi tuli lähdettyä ja eihän tämänkään tapauksen suhteen minulla ollut mitään odotuksia tai muuta jännitystä. Lähinnä tuo lähtiessä tuntui enemmänkin rasitteelta.

Tapahtuma osoittautui kuitenkin ihan mukavaksi. Ystävällisiä ihmisiä, vanhempia ja lapsia vilisi ja kaikilla oli todella hauskaa. Olin melkein jopa yllättynyt siitä vallitsevasta tunnelmasta ja "rakkaudesta" mitä näin. Yhtään pahaa ihmistä, juoppoutta tai muutakaan pahuutta en havainnut, minkälaiseksi vt-seuran ulkopuolinen maailma yritetään yleensä luokittaa. Päinvastoin ihmiset näyttivät aidoilta kaikessa vajavaisuudessaan verrattuna jonkin ulkokultaisen kuvan näyttelemisen sijaan. Paikalla ei ollut mitään järjestysmiehiä, kenelläkään ei ollut mitään erikoista titteliä( vanhin,kierrosvalvoja ym), eikä kukaan ollut ketään korkeammassa asemassa.Asetelma tuntui lähes täydelliseltä.

Päätin itsekin repäistä ja osallistua tapahtumaan hieman sitoutuvammin, ja niinpä antauduin sitten muiden syntisten vietäväksi. Esimerkkeinä synneistä mitä lasten kanssa tein : Ison nuotion katselu,Poniratsastus,makkaran grillaus ja moottorikelkka ajelu.

Mitä alkuperään tulee, on se merkityksetön. Ne käsityksethän ovat jo poissa ja koko tapahtuman ajatus on muuttunut hyväksi. siinä ei ole enään mitään pahaa.

Tämä alkuperähössötyskin on täysin typerää. Näissä tilanteissa sillä on muka merkitystä, mutta ihmisellä, jonka "alkuperä" ja entinen elämä on ollut rikollista, pakanallista ja täynnä pahaa ei ole enään merkitystä sen jälkeen kun tuo on muuttunut ja alkanut vaikkapa Jehovan todistajaksi.

Miksi tuollaisen ihmisen kanssa voi olla tekemisissä? Sillähän on pahat juuret!!!! ... niin mutta nyt hän on muuttunut... - kyllä, niin on juhlatkin... jopa joulupukki on tehnyt alkuperästään parannuksen. Eiköhän anneta anteeksi juhlille ja joulupukille, kun kerran ovat tapansa muuttaneet, ihan niinkuin tälle pahalle rikolliselle ihmisellekin on annettu anteeksi, kun on muuttanut tapansa ja alkanut jehovantodistajaksi.

Eihän muuttumisen jälkeen juuret voi enään mitään merkata...

Joululle en ole vieläkään lämmennyt (lapsenakin ajattelin, että se on mauton juhla), mutta vietän jollakin tavalla esimerkiksi Ystävänpäivää, laskiaista, Vappua, Runeberginpäivää ja Halloweenia ^^ Syntymäpäiviä vietän satunnaisesti eli onnittelen toki ja joskus pidetään juhlatkin. Ystävänikin ovat sen luonteisia, ettei synttäreitä aina juhlita erityisen paljon. "Viettäminen" tarkoittaa kohdallani vaikkapa sitä, että pääsiäisenä saatetaan askarrella tipuja ja monina päivinä leivon jotain juhlaan kuuluvaa. Tänä vuonna on tulossa ensimmäinen oikein perinteinen mökkijuhannuksenikin

Aloin viettää näitä juhlia jo vuosia ennen virallista eroani, enkä tuntenut mitään syyllisyyttä. Mielestäni oikeastaan kaikki juhlapäivät ovat menettäneet sen alkuperäisen pakanallisen merkityksensä - huvittaakin se, kuinka Jehovan todistajilla on tapana painottaa joidenkin yksittäisten tapojen sopivuutta tuolla syyllä, mutta toisaalta kieltää kaikki muu.

Tullut huomattua, et oon jollain tapaa juhlapyhärajoitteine eli vois sanoa et suurin osa joulusta synttäreihin ja mihin lie on 'hepreaa'. Olkoonkin et niitä on joskus monen monta vuotta sitten juhlittu, mut jt juttujen tultua kuvaan vanhempien toimesta ne sit kaikki jäi ja leimattiin pahaksi. Synttärit ja joulu puhuttiin just sillä kuinka lahjoja voi antaa pitkin vuotta mantralla. Muista en enää ees saa päähäni et miten ne sit selitettiin pois. Siitäkin pidettiin huoli ettei vaan erehdy menemään 'väärille sukulaisille' (ei jt) kylään jos nyt sattu jouluaatto tms oleen nurkilla. Toisaalta jännä et tuo sama kyttäys vierailujen yms jatkuu edelleen.

Kiva on kattella toki jos joku on laittanu, mut ite ei jotenki vaan saa aikaseksi vaik onki usein miettiny et jos nyt tänä vuonna sit laittas edes jotain. Mikä lopulta kääntyy muotoon, no ehkä sit ens vuonna. Oman muksun oon antanut tosin olla mukana jutuissa jo päiväkodista asti siitä huolimatta et on saanu urputusta niskaan. Lähinnä, kun näin jälkeenpäin muistelee kuinka orpo/erottuva/irrallinen olo sitä oli (ja on vähän edelleen) sen vuoksi ihan ettei sit voinu mennä mukaan. Joskus kavereille tuuminu et se on vähän ku muille ois jaettu joku mystinen ohjekirja et miten systeemit toimii täällä ja ite oli jossain ihan muualla sillon ku niit jaettiin. Mut ehkä mä vielä joskus ymmärrän, melkein ainakin..