Kuntosaliharjoittelusta

[sinner74]

Tuossa "Kuka saa ja kenelle annetaan" -ketjussa tuli sivumennen esille kuntosaliharjoittelu. Vanhana salipeikkona ajattelin avata aiheelle oman ketjun, kerta kun foorumilla näyttää pyörivän saliharjoitteluun taipuvaista väkeä jonkin verran.

Kuinka kauan olet harjoitellut? Minkälaisia tavoitteita ja päämääriä sinulla on harjoittelussa? Mitä muita liikuntamuotoja harrastat saliharjoittelun lisäksi? Minkälainen treeniohjelma sinulla on? Minkälaista ruokavaliota noudatat? Vinkkejä, hyviksi koettuja käytäntöjä, "älä ainakaan toimi näin" -kokemuksia?

Oma harjoittelutaustani:
Aloitin kuntosaliharjoittelun 16-vuotiaana. Kerrankin jehovantodistajuudesta oli jotain hyötyä, sillä Rovaniemellä oli liikunnallisesti sangen aktiivinen ja urheilumyönteinen seurakunta. Vähän joka toinen nuori veljentekele harrasti voimailua, ja itsekin innostuin kuntosalista enemmän kuin valtakunnansalista konsanaan.

Lahjakkuudella kyseiseen lajiin minua ei ole siunattu, eli huipputulokset voimailulajeissa (penkki, maastaveto, kyykky) ovat minulta jääneet tekemättä. Enemmänkin olen tehnyt sellaista perustreeniä, jolla lihaskunto pysyy hyvänä. Tietysti kyllähän 20 vuotta treeniä jotakin tarkoittaa voimapuolellakin, mutta voimantuotto ei ole varsinaisesti treenaamiseni pointti.

Päiväohjelmajako, jota olen viime aikoina noudatellut. Aerobinen tarkoittaa heilumista hengästymiseen saakka joko crosstrainerilla, kuntopyörällä tai hölkkäämällä.
1.pvä - Rinta ja hauikset, 35min aerobinen
2.pvä - 60min aerobinen
3.pvä - Selkä, 35min aerobinen
4.pvä - 60min aerobinen
5.pvä - Olkapäät ja ojentajat, 35min aerobinen
6.pvä - 60min aerobinen
7.pvä - Pyhitetty levolle ja ei-urheilullisille paheille
Tarkkaavainen saliniilo huomaa, että jaloille en tee ollenkaan erillistä treeniä. Kun aikoinaan lisäsin aerobisen määrän tuolle nykyiselle tasolle, niin jalkatreeniä ei enää yksinkertaisesti jaksanut tehdä. Koivet meni tukkoon.

Ruokavaliosta sen verran, että n. puolitoista vuotta sitten teetin ravintoasiantuntijalla niinsanotun terveellisen ruokavalion, jota olen sen jälkeen noudattanut enemmän ja vähemmän säntillisesti (lähinnä viikonloppuisin, reissussa ja lomilla tulee lipsuttua). Ruokavalio yhdessä tuon aerobisen liikunnan määrän kanssa on kantanut sellaista hedelmää, että paino on tipahtanut yli 15kiloa. Valitettavasti tuo painon tippuminen on kyllä heijastunut voimatasoihinkin, mutta ehkä kuitenkin loppujen lopuksi kiva olla pikkaisen hoikemmassa kunnossa kuin pikkaisen riskimpi

[theos]

Vaikuttaa hieman sellaiselta cheerleader-tyyppiseltä harjoitusohjelmalta (kai nyt tämän verran saa kiusata).

Aloitin itse nostamaan 70-luvun puolivälissä myös 16 vuotiaana. Siihen aikaan ei ollut näitä nykyisenkaltaisia kuntoklubeja joka nimennotkossa, vaan pk-seudulla kovat karjut väänsivät rautaa Otahallissa ja HAKlla. Meidän seurakuntaan sattui tulemaan Jt:ksi liittynyt Pertti R. joka oli entinen painonnostaja. Hän oli 60-70 lukujen vaihteessa Helsingin piirin kakkos-kolmosmies tuloksissa heti Taito Haaran jälkeen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Taito_Haara

Pertti oli talonmiehenä ja rakensi itselleen kuntosalin taloyhtiön pommisuojaan. Yksinkertainen perustoiminnot sisältävä raudan vääntöpaikka jossa pystyi treenaamaan penkkiä, maastavetoa ja kyykkyä, rinnallevetoa sekä erilaisia apuliikkeitä pikkutangolla. Pertti oli rakentanut sinne alan profeettana itselleen myös 'taljan' hinausköydestä sekä 'vinopenkin' vatsaa varten.

Siellä alkoi treenaamiseni - alkuun pari kertaa viikossa talven ajan kunnes kesän tauon jälkeen jäin hommaan koukkuun ja aloin treenaamaan tosissani Pertin vinkkien pohjalta. Ennen vankilareissua treenasin jo 5 kertaa viikossa järjetöntä ylitreeniä pahimmillaan 4-5 tuntia päivässä. Pertiltä sain kehuja lahjakkuudesta (etenkin ojentajaliikkeet) ja samoin sain kutsuja tulla treenaamaan noihin tosimiesten saleihin. Sain lupauksia että heiltä saan nappeja joilla penkkini nousee hetkessä yli 200 kg. No Pertti minua varoitti noista napeista ja piti luentoja niiden vaikutuksista joten tyydyin pelkkään lailliseen lisäproteiiniin joka oli sekin jo aika kova juttu tuohon aikaan kakaroiden keskuudessa.

Se ilo oli tuosta kovasta treenaamisesta että kun jouduin Keravalle, niin selliosastollamme 'valtaa' piti pieni jengi jonka pomo oli ympäriinsä tatuoitu napinkäyttäjä. Me 'jesset' olimme aika naurunalaista porukkaa. Kun ensimmäinen punttisalipäivä tuli ja menin tuon kovisporukan mukana treenaamaan, niin ne katsoivat aika pitkään ja piikittelivät kun 'jessekin' oli eksynyt mukaan. Aloitettiin penkistä ja pikkuhiljaa painot kasvoivat ja nostajat vähenivät. 130 kg jälkeen olimme enää kaksin tuon pomon kanssa ja yksikään jengiläinen ei enää naureskellut minulle. Varsinkin kun nostin pelkästään kapealla otteella (hartian leveys) olkapäävamman takia.
Kaverilla nousi vielä kerran 155 kg kädet tutisten ja naaman näyttäessä hillonuijalta. Minä pukasin ylös vielä saman mutta lopetin itsekin tarkoituksella siihen. Tämän jälkeen meille 'jesseille' ei enää virnuiltu niin paljoa ja minä olin aika hyvää kaveria tuon jengin kanssa sen viettämäni 3 kk ajan.
Tuota kilomäärää ei kannata verrata tämän päivän tuloksiin sillä ajat ovat treenaamisen ja ravinteidenkin osalta nykyään kokonaan toiset.

Siellä Pertin pommisuojassa kävi lisäkseni treenailemassa aina välillä muutama Jt-kukkakeppikin. Seurakunnassamme Hki Eteläisessä oli kuitenkin toinenkin kova nuori nostaja Tapio S. joka jäi lahkosta pois ja ryhtyi nappien avulla tekemään kovia tuloksia HAKlla. Seutulassa oli lusimassa myös aika kova nostaja Risto P. mutta muita kovia nostajia ei todistajien keskuudessa tietämäni mukaan ollut. Niitä kuitenkin ilmaantui hieman myöhemmin muutamia lisää.
Oma treenaamiseni päättyi kun ryhdyin yrittäjäksi 80-luvulla ja sen jälkeen olen tehnyt lähinnä satunnaisluontoisia treeniputkia eli saleilla. Viimeiset 15 vuotta tosin jäänyt jo kokonaan väliin lasten harrastusten vuoksi.

[sinner74]

Vaikuttaa hieman sellaiselta cheerleader-tyyppiseltä harjoitusohjelmalta (kai nyt tämän verran saa kiusata).

No kieltämättä, jos minulle olisi 10 vuotta sitten ehdotettu tuota nykyisin tekemääni treeniohjelmaa, niin olisin naureskellut ja passittanut ehdottajan hamekankaan ostoon Mutta nyt kun tuo keski-ikä alkaa koputella olkapäille, niin yleiskunto ja -vointi kiinnostaa entistä enemmän. Siitä tuo aerobisen määrä tulee.

Kertomasi perusteella sinulla on oikeasti lahjakkuutta voimailupuolella. Katsottiinko 70-luvulla voimailijoita kieroon seurakunnassa? Minulla jäi 80- ja 90-luvulla vähän sellainen kuva, että osa tiukkapipoista ei katsonut touhua hyvällä. Eipä tosin yritetty estelläkään, ehkä sen vuoksi että eräs vanhimmiston jäsen oli hurahtanut hommaan viimeisen päälle

[Vieraas]

Sain lupauksia että heiltä saan nappeja joilla penkkini nousee hetkessä yli 200 kg. No Pertti minua varoitti noista napeista ja piti luentoja niiden vaikutuksista joten tyydyin pelkkään lailliseen lisäproteiiniin joka oli sekin jo aika kova juttu tuohon aikaan kakaroiden keskuudessa.

Sivupolkuna tähän ihmetyttää kyllä miten Juha Mieto joutui aikanaan täydelliseksi väliinputoojaksi roupingin suhteen. Ennen Mietoa käytettiin ja Miedon jälkeen käytettiin, mutta Miedon aikana ei edes puhuttu koko asiasta. Suomen hiihdon pitkä doping-historia tuli kieltämättä itselleni jotain aikoja sitten ihan uutena tietona:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/s ... edia=82477

[theos]

Kertomasi perusteella sinulla on oikeasti lahjakkuutta voimailupuolella. Katsottiinko 70-luvulla voimailijoita kieroon seurakunnassa? Minulla jäi 80- ja 90-luvulla vähän sellainen kuva, että osa tiukkapipoista ei katsonut touhua hyvällä. Eipä tosin yritetty estelläkään, ehkä sen vuoksi että eräs vanhimmiston jäsen oli hurahtanut hommaan viimeisen päälle

Olet aivan oikeassa tuosta treenimaltin tarpeellisuudesta. Kerronpa omakohtaisen kokemuksen.
Kun veljeni kuoli -96 päätin ryhtyä taas treenaamaan salilla. Olinkin käynyt säännöllisesti muutaman kuukauden kun Esporcenterin salille ilmaantui hömelö itseni ikäluokkaa oleva ukko joka ryhtyi oitis pullistelemaan parille nuorukaiselle. Ensin meni sotkemaan heidän penkkiään ja nostamaan painot liian korkeiksi heille. Kun pojat harmistuneena siirtyivät jalkaprässiin meni tuo mulkero perässä. Meni väliin nostamaan ja pisti poikien 150 kg kelkkaan lisää 100 kg ja nosti sillä kympin sarjan. Pojat siirtyivät selvästi harmistuneina sivummalle ja kun ukko ärsyttäen kysyi että eikös pojat nosta enää niin menin siihen itse ja pistin menemään myös kympin sillä 250 kg. Ukko nosti painon 300 kg ja nosti viitosen ja kysyi että nostanko minäkin. Pistin kelkkaan kaikki painot mitä siihen mahtui = 430 kg ja nostin sillä viiden sarjan. Sanoin sitten sille ukolle että pitää vähän lämmitellä ennenkuin aletaan oikeasti nostelemaan (no eihän siihen enempää voinut lisätä). En tiedä kuuliko ukko kun meni jo menojaan ulos salista. Poikia nauratti. Minua ei seuraavana päivänä kun selkä kipeytyi ja seurasi parin kuukauden taistelu selkäkipujen kanssa. Määrättiin jo leikkaukseenkin mutta onneksi hellitti juuri ennen sitä.

Treenaamistani ei katsottu pahalla eikä oikein mitään muitakaan touhujani sillä sekä isä että tuo isoveli olivat arvostettuja vanhimpia.

[theos]

Sain lupauksia että heiltä saan nappeja joilla penkkini nousee hetkessä yli 200 kg. No Pertti minua varoitti noista napeista ja piti luentoja niiden vaikutuksista joten tyydyin pelkkään lailliseen lisäproteiiniin joka oli sekin jo aika kova juttu tuohon aikaan kakaroiden keskuudessa.

Sivupolkuna tähän ihmetyttää kyllä miten Juha Mieto joutui aikanaan täydelliseksi väliinputoojaksi roupingin suhteen. Ennen Mietoa käytettiin ja Miedon jälkeen käytettiin, mutta Miedon aikana ei edes puhuttu koko asiasta. Suomen hiihdon pitkä doping-historia tuli kieltämättä itselleni jotain aikoja sitten ihan uutena tietona:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/s ... edia=82477

Olympianosto oli ehdoton ykköslaji 60-luvulla ja voimanosto vasta lapsen kengissä. Pertti R. oli siitä kuitenkin jo innostunut ennen lahkoutumistaan ja hän kertoi minulle parista kaveristaan jotka olivat ryhtyneet napeilla parantamaan tuloksiaan. Nappien käytön seuraksena oli ne nykyään hyvin tiedetyt 'sivuoireet' ja niistä kuuleminen piti minut erossa noista aineista.
Pertillä oli usein tapana piipahtaa seurakseni pommariin ja nostelemaan kiireimmänkin keskellä muutaman kerran. Erään kerran Pertti sanoi ettei ehdi nostamaan kuin kerran ja pisti kylmiltään menemään penkistä 140 kg (jäin silloin itse vielä tuon määrän alle) ja totesi virnistellen että tuon verta pitää miehellä mennä kylmiltäänkin. No eihän se koskaan oikeasti ihan kylmiltään nostanut kun poikkesi varmaan päivittäin salillaan. Teki siellä samalla kaikenlaisia puutöitä myös.
Mainitsemasi hiihtodouping on suurin vitsi koko doupinginkäytön historiassa - 'en se minä vaan nuo muut'. Tuttuni joka oli suomalaisen suksimerkin edustaja nuorempana kertoi kuinka oli mennyt yllättäen Suomen joukkueen huoltokoppiin eräissä kisoissa ja siellä oli lyöty Marjo Matikaiselle piikkiä ennen ladulle lähtöä.

[theos]

Ai niin. Pervitiiniä käytettiin sodassa tekemään väsymyksestä puolikuolleista miehistä supersuorittajia.

[KN1]

.

[theos]

Kertomani Pertti R. oli koko nuoren ikänsä ollut betonikärräinä raksalla ja sillä oli aivan hirmuinen maastaveto (ja sormikoukku) sen vuoksi. Sen bravuurina oli hankkia pikku vedonlyönnin seurauksena kaljat kun nosti kuplavolkkarista etupään ilmaan. Kerran oli huvikseen päättänyt kokeilla pikkufiattia huoltiksella kun mies oli mennyt maksamaan bensojaan. Etupää oli noussut helposti ja etupenkillä istunut rouva kiljunut kauhuissaan.

[theos]

Ohjelmiin en koskaan juuttunut, koska huomasin, että ohjelman säännällinen muuttaminen tehostaa treeniä. Välillä pyramidia, välillä pitkiä sarjoja, negatiivisia toistoja, remmipenkkiä jne....

Saman havainnon tein itsekin. Aloin kuuntelemaan omia lihaksia ja treenaamaan aina niitä jotka tuntuivat sitä kaipaavan. Apuliikkeet joiden avulla sai laajuutta noihin lihasryhmiin oli kaiken a ja o. Tärkein yksittäinen lihasryhmä oman kokemukseni mukaan oli vatsa tai tuosta jo Pertti minulle oikeastaan puhui.

Lisäys: tuo poikani löysi netistä kovan liikkeen jota joku rambo omana treeninään esitteli. Se heittää rekissä roikkuessaan jalat käsien välistä ja kiskoo 'leukoja' niin että perse osuu tankoon. Kundini tekee siten 10 sarjoja.

[theos]

Päiväohjelmajako, jota olen viime aikoina noudatellut. Aerobinen tarkoittaa heilumista hengästymiseen saakka joko crosstrainerilla, kuntopyörällä tai hölkkäämällä.
1.pvä - Rinta ja hauikset, 35min aerobinen
2.pvä - 60min aerobinen
3.pvä - Selkä, 35min aerobinen
4.pvä - 60min aerobinen
5.pvä - Olkapäät ja ojentajat, 35min aerobinen
6.pvä - 60min aerobinen
7.pvä - Pyhitetty levolle ja ei-urheilullisille paheille

No vielä tuon kiusaamiseni jälkeen totean aivan rehellisesti, että kateeksihan minun käy kun ei itse voi enää tuollaista noudattaa.

[Peeveli]

14-22 vuotiaaksi tuli itelläki reenattua varsin paljon, salia ja kaikkea kestävyyslajeja. Tuolloin urheilu oli hyvä pakopaikka kaiken kenttäilyn ym ohella.
Nykyisin kun raksalla painaa pitkää päivää on sanomattakin selvää että aika ja voimat ei riitä täyspainoiseen treenaamiseen varsinkin jos työpäivien pituus lähentelee 16:a tuntia.
No ruokavaliosta sen verran että mahollisimman vähän hiilareita, kanaa,rahkaa,maitoa,lihaa jne. Toisaalta välillä täytyy syödä ihan "normaalia" kotiruokaa pelkän kyllästymisen vuoksi mutta niinkuin vasta oli tehty tutkimus missä oli juttu suomalaisten lihan syönnistä oli muistaakseni jotain 6kg/kk/ihminen. Mulla toi luku on per viikko
Vloppusin ohjelmaan kuuluu juoksu treenejä,uintia,aerobisia liikkeitä jotka stimuloi verenkiertoa niska-seudulla kovan jumittelun vuoksi mikä töistä tulee. Voima nostoa käsipainoilla 8-16kg ojentajat 6-14kg jne.. Painoa mulla on jotain 84kg enkä tuosta edes yritä nostaa ettei tule tosiaan liian "kömpelöksi" tuolla työhommissa,on kuitenkin hyvä että on notkeuttakin esim.kattotöissä ja sensellaisissa
Nyt ei muutakuin illan viimeiset protskut naamaan ja lueskelemaan

[Vieraas]

Ai niin. Pervitiiniä käytettiin sodassa tekemään väsymyksestä puolikuolleista miehistä supersuorittajia.

Kyllä. Metamfetamiini, joka on tehnyt köyhemmän väen suosikkihuumeena pahaa jälkeä USA:ssa viime vuosina.

[Tony]

Välikevennykseksi ja aihetta sivuten uusin Pasila.

Osa 6: Frankenstein. Rapakuntoinen Pöysti joutuu kuntotestiin. Repomies sortuu douppaamaan Pöystiä hormoneilla nopeiden tulosten saavuttamiseksi.

http://www.youtube.com/watch?v=vBhz3kmm_z8

[theos]

En ole koskaan ollut mikään vaatekauppafriikki, mutta 80-luvulla pukuostoksille lähtö toi aina jo valmiiksi hien pintaan. Edellispäivänäkin. Kokouksiin (ja yrittäjätilaisuuksiin) oli pakko saada aina joskus uusi puku. Jotenkin en ole halunnut lähteä teettämään räätälillä pukua joten Pukeva ja Halonen oli yleisimmät liikkeet joihin suunnistin. Joskus Stokkaltakin löytyi. Nimittäin sellaisen pukuvalmistajan yli suuri puku (koko 64) jossa takissa riitti hartiat. Toki se oli vatsasta löysä, hihat pitk't kuten helmakin ja housista ei viitsi mitään mainitakaan. 'Ohoh... oletpa sinä harteikas' kuului hiljalleen masentuvan pukumyyjän toteamus kuudennen puvuntakin sovituksen jälkeen. Ja sitten kun löytyi malli mihin hartiatkin mahtuivat oli hauberit vielä liian paksut. Useimmat pukuvalmistajat kun eivät ymmärtäneet että jollain ihmisellä olisi paksut käsivarretkin eikä pelkästään pituutta.
Vaikka en ole enää vuosiin treenannut ja kutistumista on tapahtunut, niin edelleen tuo sama ongelma vaivaa joskaan ei ihan yhtä pahoin. Olenkin lopettanut nykyään kokonaan pikkutakkien ja pukujen käyttämisen. Olo niissä on aina epämiellyttävä kun käsivarret tuntuu makkaroilta. Kadehdin kapoisia ihmisiä.

Kun nuorukaisena luin lehdestä että ihailemallani Muhammad Alilla oli pohkeet 38 senttiä paksut ja minulla vieläkin paksummat, olin ylpeä. Enää ei ole ollut pitkiin aikoihin hauskaa kun ei löydy pitkävartisia saappaita mihin pohkeet mahtuisi.