Veljesseura.org

Keskusteluketjussa 'Pelien turmiollisuus' http://veljesseura.org/foorumi/viewtopi ... 1&start=15 törmäsin pienissä aivoissani asiaan minkä laitankin saman tien omaksi aiheen aloitukseksi, koska asia minua ainakin paljon kiinnostaa mutta tuo ketju oli nyt vähän väärä.. Vastaukset aiheeseen mieluummin tämän alle siis.

(Tämä aloitus on siis sama kuin pelejä käsittelevässä. Nothing changed)

Oletteko tunteneet metsästystä harrastavia todistajia? Tunsin yhden sellaisen, oli oikein kierrosvalvoja, mutta asia toki herätti ihmetystä. Todistajathan eivät oikein hyväksy metsällä käyntiä, vähän kuin kettutytöt. Sen sijaan liha maistuu lautasella oikein hyvin. Tämä on vähän puhuttu, mutta ristiriitainen asia, tämä suhtautuminen eläinten ruoaksi tappamiseen.

Asiasta puhuttaessa, todistaja sanoo todennäköisesti, että tänä päivänä ei ole välttämätöntä itse metsästää koska ruoan saa kaupasta. Siksi metsästystä ei tulisi turhaan todistajan harrastaa. Todellinen ongelmahan siinä tietysti on se että Seura ei hyväksy minkäänlaista aseiden käyttöä ja niiden käytön opettelua, toisinsanoen myös metsästys on tuomittavaa.
Se onkin taas toinen ristiriita, se nimittäin että raamatun mukaan eläimet ovat annettu ihmiselle ravinnoksi, mutta vaikka niiden teilaaminen vaatii jotain asetta, ei silti aseiden käyttöä hyväksytä. Paratiisin tullessa aseet tuhotaan. Ilmeisesti paratiisissa eläimiä tapetaan sitten jotenkin vain sormea heilauttamalla, pyhän hengen voimalla..?

Istuva Härkä kirjoitti:Keskusteluketjussa 'Pelien turmiollisuus' http://veljesseura.org/foorumi/viewtopi ... 1&start=15 törmäsin pienissä aivoissani asiaan minkä laitankin saman tien omaksi aiheen aloitukseksi, koska asia minua ainakin paljon kiinnostaa mutta tuo ketju oli nyt vähän väärä.. Vastaukset aiheeseen mieluummin tämän alle siis.

(Tämä aloitus on siis sama kuin pelejä käsittelevässä. Nothing changed)

Oletteko tunteneet metsästystä harrastavia todistajia? Tunsin yhden sellaisen, oli oikein kierrosvalvoja, mutta asia toki herätti ihmetystä. Todistajathan eivät oikein hyväksy metsällä käyntiä, vähän kuin kettutytöt. Sen sijaan liha maistuu lautasella oikein hyvin. Tämä on vähän puhuttu, mutta ristiriitainen asia, tämä suhtautuminen eläinten ruoaksi tappamiseen.

Asiasta puhuttaessa, todistaja sanoo todennäköisesti, että tänä päivänä ei ole välttämätöntä itse metsästää koska ruoan saa kaupasta. Siksi metsästystä ei tulisi turhaan todistajan harrastaa. Todellinen ongelmahan siinä tietysti on se että Seura ei hyväksy minkäänlaista aseiden käyttöä ja niiden käytön opettelua, toisinsanoen myös metsästys on tuomittavaa.
Se onkin taas toinen ristiriita, se nimittäin että raamatun mukaan eläimet ovat annettu ihmiselle ravinnoksi, mutta vaikka niiden teilaaminen vaatii jotain asetta, ei silti aseiden käyttöä hyväksytä. Paratiisin tullessa aseet tuhotaan. Ilmeisesti paratiisissa eläimiä tapetaan sitten jotenkin vain sormea heilauttamalla, pyhän hengen voimalla..?

Jehovantodistajat hyväksyvät metsästyksen eikä tuota harrastusta mitenkään virallisesti tai epävirallisesti paheksuta, kunhan metsästetään riistaa ruuaksi ja näinhän kaikki vastuulliset metsästyskortin omaavat tekevät luonnollisestikin.

Tunnen useita metsästyskortin omistavia jehovantodistajia.

Hienoa että saan tähän uutta valoa, käsitys on ollut väärä sitten. Mutta millä todistajat eläimiä tappavat, kun käsittääkseni ilmakivääriä järeämmät aseet eivät ole opeteltavien asioiden listalla

*** w90 15/5 s. 30-31 Lukijoiden kysymyksiä ***

Lukijoiden kysymyksiä

▪ Onko kristityn sopivaa metsästää tai kalastaa?

Metsästystä koskeviin erilaisiin mielipiteisiin liittyy usein voimakkaita tunteita. Kristittyjen on siksi parasta pyrkiä ymmärtämään ja soveltamaan Raamatusta löytyviä Jehova Jumalan ajatuksia tästä asiasta.

Jumala antoi ihmisten hallintaan sekä ”karjaeläimet” että ”metsäeläimet”. Aluksi ihmisillä ei ollut Luojan lupaa eikä ehkä mitään fyysistä tarvettakaan tappaa eläimiä ravinnoksi. (1. Mooseksen kirja 1:24, 29, 30) Vasta vedenpaisumuksen jälkeen Jumala antoi ihmiskunnalle oikeuden syödä eläimen lihaa, josta oli asianmukaisesti vuodatettu pois ”sen sielu, sen veri”. (1. Mooseksen kirja 9:3, 4) Liha saattoi olla joko karja- tai metsäeläinten lihaa.

Israelilaiset kasvattivat eläimiä, esimerkiksi lampaita ja nautakarjaa, jotka voitiin teurastaa ravinnoksi, kun he halusivat lihaa. He myös metsästivät ja kalastivat hankkiakseen ravintoa. (5. Mooseksen kirja 12:20–24; 14:4–20) Tämä on sopusoinnussa niiden Jumalan vertauskuvallisten sanojen kanssa, kun hän sanoi lähettävänsä ’monta kalastajaa kalastamaan hänen kansaansa kuuluvia ja monta metsästäjää metsästämään heitä’. (Jeremia 16:16) Myöhemmin Jeesus otti apostoleikseen kalastajia ja ohjasi itse kalastamista. – Matteus 4:18–22; 17:27; Luukas 5:2–6; Johannes 21:4–7.

Kun iäkäs patriarkka Iisak pyysi herkullista liha-ateriaa, hänen poikansa Jaakob oli halukas tappamaan kaksi nuorta vuohta tehdäkseen niistä hänelle aterian. Eesau kuitenkin metsästi villieläimen saadakseen riistaa isälleen. Pane merkille, että Iisak pyysi riistaeläimen lihaa vaikka kotieläinten lihaa oli saatavissa. Huomaa myös, että molemmat pojat tappoivat eläimiä ruoaksi, ei heille itselleen vaan jollekulle toiselle. – 1. Mooseksen kirja 27:1–19.

Eläimiä saatettiin tappaa myös muista syistä kuin niiden lihan vuoksi. Niiden nahasta voitiin tehdä vaatteita. (2. Kuningasten kirja 1:8; Markus 1:6; Heprealaisille 11:37) Eläinten nahasta tehtiin myös suojapeitteitä ja astioita, sellaistenkin eläinten nahasta, jotka ravinnoksi olivat epäpuhtaita ja joita israelilaiset eivät syöneet. – 2. Mooseksen kirja 39:33, 34; 4. Mooseksen kirja 24:7; Tuomarien kirja 4:19; Psalmi 56:9.

Sen Jumalan vaatimuksen, että surmattujen eläinten veri tulee vuodattaa maahan, tulisi muistuttaa metsästäjiä siitä, että eläinten elämä on lähtöisin hänestä ja että siihen pitää siksi suhtautua kunnioittavasti, ei vastuuttomasti. (3. Mooseksen kirja 17:13) Nimrod epäilemättä teurasti eläimiä ja luultavasti kerskui metsästystaidostaan, saaliidensa suuruudesta tai lukumäärästä tai voitonmerkeistä, joita hän oli kenties tehnyt niistä. Hän oli ”mahtava metsästäjä Jehovaa vastustamassa”. – 1. Mooseksen kirja 10:9, UM.

Tällainen metsästämiseen tai eläinten tappamiseen tai ylenmääräiseen kalastamiseen liittyvä jännitys voisi kehittyä kristityssä. Monet metsästäjät tai kalastajat, jotka ovat tutkineet sydäntään, ovat huomanneet, että ’tappamisen ilo’ oli tarttunut heihin. Tällainen jännitys kulkee käsi kädessä vastuuttoman eläinten elämän halveksinnan kanssa. Vaikkei metsästäminen ja kalastaminen siis ole väärin (kun joku käyttää saaliin ravinnoksi tai johonkin muuhun sopivaan tarkoitukseen), se olisi sopimatonta, jos kristityllä olisi samankaltainen henki kuin Nimrodilla. On kuitenkin olemassa muitakin vaaroja kuin jännityksen saaminen takaa-ajosta, kaadosta tai voitonmerkkien hankkimisesta.

Vartiotorni 15. lokakuuta 1983 käsitteli sitä, miksi tosi kristityt eivät kanna tai pidä hallussaan aseita käytettäväksi toisia ihmisiä vastaan tai itsensä suojelemiseen heiltä. (Sivut 23–26) Noiden neuvojen mietiskeleminen on saanut jotkut Jehovan todistajat harkitsemaan uudelleen, onko syytä edes pitää metsästysaseita. Melko monet ovat päättäneet hankkiutua kokonaan eroon aseistaan tai välttäneet pitämästä niitä esillä ja paikassa, josta ne voidaan helposti ottaa. Nämä kristityt eivät siten antaisi sellaista kuvaa, että he ovat ylpeitä aseistaan tai luottavat niihin. Lisäksi se, ettei edes omista metsästysaseita tai pidä niitä helposti saatavilla, voi ehkäistä murhenäytelmän. Tappavat aseet eivät siten joudu lasten ulottuville, jotka voisivat vahingossa haavoittaa jotakuta tai tappaa jonkun, eikä aseita olisi käsillä, jos joku olisi äärimmäisen peloissaan tai masentunut. – Vrt. Sananlaskut 22:3.

Jotkut kristityt saattavat pitää jonkin riistaeläimen tai kalan mausta, ja käytännöllisin tapa saada sellaista ruokaa on metsästäminen tai kalastaminen. Toiset nauttivat raittiista ilmasta ja liikunnasta, jota saa metsästäessä, tai pitävät kalastamisen hiljaisia hetkiä rentouttavina. Raamattu ei kiellä tällaista, joten ei ole tarvetta tuomita toisia siitä, nauttivatko he tällaisista asioista vai eivät. Ja Iisakin ja hänen poikiensa esimerkki osoittaa, ettei ole tarvetta tehdä kiistakysymystä siitä, kuka syö saaliin. – Matteus 7:1–5; Roomalaisille 14:4.

Apostoli Pietari ilmeisesti piti kalastamisesta melko paljon. Kun lähellä lojui joitakin kaloja, ylösnoussut Jeesus auttoi häntä erittelemään tunteitaan kalojen tai kalastamisen suhteen. Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua enemmän kuin [näitä, UM, engl.].” – Johannes 21:1–3, 9–15; ks. Vartiotorni 1.11.1988 s. 31.

Samalla tavoin kristityllä, joka hyvin omintunnoin päättää metsästää tai kalastaa, tulisi olla asioilleen arvojärjestys. Jos esimerkiksi metsästys- tai kalastuskauden olisi määrä alkaa samaan aikaan, kun seurakunnalla on kokous, mitä hän tekisi? Tai näkyykö hänen puheistaan, että hän on ylpeä metsästys- tai kalastustaidoistaan? Miten suurenmoista onkaan, jos kypsä kristitty, joka toisinaan päättää mennä metsästämään tai kalastamaan, voi sanoa vakaumuksellisesti: ”Rakastan, Herra, sinä tiedät, että olen kiintynyt sinuun [enemmän kuin näihin harrastuksiin].” – Johannes 21:16.

Istuva Härkä kirjoitti:Hienoa että saan tähän uutta valoa, käsitys on ollut väärä sitten. Mutta millä todistajat eläimiä tappavat, kun käsittääkseni ilmakivääriä järeämmät aseet eivät ole opeteltavien asioiden listalla

Aseiden käyttöä ei ole jehovantodistajilta kielletty. Asepalvelus on täysin eri asia kun aseen käytön opettelu ilman maanpuolustuksen asiayhteyttä, esim. juurikin metsästystä varten.

No asia tuntuu sinänsä selkeältä, kiitos varsin nopeasta vastaamisesta. Kieltäytyminen aseista vain saa sekoittamaan tämän asian ymmärtämisen. Jos joku veli täällä kaupunkiseudulla rassailee asettaan ja opettelee sen käyttöä, vaikkakin vain metsästysharrastuksen vuoksi, toki se aiheuttaa hämmennystä muissa todistajissa, kun toiset ovat samaan aikaan valmitta menemään vaikka vankilaan kuin 'opettelemaan tappamista'. Tässä asiassa minua on hämännyt se että olisin itse halunnut hankkia aseen ja käymään radalla harjoittelemassa, mielessä metsästyksen mahdollinen aloittaminen, mutta minut tyrmättiin seurakunnassa täysin asian johdosta ja sanottiin että eivät todistajat voi kuvitellakaan aseluvan hankkimista, eivät siinä kohtaa ehkä ajatelleet asiaa kummemmin.

Anonymous kirjoitti:

Istuva Härkä kirjoitti:Keskusteluketjussa 'Pelien turmiollisuus' http://veljesseura.org/foorumi/viewtopi ... 1&start=15 törmäsin pienissä aivoissani asiaan minkä laitankin saman tien omaksi aiheen aloitukseksi, koska asia minua ainakin paljon kiinnostaa mutta tuo ketju oli nyt vähän väärä.. Vastaukset aiheeseen mieluummin tämän alle siis.

(Tämä aloitus on siis sama kuin pelejä käsittelevässä. Nothing changed)

Oletteko tunteneet metsästystä harrastavia todistajia? Tunsin yhden sellaisen, oli oikein kierrosvalvoja, mutta asia toki herätti ihmetystä. Todistajathan eivät oikein hyväksy metsällä käyntiä, vähän kuin kettutytöt. Sen sijaan liha maistuu lautasella oikein hyvin. Tämä on vähän puhuttu, mutta ristiriitainen asia, tämä suhtautuminen eläinten ruoaksi tappamiseen.

Asiasta puhuttaessa, todistaja sanoo todennäköisesti, että tänä päivänä ei ole välttämätöntä itse metsästää koska ruoan saa kaupasta. Siksi metsästystä ei tulisi turhaan todistajan harrastaa. Todellinen ongelmahan siinä tietysti on se että Seura ei hyväksy minkäänlaista aseiden käyttöä ja niiden käytön opettelua, toisinsanoen myös metsästys on tuomittavaa.
Se onkin taas toinen ristiriita, se nimittäin että raamatun mukaan eläimet ovat annettu ihmiselle ravinnoksi, mutta vaikka niiden teilaaminen vaatii jotain asetta, ei silti aseiden käyttöä hyväksytä. Paratiisin tullessa aseet tuhotaan. Ilmeisesti paratiisissa eläimiä tapetaan sitten jotenkin vain sormea heilauttamalla, pyhän hengen voimalla..?

Jehovantodistajat hyväksyvät metsästyksen eikä tuota harrastusta mitenkään virallisesti tai epävirallisesti paheksuta, kunhan metsästetään riistaa ruuaksi ja näinhän kaikki vastuulliset metsästyskortin omaavat tekevät luonnollisestikin.

Tunnen useita metsästyskortin omistavia jehovantodistajia.

Juuri näin. Kaupunkilaisemmat jeppulat eivät ehkä osaa tehdä eroa metsästyksen ja sotimisen välillä, mutta jokainen maalla asunut tietää, että lihaa saadaan syötäväksi vain tappamalla eläin tavalla tai toisella.

Olen itsekin osallistunut jepukkana hirvenmetsästykseen eikä kukaan minua siitä tuominnut.

Meilläpäin metsästys oli aivan yleinen tapa, joskin jotkut sitä hieman karsastivat. Ei kuitenkaan kiellettyä

Kaupunkilaisten kanssa tuli tämä asia joskus puheeksi ja suhtautuminen oli pääsääntöisesti kielteistä: johtuen ilmeisesti aseista. Kalastus taas on kaupunkilaistenkin keskuudessa yleisesti hyväksyttyä.

Sitä olen itse eräässä pitämässäni esitelmässä paheksunut, että jos sorsanmetsästyskausi alkaa samana päivänä kun on kokous, hengellinen ihminen tulee salille, aineellinen ihminen sorsametsään ja mukavuudenhaluinen katsoo kotona formuloita...

PoterO kirjoitti:Kaupunkilaisten kanssa tuli tämä asia joskus puheeksi ja suhtautuminen oli pääsääntöisesti kielteistä: johtuen ilmeisesti aseista. Kalastus taas on kaupunkilaistenkin keskuudessa yleisesti hyväksyttyä.

Totta, tosin kaupunkilaisten kalastus paikallisessa lammessa harvoin tuo kalaa pöytään saakka.. Otaksun, tai eivät ainakaan täällä ketään kalojaan kotiin vie.. mokoma harrastus vain. Mutta todella tuosta metsästyksestä, ilmeisesti asiasta on erilaiset yleisnäkemykset ympäristöstä riippuen, koska täällä mistä minä olen kotoisin, missä metsästys kaupunkilaisittain tietysti on harvojen harrastus, tuskin kellään veljellä on metsästyslupaa ja asetta. Aiheesta minun kaupungissani myös tiedetään verraten vähän, ilmeisesti.
Metsästyksen aloittaminen vaatii aseen opettelua ja radalla käyntiä jne. (tai se olisi suotavaa) ja sitä olisi vaikea tietääkseni saada täällä paikallisella ystävien tasolla ymmärretyksi. Olen Länsi-Suomen kaupungista..

rippeli kirjoitti: Olen itsekin osallistunut jepukkana hirvenmetsästykseen eikä kukaan minua siitä tuominnut.

Kuuluitko sillon muuten hirvi"Seuraan", maksoitko jäsenmaksut ja siten "sitouduit" hirvi"Seuran" sääntöjen noudattamiseen ?
Kävitkös aktiivisesti hirvi"Seuran" kokouksissa tai saitko sieltä esim. etuuksia ?
Kuinkas muuten hirvipeijaiset ja siellä ilakointi maailmallisten kanssa ?

Olikos moni jeppula-kaveri mukana näissä metsästyspuuhissa ja moniko heistä muuten hoiti nuo yllämainitut kysymykset ?

Analysoija kirjoitti:- - hengellinen ihminen tulee salille, aineellinen ihminen sorsametsään ja mukavuudenhaluinen katsoo kotona formuloita...

Ja omilla aivoilla ajatteleva lähettää erokirjeen. Oli minkä tahansa tirpan metsästyskausi missä vaiheessa tahansa!

rippeli kirjoitti:mutta jokainen maalla asunut tietää, että lihaa saadaan syötäväksi vain tappamalla eläin tavalla tai toisella.

Meilläkin päin, no - vuosia sitten tosin - eräskin ampui vaimonsa teerenä. Lieko vahinko vai ei, en tiedä. Niitähän (vahinkoja) kyllä sattuu kenelle tahansa.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti: Meilläkin päin, no - vuosia sitten tosin - eräskin ampui vaimonsa teerenä. Lieko vahinko vai ei, en tiedä. Niitähän (vahinkoja) kyllä sattuu kenelle tahansa.

Naama kuin petolinnun.... no joo

En voi sanoa tunteneeni ketään JT:tä joka olis metsästystä harrastanut, mutta kalamiehiä sitäkin enemmän. Itsekin sitä jonkin verran harrastin parikymmentä vuotta sitten.

Pohjois-Suomessa tapasin kerran yhden JT:n, joka kehui kaataneensa useita karhuja. Siis elukoita, ei niitä joita myydän 12kpl pakkauksissa.