Konventtinäytteessä

[rippeli]

Ketkäs foorumilaiset ovat "päässeet" konventissa esiintymään? Kuinkas totta tuli puhuttua?

Tuli näet mieleeni lapsuusajalta haastattelu, jossa lähes koko perheemme oli lavalla kertomassa kuinka loistavan esimerkillisesti vanhempamme ovat ohjanneet meitä lapsia totuuteen. Kysymykset käsittelivät tietenkin erilaisia tapoja joilla "isi ja äiti" kasvattivat meitä kunnon lahkolaisiksi.

Totuus oli tietenkin jotain aivan muuta, mutta koska tarkoitus oli tuoda esiin esimerkillisiä tapoja niin asioita piti jonkin verran "värittää".

Harmoonista perhe-elämäämme kuvailtiin ja unohdettiin kokonaan se, että me lapset pelkäsimme sairaalloisesti väkivaltaista isäämme.

Esimerkiksi perhetutkistelun tärkeyttä isä-puoleni painotti, vaikka totuus oli että olimme tutkineet perheenä tasan yhden kerran edellisellä viikolla jotta ei ihan suoraan tarvitsisi valehdella.

Minun puheenvuoroni käsitteli "virkistäytymistä" perheenä. Sanoin että käymme "isin kanssa kalassa". Totuus oli että olimme todellakin joskus käyneet kalassa, mutta ei sitä ihan harrastukseksi voinut luonnehtia, enkä lisäksi koskaan kutsunut miestä joka asui meillä isäksi. Jussi se oli silloin ja on vieläkin eikä mikään isi.

Tuossa haastattelussa ei oikeastaan puhuttu muuten totta kuin alussa jossa meidät esiteltiin. Luulisin ja uskoisin, että vastaavia kokemuksia on muillakin. Jos on niin itseasiassa konventeissä puhutaan aika vähän mitään mikä olisi totta.

[Lehtiveli]

Olen ollut kierroskonventissa lavalla kertomassa kuinka selviytyä kiusaamisesta ja kuinka saa ajatukset ohjattua "Totuuteen"

Sen jälkeenkin kysyttiin mutta en lähtenyt.

[Kirsieveliina]

Viesti poistettu.

[Jakke]

Olin näytteessä joskus ja kerran pidin harjoituspuheen konventissa. Haastatteluissa en ikinä ollut.

[Gargouille]

Olin mukana projektissa "Tienraivaajat auttavat toisia".
Istuttiin ja juteltiin haastattelijan kanssa, siitä miten tuo projekti auttoi kenttäilyssä.
No tuo oli ihan todenmukainen kertomus, sillä käytiin tuon tienraivaajan kanssa vähintään kerran viikossa kentällä.

[Analysoija]

Haastatteluissa 12 kertaa, näytteissä 2 kertaa, konventissa harjoituspuheita neljä kertaa.

Meidän perhe ei ollut mikään esimerkillinen, joten näytteissä ei hirveästi tullut oltua.

[Valtakunnan palvelija]

Olin ainakin neljässä eri kierroskonventtiohjelmassa yläasteikäisenä. Kyllähän se niin menee, että pyritään antamaan paras kuva kaikesta. Haastatteluthan oli erittäin hyvin harjoiteltu, ja vastaukset sovittu ja pohdittu yhdessä haastattelijoiden kanssa.
Ei siinä mitään oikeita asioita tuotu esille. Parhaat palat perheen hengellisestä toiminnasta vain.

[sisäpiiriläinen]

Poisto

[Analysoija]

Sisäpiiriläinen ilmoittaa myös satuilleensa monta kertaa konventin lavalta . Ensin vanhenmpien kanssa soittamassa suuttaan siitä miten perhetutkistelu ja kenttäily on niin rakentavaa ja ihanaa. Aikuisemmalla iällä olen muutaman kerran käynyt kehumassa omaa hengellisyyttäni ja kenttäilyäni ( Todellisuus: mukana roikkuva ateisti, joka raportoi muutaman tunnin kuussa vain välttääkseen vanhinten vierailut). Yleensä vuorosanat on saatu kirjallisena ennen haastattelua kiepparilta/muulta haastattelijalta, eikä niissä juuri todellisuuspohjaa ole ollut.

-Sisäpiiriläinen

Noi perhejutut on aika erikoisia monesti. Esim. jos tarvitaan kaksi lasta sisältävä perhe, toinen on kovin vaivautunut lavakokemuksestaan, kun ei ole niin "esimerkillinen", ja keksii tikusta asiaa.

Omalla kohdalla valmiita vuorosanoja on tullut yleensä kokemattomilta vanhimmilta tai oman arvonsa tuntevilta, jotka eivät luottaneet pätkän vertaa toisiin. Tai sitten halusivat "jäsennyksen" mukaisia vastauksia ovatpa totta tai ei.

Toiset vanhimmat ovat sanoneet kysymykset ja itse on saanut tehdä haluamansa vastaukset ja harjoiteltaessa on sanottu että toihan on oikein sopiva ja se siitä.

Piirikonventin haastatteluja sen sijaan hiottiin kaksi viikkoa ennen konventtia n. about 4h päivässä. Rankkaa toimintaa.


Täältä tähän

[Bergerac]

Toiset vanhimmat ovat sanoneet kysymykset ja itse on saanut tehdä haluamansa vastaukset ja harjoiteltaessa on sanottu että toihan on oikein sopiva ja se siitä.
Piirikonventin haastatteluja sen sijaan hiottiin kaksi viikkoa ennen konventtia n. about 4h päivässä. Rankkaa toimintaa.

Itse henkilökohtaisesti näkisin mieluusti tilanteen jossa Jehovan Todistaja räjäyttää kuvainnollisen sanallisen pommin lavalta ; ja jos konventtilavalta niin aina tehokkaampaa.

Tilanne voisi olla sellainen että "itse asia" koskisi luopioita, luopioiden toimintaa ja luopiosivuja. Ennakolta tietysti läpikäyty kysymyksiä ja vastauksia harjoituksissa ja kaikki näyttää hyvältä. Etenkin vastaajan vastaukset. Ja etenkin tässä näyttelyssä korostetaan rehellisyyttä.

Entä jos vastaaja todellisuudessa samaan aikaan pohtii sisimmässään Jehovan Todistajista irtaantumista ja tunne-elämä on täysin sekaisin. Ja mitä jos hän on jo pitkään (kertomatta muille) epäillyt Seuran opetuksia ja itseksensä todennut esim. Seuran henkisen julmuuden joihinkin asioihin.

Mitäpä jos hän lavalle astuessaan (päätös syntyy spontaanisti sillä hetkellä) haluaakin kertoa suoraan asiat ja mitä mieltä hän on. Ja vaikka vielä suositella sitä, että asioista tulisi ottaa selvää. Ja voisi mainita www.veljesseura.org. Ja voisi vielä (jos tik-tak- aika riittää) kertoa epäilyksensä Seuran hengellisestä väkivallasta ja suoranaisista oppivirheistä.

Ja kuvainnollinen pommi on konventissa räjähtänyt !!

Mitä seuraa, tässä veikkaukseni:
- mikserietuisuuden omaavaa kehoitetaan mykistämään mikrofoni
- useampi veli rientää lavalle ja ohjaa (alkuun osoittamalla ja sitten kantamalla) puhujan sivuun
- takahuonekeskustelua vähän aikaa ja erittäin todennäköisesti vievät "veljen ulos"
- jos veli kieltäytyy lähtemästä niin järjestysmiehet pyydetään hoitamaan gangsterin hommat
- itse asiassa joidenkin veljien pinna saattaisi pettää niin pahasti että nyrkit heiluvat
- sillä aikaa lavalla tyynesti siirrytään seuraavaan aiheeseen
- ihmettely herää , JA HYVÄ NIIN
- mitenkäs se rehellisyys jota korostettiin näyttelyn harjoituksissa, eikö sitä hyväksytäkkään, ilmeisesti ei koska näytelmässä on vain Seuran rehellisyys (tarjoama, opetukset, erikoistarjokukset) , eikä missään nimessä yksilön omaa rehellisyyttä.. sitä ei hyväksytä.
- ihmettely kuitataan huhupuheilla kuinka sekin on ihan sitä ja sitä,,ja huhut kasvavat
- ehkä tämän perusteella jotkut saattaisivat ryhtyä pohtimaan asioita <-tämä on hyvä asia
- oikeuskomitea iskenee välittömästi, ja jos katumista ei ole niin potku selkään,,tai potkua ehkä selkään sen takia koska kyseinen tapahtuma(vaikka totta puhuukin ja omat tuntemuksensa rehellisesti) oli sentään konventissa jossa x% Suomen Jehovan Todistajista läsnä.

Tälle kuvainnolliselle pommiluokan -esitykselle voisin antaa jopa alpodit ja teettää erillisen kunniamaininnan siitä että ! Tuskin tälläistä käy mutta...

[Ex-vanhin]

Kaikken tiukin paikka itselläni on ollut pitää kastepuhe konventissa ja tuntea jo silloin sisälläni, että tämä on täyttä soopaa. Varsinkin siinä vaihessa kun vielä piti vetää ruokouskin noin 1000 ihmisen edessä, niin tuntui että herra pelasta minut täastä tilanteesta.

Olen aikoinaan ollut yli 30 vuotta mukana kyseisen järjestän puuhissa - siis lapsesta saakka, mutta voin tunnustaa olleeni koko ikäni ateisti tai vahva agnostikko, joka on aina mielessään kysenalaistanut kaiken. Voinpa sanoa, että välillä oli melko raskasta olla vanhimpana, mutta itse sain siitä kyllä paljon huviakin, kyykyttämällä muita vanhimpa vanhimmiston kokouksissa asioilla joihin kukaan ei oikein suhtautunut vakavasti, mutta niitä piti muka pitää tärkeinä.

Olen käynyt jälkeenpäin pyytämässä henkiläkohtaisesti anteeksi jokaiselta, jota paimenkäynneillä tuli ojennettua. Tosin tyylini on aina ollut melko vapaamielinen ja ymmärtäväinen, josta johtuen olin aika pidetty seurakunnassa. Niinpä olen kuullut (välikäsien kautta) usein seurakuntalaisten ihmettelevän toisilleen, että mikä ihme sille R*****:lle tuli, kun se jätti touhun. On nimittäin edellenkin moneen seurakuntalaiseen hyvät välit henkiläkohtaisella tasolla.

[AchanBeroean]

Olen aikoinaan ollut yli 30 vuotta mukana kyseisen järjestän puuhissa - siis lapsesta saakka, mutta voin tunnustaa olleeni koko ikäni ateisti tai vahva agnostikko, joka on aina mielessään kysenalaistanut kaiken. Voinpa sanoa, että välillä oli melko raskasta olla vanhimpana, mutta itse sain siitä kyllä paljon huviakin, kyykyttämällä muita vanhimpa vanhimmiston kokouksissa asioilla joihin kukaan ei oikein suhtautunut vakavasti, mutta niitä piti muka pitää tärkeinä.

Mielestäni olet harvinaisen rehellinen, koska pystyt tunnustamaan itsellesi moisen jehovantodistajaelämän valheellisuuden. Ei ole ylevää tunnustaa eläneensä 30 valheellista lahkoelämää vailla uskoa.

Mielestäni jehovantodistajaelämän valheellisuus paljastuu lähes kaikille, ehkä lukuun ottamatta vähälahjaisinta ja umpimielisintä joukkoa valtakunnansalilla.

Lahkoelämä on valheellista ja teatraalista ja luopioita tulee helpoimmin ja nopeimmin niistä, jotka haluavat olla itselleen ja muille rehellisiä.

Jehovantodistajat elävät valheessa ja yrittävät ja jotenkin kai onnistuvatkin hukuttamaan omantuntonsa syyttämisen keskittymällä lahkotyöhön (uhraukset sitovat henkisesti lahkoon), juopotteluun tms., joka saa ajatukset pois omasta valheellisesta elämästä.

[Witless]

Ketkäs foorumilaiset ovat "päässeet" konventissa esiintymään? Kuinkas totta tuli puhuttua?

Äitini kanssa olin kierroskonventissa lavalla, en yhtään muista mitä tuli valehdeltua. Jotain siitä miten vaikea lapsuus oli epäuskoisen isän kanssa, mutta nyt kaikki on niin saatanan hyvin.

Sen sijaan muistan miten saman seurakunnan nuori sisar vastasi "väärin", kun häntä haastateltiin. Idea oli että hän on ollut aikaisemmin kiinnostunut hevosista, mutta nyt hänen elämänsä tärkein asia on Jehova. Hän mietti pitkään ja vastasi kuitenkin että tärkein asia ovat "ihmiset". Veli vanhin kuitenkin korjasi vastauksen oikeaksi. Hienoa, ja ennen kaikkea rehellistä.

[tikaram]

Itse muistan olleeni ainakin kolme kertaa kierroskonventin lavalla. Hieno kokemus noin sinänsä puhua niin monen ihmisen edessä! Sen jälkeen ei ole tainnut moisia tilaisuuksia tullutkaan eteen ihmispelkoani lieventämään.

Ensimmäisen kerran olin kehumassa itseäni: kenttäilytuntien määrää (taisi olla jotain 10-15 tuntia kuukaudessa ala-asteikäisenä) ja lehtien levitysmäärää (silloin ne vielä maksoivat). Mielestäni sain olla aika rehellinen.

Toisen kerran minua haastateltiin samoista aiheista. Tällöin vanhimmalta tuli kommenttia useammassakin kohdassa, että mitä minun tulisi sanoa sen sijaan, mitä olin itse ajatellut sanoa.

Kolmas kerta oli perhetilaisuus, jossa kerroimme perhetutkisteluistamme jne... Me joskus tutkimme ahkerammin, joskus vähemmän. Muistan, että nämä tilaisuudet olivat ainakin mulle melko tuskallisia ja vielä enemmän mun veljille. Täytyy myöntää, että ei meidän perhe ollut yhtään semmoinen, kuin minkä kuvan itsestämme annoimme. (Nyt kun suurin osa perheestämme on jäänyt pois tai toimettomiksi, niin olemme mielestämme paljon onnellisempia ja läheisempiä toistemme kanssa.)