Usko vs uskonto

[Marilyn]

Voiko näitä kahta yhdistää tai erottaa?

Uskon käsitän olevan jotain, mitä henkilö itse uskoo eli tietää oikeaksi syvällä sydämessään sen kummemmin asiaa miettimättä. Uskonnon käsitän taas olevan jotain ennalta määriteltyä ja rajoitettua linjausta.

Kuuluaksesi mihin tahansa uskontoon joudut hyväksymään sen tuomat, ihmisten tekemät, rajoitukset. Miksi siis ihminen haluaa kuulua johonkin uskontoon? Luulen, että aika usein uskonnon tuomat linjat ovat suunnilleen sitä, mihin henkilö uskoo ja siksi hän kuuluu siihen, mihin kuuluu. Mutta onko oikein edustaa uskontoa, jonka linjat ovat ihan hyviä? Onko parempi uskoa itse itsessään ilman ulkopuolista linjanvetoa, vai kuulua johonkin ryhmään?

Jokainenhan päättää itse keskenänsä näistä asioista ja tekee omat kompromissinsa elämässään. Itse olen yleisesti uskonnonvastainen juuri näistä syistä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin uskonvastainen. Mielestäni usko on eri asia kuin uskonto. Minun näkemykseni mukaan uskonto rajoittaa ja määrittelee liikaa uskoa, jonka pitäisi olla henkilökohtainen tunne. Silloin kun henkilö uskoo, se lähtee hänestä itsestään ja hän kuuntelee itseään ja omia tuntemuksiaan. Hän ilmentää uskoaan sillä tavalla, kuin se hänelle on parhaaksi, oman näkemyksensä mukaan. Kun henkilö liittyy johonkin uskontoon, hän ottaa tuon uskontokunnan määritteet osaksi uskoaan ja joutuu lähes aina muokkaamaan sitä toisten henkilöiden tekemien määritelmien mukaiseksi. Hänelle annetaan tavat, joilla uskoa pitää ilmentää. Mielestäni väärin on se, että ihmiset tulkitsevat toisten puolesta asioita ja määräävät sitä kautta niinkin henkilökohtaisesta asiasta kuin uskosta.

On olemassa tietenkin myös uskontoja, joihin voi kuulua melko vapaasti ja ilmentää uskoaan niin kuin itse haluaa. Mutta onko järkeä kuulua uskontoon vain sen takia, että se nyt on vapain tai lähimpänä omaa uskoa tai että kaikki sukulaisetkin kuuluu siihen? Kertokaa mielipiteitänne!

(En siis tässä sulje pois sitä tosi asiaa, että jotkut uskovat oikeasti ja aidosti juuri niin kuin uskontokunta sanoo. Haluan herättää keskustelua niistä, jotka eivät niin tee.)

[RaM]

Ensin pitäisi määritellä, mihin kohdistuvaa ja mihin perustuvaa tuo usko on.
Minä uskon, että kun teen työpaikallani työtä, niin työnantajani maksaa siitä kuukausittain palkan. Tälle uskolle saada kuukausittainen palkka minulla on sopimuksen lisäksi kokemuspojainen peruste.

Millaisesta uskosta halusit keskustella?

[Viljo]

Uskon käsitän olevan jotain, mitä henkilö itse uskoo eli tietää oikeaksi syvällä sydämessään sen kummemmin asiaa miettimättä. Uskonnon käsitän taas olevan jotain ennalta määriteltyä ja rajoitettua linjausta.

Minun näkemykseni uskosta ja uskomisesta yleisesti on sellainen, että henkilö uskoo asian olevan tietyllä tavalla, mutta kyse ei ole tiedosta. Uskonkäsityksen totuusarvo on epävarma eli asia saattaa olla totta tai sitten ei. Sitä ei vaan tiedetä.

Uskonto on uskonkäsitysten ja käyttäytymissääntöjen kokoelma, sosiaalinen järjestelmä, joka yhdistää ihmisiä ja joka on yleensä muotoutunut pitkän ajan kuluessa eri ihmisten tulkintojen perusteella. Tämä määritelmä on juuri nyt hatusta vetäisty ja osin epätarkka, mutta sisältää mielestäni olennaisen. Uskontoon voi kuulua uskomatta, ja uskoa voi kuulumatta uskontoon.

Ehkä moni jättää tutkimatta uskontonsa uskonkäsitysten syntyhistorian syvällisesti, ja tyytyy hyväksymään opit sellaisina kuin ne esitetään. Tietoisuus kuulumisesta suureen uskontokuntaan saattaa antaa itselle turvallisuudentunteen, koska niin monet muutkin (nimellisesti) uskovat niin kuin minäkin. Epävarmuustekijöitä ei halutkaan tutkia, koska se saattaisi murentaa turvallisuudentunnetta. Tietynlainen uskonnon antama "pelastusvarmuus" tai lohduttaa vaikeina aikoina - esim. läheisten kuollessa tai vakavan sairauden yllättäessä. Kuolemanpelon liennyttäminen on nähdäkseni yksi tärkeimmistä uskonnon funktioista.

[Lehtiveli]

Jos tässä halutaan keskustella uskosta jumalaan, eikä uskosta palkanmaksuun kuten RaM asiaa lähti käsittelemään, niin voisin kyllä sanoa että uskon ja uskonnon erottaminen on lähes mahdotonta, ellei sitten kehittele kokonaan omaa oppijärjestelmää.

Varsinkin kristinuskossa suuntauksia on yksi joka sormelle ja vähän enemmänkin, joten jokaisen "henkilökohtainen usko" todennäköisesti on lähellä jonkun suuntauksen oppeja, jolloin taas periaatteessa ollaan uskonnon piirissä.

Tietysti järjestäytymättömänä voi myös uskoa, mutta silloin helposti usko muuttuu sanahelinäksi todellisen uskonnottomuuden rinnalle. Eli sanotaan uskovansa, vaikka todellisuudessa asiaa ei ajatella.

Tietysti on poikkeukset jotka vahvistavat säännöt, mutta yleensä uskovat haluavat kokoontua samanhenkisten seuraan, jolloin siirrytään puhtaasta uskosta uskontoon.

[L]

Voiko näitä kahta yhdistää tai erottaa?

Uskon käsitän olevan jotain, mitä henkilö itse uskoo eli tietää oikeaksi syvällä sydämessään sen kummemmin asiaa miettimättä.

Tuo särähtää. Lujaa. Tietää oikeaksi????

Entäs jos minä sydämessäni tiedän Hitlerin olleen oikeassa, ja että hän oli Kristus?

Usko on uskoa, eikä sanaa "tietää" saa koskaan käyttää siinä - vaikka uskovilla onkin valtaisa houkutus tehdä juuri niin.

[Lehtiveli]

Voiko näitä kahta yhdistää tai erottaa?

Uskon käsitän olevan jotain, mitä henkilö itse uskoo eli tietää oikeaksi syvällä sydämessään sen kummemmin asiaa miettimättä.

Tuo särähtää. Lujaa. Tietää oikeaksi????

Entäs jos minä sydämessäni tiedän Hitlerin olleen oikeassa, ja että hän oli Kristus?

Usko on uskoa, eikä sanaa "tietää" saa koskaan käyttää siinä - vaikka uskovilla onkin valtaisa houkutus tehdä juuri niin.

Tuohon täytyy kyllä yhtyä. Usko ja tieto eivät oikein mahdu samaan lauseeseen, sillä harvemmin uskonasioista saa varmaa tietoa.

[Marilyn]

Saa särähtääkin. Ja pitääkin. Eli siis haen nimenomaan mielipiteitä enkä joojoottelua.

Uskohan on täysin oma asia. Itse näkisin kyllä tämän niin, että jos uskot johonkin todella vahvasti, silloin sinä "tiedät" sen oikeaksi, vaikkei sitä pystykään (ei pidäkään pystyä) perustelemaan, todistelemaan tai vakuuttelemaan mitenkään konkreettisesti ainoaksi oikeaksi. Mikään ei ole ainoa oikea totuus, ei kaikille sama ainakaan. Tietämisellä tarkoitan tässä siis lähinnä vahvaa luottamusta asiaan, siihen, että se on hyväksi itselleen. Mutta tosiaan, minä voin "tietää" jonkin asian olevan minulle ja elämälleni hyväksi, koska uskon siihen, mutta se ei tarkoita sitä, että naapurin kissan tarvitsisi olla samaa mieltä. Mitään ei kyllä voi tietää sataprosenttisesti varmaksi, kaikkeen sisältyy aina riski.

Ja RaM, keskustelen kanssasi juuri sellaisesta uskosta, mistä haluat. En halua eritellä tätä keskustelua koskemaan vain jumalaa tai vastaavaa, koska kaikki eivät sellaisen olemassa oloon usko. Itse en tiedä. Usko voi kohdistua ihan mihin tahansa.

[Lehtiveli]

Itse näkisin kyllä tämän niin, että jos uskot johonkin todella vahvasti, silloin sinä "tiedät" sen oikeaksi, vaikkei sitä pystykään (ei pidäkään pystyä) perustelemaan, todistelemaan tai vakuuttelemaan mitenkään konkreettisesti ainoaksi oikeaksi.

Eikös tuo tarkoita että "uskot uskomuksesi olevan oikea", ei tiedät
Tässä nyt mennään viilaamaan hieman sanamäärittelyjä. Kuka voisi kaivaa suomenkielen sanakirjasta miten määritellään "tieto" ja miten määritellään "usko"

[Marilyn]

Tässä nyt mennään viilaamaan hieman sanamäärittelyjä.

Menkää vaan. Mä en lähde mukaan!

[Ellen]

Voiko näitä kahta yhdistää tai erottaa?

Ajatuksesi oli herättää keskustelua ja kuten näkyy niin viisasteluja onkin jo tullut. Mietin tuota lausettasi ja mielestäni ainakin yhdistää voi todella taitavasti niin usko/uskomus oppijärjestelmäksi rakennettuna kuin myös usko/uskontunne liimattuna johonkin uskontoon. Ne ovat tietty erillisiä ja ovat meitä ns. ajattelevia olentoja hallinneet ja kiehtoneet loppumattomasti.
Vaipumatta uskon ja uskontojen historian esitelmöintiin niin oma käsitykseni asiasta on pelkkää mutua. Se lähtee perimmältään omista tuntemuksista, jotka puolestaan ovat muokkautuneet sen pohjalta mihin pahuksen kulttuuripiiriin ja arvomaailmaan on sattunut syntymään ja miten lie kasvatettu ja miten paljon järjen ja ajattelun hiventä on geeneihin annosteltu. Ja sen jälkeen kun kunnolla on ravisteltu ja mahdollisesti aikuiseksi vastuulliseksi olennoksi sukeutunut on itsestä kiinni miten paljon viitsii pohtia ja pallotella olemassaoloaan tällä Telluksella. Saatavilla on monenmoista ja -laatuista "nykyfaktaa".

Uskoon ja uskontoon liitetään aina mieluusti tämän aineellisen ,viiden aistimme havaittavissa oleva vastapooli--henkimaailma. Kun nämä kaksi maailmaa yhdistetään niin jo alkaa Homo sapiensin mielikuvitus lentää. Noh, eihän sitä kukaan kielläkään missään.
Kautta ihmisen dokumentoidun historian on eri kulttuurien pohjavirtana soljunut usko /uskonto.
Mitä olisikaan länsimainen kirjallisuus, taide, musiikki, yhteiskuntajärjestelmä, arvomaailma ja perinteet ilman juutalais-kristillis-pakanallista maustesoppaa.

Meillä jokaisella on vain kaksi varmaa tässä ajan virrassa. 1) valitsemisen vaikeus ja
2) kuolema.
Kakkosen jälkeisestä ei kenelläkään ole edes 1% varmuutta. Siinäpä yksi vahva syy uskoa ,että on parasta toimia pelottomasti , omaa sekä muuta ja muiden elämää vahingoittamatta ja kunnioittaen. Sekä ennenkaikkea elää tätä ainutkertaista havaittavissa olevaa elämäämme ENNEN kuolemaa.

[RaM]

Ilman tieteellisempiä selityksiä omasta mielestäni sanalla 'tieto' voidaan viitata olemassa oleviin luotettaviin (todistettaviin, kokeellistettaviin) havaintoihin sekä tunnettuun syyn ja seurauksen tapahtumaketjuun. Lopputulos on tietoa.

Uskominen on epämääräinen odote jostain asiasta tai tulevaisuuden tapahtumasta. Palkanmaksu on lähellä tietoa, mutta koska palkka voidaan myös jättää maksamatta, senkin tiedämme, niin se on siksi mielestäni enemmän uskomisen asia.

Jos puhumme uskomisesta jumaluuksiin, niin ensin pitää määritellä, millä perusteella ja mihin tuhansista jumaluuksista kannattaisi uskoa. Jos ei ole minkäänlaista perustetta, niin silloin valitsemme Hammaskeijun. Se ei odota meiltä mitään.

Jos valitsemme uskomme kohteeksi jonkin jo olemassa olevan jumaluuden (sekään ei siis ole välttämätöntä vaan jokainen voi tehkä oman kotijumalansa), niin silloin ainakin minua alkaa jo kovasti kiinnostamaan syy tuolle valinnalle. Yleensähän tuo syy on puhdas tietämättömyys ja sitä kautta tapahtuva herkkäuskoisuuteen lankeaminen.

Toisin sanoen: uskominen on luulemista.

Mottoni: On parempi tietää luulevansa, kuin luulla tietävänsä!

[Jaakko Ahvenainen]

Usko lienee jonkin sellaisen totenapitämistä, mitä ei voida todistaa.
Uskominen lienee edollistettu toive -ainakin joissain tapauksissa (kun käytän tätä yrttiuutetta, vältyn nuhakuumeelta).
Uskonto lienee yhteisöllisyyden piirteen omaava kulttuurisidonnainen tapa pyrkiä selviytymään selittämättömistä tai vaikeista asioista (se oli Jumalan tahto).

[Kirsieveliina]

Viesti poistettu.

[RaM]

Uskonto on samanlaisen uskomuksen omaavien ihmisten muodostama yhteisö. Ollakseen myös yhteisöllinen siinä on oltava hierarkia, joka ohjaa toimintaa. Jotta toiminta voi olla organisoitua, sille pitää luoda säännöt. Säännöt laatii hierarkian ylemmällä tasolla olevat eli he hallitsevat luomansa säännöstön avulla yhteisöä. Kun yhteisöä ei ole parustamisvaiheessa tehty demokraattisesti toimivaksi vaan sitä hallitaan diktatuurin kautta, on seurauksena lahko nimeltä Jehovan todistajat. He tosin kutsuvat diktatuuria yhteisön uskomuksen luonteen vuoksi teokratiaksi.

[Jaakko Ahvenainen]

Olinkohan "hienotunteinen". Käsittääkseni Jehovan todistajista puhuttaessa jäljet johtavat Rutherfordiin, joka eittämättä oli juoppo diktattori. Rusellin jälkeen kaikki raamatuntutkijat piti eliminoida tavalla tai toisella, elleivät suostuneet Rutten vasalleiksi.

Sitten lähdettiin oppia edelleen kehittelemään osin hatusta, osin sopivilta osin muilta laintaten ja samalla "raamatullistamaan". Lahkoa kehitettiin suuntaaan, jossa erityisesti painotetaan järkeä ja absoluuttista alistumista hallintoelimen mielivallalle. Raaamattu on vain välttämätön hämäyskappale, josta mielivaltaisesti voidaan poimia pätkä sieltä, pätkä täältä irrallaan kontekstistaan. Lisäksi sitä on huolella muokattu palvelemaan yhteisön tarkoitusperiä.

Oleelisinta lienee (se monille muillekin jenkkiuskonoille tyypillinen tapa) tuottaa mahdollisimman hyvä taloudellinen tulos monien tavallisten todistajien orjatyöllä (mieluiten niin, etteivät itse sitä sellaiseksi edes huomaa), josta puolestaan hallitseva johto voi etuna nauttia tekemättä mitään järkevää. Tästä potista sitten jäänee rippeitä haarakonttoreihin johtotehtävissä oleville.

Nykyaikana ongelmana alkaa olla ihmisten oppineisuus yleensä ja informaation nopea saatavuus (tällä ei välttämättä yksilötasolla ole merkitystä). Joitakin tilastoja seuratessa on kasvua lähinnä maailman kehittymättömillä ja köyhillä alueilla, vastavasti kehittyneemillä ja teollistuneimmilla alueilla kasvua ei ole tai se on marginaalista.

Summa summarum: onko lopultakaan kysymys teokratiasta vai "tekokrtiasta". Missään tapauksessa tuskin lienee uskosta kysymys, uskonnosta kylläkin, missä ihmisille uskotellaan valetta totuutena.

Muuten, kuka itse asiassa omistaa Suomen Betelin?