Veljesseura.org

Tuossa aamulla ääntä avatessani tuli mieleeni yksi valtakunnan laulukin. Se on muistaakseni vuonna 1969 ilmestyneessä laulukirjassa laulu numero 5. Sanat menevät näin:

Sulle suomme palvontamme Jahve ole kanssamme.
Kiittäen näin rukoilemme, henkes olkoon oppaamme.

Hengellistä ruokaa meille Jahve antaa päivin öin.
Häntä miellyttää mä tahdon ajatuksin sanoin töin.

Tuli siitä mieleen, että jos alaiset haluavat aidosti sydämestään "miellyttää", niin sellainen voi helposti kutkuttaa johtavassa asemassa olevia. Jopa siinä määrin, että he haluavat Jahveksi Jahven paikalle.

Muistan kuinka Seura pilkkasi kirkkoa, joka leimasi YKn "Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi" eli rauhan mahdollistajaksi. Nykyisin he (=Seuran Hallintoelin) eivät omalta kohdaltaan tyydy vähempään kuin "Jehovan Järjestön Maanpäällinen Osa". He pilkkaavat Paavia, koska tämä on "Kristuksen Sijainen", mutta itse he korvaavat suoraan Jehovan.

Kuinka arroganttia joku saattaa ajatella. Minä ainakin ajattelen. Alkaa ihan epäillä uskovatko he omaan jumalaansa. Toisaalta he ehkä vain luulevat tekevänsä palveluksen jumalalle.

SonOfJesus kirjoitti:Tuli siitä mieleen, että jos alaiset haluavat aidosti sydämestään "miellyttää", niin sellainen voi helposti kutkuttaa johtavassa asemassa olevia. Jopa siinä määrin, että he haluavat Jahveksi Jahven paikalle.

Sotken ketjua heti OT:lla, mutta nykyäänhän "Jahve" on käytöstä poistettujen sanojen listalla, samoin kuin "Perkele". Niin se valo kirkastuu.

Vieraas kirjoitti:Sotken ketjua heti OT:lla, mutta nykyäänhän "Jahve" on käytöstä poistettujen sanojen listalla, samoin kuin "Perkele". Niin se valo kirkastuu.

1950-nurkalta lähtien Vt-seura on varovaisin sanakääntein myöntänyt, että Jahve-lausunta-asu on todennäköisesti lähempänä oikeaa kuin Jehova. Ehkä kaikkein suorasukaisin sutkautus on Fred Franzin teksti OJT-kirjassa (kursivointi alkuperäinen):

"Mitään ei voiteta sillä väitteellä, että hänen nimensä ei ole oikein lausuttuna Jehova." (s. 21)

Markku Meilo kirjoitti:1950-nurkalta lähtien Vt-seura on varovaisin sanakääntein myöntänyt, että Jahve-lausunta-asu on todennäköisesti lähempänä oikeaa kuin Jehova.

Varovaisin ja hieman vähemmän varovaisin sanakääntein. Tässä parisen vuotta sitten tehdyssä myönnytyksessä ei oikeastaan peitellä asiaa millään tavalla:

"Heprean kielen oppineet pitävät yleensä muotoa "Jahve" todennäköisimpänä lausumistapana. He viittaavat siihen, että nimen lyhennetty muoto on Jah, esimerkiksi psalmissa 89:8 ja ilmauksessa ha lelu-Jah', joka merkitsee 'ylistäkää Jahia!' (Psalmit 104:35; 150:1, 6)." (Vartiotorni 1. maaliskuuta 2010, s. 31)

Vt-seura on suorittanut tarkkaa tutkimustyötä aiheen tiimoilta, joten asiaa intoudutaan perustelemaan laajemminkin:

"Sitä paitsi esimerkiksi nimien Josafat ja Sefatja heprealaiseen kirjoitustapaan sisältyvät muodot Jeho', Jo, Jah ja Ja'hu voidaan kaikki johtaa Jahvesta. Se, millaisessa muodossa varhaiskristilliset kirjoittajat siirsivät Jumalan nimen kreikkalaiseen kirjoitusjärjestelmään, viittaa jotakuinkin samaan suuntaan, sillä he pukivat sen esimerkiksi muotoon I a be' ja I a ou e', jotka kreikkalaisittain lausuttuna muistuttavat "Jahvea". (Vartiotorni 1. maaliskuuta 2010, s. 31)

Ja ettei ketju mene aivan off-roadiksi, niin sitten alkuperäiseen aiheeseen.

SonOfJesus kirjoitti:Tuli siitä mieleen, että jos alaiset haluavat aidosti sydämestään "miellyttää", niin sellainen voi helposti kutkuttaa johtavassa asemassa olevia. Jopa siinä määrin, että he haluavat Jahveksi Jahven paikalle.

Tämä on lajimme ominaisuusvalikoimassa kaiketi melko universaali piirre. Toiset yksilöt ovat sitten vielä enemmän johtajia kuin toiset, ja tietynlaiset johtotehtäviin pyrkivät ja niistä nauttivat persoonallisuudet suorastaan kiihottuvat alapuolellaan olevien ihmisten myötäilystä ja hymistelystä. Vallantunteesta huumaannutaan kuin mistä tahansa addiktiota aiheuttavasta asiasta, niinpä sitä täytyy saada lisää ja enemmän ja paljommin ja kovemmin. Aihetta läheltä liippaa tämäkin ketju: http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=4&t=1716

SonOfJesus kirjoitti:Muistan kuinka Seura pilkkasi kirkkoa, joka leimasi YKn "Jumalan valtakunnan poliittiseksi ilmaukseksi" eli rauhan mahdollistajaksi. Nykyisin he (=Seuran Hallintoelin) eivät omalta kohdaltaan tyydy vähempään kuin "Jehovan Järjestön Maanpäällinen Osa". He pilkkaavat Paavia, koska tämä on "Kristuksen Sijainen", mutta itse he korvaavat suoraan Jehovan.

Varsin totta. Nyt jehovantodistajuuden taakseen jättäneenä tuntuu suorastaan käsittämättömältä, miten sitä ei aiemmin itse huomannut näitä yhtäläisyyksiä. Nehän ovat aivan päivänselviä, kun niitä näin ulkopuolelta rehellisesti katselee.

Henkilökohtainen kokemus uskonnollisesta vedätyksestä antaa toki myöhemmin ihmiselle paljon ymmärrystä koko ilmiöstä, ja näin sitten voi jelpata sellaisia jotka vielä ovat tuon vedätyksen uhreina tai jollakin asteella siinä kiinni.

Voimantorni kirjoitti:

SonOfJesus kirjoitti:Tuli siitä mieleen, että jos alaiset haluavat aidosti sydämestään "miellyttää", niin sellainen voi helposti kutkuttaa johtavassa asemassa olevia. Jopa siinä määrin, että he haluavat Jahveksi Jahven paikalle.

Tämä on lajimme ominaisuusvalikoimassa kaiketi melko universaali piirre. Toiset yksilöt ovat sitten vielä enemmän johtajia kuin toiset, ja tietynlaiset johtotehtäviin pyrkivät ja niistä nauttivat persoonallisuudet suorastaan kiihottuvat alapuolellaan olevien ihmisten myötäilystä ja hymistelystä. Vallantunteesta huumaannutaan kuin mistä tahansa addiktiota aiheuttavasta asiasta, niinpä sitä täytyy saada lisää ja enemmän ja paljommin ja kovemmin. Aihetta läheltä liippaa tämäkin ketju: http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=4&t=1716

Sitä voisi todella kutsua "inhimilliseksi" piirteeksi. Siksi aloitin tämän osion "Yleistä keskustelua" alle, vaikka aihe heräsikin mielessäni muistamastani Valtakunnan laulusta.

Tarkoitukseni oli tuoda esille, että Seuran toiminta ei ole mitenkään outoa, kun sitä vertaa muihin uskonnollisiin liikkeisiin. Siksi he eivät kait pitkään aikaan halunneet kutsuttavan itseään "uskonnoksi", koska se tuo mukanaan automaattisen vertailun muihin uskontoihin.

Olin löytävinäni Kirkkohistoriasta useita samankaltaisuuksia molempien uskontojen historiasta.

SonOfJesus kirjoitti:Tarkoitukseni oli tuoda esille, että Seuran toiminta ei ole mitenkään outoa, kun sitä vertaa muihin uskonnollisiin liikkeisiin. Siksi he eivät kait pitkään aikaan halunneet kutsuttavan itseään "uskonnoksi", koska se tuo mukanaan automaattisen vertailun muihin uskontoihin.

Olin löytävinäni Kirkkohistoriasta useita samankaltaisuuksia molempien uskontojen historiasta.

Vt-seura katsoi 1950-luvulle asti kaiken uskonnon olevan Saatanasta, siihen asti oli pokkaa valehdella ilmiselvässä asiassa. Muuntautuessaan uskonnoksi Vt-seura otti käyttöön "tosi"-etuliitteen, jotta jäsenistö näkisi eron kilpailijoihin.

Voimantorni kirjoitti:Varsin totta. Nyt jehovantodistajuuden taakseen jättäneenä tuntuu suorastaan käsittämättömältä, miten sitä ei aiemmin itse huomannut näitä yhtäläisyyksiä. Nehän ovat aivan päivänselviä, kun niitä näin ulkopuolelta rehellisesti katselee.

Taulua on vaikea katsella, jos on osa maalausta. Koko juttu perustuu ajatuksen seisauttaviin kliseisiin. Toisaalta neuvotaan kentällä katsomaan asioita ovenavaajan kannalta, jotta voisi paremmin ymmärtää ovenavaajaa ja hänen näkökulmaansa - tämä toki tietysti käännytysmielessä ja vain käännytysmielessä. Liian ristiriitaisen näkemyksen esille tuominen ovenavaajalta aiheuttaa palomuurityrmäyksen käännyttäjän mielessä ja ajattelu loppuu ja tilalle tulee mantrat ja kliseet.

ajoulupukisti kirjoitti:Liian ristiriitaisen näkemyksen esille tuominen ovenavaajalta aiheuttaa palomuurityrmäyksen käännyttäjän mielessä ja ajattelu loppuu

Jokseenkin surkuhupaista asiassa on sekin, että Seuran oma kirjallisuus (oven avaajan esittämänä) saattaa yllättäen olla liian ristiriitaista näkemystä vilpittömälle Jehovan Todistajalle.

ajoulupukisti kirjoitti:ja tilalle tulee mantrat ja kliseet.

Juuri näin sekä kaikki tm Seuran asentaman kuvainnollisen aivopultin aseet. Mutta kun nämäkään eivät riitä ja olotila on hämmentynyt seuraa lopullisesti juurikin mainitsemasi "tm Seuran tm palomuuri"-ilmiö (hmm, palomuuri muuten kuulostaa paljon paremmalta kuin "lasikupu-ilmiö").

Mutta vilpittömillä Jehovan Todistajalla on aina takataskussaan Seuran kuvainnollinen "Hitler-kortti" alias backup-palomuurin backup palomuuri:
Ko henkilö Ei ole tosi tm Seuran tosi tm Jehovan totuuden arvoinen.