Veljesseura.org

Olen potenut hyvin kauan erilaisena olemisen paljastumista koskevaa pelkoa, niinpä olen valehdellut monasti esmes työhönottohaastattelussa,

ja kun en ole hyvä valehtelemaan niin en ole oikein koskaan kunnolla saanut olla töissä - ainakaan pitkää aikaa.

Niin, minä olen erilainen.

Nykyään tunnen etten enää jaksa yrittää valehdella, vaan haluaisin sanoa asiat niinkuin ne ovat, jopa työhönottohaastattelussakin.

Menen huomenna kysymään töitä työhönottohaastatteluun, aion sanoa nyt - jos puhetta tulee armeijasta - etten ole armeijaa käynyt, ja sanon sen vaan tosta ihan lonkalta, kuin siinä ei olisi mitään hävettävää.

Se etten ole käynyt armeijaa, on ollut minulle raskaasti hävettävä asia, eräskin yrittäjä kauhisteli kerran, "ei ole kansalaisvelvollisuutta suorittanut, sehän on aivan jo todella outoa".

On aika mennä pelkoja päin, jos tässä meinais vielä jotain töitäkin tehdä, kauhistelkoon mitä kauhistelevat, minä aion mennä töihin vaikka väkisin.

En siksi että tykkäisin työstä, vaan siksi että saisin rahaa.

Työnantajahan ei edes saa kysyä asevelvollisuuden suorittamisesta työnhakijalta. Ainakaan silloin jos sillä ei ole oleellista tekemistä työtehtävän tai sen suorittamisen kanssa.

Ja erilaisuudesta saattaa noin muutoinkin olla hyötyä työnhaussa. Etenkin jos osaa tuoda sen esille positiivisessa valossa.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Menen huomenna kysymään töitä työhönottohaastatteluun, aion sanoa nyt - jos puhetta tulee armeijasta - etten ole armeijaa käynyt, ja sanon sen vaan tosta ihan lonkalta, kuin siinä ei olisi mitään hävettävää.

Tässä on varmasti aika suuria alueellisia eroja. Pk-seudulla työnantajalle on varmasti tullut vastaan erinäisiä sivarinretkuja sun muita hippejä.

Vieraas kirjoitti:Tässä on varmasti aika suuria alueellisia eroja. Pk-seudulla työnantajalle on varmasti tullut vastaan erinäisiä sivarinretkuja sun muita hippejä.

Joo, oon huomannu, että on jotain hiukan sivistyneempääkin suhtautumista täällä etelän puolella,

näyttävät tietävänkin asiasta - kursseillakin opettajat myötätuntoisesti alkoivat jutskata siitä, että kun ne erottavat keskuudestaan ja hylkäävät ja verikysymyskin oli puheenaiheena,

tässä sitä ollaan kun luopionakin pitää vielä todistella - vai todistelivatko opettajat minulle?

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti: Menen huomenna kysymään töitä työhönottohaastatteluun, aion sanoa nyt - jos puhetta tulee armeijasta - etten ole armeijaa käynyt, ja sanon sen vaan tosta ihan lonkalta, kuin siinä ei olisi mitään hävettävää.

Veikkaan, että tuohon tyyliin homma tulee toimimaan loistavasti. Kuten Tony mainitsikin, lienee niin että "normityönantaja" ei saisi edes kysyä asevelvollisuuden suorittamisesta. Ja vaikka kysyisikin, ei intin väliin jäänti nykyään kovin tavatonta ole. Sinun asemassasi minä vastaisin reilusti että "en ole käynyt", ja ehkä miettisin jotain selityksentapaista valmiiksi, jos työnantaja on niin harmillisen sinnikäs, että rupeaa vielä syytäkin kyselemään.

Jos työnantaja on niin peräkylän juntti, että armeijan käymättömyys muodostuu jonkinlaiseksi ongelmaksi työhonottoa ajatellen, niin et luultavasti edes halua työskennellä mokomalle. Ongelmia voi tulla työsuhteen aikana enemmänkin, mitä ihmeellisimmistä syistä.

sinner74 kirjoitti:

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti: Menen huomenna kysymään töitä työhönottohaastatteluun, aion sanoa nyt - jos puhetta tulee armeijasta - etten ole armeijaa käynyt, ja sanon sen vaan tosta ihan lonkalta, kuin siinä ei olisi mitään hävettävää.

Veikkaan, että tuohon tyyliin homma tulee toimimaan loistavasti. Kuten Tony mainitsikin, lienee niin että "normityönantaja" ei saisi edes kysyä asevelvollisuuden suorittamisesta.

Siis ei pitäisi kysyä mutta voi kysyä mutta ei pitäisi vaikuttaa päätöksiin mutta ei pitäisi ainakaan kirjata ylös tai vaikuttaa syrjivästi ... ja työnantajan omatoiminen googlettaminen hakijasta ei pitäisi vaikuttaa päätöksiin/syrjivästi vaikka voi vaikuttaa päätöksiin jne. Olikos tämä edelleen niin että ns lain raja näissä tilanteissa on hyvinkin hämärä ?

Bergerac kirjoitti: Olikos tämä edelleen niin että ns lain raja näissä tilanteissa on hyvinkin hämärä ?

Vaikka laki olisi selkeäkin, niin hakijalla on pirunmoinen savotta osoittaa esimerkiksi oikeudessa, että ilman työpaikkaa jääminen johtui juuri tuontyyppisestä asiasta. Joskus näitä syrjintätapausten päätöksiä näkee lehdissä, taitaa olla niin että yleensä työnantaja tuomitaan korvauksiin jos todetaan syylliseksi. Prosessi ennen tuota pistettä lienee pitkä ja raskas.