Veljesseura.org

Kuulin joskus sanottavan, että jehovantodistaja on jehovantodistaja 24 tuntia vuorokaudessa. Totuus omituisine sääntöineen tunkeutuu ihmisen elämän jokaiselle osa-alueelle, myös aikaan, joka on vapaata lahkoaktiviteeteista. Silloin todistajakin saa rentoutua, mutta vain tavoilla jotka tuottavat kunniaa Jehovalle.

Konventit ovat täynnä puheita, jotka linjaavat sitä, miten todistaja saa vapaa-aikansa viettää. Sääntöjä tulee televisonkatselusta nettisurffailuun, ja koskien myös todistajien yhteistä vapaa-ajanviettoa. Nuorison kokoontumisiin suositeltiin monesti yhtä tai useampaa vanhinta valvojiksi, jottei "sopimatonta käytöstä" ilmenisi.

Erilaiset "illanvietot" olivat ainakin nuorten kesken suosittuja, joihin sisältyi yleensä epäterveellistä ruokaa ja tylsä lautapeli. Sitä seuraava sosiaalinen kanssakäymien oli virallista ohjelmaa nautittavampaa. Vanhempien todistajien kanssa kyläilyä ja kahvittelua tuli harrastettua, mutta nämä olivat ikävämpiä tapahtumia, sillä varsinkin tienraivaajat ja vanhimmat jaksoivat jauhaa hengellisistä asioista ikävystymiseen saakka. Toki nuorenkin tapahtumissa oli aina joku teokraattinen veli tai sisar, joka huomautteli liian rivoista vitseistä tai hengellisten keskustelunaiheiden puutteesta. "Hei, tutkittaisko yhdessä Vartiotorni" oli varma tunnelman pilaaja.

Kiinnostaakin kysyä foorumilaisilta millaista tervehenkinen ja Jehovalle kunniaa tuottava vapaa-aika omana todistaja-aikanasi oli?

Minulla ei sellaista ollut (koska oma vapaa-aikani kului "demonisten" kirjojen ja elokuvien parissa, "maailmallisten" ystävien kanssa ties mitä harjoittaessa sekä "saatanallista" musiikkia livenä "moraalittomissa kapakoissa" kuunnellessa), mutta mielikuva tervehenkisestä vapaa-ajasta käsitteenä on juuri mainitun kaltainen: epäterveellistä ruokaa ja tylsä lautapeli, yleensä Monopoli tms. koko perheen peli. Mikä parasta, puheenaiheina moisissa illanvietoissa olivat hengelliset aiheet kuten Jehovan luomisteot ja Hänen luomansa ruoka jne. - mikä voisikaan olla puisevampaa kuin jatkuva Jehovasta horiseminen silloin, kun vihdoinkin pitäisi olla jonkinlainen oikeus "vapaa"-aikaan?

Kemissä järjestettiin harvakseltaan nuorten iltoja, joissa vanhemmat ja nuoremmat jehovantodistajat pelasivat esim laiva on lastattu tai muuta sellaista, joka ihmetytti minua, koska olin maailmasta tullut mukaan, enkä ollut tottunut moiseen ylilapsellisuuteen.

Mutta ehkäpä se olikin sellaista juuri siksi,kun minä olin mukana siellä. Jos en olisi ollut,tunnelma olisi saattanut olla riehakkaampaa.

En myöhemmin halunnut mmennä niihin,mutta skitso-jt-täti yritti minua siitäkin kieltäytymisestä syyllistää,ja onnistuikin,sain potea syyllisyyttä siitäkin etten halunnut leikkiä laiva on lastattua. Jessus ...

SuurinBabylon kirjoitti:Kiinnostaakin kysyä foorumilaisilta millaista tervehenkinen ja Jehovalle kunniaa tuottava vapaa-aika omana todistaja-aikanasi oli?

Meillä oli erinäisiä pelejä ja leikkejä, joita oli vahtimassa joko kypsempiä todistajia tai jopa vanhin. Molemmissa vaihtoehdoissa muistan, että kypsempi todistaja/vanhin kehotti jättämään jonkun keskustelun kesken. Eihän kaikesta sovi puhua. Kerran nuori ja uudistushenkinen vanhin yritti viritellä jotain valtakunnansalin kirjastossa tapahtuvaa musisointi- ynnä muuta aktiviteettia. Se jäi yhteen kertaan. Väkinäistä ja kökköä kaikki.

Pesäpallo, jalkapallo ja erityisesti jääkiekko päättyivät siihen, että homma meni liian aggressiiviseksi. En muista kuka nämä lopetti, mutta ainakin lätkän lopetti mukana ollut vanhin. Tämä saattaa olla aika tyypillistä, koska väkivaltaiseksi on kuulemma mennyt jopa Brooklynin nuorilla veljillä. (Kokemus jehovahs-witness.netistä)

Muiden teinien kanssa sitten jonkin verran dokailtiin salaa. Täältä luettuna kuulostaa siltä, että ysärinuorilla on ollut vähän villimpää vapaa-ajan viettoa. Meillä ei ollut seksiä tai humehia, mutta saattaa johtua ihan vaan seurakunnasta ja kaveripiiristä.

Vartiotornin viivajaiset oli oma kummajaisensa, jotka sitten pitikin mahtikäskyn takia lopettaa. Perinteisissä illanvietoissa oli sitten kaikenlaista peliä ja lapsenmielistä ohjelmaa, ei siinä mitään kun kaikki oli juonessa mukana. Hauskin illanviettomuistoni on täälläkin nykyään menneisyytensä uhreja auttavan kotoa, missä perinteisten pelien sijaan tehtiin sokkotunnustelua, ihan tervehenkistä sellaista, mutta se on jotenkin jäänyt mieleen kummittelemaan hyvänä muistona.

Jalkapallo ja jääkiekko tarjosi määrätietoisille veljille mahdollisuuden purkaa paineita ja pelata tosissaan, kyllä sitä aika kauan tälläinen vähemmän intohimoinen kesti katsoa, mutta jossain vaiheessa oma into lopahti. Lentopallossa käymisen lopetin kun veli vanhin sinkku yritti iskeä nuorikkoani vaikka oli tietoinen asioiden tilasta. Nyt harmittaa

Ihan hauskimpia juttuja oli sitten metsäryyppäjäiset ja yölliset uimakeikat, mutta sinne nyt ei kovinkaan teokraattisia uraohjuksia kutsuttu, elikä olivat vähän pienemmän piirin mekkalaa.

Kyllä niitä illanviettoja ja muita menoja innolla odotettiin, mutta kyllä aika monesti sieltä palasi yhtä pahassa horkassa kuin konventin jälkeen, "kivaa oli kivaa oli, uskokaa pois". Mutta kiva että järjestettiin, aika ankeaa olisi ollut nuoruusvuodet jos mitään tällaista toimintaa ei olisi ollut.

Kunnioittavasti teidän
Nabander

Vartiotornin viivajaiset oli oma kummajaisensa, jotka sitten pitikin mahtikäskyn takia lopettaa.

Lopettaa? Missä tällaista on tapahtunut?

Muksuna noi illanistujaiset oli ihan kivoja. Kun siis sattu oleen paljon 'bout saman ikäsiä silloin siinä seurakunnassa ja sen ikäsille ('bout ala-astella) nyt seuraleikit olikin ihan jees. Teini ajoista en sit tiiä/muista..ehkä jotain Aliasta yms. Jos jossain oli jännempää niin enpä tiiä niistä. x) Tuli joskus oltua viivajaisissakin kyl. Mut tosta lopettamisesta jäin miettiin et kai siinä on sit se et epävirallisissa tilaisuuksissa ois saattanut/saattoi jossain tulla epävirallisia ajatuksia mikä on se kohtalainen nou, nou todistajilla.

SuurinBabylon kirjoitti:

Vartiotornin viivajaiset oli oma kummajaisensa, jotka sitten pitikin mahtikäskyn takia lopettaa.

Lopettaa? Missä tällaista on tapahtunut?

En muista milloin tämä tapahtui, mutta käsittääkseni se oli ihan kansainvälinen määräys lopettaa viivajaiset, ja käsky tuli Brooklynistä.

Ilmeisesti jossain oli viivajaiset saanu vähän raamatunkriittistä tulkintakeskustelua osakseen, joten pakkohan ne oli kieltää.

Mun muistikuvissa tervehenkiset yhteistekemiset pyörivät aika paljon erilaisten joukkuepelien ympärillä. Muistan myös hyvin, että joskus laulettiin ihan karaokeakin ja jopa nk. " maailmallisia" lauluja. Toki noita laulun sanoja piti jonkun verran miettiä, ettei mene tunnelma liian " maailmalliseksi". Karaoketapahtumissa oli ihan hyvät tarjoilut ym. ja noista tuokioista mulla on ihan hyviä muistikuvia. Joukkuepeleistä en niin välittänyt.

Mä kyllä tykkäsin kaikista "tylsistä" yhteisjutuistakin: pelattiin jalkapalloa, jääkiekkoa, lentopalloa, yleisurheiluskaboja. Pidin jopa vartiotorninviivajaisillanvietoista. Toisaalta kävin kyllä samaan aikaan vähemmän tervehenkisissä riennoissa koulu- ja opiskelutoverien kera.

En voi sanoa, etten olisi pitänyt JT-nuorista, suurin osa oli tosi mukavia. Selkärankani ei vaan taipunut Jehovan tuhdon nuolentaan samassa mitassa, kuin tovereillani.

Mä muistan myös joskus olleeni mukana noissa vartiotornin yhteisviivajaisissa, mutta koin ne tilaisuudet usein ahdistavina, koska siellä olivat usein enemmän äänessä ns. eliittisukuihin kuuluvat lapset, nuoret ja aikuiset. Oma sukuni oli aika hajanainen. Osa oli erotettu ja muutenkin suvussani kukaan ei kuulunut vanhimmistoon eikä kukaan ollut tienraivaajana. Joskus minulta saatettiin kysyä vastaus kysymykseen, vaikka en edes viitannut Se oli myös ahdistavaa. Se noissa viivajaisissa oli hyvä puoli, että silloin tuli tutkittua ehkä hieman paremmin kuin tavallisesti.

Mukavia hetkiä oli pienen piirin illanvietoissa, etenkin liberaalisimpien sekä kulttuuritodistajien kanssa. <- Vaikka mielipiteet olisivat mitä tahansa, niin sitä ei voi sanoa ääneen julkisemmin koska seurauksena voi olla potkut lahkosta ja siltä osin sosiaalinen alasajo. Sosiaalisella alasajolla tarkoitan sitä, että sukulaiset sekä ystävät (vilpittömät Jehovan Todistaja) suorastaan lakkaavat olemasta, ja nimenomaan tarkoitan tällä vilpittömiä Todistajia jotka toimivat Brooklynin norsunluutornin ohjeiden mukaisesti. "Lahko hallitsee/määrää ja aivopultittaa"...

Meillä oli jopa aika hauskaa kun vietettiin porukalla aikaa. Yleensä grillailtiin, pidettiin viivajaisia tai käytiin ajelemassa liian kovaa kaverin autolla. Joskus lähdettiin ajamaan keskellä yötä mäkkärin kautta Nuuksioon katsomaan leffaa läppärillä. Parhaimpien "ystävieni" kanssa mökillä tuli aina juotua liikaa (kaikki kun olivat niin nuoria ja kokemattomia vielä), ja harrastettua "pientä" pusuttelua.

Emmy kirjoitti:Meillä oli jopa aika hauskaa kun vietettiin porukalla aikaa. Yleensä grillailtiin, pidettiin viivajaisia tai käytiin ajelemassa liian kovaa kaverin autolla. Joskus lähdettiin ajamaan keskellä yötä mäkkärin kautta Nuuksioon katsomaan leffaa läppärillä. Parhaimpien "ystävieni" kanssa mökillä tuli aina juotua liikaa (kaikki kun olivat niin nuoria ja kokemattomia vielä), ja harrastettua "pientä" pusuttelua.

Nämä viivajaisethan oli kaikkein parhaimpia. Sai hyvän tekosyyn jäädä pois "perheen palvontaillasta" kun "tutkittiin" jo kavereiden kans. Kyllä sen mielummi otti 30min kavereiden kans jonka jälkee muuta kivaa, kun kotona toinen vaihtoehto: 2 tuntii perheen yhteistä "palvontaa".

Tulikin suht usein järkjestettyä näitä

SuurinBabylon kirjoitti:Toki nuorenkin tapahtumissa oli aina joku teokraattinen veli tai sisar, joka huomautteli liian rivoista vitseistä tai hengellisten keskustelunaiheiden puutteesta. "Hei, tutkittaisko yhdessä Vartiotorni" oli varma tunnelman pilaaja.

Kiinnostaakin kysyä foorumilaisilta millaista tervehenkinen ja Jehovalle kunniaa tuottava vapaa-aika omana todistaja-aikanasi oli?

No ei ainakaan tuollaista!
Tai no, joskus, ehkä. Mutta yleensä tällainen "pelattaisiinko raamatullisia pelejä ja seuraleikkejä?" -tapaus ei saanut kovinkaan montaa kutsua. Hengelliset ja "Jehovalle kunniaa tuottavaa vapaa-aikaa" viettävät tyypit saivat viettää sitä hengellistä ja tervemielistä vapaa-aikaa melkolailla keskenään.

Mutta joo, jos nyt puhutaan ihan semmoisesta oikeasti kiltistä ja harmittomasta meiningistä, niin kesällä jalkapalloa, talvella sählyä tai lätkää. Tai sitten joku seurakunnan yhteinen illanvietto (näitä kylläkin oli aika harvoin), tai kahvittelukyläilyä muiden kilttien ja kunnollisten todistajien luona.
Blaah, miten tylsää. En voi vieläkään täysin välttyä hienoiselta silmienpyörittelyltä.