Veljesseura.org

Lokakuun 2013 Herätkää! antaa ohjeita masennuksen hoitoon. Linja on sama kuin Vartiotorni-seuralla on ollut jo pitkään: lääkärin käyttäminen ei ole nykyään suoranaisesti kiellettyä, mutta rukous, Raamattu ja ystävät ovat parempia menetelmiä. Lahko antaa ohjeita, mutta sillä ei ole mitään vastuuta ohjeidensa seurauksista: esimerkiksi masentuneiden itsemurhista, joita niitäkin todistajien keskuudessa tapahtuu.

Jokainen on allapäin silloin tällöin, mutta kliininen depressio on jatkuva lamauttava tila, joka häiritsee jokapäiväistä elämää. On toisaalta hyvä muistaa, että asiantuntijatkaan eivät ole yhtä mieltä siitä, missä normaalin alakuloisuuden ja vakavan masennuksen raja kulkee.

Aivan ensimmäisenä siis luodaan pientä epäluuloa asiantuntijoiden osaamista kohtaan. Ja onkohan se sinun olosi nyt sitten masennusta ensinkään?

Raamattu tarjoaa kuitenkin jotain, mitä yksikään lääkäri ei voi tarjota: toivon saada elää Jumalan lupaamassa uudessa maailmassa, jossa vallitsee rauha ja jossa kenelläkään ei enää ole sairauksia, ei myöskään masennusta.

Eli sairaan ihmisen kannattaa jäädä odottelemaan paratiisia?

Raamatussa tunnustetaan, että sairaat tarvitsevat lääkäriä (Luukas 5:31). Ei siis ole väärin
kääntyä lääkärin puoleen vakavan mielialahäiriön vuoksi. Raamatussa tähdennetään myös rukouksen merkitystä. Psalmissa 55:22 sanotaan: ”Heitä taakkasi Jehovalle, niin hän itse tukee sinua. Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua.”

Herätkää! antaa jonkinlaisen auktoriteetin ominaisuudessa luvan mennä lääkäriin, jos mielialahäiriö on vakava? Eli ensin masentunut tekee itse diagnoosin masennuksensa tasosta ja viime hädässä menee lääkäriin? Tähän masennuksen tason arvioimiseen ammattilaisilla olisi kyllä ihan valmiit välineet olemassa. Heti perään luvataan, että rukous kyllä auttaa. "Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua".

Daniela-niminen Jehovan todistaja kertoo, että eräs toinen todistaja sai hänet hellävaroin avautumaan ja puhumaan masennuksestaan. ”Vaikka olin karttanut asiasta puhumista vuosien ajan, tajusin pian, että juuri sitä olin kaiken aikaa tarvinnut. Olin yllättynyt siitä , miten huojentuneeksi tunsin oloni jälkeenpäin.”

Lopuksi taas ehdotetaan amatööriapua. Miksi jutella koulutetun ammattilaisen kanssa kun apua on lähempänäkin? Se toinen todistaja voi tietysti antaa aivan minkälaisia ohjeita tahansa, jopa pahentaa tilannetta, mutta tästä Vartiotorni-seura ei tietenkään ota vastuuta. Itsemurhaan johtanutta amatööriterapiaa vierestä seuranneena tämän sortin puoskarointi tuntuu melko törkeältä touhulta.

Vieraas kirjoitti:"Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua".

Eikö tämä ole myös suora vihjaus siihen suuntaan, että jos horjut (eli et saa apua rukouksista), et ole vanhurskas. Tekee varmasti gutaa masentuneelle Jt:lle, huomata masennuksensa lisäksi olevansa muutenkin epäkelpo.

Lopuksi taas ehdotetaan amatööriapua. Miksi jutella koulutetun ammattilaisen kanssa kun apua on lähempänäkin? Se toinen todistaja voi tietysti antaa aivan minkälaisia ohjeita tahansa, jopa pahentaa tilannetta, mutta tästä Vartiotorni-seura ei tietenkään ota vastuuta. Itsemurhaan johtanutta amatööriterapiaa vierestä seuranneena tämän sortin puoskarointi tuntuu melko törkeältä touhulta.

Lahkon etujen kannalta asia on selvä. Ammattilaisen kanssa keskusteltaessa Jt voi huomata, että masennuksen syy (tai osasyy) on jehovantodistajuudessa. Toiselta Jt:lta saadussa amatööriavussa ei ole samaa vaaraa.

On toisaalta hyvä muistaa, että asiantuntijatkaan eivät ole yhtä mieltä siitä, missä normaalin alakuloisuuden ja vakavan masennuksen raja kulkee.

Ihan käsittämätöntä. Ero normaalin alakuloisuuden ja vakavan masennuksen välillä on ymmärrettävissä ja havaittavissa vaikka ei olisi edes asiantuntija.

Tony kirjoitti:

Vieraas kirjoitti:"Koskaan hän ei salli vanhurskaan horjua".

Eikö tämä ole myös suora vihjaus siihen suuntaan, että jos horjut (eli et saa apua rukouksista), et ole vanhurskas. Tekee varmasti gutaa masentuneelle Jt:lle, huomata masennuksensa lisäksi olevansa muutenkin epäkelpo.

Sama tuli mieleen. Vartiotorni-seuran materiaalissa tuppaa olemaan usein rivien välissä ajatus siitä, että mihinkään ei pakoteta, mutta "hyvä" JT tekee tietyllä tavalla. Muutama mieleltään hyvinkin järkkynyt vanhimman vaimo on tullut aikanaan vastaan, tällaisen seurakunnan tukipilarin olisi ehkä häpeällistä mennä lääkäriin mielenterveysasioissa.

Tässä on sekin perusvika, että ammattilaisten mukaan auttajan pitäisi aina olla ulkopuolinen, siinä menee puurot ja vellit sekaisin kun sotketaan ihmissuhteet ja auttaminen. Ja vaitiolohan JT-seurakunnissa on tunnetusti mitä on.

Vaitiolo? siis mikä? EI sellasta tunneta, ei ainaskaan omasta kokemuksesta. En tiedä veljien juttelusta, mutta sisaret kyllä juorua, ja pahimmassa tapauksessa porukka rupee karttamaan, vaikka juuri sillon tarvii eniten tukea ja ystäviä ympärille. Sisarilla on myös tapana vähän väritellä stooria ja muutaman mutkan kautta stoori on muuttunut hyvin paljon.

Vieraas kirjoitti:Eli sairaan ihmisen kannattaa jäädä odottelemaan paratiisia?

Aivan. Ja henkiseen uupumiseen lahko tarjoaa tietenkin - ei lepoa, vaan - lahkotyötä:

"Kun olemme väsyneitä tai meillä on paineita, emme saa koskaan päätellä, että voisimme helpottaa tilannettamme vähentämällä hengellistä toimintaa. Se olisi pahinta, mitä voisimme tehdä." (Vartiotorni 15. tammikuuta 2011, s. 25)

Järjestön toiminnan kannalta olisi tietenkin pahinta mitä voisi tapahtua, että sen ilmaistyötä tekevät työläiset vähentäisivät duunitahtiaan. Muissa tulosta tekevissä yrityksissä pääsee sentään tarvittaessa sairauslomalle, mutta tässä bisneksessä sellaisestakin saa kokea syyllisyyttä.

Tällaisia ohjeita kun väsynyt, masentunut ja/tai ahdistunut Jehovan todistaja sitten jumalan viestintätuubista lukee (ja ottaa todesta), niin ongelmat tuskin sillä helpottuvat. Syyllisyystaakka siitä, ettei tee riittävästi työtä "jumalalle", painaa ihmistä entistä enemmän alaspäin.

Ja sit kun joku tekee itsarin, porukka pohtii et "sillä oli varmaan jotain salaisia syntejä".

Vieraas kirjoitti:

Raamattu tarjoaa kuitenkin jotain, mitä yksikään lääkäri ei voi tarjota: toivon saada elää Jumalan lupaamassa uudessa maailmassa, jossa vallitsee rauha ja jossa kenelläkään ei enää ole sairauksia, ei myöskään masennusta.

Minusta ei masentuneena mikään ollut ahdistavampaa tai masentavampaa, että tämä kakku jatkuisi ikuisesti. Kaikkein kivointa on ollut tietää, ettei ketään olla jätetty tänne henkiin, ei edes Lasarusta. Kreikkalaiset ymmärsivät tämän parhaiten tarinassaan kuningas Midaksesta, jolla kaikki muuttui kullaksi kosketuksesta ja siten kulta muuttui äkkiä hirvittäväksi kiroukseksi.
Minua masensi se, että elämä on liian pitkä suoritus, että sen voisi viedä kunnialla läpi. Ei sitä voikaan, siinä likaantuu.

Kaarmis kirjoitti:Ja sit kun joku tekee itsarin, porukka pohtii et "sillä oli varmaan jotain salaisia syntejä".

Kyllä. Tai vähintäänkin oikea usko puuttuu, eihän kunnon JT voi tai edes saa tehdä itsemurhaa. Siksi vähän ihmetyttää nämä päätoimiston super-JT:t jotka ovat päätyneet tällaiseen ratkaisuun. Ex-beteliläisten keskuudessa tapauksia on viime vuosina ollut monia, kertoo yksi entinen beteliläinen JWN:ssä. Muutama näyttävämpi lähtö on päätynyt sanomalehtiinkin.

Itse vertaan "otat vain itseäsi niskasta kiinni" -ohjeita siihen, että jalattomalle pyörätuolipotilaalle vain tokaisee: "Nouset vaan siitä ylös ja lähdet lenkille".

Ota vuoteesi ja kävele. Ovelta ovelle, saatana!

Kun olet masentunut, tee enemmän jotta tunnet olosi paremmaksi! Vau.
Suorita enemmän jotta saat numeroitasi paremmaksi, ihan sama vaikka olosi pahenee. Jos pääset sairaslomalle, voit käyttää ajan ovilla ramppaamiseen, kyllä sinä ehdit siinä sivussa tervehtyäkin.
"Human being" has become "human doing" (Tommy Hellsten).

Itse jotenkin ajattelisi olevan päinvastoin niin, että jos on väsynyt niin silloin juuri pitäisi vähentää kenttäilyä ym., mutta tää ajatus tulee kai juuri lahkohallinnan ulkopuolella olevien mieleen ennemmin kuin sen sisäpuolella oleville. Se kuulostaisi terveemmältä vaihtoehdolta. Itse muistelen omaa jt aikaani ja kyllä se ajatus oli vahva, että mitä surullisempi ja alakuloisempi olet niin sitä enemmän pitäisi olla seurakunnan toimissa aktiivisesti mukana ja jt-oppihan vaatii juuri paljon aktiivista toimintaa. Voi toki olla, että kaikki eivät toimi näin vaan se taas riippuu omasta lähipiiristä miten noihin ohjeisiin suhtautuu. Näin jälkikäteen ajateltuna olin itse lahkon sisällä mennyt usein yli omien rajojeni ja niitä onkin sitten opeteltu lahkosta lähtemisen jälkeen.

Lähinnähän JT:t ovat hoitaneet masennuksiaan alkoholilla (näin varsinkin maalla) ja pääkaupunkiseudulla enemmänkin psyykelääkkeillä. Korjatkaa jos olen tässä ihan väärässä. Terapiassa käyntiin tuskin pahemmin missään saa kannustusta.

Tästä syystä pääkaupunkiseudulla suhtaudutaan varauksella maalta kutsuttaviin esitelmöitsijöihin, koska näiden punaniskaisten ja punakoiden JT-veljien päivän kunto voi vaihdella kovastikin.

Herätkään ohjeet jättävät kipeät kohdat käsittelemättä.

mymmeli kirjoitti:... Itse muistelen omaa jt aikaani ja kyllä se ajatus oli vahva, että mitä surullisempi ja alakuloisempi olet niin sitä enemmän pitäisi olla seurakunnan toimissa aktiivisesti mukana ja jt-oppihan vaatii juuri paljon aktiivista toimintaa...

Minusta näillä kehotteilla halutaan voimistaa torjuntaa. Jääräpäisesti pitää ajatella, että vaikka tuntuu pahalta, niin ei se johdu huonoista ohjeista, vaan itsestä. Torjuntaa ja syyllistämistä.

Minusta "totuus vapauttaa teidät" merkitsee, että olon pitäisi olla vapautunut ja hyvä. Traagista sinänsä (mutta onnekasta), että nykyisin olen vapautunut ja olo on hyvä, kun olen päässyt tuosta ikeestä eroon. Jeesuksen aikanakin Jehovan vanhimmat laittoivat "raskaita taakkoja" seurakuntalaisten ylle. Sama tapahtuu nykyään.

Kuinka paljosta voinkaan olle kiitollinen!