Veljesseura.org

What’s the problem?

We have in our society an assumption that religion is for the most part benign or good for you. Therapists, like others, expect that if you stop believing, you just quit going to church, putting it in the same category as not believing in Santa Claus. Some people also consider religious beliefs childish, so you just grow out of them, simple as that. Therapists often don’t understand fundamentalism, and they even recommend spiritual practices as part of therapy. In general, people who have not survived an authoritarian fundamentalist indoctrination do not realize what a complete mind-rape it really is.

In the United States, we also treasure our bill of rights, our freedom of speech, freedom of assembly, and freedom of religion. This makes it extremely difficult to address a debilitating disorder like RTS without threatening the majority of Americans. Raising questions about toxic beliefs and abusive practices in religion seems to be violating a taboo. No one wants to be pointing fingers for fear of tampering with our precious freedoms. For therapists who don’t get it, parents who merely force church attendance aren’t exactly axe-murderers.

But this is the problem. Sanitizing religion makes it all the more insidious when it is toxic. For example, small children are biologically dependent on their adult caretakers; built into their survival mechanisms is a need to trust authority just to stay alive. Religious teachings take hold easily in their underdeveloped brains while the adults conveniently keep control. This continues generation after generation, as the religious meme complex reproduces itself, and masses of believers learn to value self-loathing and fear apocalypse.

Mikä on ongelma?

Yhteiskunnassamme on oletuksena, että uskonto on suurimmaksi osaksi hyväksi ihmisille. Terapeutit, kuten muutkin, olettavat että jos usko loppuu, sitä vain lopettaa käymästä kirkossa ja se on verrattavissa siihen että lopettaa uskomisen joulupukkiin. Jotkut myös pitävät uskonnollisuutta lapsellisena, joten eihän siinä ole sen kummempaa kuin kasvaa vain ulos sellaisesta. Terapeutit eivät yleensä ymmärrä fundamentalismia, ja he jopa suosittelevat hengellisiä (tai henkisiä) harjoituksia osaksi terapiaa. Tavallisesti ihmiset jotka eivät ole joutuneet selviytymään autoritaarisesta fundamentalistisesta indoktrinaatiosta, eivät käsitä miten totaalisesti siinä mieli raiskataan.

Yhdysvalloissa me myös vaalimme perusoikeuksiamme, sananvapautta, kokoontumisvapautta ja uskonnonvapautta. Tämä taas vaikeuttaa merkittävästi haitallisten ilmiöiden kuten RTS:n käsittelemistä, olematta samaan aikaan uhka valtaosalle yhdysvaltalaisia. Esiin nousevat kysymykset haitallisista uskomuksista ja uskonnollisista väärinkäytöksistä näyttävät myös olevan tabu. (kappaleen lopusta en saanut hätäiseen mitään järkevää muotoilua (No one wants to be pointing fingers for fear of tampering with our precious freedoms. For therapists who don’t get it, parents who merely force church attendance aren’t exactly axe-murderers.))

Mutta tässä on ongelma. Harmittomalta näyttävä uskonto on sitäkin salakavalampi, kun se todellisuudessa on haitallista. Pienet lapset esimerkiksi ovat biologisesti riippuvaisia aikuisista huoltajistaan, vanhemmistaan; lasten on luotettava aikuisiin läheisiinsä pysyäkseen hengissä. Uskonnolliset opetukset saavat lasten kehittymättömät aivot helposti valtaansa, aikuisten hallitessa [kontrolloidessa] niitä. Uskonnollisen meemin kopioidessa itseään sama jatkuu sukupolvesta sukupolveen, ja suuri joukko uskovia oppii pitämään (value self-loathing?) ja maailmanlopun pelkäämistä tärkeänä.

Festus kirjoitti:Tuolla hjalpkallan.se sivustolla oli postaus koskien RTS:ää, eli "Religious Trauma Syndrome":a.
Uskonnollisen trauman syndrooma näin vapaasti käännettynä.

Lyhyesti typistettynä, kyseisen syndrooman oireita voi esiintyä kun jättää äärimmäisen kontrolloivan uskonnon, jossa kenties koko suku on saattanut olla sukupolvien ajan.
Oireita voivat olla esim. masennus, ystäväverkon menetys, vaikeuksia elää 'normaalissa maailmassa' ja eräänlainen "kala kuivalla maalla" olo.

Kiinnostavasti tuolla sivustolla jolla ko. syndroomaa käsitellään todetaan, että "uskonnoliset opetukset saavat lasten kehittymättömät aivot helposti valtaansa, aikuisten hallitessa [kontrolloidessa] niitä. Tämä jatkuu sukupolvesta sukupolveen...."

Tunnistaako kukaan itsessään ko. sydroomaa?

http://journeyfree.org/rts/











'

Veli-Hopea kirjoitti:Mielenkiintonen juttu. Jos joku viitsii ja jaksaa, niin nuo oireethan voisi käännellä suomeksi.

Tony kirjoitti:

Veli-Hopea kirjoitti:Mielenkiintonen juttu. Jos joku viitsii ja jaksaa, niin nuo oireethan voisi käännellä suomeksi.

Vapaa näkemykseni oireista suomeksi (saa korjata).

RTS:n (uskonnollinen trauma oireyhtymä) oireita

• Kognitiiviset: Sekavuus, heikentynyt kyky kriittiseen ajatteluun, omien kykyjen ja itsekunnioituksen aliarvioiminen, mustavalkoinen ajattelu, perfektionismi, vaikeuksia päätöksenteossa

• Tunneperäiset: Masennus, ahdistus, viha, suru, yksinäisyys, vaikeuksia tuntea mielihyvää, merkityksellisyyden katoaminen

• Sosiaaliset: Menetykset sosiaalisessa verkostossa, rikkoutuneet perheet, vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä, vaikeuksia pysyä aikatauluissa

• Kulttuuriset: Vajaavaiset tiedot ulkomaailmasta; "kala kuivalla maalla" -tuntemukset, vaikeuksia tuntea yhteenkuuluvuutta, aukot yleistiedossa (esim. evoluutiossa, nykytaiteessa, musiikissa)

Mievaan kirjoitti:*nousee seisomaan ja sanoo Minä olen mievaan ja minulla on RTS*

luopipo kirjoitti:Tunnistan itseni tuon RTS-syndrooman oireista. "Kuivilla" olo tuntuu hyvältä, mutta sosiaalisen verkoston häviäminen ja muut siihen liittyvät asiat ajavat masennukseen. Tunnistaako / osaako / ymmärtääkö suomen terveydenhoitohenkilökunta tunnistaa ja diagnosoida RTS:n? Onko tuohon saatavilla muuta apua, kuin masennuksen hoito ja sitäkautta muiden oireiden lievittäminen ja hävittäminen?

Veli-Hopea kirjoitti:

luopipo kirjoitti:Tunnistan itseni tuon RTS-syndrooman oireista. "Kuivilla" olo tuntuu hyvältä, mutta sosiaalisen verkoston häviäminen ja muut siihen liittyvät asiat ajavat masennukseen. Tunnistaako / osaako / ymmärtääkö suomen terveydenhoitohenkilökunta tunnistaa ja diagnosoida RTS:n? Onko tuohon saatavilla muuta apua, kuin masennuksen hoito ja sitäkautta muiden oireiden lievittäminen ja hävittäminen?

Minulle näyttää toimivan "lääkkeenä" hyvin asioista keskustelu ja lukeminen. Tämä palsta toimii tuossa tehtävässä erittäin hyvin. Mitä enemmän keskustelen ja tutkin sitä, mitä kaikkea vt-seura todellisuudessa on, sitä helpottuneempi olo tulee, etten minä olekaan se pahis.

Huomaan, että kaikista aikaisimmista luuloistani että vt-seura on totuus on helmpompi päästää irti ja todeta olevansa uhri
Jonkinmoista terapiaa parhaimmillaan

meikku kirjoitti:Vaikeinta lienee onki päästä tuosta syyllisyydentunnosta eroon... Vaikka järjellä tajuaisi ettei tässä ole mitään tolkkua, tunne ei seuraa järkeä tässä(kään) asiassa.

luopipo kirjoitti:Tunnistaako / osaako / ymmärtääkö suomen terveydenhoitohenkilökunta tunnistaa ja diagnosoida RTS:n? Onko tuohon saatavilla muuta apua, kuin masennuksen hoito ja sitäkautta muiden oireiden lievittäminen ja hävittäminen?

Vieraas kirjoitti:Itse RTS-termillä ei muuten apua tai materiaalia juuri löydy, se näyttäisi olevan vasta yhden ihmisen (Marlene Winell) idea.