Antiikissa erilainen näkemys ihmisen sukupuolesta
Lähetetty: 29.10.2007 23:04
Niin ja keskiajalla.
Olen lukenut Tiia Aarnipuun kirjan Ei ole miestä eikä naista
Moderni näkemys ihmisen sukupuolesta tulee vasta valistusajalta.
Sitä ennen sukupuoli oli omaksuttu rooli. Naisen rooliin kuului keskeisenä osana synnyttäminen ja se, että naisen ruumis ravitsee lasta.
Nyt tulee se yllätys: Koska Jeesuksen ruumis ravitsee seurakuntalaisia, Jeesus nähdään androgyyninä, jopa feminiinisenä hahmona. Jeesuksen haava näyttäytyy vulvana, paratiisin porttina keskiaikaisissa maalauksissa.
Kristuksen päälle pukeminen tarkoittaa naispuoliselle henkilölle sitä, että luovutaan lisääntymisestä ja eletään neitsyinä. Neitsyys nähtiin jonkinlaisena hengellisenä, androgyyninä luokkana, samoin kuin eunukit. Se, että nainen luopui naiseuden ulkoisista tunnusmerkeistä ja omaksui androgyynit tunnusmerkit, osoitti hengellistä kilvoittelua.
Joillakin naispuolisilla seurakuntalaisilla oli parta. Joidenkin tutkijoiden mukaan näiden pyhinä pidettyjen naisten karvankasvu kasvoissa johtui myös anoreksiasta, koska paasto ja askeesi olivat tuohon aikaan myös suosittuja.
Eunukkeihin, syystä tai toisista lisääntymiskyvyttömiin yksilöihin, varhainen kristillisyys suhtautui aikojen saatossa vaihtelevalla tavalla.
Olen lukenut Tiia Aarnipuun kirjan Ei ole miestä eikä naista
Moderni näkemys ihmisen sukupuolesta tulee vasta valistusajalta.
Sitä ennen sukupuoli oli omaksuttu rooli. Naisen rooliin kuului keskeisenä osana synnyttäminen ja se, että naisen ruumis ravitsee lasta.
Nyt tulee se yllätys: Koska Jeesuksen ruumis ravitsee seurakuntalaisia, Jeesus nähdään androgyyninä, jopa feminiinisenä hahmona. Jeesuksen haava näyttäytyy vulvana, paratiisin porttina keskiaikaisissa maalauksissa.
Kristuksen päälle pukeminen tarkoittaa naispuoliselle henkilölle sitä, että luovutaan lisääntymisestä ja eletään neitsyinä. Neitsyys nähtiin jonkinlaisena hengellisenä, androgyyninä luokkana, samoin kuin eunukit. Se, että nainen luopui naiseuden ulkoisista tunnusmerkeistä ja omaksui androgyynit tunnusmerkit, osoitti hengellistä kilvoittelua.
Joillakin naispuolisilla seurakuntalaisilla oli parta. Joidenkin tutkijoiden mukaan näiden pyhinä pidettyjen naisten karvankasvu kasvoissa johtui myös anoreksiasta, koska paasto ja askeesi olivat tuohon aikaan myös suosittuja.
Eunukkeihin, syystä tai toisista lisääntymiskyvyttömiin yksilöihin, varhainen kristillisyys suhtautui aikojen saatossa vaihtelevalla tavalla.