Veljesseura.org

Jokaisen henkilökohtainen päätös. Oma halu.
Kaikkien , jotka omasta tahdostaan halusivat vihkiytyä jehovalle [vt-seuralle].

Mutta.
..
Jos sinulle olisi sanottu: " ei sinun ole pakko jos et halua " , olisitko mennyt kasteelle?
Onko kellään ollut tällaista mahdollisuutta valita ilman muiden ärripurreja?

Minä ainakin menin, koska oli pakko

minunkin oli pakko mennä kasteelle, koska "tieto tuo vastuun..." ja muita lauseita esitettiin, jotka sisälsivät ajatuksen, että kuolet pian jos et kasteelle mene

Jt-lasten indoktrinaatio on niin totaalista, että vaikka tekisikin sen päätöksen ettei mene kasteelle, se aiheuttaa syyllisyyttä ja pelkotiloja. Valinnaisuus tässä asiassa on hyvin näennäistä.

Lapsille annetut vaihtoehdot ovat käytännössä a) kaste ja mahdollisuus ikuiseen elämään tai b) maailmallisuus ja kuolema pian alkavassa Harmagedonissa. Kastautumatta jättäminen aiheuttaa syyllisyyttä myös perheen ja suvun puolesta. Vanhempia, joiden jälkikasvusta ei tule todistajia pidetään epäonnistuneita kasvatuksessa ja Jt-lapset kyllä tietävät tämän. Kukapa sitä haluaisi aiheuttaa häpeää vanhemmilleen, joten -> kasteelle.

Tähän sopii taas lainaus Hallintoelimen jäsenen tämän vuotisesta puheesta. David Splane kertoi Malmössa pitämässään puheessa aikaisemmin tänä vuonna, että ei ole viisasta olla pakottamatta lapsia kentälle.

Taas joskus nuoret tuntetevat, että he eivät haluaisi seurata totuutta niin kovin. Heistä ei ehkä tunnu lauantaiaamuisin siltä, että he haluaisivat lähteä kenttäpalvelukseen tai osallistua kokouksiin. Ja vanhemmat sanovat: "No, tiedätkö, en halua pakottaa lapsiani tekemään jotain, mitä he eivät halua. Haluan että se tulee heidän sydämestään." Mutta, onko tämä todella viisasta?

Samassa puheessa paljastettiin ihanne lasten edistymisvauhdille - ja Jt-lasten todellinen asema kastepäätöksen suhteen.

Joissain maissa on havaittavissa, että 10-, 11- ja 12-vuotiaat nuoret eivät ole vielä edes kastamattomia julistajia. Ja sitten havaitsemme, että 13-, 14- ja 15-vuotiaat eivät ole edes kastettuja. Ja silti heidän vanhempansa ovat tutkineet heidän kanssaan syntymästä saakka! Se saa meidät joskus miettimään, onko opetusohjelmamme todella tehokas?

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_u25.html

http://www.youtube.com/watch?v=rsQMOSgJ710

Lapsesta saakka kokouksissa raijatun kohdalla kaste täyttää vapaaehtoisuuden kirjaimen, mutta mielestäni ei sen henkeä. Kaikki muut vaihtoehdot on mustamaalattu niin totaalisesti, että vaatii melkoista itsenäisen ajattelun kykyä tehdä Jehovalle oharit.

Sellaiseen kykeneviä onneksi on, itse asiassa suhteellisen paljon. Itse olin tahdotonta biomassaa, joka alistui pelon ja turhien toiveiden muovailtavaksi.

Lapsesta saakka kokouksissa raijatun kohdalla kaste täyttää vapaaehtoisuuden kirjaimen, mutta mielestäni ei sen henkeä.

Allekirjoitan tämän. Menin kasteelle ympäristön paineen alla, itse olisin halunnut siirtää päätöstäni parilla vuodella senhetkisen tilanteeni vuoksi, jotta olisin saanut rauhassa miettiä asiaa. Nyt motiivina olivat aiva väärät asiat, enkä sen vuoksi koskaan "vihkitytynyt henkilökohtaisessa rukouksessa" Jumalalle, vaan jätin sen tarkoituksella väliin.

sinner74 kirjoitti:Lapsesta saakka kokouksissa raijatun kohdalla kaste täyttää vapaaehtoisuuden kirjaimen, mutta mielestäni ei sen henkeä. Kaikki muut vaihtoehdot on mustamaalattu niin totaalisesti, että vaatii melkoista itsenäisen ajattelun kykyä tehdä Jehovalle oharit.

Osuvasti muotoiltu." Joidenkin mielestä lasten pitää päättää itse, mutta onko viisasta olla pakottamatta?", sanoo David Splane. Hallintoelin ei suoraan käske, vaan antaa ymmärtää. Samalla rivitodistaja tietää, että hallintoelin on jumalallisessa asemassa, joten eivät nämä mitään ohjeita tai vihjeitä ole, vaan määräyksiä. Jehovaltahan ne tulevat. Hallintoelimen ohjeet vaan ovat siinä muodossa, että niistä ei jää kiinni mediassa tai raastuvassa. Joku voisi sanoa tätä jopa raukkamaiseksi.

Lisäksi näillä tarkasti harkituilla lauseilla pidetään todistaja jatkuvassa epävarmuuden tilassa. Joskus annetaan jopa vähän liekaa ja samaan aikaan tuomitaan. MIndf*ck.

Aivan tuoreena esimerkkinä ovat ohjeet tablettikoneiden käytöstä kokouksissa. Tiettävästi puhujien ei ole ollut sopivaa käyttää niitä. Tuore KM on ohjeistanut, että voi käyttää kunhan ei kompastuta ketään näin tekemällä. Mitä?

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:minunkin oli pakko mennä kasteelle, koska "tieto tuo vastuun..." ja muita lauseita esitettiin, jotka sisälsivät ajatuksen, että kuolet pian jos et kasteelle mene

uskonkin että tällainen on hyvin yleistä.
Olenkin kehittänyt uuden lauseen salaisessa tutkimuslaitoksessani tutkiessani asiaa muutaman saksalaisen kollegani kanssa mukaanlukien löytämäni isojalan ja ihmissuden kanssa.


Tämä koskee vapaaehtoisuutta jehovantodistajuudessa.

Lause kuuluu näin:

"Jehovan todistajuus ja kaikki siinä on vapaaehtoista, se vapaaehtoinen on vaan tehtävä"

Mitähän Veikko sanoisi? Kenties, että mitään pakkoa ei ole? Se on vain velvollisuus?

Ehkä veikko sanoisi ei,ei,ei ja jatkaisi :

"mitään muuria ei tule , vaan pelkästään kiinanmuurin kokoinen pikku kynnys"

Veli-Hopea kirjoitti:Mitähän Veikko sanoisi? Kenties, että mitään pakkoa ei ole? Se on vain velvollisuus?

Veikko sanoisi että kaikki on vapaaehtoista. Veikko ei vain tiedä mitä se sana oikeasti tarkoittaa.

Tony kirjoitti:

Veli-Hopea kirjoitti:Mitähän Veikko sanoisi? Kenties, että mitään pakkoa ei ole? Se on vain velvollisuus?

Veikko sanoisi että kaikki on vapaaehtoista. Veikko ei vain tiedä mitä se sana oikeasti tarkoittaa.

Veikko kuitenkin tietää ,että todistajuus on vapaaehtoista ja ellet sitten halua olla, menetät vanhempasi, lapsesi, ystäväsi tai sukulaisesi.

Eli jos ilmoitan veikolle etten tahdo olla mukana tässä vapaaehtoisuudessan niin kuuluuko vastaus:

"Jahhas, sitten olet murhaaja, avionrikkoja, huoraaja ja mieleltään sairastunut käärmeenmyrkkyä täynnä oleva luopio"?

Veli-Hopea kirjoitti:Veikko kuitenkin tietää ,että todistajuus on vapaaehtoista ja ellet sitten halua olla, menetät vanhempasi, lapsesi, ystäväsi tai sukulaisesi.

Eli jos ilmoitan veikolle etten tahdo olla mukana tässä vapaaehtoisuudessan niin kuuluuko vastaus:

"Jahhas, sitten olet murhaaja, avionrikkoja, huoraaja ja mieleltään sairastunut käärmeenmyrkkyä täynnä oleva luopio"?

Ainakin suhtautuminen on sääntöjen mukaan sama, kuin jos todella olisit jotain noista mainitsemistasi. Vapaaehtoisuuden määritelmä ei tosiaan mene Vt-seurassa ihan yksiin sen kanssa joksi se yleisesti ymmärretään.

Saatuani ystävällisesti kyydin vierailla Nurmeksen Valtakunnansalilla, paikalliset kokouksen jälkeen tiedustelivat, olinko jo todistaja. Vastattuani olevani ainoastaa lähinnä kiinnostunut, kysyttiin, kauanko kiinnostukseni oli kestänyt. Vastattuani tähän rehellisesti joitakin vuosikymmeniä, minuun luotiin varsin paheksuvat katseet ja todettiin, olisiko aika mennä kasteelle. Kerroin hymyillen vielä asiaa harkitsevani.

Ei pakkoa (kohdallani), mutta paheksuntaa. Miten sitten heidän kohdallaan, jotka ovat syntyneet Jt-perheeseen! Ei, älkää edes ajatelko vapaaehtoisuutta tässä kysymyksessä. Se on tasan tarkkaan yhtä pakko, kuin luterilaisen seurakunnan työntekijän perheeseen syntyneellä lapsella. Työntekijällä säilyttääkseen työnsä lut. seurakunnassa, todistajalla säilyttääkseen asemansa yhteisössä.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Saatuani ystävällisesti kyydin vierailla Nurmeksen Valtakunnansalilla, paikalliset kokouksen jälkeen tiedustelivat, olinko jo todistaja. Vastattuani olevani ainoastaa lähinnä kiinnostunut, kysyttiin, kauanko kiinnostukseni oli kestänyt. Vastattuani tähän rehellisesti joitakin vuosikymmeniä, minuun luotiin varsin paheksuvat katseet ja todettiin, olisiko aika mennä kasteelle. Kerroin hymyillen vielä asiaa harkitsevani.

Ei pakkoa (kohdallani), mutta paheksuntaa. Miten sitten heidän kohdallaan, jotka ovat syntyneet Jt-perheeseen! Ei, älkää edes ajatelko vapaaehtoisuutta tässä kysymyksessä. Se on tasan tarkkaan yhtä pakko, kuin luterilaisen seurakunnan työntekijän perheeseen syntyneellä lapsella. Työntekijällä säilyttääkseen työnsä lut. seurakunnassa, todistajalla säilyttääkseen asemansa yhteisössä.

No siinäpäs se. Miten asian kokee lapsi jolta esitetään sama kysymys? Mitä lapsi tuntee jos saa seurakunnan iäkkäämmiltä ja vanhimmilta "paheksuntaa"?

Jo tämä paheksunta kertoo paljon ja siinä on pienokaiset aika helvetin kovan paineen alla valintaa tehdessä. Se vaatii käytännössä kissan kokoiset kivekset sanoa ettei ole menossa. Huomioonottaen että se pitäisi sanoa omille vanhemmille, rivijäsenille mukaanlukien kärttyiset "naisvanhimman" roolin itselleen hankkineille, myös oikeille vanhimmille. Tilanne on niin hankala , ettei siinä enää edes kassien koko pelasta.

Kuinka moni sadasta uskaltaa vastata : "en mene" ,"en halua"

Veli-Hopea kirjoitti:Minä ainakin menin, koska oli pakko

Juuri näin. Kasteelle menemistä epäröivää lasta/nuorta "kannustetaan" liittymään järjestöön myös aivan puhtaalla pelottelulla:

"Ehkä et ole vielä vakuuttunut siitä, että Jumalan normien noudattaminen on paras elämäntapa. Siinä tapauksessa ratkaisun tekoa voi helpottaa niille koituvien seurausten ajatteleminen, jotka jättävät Raamatun normit huomiotta." (Vartiotorni 15. marraskuuta 2010 s. 15)

En pitäisi kastetta jossakin määrin ns. vapaaehtoisena koskien niitä, jotka ovat aikuisiällä ottaneet vastaan tm Seuran tm tosi totuuden ja tämä tosi totuus on tottakai totta koska Seura saa ilmoitukset/määräykset tms suoraan Jehovalta. Ihan sen takia että kyseessä ei ole vapaaehtoisuus vaan nimenomaan Seuran opettama/vaatima/suosittelema asia.
(asiaan liittymättä surullisen kuuluisan 1914 jälkeen Jehova teki hieman näkymättömiä tarkastuksia ja löysi yllätys yllätys "Jehovan Todistajat" tosi tm oikeana uskontona ; selitys siis Seuran kertomana... miten jotenkin naurattaa tässä yhteydessä mormonien kertomana kuinka kultaiset laatat ihan oikeasti olivat näkyvissä mutta ne haettiin sitten vähän kuin näkymättömästi pois...)

Aikuisiän vapaaehtoisuus teilataan jo sillä, että ko kiinnostunut pikkuhiljaa kasvatetaan Seuran totuuteen = ns leikkimielisesti sanottuna kasvatetaan Seuran kuvainnollinen aivopultti kiinnostuneeseen henkilöön, jonka jälkeen loppusuora on pahimmillaan valmis. Joiltain osin samoin kuin ns syntymäjehova kasvaa vanhempiensa huomassa tähän ns kuvainnoliseen lahkoon.

Mikäli kiinnostunut etenee Seuran tavoitteiden mukaisesti, niin hän kasvaa kasteeseen tai vaihtoehtoisesti häntä myös voidaan rohkaista kasteeseen. <- Ja mikä olisi sopivampaa kuin itse kierrosvalvojan rohkaisu aikuisiällä mukaan tulleelle kohti kastetta. (kyllä, näinkin)

Sitä vastoin mikäli kiinnostunut esittää riittävän epämiellyttäviä kysymyksiä niin vilpittömät Jehovan Todistajat saattavat (Seuran ohjeiden mukaisesti) katsoa että ko henkilö ei ole tosi tm Seuran totuuden arvoinen ja käynnit ja vastaukset saattavat jäädä lyhyeen. Tai vaihtoehtoisesti mukaan voidaan kutsua arvon siviiliammatissa oleva työtön mutta muuten seurakunnan veli viisas Vanhin keskustelemaan. Mikäli kiinnostuneen kysymykset/vastaukset/asenne ei tunnu turvalliselta niin myös veli viisain vanhin voi katsoa, Seuran ohjeiden mukaisesti, että ko henkilö ei ole tosi tm totuuden arvoinen.

Sivumainintana, miten helvetissä tabletti esim muistiinpanojen muodossa puhujan paikalla voisi kompastuttaa vilpittömien todistajien Seurakuntaa ? Toisaalta olisi ihan hyvä mikäli vilpittömät seurakuntalaiset (etenkin liberaalisimmat sekä kulttuuritodistajat) voisivat enemmälti ottaa tabletteja mukaan ja miksei vaikka kokouksien aikaan katsella saatanan vallassa olevia ylen/mtv:n uutisia tai vaikka pelata yatzia. Ja sama lapsille korvaten ns väriliidut ja piirtelyvihkosen.

Jehovantodistaja sukuun syntyneenä voin sanoa sen, että kasteelle menosta alettiin puhua, kun ikää oli päälle 10v. Painostusta sai kuulla joka puolelta, mm. samanikäiseltä kastetulta kaveriltani ja hänen vanhemmiltaan, he pelottelivat minun kuolevan harmagedonissa, omilta vanhemmiltani ja muulta suvulta, mummi ja sedän perhe painosti sekä eräät vanhimmista. Mitä siinä nuori, aivopesty, alistettu ja perheen ainoa lapsi voi tehdä, kun pakotettuna mennä kasteelle, muuta vaihtoehtoa ei ole. Olin kuin saalis satimessa, poispääsyä ei ollut. Parin vuoden kuluessa kasteen jälkeen masennuin ja aloin kärsiä paniikkihäiriöstä...Välillä oli jopa itsetuhoajatuksia..Jouduin myös pakosta eräänäkin vuonna huhtikuun ajaksi osa-ajantienraivaajaksi (onko tuo nimitys enää edes käytössä, tarkoitti silloin jotain 60 h.ovelta-ovelle työtä kk:n ajan.)16-vuotiaana, se oli kidutusta. Enpä sen jälkeen ikinä enää suostunut siihen sen verran itsepäinen kuitenkin olin.