Veljesseura.org

Tänään Kaisaniemen metroasemalla Jehovan todistaja nainen joka on vaimoni kaveri puhui minulle ja käski sanoa vaimolleni terveisiä. Kerrroin vaimolle terveiset ja kuten arvata saataa vaimo oli ihan kauhuissaan ja ihmetteli kuinka tämä nainen puhui minulle joka olen eronnut Jehovan todistajista. On hyvä,että jotkut eivät aina kaikessa alistu vartiotorniseuran käskyhin.

Japi-40 kirjoitti:Tänään Kaisaniemen metroasemalla Jehovan todistaja nainen joka on vaimoni kaveri puhui minulle ja käski sanoa vaimolleni terveisiä.

Karttamiskäskyn noudattaminen näyttäisi jossain määrin jakavan todistajia kahteen leiriin. Onhan sentään Veikko Leinonenkin antanut mediassa todistajille luvan tervehtiä exiä. Luultavasti moni karttamiskäskyä rikkova todistaja ajatteleekin "voittavansa" entisen jäsenen takaisin järjestön riveihin huomioimalla heitä ja olemalla heille inhimillinen. Toisille taas tuon säännön tarkka noudattaminen on oikein kunnia-asia.

Japi-40 kirjoitti:On hyvä,että jotkut eivät aina kaikessa alistu vartiotorniseuran käskyhin.

Aivan totta. Järjestöllä näyttäisi olevan aina vain hankalammat ajat edessään pyrkiessään pitämään todistajansa ruodussa.

Minä vastapainoksi kerron leirin toisesta osasta.
Tänään olin paikallisessa marketissa ja vastaan käveli jt nainen.
Saavutimme katsekontaktin, minä hieman "hymyilin" ikäänkuin tervehdykseksi, mutta sitten tämä nainen ilmeisesti muistikin että olen syönyt hänen sukkahousut tjms. , kun naama vääntyi virsun notulle ja katse kääntyi kohti kaakkoa. ei tullut minkäänsortin tervehdyselettä.

Tällasta se on jakaantunutta tosiaan

Mä näen vieläkin pari kertaa vuodessa unia, että joku entinen jt-ystäväni alkaakin jutella kanssani ja mä hihkun innosta, että saatko sä puhua mulle, ihanaa!

Mä yllätyin kun pari vuotta sitten eräs lapsuusaikainen jt-ystäväni otti facebookin kautta yhteyttä. Hän on kuitenkin muuttanut pois samasta kaupungista vuosia ennen eroamistani, joten ajattelin, ettei hän varmaan tiedä. Kaikkea hän lörpötteli ystävällisesti, kunnes kirjoitin, että olen muuten eronnut. Eipä ole sen jälkeen kuulunut kirjaimen pihahdustakaan.

Laskeskelin että tänäpäivänä elämääni melko aktiivisella tasolla kuuluu alle 10 ihmistä, jotka ovat edelleen jehovan todistajia tai entisiä sellaisia. Lopuista tuntemistani todistajista, aktiivisista sellaisista, en ole kuullut pitkiin aikoihin. Johtunee siitä, että heille olen jonkin sortin hirviö?