Veljesseura.org

Uskonnoissa voi olla jonkinmoloisia pakokeinoja ongelmiin, kuten elämässä uskonnon ulkopuolella.
Mitään sen mustempaa valkoisella , uskallan väittää että osa todistajuudestakin pakenee uskonnon ongelmia ja sen tuomia paineita esimerkiksi alkoholilla.

Nyt ei ole tarkoitus esittää uskovaisten olevan taipuvaisia alkoholismiin vaan siihen, löytyykö erinäisiä asioita, millä oikeita ongelmia kiiltokuva-verhon takana jotenkin paetaan.

Alkoholi oli yksi esimerkki. Voiko myös jokin harrastus olla pakokeino uskonnon paineille?

Onko syytä miettiä, voiko pyrky vanhimmaksi ja "korkeammalle" olla pakokeino ongelmiin ja paineisiin?olethan silloin sormilla osoittamisen ja syyllistämisen ulottumattomissa, ikään kuin piilossa kuitenkin oikeudella osoitella itse?

Toki vanhimpiakin voidaan syyllistää, mutta niin henkeviä kun ovatkin, on syyllistäminen lähestulkoon 100% panettelua. Voidaanko siis puhua että vanhimmaksi pyrky on immuniteetin hankkimista?

Pakokeinot huonoon oloon, huonon henkisen mielen asemaan?

Taisin itsekin paeta jonnekin piiloon,pakoon ja salaa kapinoimaan jotenkin..

Johtuiko pako siitä, että tiesi ,ettei kaikki ole kuten pitäisi?

Mulla tais olla tietokone pelit ja musiikki. Samoin rupesin käymään paljon ulkona baareissa, yökerhoissa ja konserteissa. Nettipelien kautta juttelin monien eri ihmisten kanssa ympäri maailman.

Mievaan kirjoitti:Mulla tais olla tietokone pelit ja musiikki. Samoin rupesin käymään paljon ulkona baareissa, yökerhoissa ja konserteissa. Nettipelien kautta juttelin monien eri ihmisten kanssa ympäri maailman.

Juu itse ainakin pakenin ahdistusta ja niitä tuttuja "naamoja" enemmän maailmallisiin ympyröihin , hakeuduin baareihin ja turvauduin alkoholiin.

En enään edes usko että ns. Maailman houkutukset vei mennessään. Maailman asiat on olemassa, mutta eivät ne mitään houkutuksia ole. Niistä tykätään tai ei ja uskon että niihin enemmänkin paetaan, kun houkututaan mukaan.

Ahdistus on tuttu sana.

Lapsena ahdisti se, kun äiti työnsi vartsikoita ja herätkää lehtiä koululaukkuun, joita piti sitten ennen tunnin alkua esitellä opettajille. Tuloksia kyseltiin kotona koulupäivän jälkeen.

Ahdisti se, kun piti kieltäytyä kaikesta, jopa hopeasompamerkistä hiitosuorituksen jälkeen. Ahdisti koulun päättäjäiset, joulukirkosta kieltäytymiset, silmätikkuna oleminen, ahdisti joidenkin opettajien viha jne.......

Ahdisti koulukiusaaminen.

Ahdisti puheiden pitäminen kakarana. 7-vuotiaana veljen kanssa kenttäpalveluksessa meidät uhattiin tappaa haulikolla se ahdisti ja toi painajaisia. Sanat, "lähettävät saatana lapsia, kun eivät itse uskalla meidän ovelle, jumalauta haen haulikon" jäivät mieleen.

Ahdisti seksuaalinen herääminen. Ahdisti äidin sanat "sinä olet sairas ja perverssi"

Isänmaallisuus ahdisti. Suku täynnä sotasankareita, joista osa vuodatti verensä vapaussodassa, tavisodassa ja jatkosodassa. Jostain syystä paappa kävi meidän kimppuun, kun äitini julisti, "ettei meidän pojat mene armeijaan"

Ahdisti se, että äiti kertoi meille sen, että meidän kuolema vainoissa on asia, joka tulee kestää. "kidutuksessa ei saa antaa vanhimpien nimiä" tuli esiin.

Ahdisti jutut linnasta. Joitakin veljiä oli "konnat" kaltoinkohdelleet. Päätin, ettei minua. Siitä alkoi raudan vääntäminen linnaa silmällä pitäen.

Nuorena ahdisti, kun osa oikeuskomiteoistani kerrottiin äidille, joka piti viikkojen mykkäkoulua pettyneenä poikansa moraaliin. Eniten ahdisti se, kun eräs "hoitoni" rupesi tutkimaan äitini kanssa. Äitini hieman ihmetteli naisen kiinnostusta minuun. Oli outoa nähdä salilla nainen, jota oli vuosi takaperin vetänyt viikseen. Onneksi tuo sekoseko nainen antoi periksi ja poistui kuvioista.

Aina joku oli nähnyt jotain. Oikeuskomiteat eivät enää ahdistaneet, sillä opin tavan selvitä. Sisarten tietoverkosto ahdisti. Seurustelunalut sisarten kanssa meni mönkään, koska aina joku supisi jotain ja kohta oli kysymys "olet kuulemma seurustellut maailmallisen kanssa oli edessä"
Kerran kerroin rehellisesti tempauksista ja sisar tuijotti minua järkyttyneenä. Siihen jäi se seurustelu ja kävelin yksin pois Linnanmäeltä. Se ahdisti, ettei kyseinen nainen enää koskaan tervehtinyt, saati sanonut sanaakaa enää minulle. Sääli, sillä olet ehkä ainoa nainen, jota olen koskaan rakastanut.

Jätetään tähän.

Ahdistus on varmaan meille kaikille tuttu tunne. Kaiken tuon muisteleminen jo hieman ahdisti. Hoh hoh lauantai, eikä huomenna töitä. Taidanpa ottaa hieman lääkitystä ahdistukseen

Huh huh. Ihan alkoi ahdistamaan sun puolesta, KN1. Jotain hopeaa tuonkin paskapilven reunassa, otaksuisin. Se että tuollaisen kanssa on oppinut elämään, ja oppinut tavan selvitä, on omanlaisensa kunniamitalin arvoista.

Kippis sille, näin lauantain kunniaksi.

Tutun kuuloista tarinaa, KN1, ja kiitos että jaoit tuon kanssamme. Lääkitys on lauantaina paikallaan pienempiinkin vaivoihin Kaikesta huolimatta sinusta välittyy kuva, että olet voimakastahtoinen elämästä kunnialla selviytyjä, ja se on ylpeyden aihe jos mikä.

Veli-Hopea kirjoitti:Voiko myös jokin harrastus olla pakokeino uskonnon paineille?

Mutta mitä Herätkäänsä ja Vartiotorninsa huolellisesti lukeva JT voi loppupeleissä harrastaa hyvällä omallatunnolla? Voi kyllä harrastaa vähän, mutta ei niin perusteellisesti, että tulisi hyväksi siinä mitä harrastaa, väitän. Lukion rehtori -sukulaiseni kertoi JT-pojasta, josta olisi voinut kykyjensä puolesta tulla ammattilaistason koripalloilija, mutta lopetti vanhempiensa painostuksesta pelaamisen kokonaan. Tämä tapahtui vuosi-pari sitten.

Vieraas kirjoitti:

Veli-Hopea kirjoitti:Voiko myös jokin harrastus olla pakokeino uskonnon paineille?

Mutta mitä Herätkäänsä ja Vartiotorninsa huolellisesti lukeva JT voi loppupeleissä harrastaa hyvällä omallatunnolla? Voi kyllä harrastaa vähän, mutta ei niin perusteellisesti, että tulisi hyväksi siinä mitä harrastaa, väitän. Lukion rehtori -sukulaiseni kertoi JT-pojasta, josta olisi voinut kykyjensä puolesta tulla ammattilaistason koripalloilija, mutta lopetti vanhempiensa painostuksesta pelaamisen kokonaan. Tämä tapahtui vuosi-pari sitten.

Aika tuttua tämäkin. Itsekin olin nuorena innokas jääkiekkoilija. Lähestulkoon kaikki vähänkään irtoava aika vietettiin bauerit jalassa jäällä. Mitään kannustusta ei tietenkään keneltäkään tietenkään saanut, saati mahdollisuudesta pelata missään joukkoeessa. Toki peliaikaa oli niin paljon että muita seurajoukkoeesss pelaavia oli kiva jallitella mennen tullen ja edestaas. Ainaki kuvittelin olevani hyvä ja kyllä niillä tuntimäärillä ihan hyväksi kehittyikin.. Selvähän se..

kun tämän uran nousumahdollisuuksille oli naulattu kattoraja, vaihtui musiikkiin. Sainpa jopa instrumentin tuota varten. Toki nuorena kehitys oli tässäkin hyvä, mutta ura putki rajallinen ja harjotusaikoinakin "kannustettiin" painumaan helvettiin kun kukaan ei jaksanut kuunnella m"meteliä".

Eri sitten kun jt vieraita tuli. Silloin muuttui ääni kellossa tyyliin " noniin poika hajeppas se soittopeli ja näytä kuinka etevä olet soittamaan laulu nr 10 ala viimeiset päivät " bullshittiä.
En korjaa mahdollisia virheitä. ihan ohimennen puhElimella vierailen sivuilla, samalla kun istun paskalla.