Veljesseura.org

Vaimoni on jo pitemmän aikaa ollut kiinnostunut Jehovan todistajista, meillä on pidetty raamatuntutkiskeluja, vaimomi käy sunnuntaisin valtakunnansalilla, jne. mutta kasteelle ei ole vielä mennyt. Minulla on alle kouluikäisiä lapsia, joita haluan suojella tältä vitsaukselta. Kertokaa hyvät ihmiset vinkkejä, miten onnistun pitämää'n lapset poissa "salilta" ja miten voin olla varma, ettei lapsiini poissaollessani iskosteta saatanan/demonien&jehovanpelkoa ?

selavii kirjoitti:Minulla on alle kouluikäisiä lapsia, joita haluan suojella tältä vitsaukselta

Olet hankalassa tilanteessa. Aivan ensimmäiseksi kehottaisin sinua tutustumaan perusteellisesti siihen, millaista on Jehovan todistajien lasten elämä. Sen jälkeen voisit puhua vaimollesi järkeä ja kertoa, mitä olet oppinut.

Tietoa JT-lasten elämästä löydät täältä.

selavii kirjoitti:Vaimoni on jo pitemmän aikaa ollut kiinnostunut Jehovan todistajista, meillä on pidetty raamatuntutkiskeluja, vaimomi käy sunnuntaisin valtakunnansalilla, jne. mutta kasteelle ei ole vielä mennyt. Minulla on alle kouluikäisiä lapsia, joita haluan suojella tältä vitsaukselta. Kertokaa hyvät ihmiset vinkkejä, miten onnistun pitämää'n lapset poissa "salilta" ja miten voin olla varma, ettei lapsiini poissaollessani iskosteta saatanan/demonien&jehovanpelkoa ?

Jokaiselle Totuuden™ löytäneelle yleensä kerrotaan, että sukulaiset tulevat vastustamaan. Jos pystyy, kannattanee välttää isompia tunteenpurkauksia ja pitää välit kunnossa. Helppoahan se ei aina ole. Jos ryhdyt ilkeäksi ja homma kärjistyy, huomaat äkkiä edustavasi pahaa maailmaa ja näin toteuttavasi vaimon näkökulmasta JT-järjestön etukäteisvaroituksia.

Omassa suvussani lasten kanssa on kyllä tutkittu salaa "maailmalliselta" isältä kun isä sen oli kieltänyt. Jehovan todistajan mielestä päämäärä pyhittää keinot, joten on varmaankin mahdotonta estää sitä ihan täysin. JT-puolisoa kuitenkin kannustetaan pitämään avioliitto kasassa, joten yleensä on aikaa esittää rauhassa faktoja ja antaa JT-höynäytykseen menossa olevalle ajateltavaa.

selavii kirjoitti:Minulla on alle kouluikäisiä lapsia, joita haluan suojella tältä vitsaukselta. Kertokaa hyvät ihmiset vinkkejä, miten onnistun pitämää'n lapset poissa "salilta" ja miten voin olla varma, ettei lapsiini poissaollessani iskosteta saatanan/demonien&jehovanpelkoa ?

En tiedä onnistuuko, mutta voisi kannattaa yrittää tehdä vaimon kanssa 'diili', että lapset jätetään kokonaan uskonnon ulkopuolelle. Että he saisivat tehdä oman päätöksensä uskontoon liittyvissä asioissa sitten myöhemmässä vaiheessa.

Jolleivat lapset itse ole menossa kokouksiin ja kentälle (saarnaamaan tuntemattomien ihmisten oville) innosta hihkuen, heidän ei onneksi tarvitse osallistua uskonnon harjoittamiseen millään tavalla. Jehovan todistajien virallisen kannan mukaan uskontoon kuuluminen ja sen harjoittaminen on täysin vapaaehtoista, vaikka käytännössä painostusta on paljon. Sinun kannattaa tehdä lapsille selväksi, että kannattaa muodostaa omat näkemykset vähän vanhempana ja kertoa, ettei äidin uskonnossa saa esim. viettää joulua ja synttäreitä. Ne ja kaikki muukin hauska ja normaali kun on Jehovan todistajilla kiellettyä, samoin "maailmallisten" eli seurakuntaan kuulumattomien kavereiden kanssa leikkiminen vapaa-ajalla. Nämä asiat kannattaa tehdä selväksi lapsille ja tarvittaessa vaimollekin, jotta he tietävät tasan tarkkaan riskit. Kannattaa myös pyytää vaimoasi perehtymään jt-kritiikkiin, jollei ole liian myöhäistä.

Lapsesi ovat onnekkaita, että heillä on sinut pitämässä heidän puoliaan. Tälläkin palstalla on paljon kokemuksia siitä, kuinka onneton lapsuus, nuoruus ja joissakin tapauksissa jopa koko loppuelämä voi olla, jollei ole saanut todellista valinnanvapautta uskonasioissa. Oma isäni ei ollut jt ja myötäili asiassa äitiäni (joka oli jt), minkä seurauksena olin pakotettu mukaan seurakunnan toimintaan ja mm. suunnittelin itsemurhaa jo 11-vuotiaana. En voi korostaa liikaa sitä, kuinka tärkeää sinun on olla lastesi puolella tässä asiassa eikä tehdä myönnytyksiä.

selavii kirjoitti:Minulla on alle kouluikäisiä lapsia, joita haluan suojella tältä vitsaukselta. Kertokaa hyvät ihmiset vinkkejä, miten onnistun pitämää'n lapset poissa "salilta" ja miten voin olla varma, ettei lapsiini poissaollessani iskosteta saatanan/demonien&jehovanpelkoa ?

"Sali" ei ole se pahin mörkö tässä tilanteessa vaan todistajien lapset, joita kehotetaan jakamaan paratiisitietoisuutta lapsillesi ja noin pienille lapsille "oppi" on satuakin mukavampaa.

Oma todistajuuteni alkoi lasteni (6 ja 8v) kautta, jotka olivat salaa "tutkineet" Jt-lasten kanssa jo kauan ennen kuin se minulle paljastui, saivat sitten minut lähtemään kokoukseen katsomaan miten siellä opetaan vain hyviä asioita ja kuollut isäkin herätetään pian eloon.

Niinpä lähdin tutkailemaan asioita salille, siellä sitten tuo kuuluisa rakkauspommitus ja ihmisten ystävällisyys tepsi heti minuunkin (kuolema ja suru onkin paras alusta aivopesulle) ja niin me perheenä oltiin sitten reilut kymmenen vuotta koukussa kunnes tajuttiin erota, mutta lasteni lapsuus siihen touhuun menikin, jota nyt aikuisina jälkikäteen harmittelevat.

Voi lapsiraukkoja. Tunsin erään perheen, jossa isä ei ollu jt. Heillä oli sopimus ettei alle 18 saa mennä kasteelle. Toinen lapsista sit meni ja toinen ei menny. Itse oli salaa kateellinen, koska kaikki tiesivät säännöstä, eikä lapsia painostettu kokouksissa. Kannatan rauhallista keskustelua ja sopimista aikuisten kesken. Taatusti, jos hänestä tulee jt. niin tulee tutkimaan lasten kanssa ja viemään kokouksiin. Parasta, jos lapset saavat nauttia pyhistä, synttäreistä jne. Samoin lapsilla pitää olla paljon ei jt. kavereita ja harrastuksia, ettei ne eristäydy ja tule jt.n mustavalkonen-maailmankuva.

Kiitoksia kannustavista kommenteista, tippa linssissä olen tässä lueskellut niitä. Tätä palstaa olen passiivisesti seurannut kohta kaksi vuotta, Johanneksen pojan kotisivut 'löysin' vasta kuukausi sitten. On muuten erinomainen uutiskooste aiheesta. Ja hienoa, että lapsiasiavaltuutetulle on tehty tuo selvitystyö, toivottavasti siitä seuraa hyvää.

Meillä oli 'diili', mutta pettymyksekseni huomasin että vain minä noudatin sitä Minä olen jo tähän mennessä tehnyt kaikki mahdolliset virheet, eikä puolisko enää kuuntele jt-kritiikkiä (ainakaan minulta), kun siinä uskossa ei kuulemma ole mitään kritisoitavaa(!). Eli aivopesu tai mielenhallinta on jo pitkällä.

Ariadnalta oli hyvä pointti tuo jt-todistajien lapset. Kyllä, lapseni leikkivät heidänkin kanssaan, mutten ole huomannut, että mitään jt-oppeja olisi sitä kautta tullut. Mutta 'vertaismarkkinointi' on tehokasta, joten pidetään silmät auki siltäkin varalta.

Mievaan kirjoitti:Tunsin erään perheen, jossa isä ei ollu jt. Heillä oli sopimus ettei alle 18 saa mennä kasteelle. Toinen lapsista sit meni ja toinen ei menny.

Minusta tämä Mievaan'in esittämä ajatus siitä että isä voi viimeisenä keinona kieltää lapsia menemästä kasteelle liian nuorina, jt:t kyllä kunnioittavat sitä, koska mies on kuitenkin perheenpää, vaikkei olis jt.

Siispä esitä sääntö , josta ei voi mitenkään kiemurrella, sinulla on oikeus perheenpäänä määrätä, ettei lapsesi mene kasteelle ainakaan ennen 18 vuoden ikää,

ja todennäköisesti lapsesi ei menekään kasteelle, jt oppi on niin ahdistava, että murrosiässä lapsi jo alkaa kapinoimaan sitä vastaan, koska isäkään ei usko,

tämä edellyttää sinulta nyt "ikuisen kiinnostuneen" asennetta, eli et kiellä mitään muuta, kuin vain tuon yhden asian, et ei kasteelle ennen kuin yli 18 vuotiaana,

"ikuisen kiinnostuneen asenne" tarkoittaa siis sitä, että olet vain ystävällinen ja myötäilet kaikessa vaimoasi, mitä uskontoon tulee , koska vastustus lukitsee vaimosi ajatukset siihen että "taas saatana yrittää" kauttasi lannistaa,

mutta kun olet myötämielinen kaikessa missä voit, kokouksiin sinun ei tarvitse mennä, eikä kannatakaan, pysy vain poissa sieltä, koska vaimosi sen ymmärtää, ettet halua kokouksiin, mutta vaimosi tulkitsee kaiken vastustuksen olevan saatanan vaikutusta,

eli olet myötämielinen kaikessa, et vain mene koskaan kokouksiin, ja teeskentelet ehkä jopa hieman kiinnostunutta, saatat ehkä osallistua kotitutkisteluun vaimon kanssa, jos opettaa lastasi siten,mutta olet vain mukana siksi, että saat tietoa uskonnosta, etkä itse siis tule uskoon,
'
eli olet kiinnostunut , muttet mene koskaan kokouksiin, ja tutkit vaan silloin esim jt:n kanssa, kun vaimosi on mukana saman pöydän ääressä, muttet muuten tutki, ainoastaan vaan kun vaimosikin tutkii saman päydän ääressä,

koska jos alkaisit tutkimaan ilman vaimoasi jonkun jt:n kanssa, se tulkittaisiin että olisit oikeasti kiinnstunut, mutta kun vaimosi mukana, niin jt:t ymmärtävät, että tutkin vain saadaksesi tietoa uskonnosta, etkä halua itse oikeasti tulla jt:ksi,

en tiedä osasinko tarpeeksi hyvin selittää, mutta jos vastustus on saanut vaimosi lukkoon, niin ainoastaan tämmöinen myönteisen strategian aloittamminen ja vuosikausia jatkaminen vie asiaasi paremmin eteenpäin, samalla vaimosi on iloinen ja lapsesi, kun kotonanne ei riidellä uskonasioista,

menestystä sinulle, parahin selavii

ps. eli kysymykseesi , että miten saat lapsesi pysymään poissa salilta, kuuluu vastaus, että ei kannata estää heitä menemästä sinne, annat vaan mennä, jos äitinsä sinne heidän pakottaa, ei siinä paljon muuta voi, koska estäminen tulkitaan enemmän tai vähemmän saatanan hyökkäykseksi,

ja jos lapsesi kysy että mikset sinä tule, niin sano aina että,"uskonto on jokaisen oma asia", etkä muuta, niin lapsi rupeaa vähitellen itsekin ajattelemaan lopulta niin, eli järki astuu kuvioon mukaan tunteen sijaan,

ja jos vaimosi pillastuu siitä että sanot lapsellesi että "uskonto on jokaisen oma asia", niin voit puolustautua, että "jehovahan ei pakota ketään uskomaan, vai mitä" ja jos jehova ei pakota ketään uskomaan, niin eikö se usko ole silloin jokaisen oma asia,tälleen vaan ihan rauhalliseen tyyliin sanot,varmasti vaimosi sen ymmärtää,

mutta koska ja tämä on tärkeää, koska jotkut suurimmista vahingoista maailmassa on tehty hyvää tarkoittaen, niin tämmöiset ohjeetkin minun kirjoittamanani voivat olla vahingollisia, koska en tunne perhettäsi, enkä ole ammattineuvoja, yritän karttaa neuvomista aina, ja tämä mitä siis kirjoitin olkoon eräänlainen suuntaa antava ehdotus,

ota siitä, mikä tuntuu hyvältä ja jätä loput.

On olemassa vaara, että pysyt "tyylikkäästi" sivussa, koska se on helpompaa. Oma isäni ei ollut JT ja antoi JT-äidilleni kaiken vallan kodin ja lasten hoitamisessa. Seurauksena hänen "fiksusta" sivussapysyttelystään minut aivopestiin piiskalla ja syyllistämisillä kunnon pikku Todistajaksi. Kurituskasvatukseni jatkui sylilapsesta aina teini-ikään asti, jolloin olin jo niin sisäistänyt opit ja vaatimukset, että olin helppo ja kätevä murkku, joka kätki tuskan "tyylikkäästi" sisuksiinsa. Vielä tänäpäivänäkin, kun käyn kerran vuodessa erityisestä armosta tervehtimässä vanhoja vanhempiani, olen niin tyylikäs ja tasapainoinen heidän edessään, että oikein kuvottaa. Lapsi oppii KIELTÄMÄÄN ITSENSÄ JA TUNTEENSA, KOSKA HALUAA VANHEMPIENSA RAKASTAVAN ITSEÄÄN. Sokeat vanhemmat eivät tietenkään tätä tajua. Siis koskaan.

Jos äiti ja lapset ovat tiukasti JT-seurakunnan toiminnassa ja isä ei ole uskova, on olemassa houkutus antaa asioiden pysyä ennallaan, koska vaimo on "miehelleen alamainen" ja lapset ovat seurakunnan hoteissa, poissa pahoilta teiltä, eikä tarvitse stressata syntymäpäiviä ja joulua. Mukavuudenhaluinen isä saattaa tässä tilanteessa vain nojautua tuolissaan taaksepäin, sulkea silmänsä ja nauttia matkasta. Joku muu huolehtii lasten tarpeista, itse ei tarvitse syyllistyä kasvatuksellisista kysymyksistä, koska nehän ovat seurakunnan ja äidin vastuulla. Tehdään eräänlainen sopimus, jossa äiti-JT hoitelee lapset ja isukki vastaa talousasioista.

Ollaan helposti tilanteessa, jossa JT-äiti saa leikkiä hurskasta ja esitellä kilttiä lapsikatrastaan hurskautensa hedelmänä kun hän kuitenkin toisaalta voi sallia itselleen pikku vapauksia vedoten siihen, että on "alamainen miehelleen". Ei-uskova mies taas voi ilman syyllisyyttä laiminlyödä perheensä, koska hän "kunnioittaa" toisten uskonvapautta. Kuitenkin miehen alitajunnassa, vähintään, ovat nuo mukavuusasiat, joita perheen uskohömpötys tuo. Sekä äiti että isä hyötyvät lasten alistamisesta. Lapsilla ei ole tähän asiaan mitään sanottavaa, koska heidän pitää osoittaa kuuliaisuutta molemmille vanhemmille. He tuntevat syyllisyyttä seurakuntaa kohtaan, mielensä pahoittavaa JT-äitiä kohtaan, ja ei-uskovaa isää kohtaan, jolle pitää näyttää koko ajan "hyvää esimerkkiä", jotta hänestäkin voitaisiin aikanaan saada JT.

Syntyy siis isän ja äidin välinen sopimus, jossa koti jaetaan etupiireihin lapsia kuulematta. Äiti saa olla hyvä ja arvostettu JT, isä saa lahjaksi lempeän ja helpon perheen, jossa ei tuhlata energiaa lahjahankintojen pohtimiseen. Kiiltokuva alkaa särkyä suurin piirtein siinä vaiheessa kun lapset kasvavat täyteen ikään ja alkavat ajatella omilla aivoillaan - ja genitaaleillaan. Tällöin he joutuvat repimään itsensä kappaleiksi päästäkseen vapaaksi. Niin kuin joku onneton voi joutua sahaamaan jalkansa irti, jotta pääsisi päälleen kaatuneen kivipaaden alta. Osa lapsista selviää loppuelämässä ihan okei, valitettavan iso prosentti tekee itsemurhan tai vihaa itseään ja yhteiskuntaa loppuelämänsä ajan. Tulee päihdenongelmia ja mielenterveysongelmia. Lapsen myöhempi kehitys riippuu paljon siitä, NIELIKÖ HÄN SYÖTIN KOUKKUINEEN PÄIVINEEN, toisin sanoen uskoiko hän tosissaan kaiken sen pupun mitä JT:t ja äiti hänelle opettivat. Jos hän ei koskaan todella uskonut, hän voi selvitä elämässä ihan hyvin. Jos hän uskoi - kuten minä uskoin koko sydämelläni - hänellä on edessä lievästi sanottuna kivinen tie. Useimmilla on edessä kivinen loppu. Itse kuulun niihin harvinaisiin sisseihin, jotka päättävät selviytyä elämässä kaikesta huolimatta, ihan vaan piruuttaan. Täältä pesee.

Lopputulemana on tietenkin se, että koko lapsuutensa piiskattu ja syyllistetty lapsi menettää vanhempansa, sen uskollisen spaniel-JT-äidin nyt tietenkin, mutta todellisuudessa myös tuon "tyylikkään" isänsä, joka antoi kaikelle hiljaisen hyväksyntänsä. Isä ja äiti ovat nimittäin tällaisessa tapauksessa tuhoisa YKSIKKÖ, kuin kaksi petoa jotka sulivat yhdeksi, kuin kaksipäinen peto joka karjui lapsille 20 vuotta tai 40 vuotta, miten nyt kunkin kaari menee. Jos menettää spanielin, menettää myös salkkumiehen, sillä spaniel omistaa salkkumiehen. Erotettu JT-pentu voi aina silloin tällöin pistäytyä lapsuudenkodissaan sillä verukkeella, että isä ei koskaan ollut JT, muttä näiden vierailujen lämpöinen tunnelma on varmaan helposti kuviteltavissanne. Rakkautta ei ole, koska sitä ei koskaan ollut. Lapset olivat koko ajan vain periaatteessa turhia ja korvattavissa olevia pelinappuloita, maskotteja. On vaikea ymmärtää, miksi spaniel ja salkkumies edes tekivät kun ne kerran tuottivat heille koko ajan niin kauheasti surua, kun niiden eteen piti "uhrata kaikki" ja silti ne olivat niin "kiittämättömiä" (äitini sanoja).

Älä vain pysy tyylikkäästi sivussa. Käytä tosiaan hyväksesi tuota porsaanreikää, että mies on naisensa pää (JT:t ottavat tämän tosiaan ihan kirjaimellisesti, voit ilahtua kokeillessasi ja huomatessasi, miten paljoon alamainen vaimo on valmis Seuran takia). Vedä lapset vaikutuspiiriisi, vie heidät pois, mitä vain. Mutta älä anna hurskaan JT-äidin käyttää heitä 20 vuotta maskotteinaan vain siksi, että se käy niin helposti ja vaivattomasti.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:eli olet myötämielinen kaikessa, et vain mene koskaan kokouksiin, ja teeskentelet ehkä jopa hieman kiinnostunutta, saatat ehkä osallistua kotitutkisteluun vaimon kanssa, jos opettaa lastasi siten,mutta olet vain mukana siksi, että saat tietoa uskonnosta, etkä itse siis tule uskoon,

Varsinaista teeskentelyä en itse suosittelisi. Jatkuva teeskentely on paitsi vaikeaa, myös syö ihmistä ajan kanssa. Jos ei nyt satu olemaan jonkin asteen sosiopaatti. Voisi olla kestävämpää olla oma itsensä, välttää jatkuvaa riitelyä, mutta suhtautua tiukasti yhdessä sovittuihin periaatteisiin, kuten lasten kasteen kieltämiseen alaikäisenä. Paljon on tietysti kiinni äidin toiminnasta myös, mutta kunnon JT:nä hänen ei ainakaan kuulu nostaa rähinää, vaan “olla alamainen miehelleen”.

Suurenmoinen etu kirjoitti:Oma isäni ei ollut JT ja antoi JT-äidilleni kaiken vallan kodin ja lasten hoitamisessa. Seurauksena hänen "fiksusta" sivussapysyttelystään minut aivopestiin piiskalla ja syyllistämisillä kunnon pikku Todistajaksi. Kurituskasvatukseni jatkui sylilapsesta aina teini-ikään asti,

Aivopesu ja syyllistäminen kuuluu kuvioon, mutta fyysinen väkivalta taitaa nykyään olla kuitenkin enemmän harvinainen poikkeus kuin sääntö. Harva äiti kai nykypäivänä käyttää säännöllistä piiskaamista JT-oppien iskostamiseen lapseen. Erityisesti kun järjestökin on pakotettu toteamaan ääneen, että se on laitonta puuhaa.

Suurenmoinen etu kirjoitti:Syntyy siis isän ja äidin välinen sopimus, jossa koti jaetaan etupiireihin lapsia kuulematta. Äiti saa olla hyvä ja arvostettu JT, isä saa lahjaksi lempeän ja helpon perheen, jossa ei tuhlata energiaa lahjahankintojen pohtimiseen. Kiiltokuva alkaa särkyä suurin piirtein siinä vaiheessa kun lapset kasvavat täyteen ikään ja alkavat ajatella omilla aivoillaan - ja genitaaleillaan. Tällöin he joutuvat repimään itsensä kappaleiksi päästäkseen vapaaksi. Niin kuin joku onneton voi joutua sahaamaan jalkansa irti, jotta pääsisi päälleen kaatuneen kivipaaden alta. Osa lapsista selviää loppuelämässä ihan okei, valitettavan iso prosentti tekee itsemurhan tai vihaa itseään ja yhteiskuntaa loppuelämänsä ajan. Tulee päihdenongelmia ja mielenterveysongelmia. Lapsen myöhempi kehitys riippuu paljon siitä, NIELIKÖ HÄN SYÖTIN KOUKKUINEEN PÄIVINEEN, toisin sanoen uskoiko hän tosissaan kaiken sen pupun mitä JT:t ja äiti hänelle opettivat. Jos hän ei koskaan todella uskonut, hän voi selvitä elämässä ihan hyvin. Jos hän uskoi - kuten minä uskoin koko sydämelläni - hänellä on edessä lievästi sanottuna kivinen tie. Useimmilla on edessä kivinen loppu. Itse kuulun niihin harvinaisiin sisseihin, jotka päättävät selviytyä elämässä kaikesta huolimatta, ihan vaan piruuttaan. Täältä pesee.

Kaikessa on puolensa. Kannattaa miettiä myös vastakkaista skenaariota. Isä nostaa reippaasti kissan pöydälle ja vaatii, että lapset säästetään JT-kasvatukselta. Äiti on uskollinen JT ja pitää hyvää tarkoittavien veljien ja sisarien avustuksella kiinni periaatteistaan.

Seuraa avoin sota ja väistämätön ero (vaikkakaan ei äidin kannalta virallinen avioero). Äiti demonisoi seurakunnan tuella isän täydellisesti ja lapsi kasvaa entistäkin tiukemmin JT-yhteisön hellään huomaan. Mikään kun ei ole niin hyvä aatteen kannalta kuin kunnon vihollinen. Lapset kasvavat avioeroperheessä, jossa vanhemmat mahdollisesti vihaavat ja syyttelevät toisiaan vuosikausia. Seurakunta vahvistaa ajatusta siitä, että isä on paha. Lapsi joutuu jo varhain tämän sodan osapuolten väliin. Eipä ole hyvä kasvualusta sekään.

Itse lähtisin ennemmin luottamaan tuohon Jarken skenaarioon, jossa perhettä ei rikota ja lapset tekevät murrosiässä omat päätöksensä. Minkäänlaista tilastoa ei ole tarjota, mutta väittäisin, että ei lapsista suhteellisen rauhallisissa oloissa joissa isä on "maailmallinen", mutta liberaali, ainakaan mitään himo-JT:tä tule, korkeintaan kulttuurisellainen. Ja että lapsi tässä kuviossa useammin lähtee lahkosta kuin jää siihen. Tämä on näppituntumaa, olen kuitenkin nähnyt tapauksia, joissa lapsi hiipuu luonnollisesti ja pääsee irti uskonnosta suhteellisen täyspäisenä.

Ylipäätään kannattanee ottaa täälläkin esitettyjä ohjeita vastaan vain viitteellisesti. Jokainen ihminen on erilainen ja jokainen perhe ona erilainen. Itse olen yrittänyt välttää minkään sortin elämänohjeiden antamista, se kun on vaarallista puuhaa. Tämä aihe vaan nyt sattuu olemaan niin lähellä omia kokemuksia ja omia ystäviä sekä sukulaisia, että tuntuu luontevalta sanoa jotain.

--tuottivat heille koko ajan niin kauheasti surua, kun niiden eteen piti "uhrata kaikki" ja silti ne olivat niin "kiittämättömiä" (äitini sanoja).

Kuulostaa aika tutulta. En nyt tarkasti muista mistä asti on tuota samaa kuullut..teinistä ehkä (vaikka olin kaiken kaikkiaan 'kiltti' teini). En vaan kuitenkaan osannut silloin / ole osannut sen jälkeen olla sellainen kuin 'piti'. Edelleen tuntuu et mun 'paras päätös ikinä' oli se et menin kasteelle...ainakin palautteesta päätellen. Tosin varmaan julmimmasta päästä on se, kun kuvaannolisesti lyötiin naamaan sillä et on ollu tosi lähellä etten ois ehkä edes syntyny. Sävyjä oli kaks oikeestaan joko se 'ajattele nyt paljonko sua rakastettiin ja oli helpotus ku lääkäri sano et ootki viel elossa' tai sit se 'olis varmaan pitäny vetää viemäristä alas ku susta tollanen tuli....' (ei ihan sanatarkat, mut perus ajatus suurin piirtein).~huokaus~

Vieraas kirjoitti:Itse lähtisin ennemmin luottamaan tuohon Jarken skenaarioon, jossa perhettä ei rikota ja lapset tekevät murrosiässä omat päätöksensä. Minkäänlaista tilastoa ei ole tarjota, mutta väittäisin, että ei lapsista suhteellisen rauhallisissa oloissa joissa isä on "maailmallinen", mutta liberaali, ainakaan mitään himo-JT:tä tule, korkeintaan kulttuurisellainen. Ja että lapsi tässä kuviossa useammin lähtee lahkosta kuin jää siihen. Tämä on näppituntumaa, olen kuitenkin nähnyt tapauksia, joissa lapsi hiipuu luonnollisesti ja pääsee irti uskonnosta suhteellisen täyspäisenä.

Allekirjoitan tämänkin yhtenä vaihtoehtona, mieluiten ehkä niin että (jakaantuneessa perheessä) lapset voitaisiin pitää yhteisestä sopimuksesta esim murkku-ikään saakka totaalisesti irti ko asiasta. <- ikävää toki jos selän takana touhutaan muuta kuin luvataan ; vaikka mies olisi perheen pää jne.
Tärkeintä toki löytää aina joku consensus ja säilyttää parisuhde/perhe.

Vieraas kirjoitti:Ylipäätään kannattanee ottaa täälläkin esitettyjä ohjeita vastaan vain viitteellisesti. Jokainen ihminen on erilainen ja jokainen perhe ona erilainen. Itse olen yrittänyt välttää minkään sortin elämänohjeiden antamista, se kun on vaarallista puuhaa. Tämä aihe vaan nyt sattuu olemaan niin lähellä omia kokemuksia ja omia ystäviä sekä sukulaisia, että tuntuu luontevalta sanoa jotain.

Olen samaa mieltä.
Lisäten sen, että omia kokemuksia voi aina kertoa. Loppujen lopuksi jokainen yksilö/perhe tekee omat päätöksensä <- toinen asia kieltämättä se, millätasolla sovituista asioista pidetään kiinni.
Sinänsä toivon että etenkin jakaantuneissa perheissä pelisäännöt löytyisivät ja niitä todellakin noudatettaisiin ; mitä ne sitten ovatkin. (sopimuksista huolimatta pettymyksiä voi toki esiintyä, asiaa ei toki voi yleistää 100%)

Luulen etten tee vääryyttä, jos kerron yhden tutun isän sanoneen, kun äidiltänsä poistettiin kohtu.

Isänsä totesi että "parempi jos se kohtu olis poistettu ennen sun syntymääs".

Tämä siis kansan suusta, jolla on rakkaus keskuudessaan... (

Jos vielä jatkan tästä toisesta perheestä, jota seurasin. Isä oli päättäväinen ja laittoi lapset ET tunneille koulussa. Plussaa nähdä muutakin katsomusta kuin JT.n. Lapset toki kävivät äidin kanssa kokouksissa ja tutkivat yhdessä teini-ikään asti, jolloin toinen jättäytyi pois. Isä vietti lastensa kanssa synttärit ja joulut. Taaskin lapsien on hyvä nähdä, ettei tavoissa ole mitään pahaa. Äiti vei tietysti lapset kentälle, konvetteihin ja muistonviettoon. Tärkeintä olisi, ettei lapsia painosteta kumpaankaan suuntaa, vaan saavat itse päättää. Harmittaa, miten helpolla jakaantuneessa perheessä uskonnosta voi tulla taisteluase ja kummatkin yrittävät vetää lapsia omaan suuntaansa.