Nyt kun on tullut ajankohtaiseksi 144 000 eli papinvirkaan voidellut muuttuisivat vertauskuvalliseksi määräksi, niin ollaankohan menossa tuonne vanhaan pakanauskontojen malliin, josta tuo Jerusalemin temppelirakennuskin on saanut piirustuksensa.
Tässä vähän historiaa menneistä vanhan maailman temppeleistä. Vanhimmat tarkat tiedot ovat lähtöisin Egyptistä ja sieltähän juutalaisetkin saivat mallia omaan temppelirakenneelmaansa.
Egyptissäkin temppeli oli jumalan talo ja jossa oli palvelusväkenä papisto. Jokaiselle jumalalle oli oma temppelinsä ja palvelusväkensä.
Merikaran viisaudenoppi sanoo papeille: hoida tehtaväsi kuukausittaista papinvirkaa, pane jalkaasi valkoiset sandaalit mene temppeliin, avaa salaiset paikat, astu kaikkein pyhimpään (naos) ja syö leipää Herran talossa.
Papiston tehtävänä oli huolehtia jumalasta ja jos jumalaa kohdeltiin oikein, niin maa ja kansa menestyi.
Rakenteeltaan papisto oli järjestäytynyt hierarkkiseksi pyramidiksi. Huipulla oli ylipappi. Alapuolela ”Jumalan isät”, toisen ja kolmannen asteen profeetat. Näitä kutsuttiin myös esilukijapapeiksi, kreikkalaiset käyttivät näistä nimitystä pteroforoi” siivekkäät” koska he käyttivät arvomerkkeinään kahta sulkaa.
Temppeli-instituutioden tehtävänä oli jakaa jumalilta tulevaa viisautta. Mm. Thot-jumala kertoo itsestään ”olen kirjojen Herra. Annan hengen papeilleni, jotta he voivat kuulla sanani” .
Näitä jumalilta tulleita viisauden kirjoja /viisauksia on löytynyt runsaasti ja todistettavasti kopiotu Raamattuunkin mm. sananlaskuissa.
Temppelit olivat aina muurien ympäröimiä ja porttien takana oli toisiinsa liittyviä pyhäköiden, kammioiden, salien ja pihojen muodostammia kompleksia. Kokonaisuus koostui muurien sisäpuolella olevasta, kreikaksi hieros ja kaikkein pyhimmästä naos.
Tietoja on mm. Heliopoliksen temppelistä joka omisti maata 44 000 hehtaaria 12 963 henkilön henkilökunnan ja Ramses III aikaisesta Karnakin temppelistä joka omisti 433 puutarhaa, 83 venettä, 46 rakennustyömaata, noin 240 000 hehtaaria peltoja 65 kauppakaupunkia.
Suuret temppelit olivat satumaisen rikkaita ja omavaraisia kaupunkeja ja nykyisin niitä voitaisiin verrata Vatikaanin valtioon.
Juutalaisille nämä temppelit olivat esikuvana ja heti kun heille tuli mahdollisuus rakentaa Jahvelle palvontapaikka niin Salomonilla oli käytössään piirustukset, jotka olivat suoranainen kopio Egyptiläisitä temppeleistä.
Paikka johon temppeli rakennettiin oli juutalaisen uskonnon mukaan maailman napa, paikka jossa Aadam ja Eeva luotiin.
Salomonin elämästä raamattu kertoo hänellä olleen vaimona faaraon tytär sekä lukuisia vaimoja lähistöllä olevista kansoista. Jerusalemin asema ”maailmankaupunkina” perustui näiden korkea-arvoisten vaimojen tuomiin vaikutteisiin.
Jerusalemin temppeli on tullut mukaan kristilliseen maailmaan Johanneksen ilmestyksen myötä. Jehovantodistajat erottelevat temppeli kompleksin toisistaan, osa olisi taivaassa (naos) osa maanpäällä (hieron).
Mutta, onko mahdollista erottaa naos ja hieron toistaan ja puhua edelleen temppelistä?
Jos oppia muutetaan niin muuttuuko Jt-oppi nyt juutalaisuuteen maan päälliseen temppeliin vai kristikunnan taivaalliseen näkemykseen.
Muitakin kysymyksiä tulee esiin.
Mielenkiintoista on myös se, jos joku (naoksen) kirjaimellinen lukumäärä hylätään niin Jehovantodistajille tulee hiukan ongelmia Jeesuksen käskyn noudattamisessa - "tehkää tämä minun muistokseni, kunnes tulen".
Mistä tiedetään, koska luku on täysi jos se olisi taivallinen kokonaisuus? No,helpotustahan tuo toisi koska silloihan Jt-oppina olisi ajaton.
Temppeli, taivaallinen vai maallinen?
Valvoja: Moderaattorit
-
RaM
Raamatussa ei ole oppia siitä, että olisi ihmisiä jotka menisivät taivaaseen.
Juutalaiset, jotka siis ovat raamatun opetusten kirjoittajia, ovat AINA uskoneet maanpäälliseen vanhurskauden valtakuntaan, jonka Jumala tulee toteuttamaan.
Kristinusko on tunkenut taivaaseen kaikki ihmiset ja Jehovan todistajatkin 144.000, mutta ei Jumala raamatun mukaan halua ahtaasti asua.
115:15 Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
115:16 Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
Oppi taivaaseen menosta on ilmeisesti ensisijaisesti syntynyt raamatussa käytetystä termistä 'taivastan valtakunta'. Tämän termin lanseerasi Matteus eikä kukaan toinen evankelista käytä sitä, vaan he puhuvat 'Jumalan valtakunnasta'. Taivasten valtakunta ei siis tarkoita taivaassa olevaa valtakuntaa, vaan toimii ainoastaan huonona synonyyminä Jumalan valtakunnalle.
Myöskään Uusi Jerusalem ei tule sijaitsemaan taivaassa, vaan maan päällä. Se on Jumalan taivaassa rakentama temppeli, sillä raamatun mukaan Jumala ei tule asumaan ihmistekoisessa rakennuksessa.
17:24 Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä
Opas-kirjassa selitellään syytä sille, miksi Uusi Jerusalem ei olisi maan päällinen temppeli, näin:
"Maan päällä oleville morsianluokan jäsenille kerrotaan, että heidän 'kansalaisuutensa on taivaassa' ja että he voivat toivoa saavansa 'turmeltumattoman ja saastumattoman ja kuihtumattoman perinnön'. 'Se on varattuna taivaissa teitä varten' sanoo apostoli Pietari".
Sitten keskeisenä todistuksena kaupungin taivaallisuudesta on sen valtava koko.
KANSALAISUUS JA KUIHTUMATON PERINTÖ
Raamatun mukaan Jeesuksen seuraajilla, jotka pääsevät pyhään papistoon, on taivaan kansalaisuus siinä mielessä että heillä on toisenlaisen kansalaisuuden tunnuspiirre, kuin muilla ihmisillä. Nykyisinkin me erotamme eri kansalaisuudet jonkin ulkoisen tunnuspiirteen kautta. Raamattu kertoo tuosta Jeesuksen seuraajien tulevasta taivaallisesta tunnuspiirteestä näin:
1.Korinttolaiskirje:
15:50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
15:51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
2.Korinttolaiskirje:
3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
Muistetaan, että Paavali odotti maailman loppua heidän omana elinaikanaan.
Tuo kansalaisuuden tuova muutos on siis muodonmuutos, joka ei vie heitä taivaaseen. Se on kuihtumaton perintö eli ikuinen pappiselämä henkiruumiissa:
2:6 hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
2:7 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
VARATTUNA TAIVAISSA
1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,
1:4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,
1:5 jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.
Ei pietari sanonut, että he menevät sinne missä perintö on!
Jos minä sanon pojalleni, että minulla on vintillä joululahja säilytettyna häntä varten ja hän saa sen jouluna, niin en minä sillä lähetä poikaa vintille (no jokuhan sinne oikeasti salaa menisi tutkimaan asiaa). Tarkoitus Pietarinkin sanoilla on siinä, että tuo taivaassa valmistettu perintö annetaan heille viimeisenä aikana eli maailman lopussa.
UUSI JERUSALEM
Tässä tulee raamatun mukaan heidän perintönsä.
Ilmestyskirja:
3:12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.
Kuten minä jouluna haen vintiltä sen lahjan ja annan sen pojalleni, samoin Uusi Jerusalem annetaan noiden pappien palvontapaikaksi.
Raamattu ei sano, että he nousevat ylös taivaaseen, vaan että Uusi Jerusalem LASKEUTUU sieltä alas. Alas eli maan päälle.
21:2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
21:3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
21:4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
Ei tuo Uusi Jerusalem ole raamatun mukaan taivaassa, vaan maanpäällä ihmisten keskellä!
Eivät nuo pappis-hallitsijatkaan ole taivaassa, vaan maanpäällä:
5:10 ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.
Entä Paavalin sanat taivaaseen noususta:
4:16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
4:17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Tuossakaan ei sanota, että he menevät taivaaseen. Siinä sanotaan, että Jeesus tulee ALAS ja he muodostavat yläilmoissa eräänlaisen vastaanottojoukon. Matka ei ole ylös, vaan Uuden Jerusalemin mukana alas. Maan päälle.
Raamatun mukaan kukaan ihminen ei ole matkalla taivaaseen!
Juutalaiset, jotka siis ovat raamatun opetusten kirjoittajia, ovat AINA uskoneet maanpäälliseen vanhurskauden valtakuntaan, jonka Jumala tulee toteuttamaan.
Kristinusko on tunkenut taivaaseen kaikki ihmiset ja Jehovan todistajatkin 144.000, mutta ei Jumala raamatun mukaan halua ahtaasti asua.
115:15 Te olette Herran siunatut, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.
115:16 Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.
Oppi taivaaseen menosta on ilmeisesti ensisijaisesti syntynyt raamatussa käytetystä termistä 'taivastan valtakunta'. Tämän termin lanseerasi Matteus eikä kukaan toinen evankelista käytä sitä, vaan he puhuvat 'Jumalan valtakunnasta'. Taivasten valtakunta ei siis tarkoita taivaassa olevaa valtakuntaa, vaan toimii ainoastaan huonona synonyyminä Jumalan valtakunnalle.
Myöskään Uusi Jerusalem ei tule sijaitsemaan taivaassa, vaan maan päällä. Se on Jumalan taivaassa rakentama temppeli, sillä raamatun mukaan Jumala ei tule asumaan ihmistekoisessa rakennuksessa.
17:24 Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä
Opas-kirjassa selitellään syytä sille, miksi Uusi Jerusalem ei olisi maan päällinen temppeli, näin:
"Maan päällä oleville morsianluokan jäsenille kerrotaan, että heidän 'kansalaisuutensa on taivaassa' ja että he voivat toivoa saavansa 'turmeltumattoman ja saastumattoman ja kuihtumattoman perinnön'. 'Se on varattuna taivaissa teitä varten' sanoo apostoli Pietari".
Sitten keskeisenä todistuksena kaupungin taivaallisuudesta on sen valtava koko.
KANSALAISUUS JA KUIHTUMATON PERINTÖ
Raamatun mukaan Jeesuksen seuraajilla, jotka pääsevät pyhään papistoon, on taivaan kansalaisuus siinä mielessä että heillä on toisenlaisen kansalaisuuden tunnuspiirre, kuin muilla ihmisillä. Nykyisinkin me erotamme eri kansalaisuudet jonkin ulkoisen tunnuspiirteen kautta. Raamattu kertoo tuosta Jeesuksen seuraajien tulevasta taivaallisesta tunnuspiirteestä näin:
1.Korinttolaiskirje:
15:50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
15:51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
2.Korinttolaiskirje:
3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.
Muistetaan, että Paavali odotti maailman loppua heidän omana elinaikanaan.
Tuo kansalaisuuden tuova muutos on siis muodonmuutos, joka ei vie heitä taivaaseen. Se on kuihtumaton perintö eli ikuinen pappiselämä henkiruumiissa:
2:6 hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan":
2:7 niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän,
VARATTUNA TAIVAISSA
1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,
1:4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,
1:5 jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.
Ei pietari sanonut, että he menevät sinne missä perintö on!
Jos minä sanon pojalleni, että minulla on vintillä joululahja säilytettyna häntä varten ja hän saa sen jouluna, niin en minä sillä lähetä poikaa vintille (no jokuhan sinne oikeasti salaa menisi tutkimaan asiaa). Tarkoitus Pietarinkin sanoilla on siinä, että tuo taivaassa valmistettu perintö annetaan heille viimeisenä aikana eli maailman lopussa.
UUSI JERUSALEM
Tässä tulee raamatun mukaan heidän perintönsä.
Ilmestyskirja:
3:12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.
Kuten minä jouluna haen vintiltä sen lahjan ja annan sen pojalleni, samoin Uusi Jerusalem annetaan noiden pappien palvontapaikaksi.
Raamattu ei sano, että he nousevat ylös taivaaseen, vaan että Uusi Jerusalem LASKEUTUU sieltä alas. Alas eli maan päälle.
21:2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
21:3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
21:4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
Ei tuo Uusi Jerusalem ole raamatun mukaan taivaassa, vaan maanpäällä ihmisten keskellä!
Eivät nuo pappis-hallitsijatkaan ole taivaassa, vaan maanpäällä:
5:10 ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.
Entä Paavalin sanat taivaaseen noususta:
4:16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
4:17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Tuossakaan ei sanota, että he menevät taivaaseen. Siinä sanotaan, että Jeesus tulee ALAS ja he muodostavat yläilmoissa eräänlaisen vastaanottojoukon. Matka ei ole ylös, vaan Uuden Jerusalemin mukana alas. Maan päälle.
Raamatun mukaan kukaan ihminen ei ole matkalla taivaaseen!
-
Ariadna
- Viestit: 2177
- Liittynyt: 28.04.2007 10:16
Miten oppi taivaaseen menosta on sitten loppujen lopuksi tullut kristiuskoon voidaan nähdä kirkkohistorian kautta.
Varhaiskristillinen seurakunta pysyi Jerusalemissa vain 100-luvun loppuun saakka ja silloin sen oli viimeistään lähdettävä sieltä. Kristityt hajaantuivat - minkä seurauksena myös opin oli mahdollista säilyä – Syyriaan, Antiokiaan ja Aleksanriaan. Kaikista mainituista alueista uskoon siirtyi paikallisia tapoja ja uskomuksia, jotka synnyttivät erilaisia lahkoja ja uskonsuuntia, kuten itäinen, läntinen, roomalainen, syyrialainen, egyptiläinen, nikaialainen, areiolainen, pelagiolainen, donatolainen, nestoriolainen, manikealainen, jne.
Johtavin ja mielenkiintoisin oppi kehittyi Egyptin Aleksandriassa. Ehkäpä tähän liittyi Jahven ennustus kristikunnalle: ”Egyptistä minä kutsuin poikani" Matt. 2:15
Oppia kuolemattomasta sielusta ja jälleensyntymästä tuli myös juutalaisuuteen, johtuen siitä, että Aleksanteri Suuren valloitettua Palestiinan juutalaiset suhtautuivat häneen suopeasti, olihan tämä vapauttanut heidät edellistä sortajista, ja näin kreikkalainen kulttuuri pääsi nopeasti tunkeutumaan juutalaisiinkin oppeihin. Tätä sekoittumista edesauttoi etenkin Filon Aleksandrialainen, juutalainen hellenistitynyt filosofi, joka pyrki yhdistämään kreikkalaisen filosofian ja juutalaisen perinteen.
Kreikkalaisten vaikutusten tunkeutumista juutalaisuuteen ja myöhemmin kristinuskoon vaikutti kuitenkin eniten Vanhan testamentin noin 220 eKr. tapahtunut kääntäminen kreikaksi. Septuaginta, käännös, joka oli monen miljoonan kreikkalaistuneen juutalaisen pyhä kirja.
Filon kirjoitti teoksensa kreikaksi ja siteeraa niissä sujuvasti yli 50:tä antiikin kirjailijaa. Hänen oppinsa sielun kehosta irtautumiseen johti useiden kirkonisien kautta nykyiseen kuoleman jälkeiseen näkemykseen. Vaikka lopullisesti taivaaseen ei vielä silloin menty, kuten roomalaiset keisarit tekivät, oltiin silti menossa sitä oppia kohti.
Filonin mukainen kehoihin laskeutuminen, reinkarnoituminen ja takaisin korkeuksiin lentäminen muistuttavat Platonin mallia yleisellä tasolla. Sen lisäksi hänen kirjoistaan löytyy runsaasti samoja sanoja ja ilmauksia kuin Platonilla esiintyy vastaavissa yhteyksissä: joutuminen kuolevaisiin kehoihin, kehon rakastaminen, kehoon sidotun elämän pitäminen "suurena hulluutena", kehon kutsuminen vankilaksi ja haudaksi, sielun keveys ja sen siivet sekä korkeuksissa eläminen (jossain välitilassa).
Philo Judeus, millä nimellä Filon Aleksandrialainen myös tunnetaan, uskoi kuten kreikkalaisetkin, että sielu palaa kuoltuaan alkuperäiseen tilaansa, siis ennallistuu. Kirkkoisä Origeneen apokatstasis-opille oli näin luotu hyvä pohja, etenkin kun Filon yksityiskohtaisemmin oli vielä todennut, miten:
”Ilma oli täynnä sieluja ja ne, jotka olivat laskeuduttuaan lähimmäksi maata ja jouduttuaan sidotuiksi kuoleviin ruumiisiin, palaavat innolla takaisin ruumiisiin haluten elää niissä.”
Kristilliseen ajatteluun Filon Aleksandrialainen on vaikuttanut suuresti etenkin Klemens Aleksandrialaisen ja Origeneen (syntynyt Aleksandriassa) välityksellä. Origeneesta on Wikipediassa kattava kertomus hänen elämäntyöstään ja kristinuskon kehityksestä sekä Filonin, Platonin ja stoalaisuuden vaikutuksista kristinuskoon. Tätä siinä ei muistaakseni mainita että:
kuinka Origenes myi kirjastonsa ollaakseen täysin riippumaton taloudellisesti ja miten hän kykeni tulemaan toimeen saamillaan rahoilla elämällä askeettisesti. Päivisin hän opetti öisin ja opiskeli Raamattua . Askeesinsa hän vei niin pitkälle, että kastroi itsensä pelätessään muuten saavansa aikaan skandaalin, koska opetti sekä miehiä että naisia.
Vielä kirkkoisä Augustinuksen aikana (354-430), ei ymmärretty meidän nykyistä käsitystätaivaaseennoususta, sillä näin hänkin kuvailee henkimaailmaa: oliot ovat "olemisen suuren ketjun" mukaisesti järjestäytyneet hierarkkisesti. Ylimpänä ovat ne, jotka kuuluvat "taivaaseen", eli enkelit. Välitilassa, aevum, ovat alemmat enkelit, ja niiden alapuolella ruumiilliset substanssit. Ihminen on eräänlainen taivaan ja maan välittäjämuoto.
On aivan Filonin ansiota, että kristityt teologit oppivat, miten kristinusko voitiin perustella filosofisesti. Hieronymus lukikin Filonin kirkkoisien joukkoon, vaikka hän ei koskaan kristinuskoon kääntynytkään.
Kristikunnassa Filonin oppi jälleensyntymisestä kumottiin vasta 550 luvulla. Vieläkin Uudesta testamentista voidaan löytää jälleensyntymistä todistavaa aineistoa, siihen viittaavat erittäin selvästi Jeesuksen omat sanat:
Jeesus vastasi ja sanoi: Elias tosin tulee
ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta
minä sanon teille, että Elias on jo
tullut, mutta he eivät tunteneet häntä.
Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen
puhuneen heille Johannes Kastajasta.
(Mt. 17:11-13)
Ihmetystä aiheutaa tämäkin Egyptistä löytynyt lause, joka 1800- luvulla löytyi n.vuodelta 1300 eKr. Seti I:n haudasta ostrakon, jossa oli kirjoitus:
”Minä olen tie, totuus ja elämä; joka uskoo minuun, ei ikinä kuole”
Varhaiskristillinen seurakunta pysyi Jerusalemissa vain 100-luvun loppuun saakka ja silloin sen oli viimeistään lähdettävä sieltä. Kristityt hajaantuivat - minkä seurauksena myös opin oli mahdollista säilyä – Syyriaan, Antiokiaan ja Aleksanriaan. Kaikista mainituista alueista uskoon siirtyi paikallisia tapoja ja uskomuksia, jotka synnyttivät erilaisia lahkoja ja uskonsuuntia, kuten itäinen, läntinen, roomalainen, syyrialainen, egyptiläinen, nikaialainen, areiolainen, pelagiolainen, donatolainen, nestoriolainen, manikealainen, jne.
Johtavin ja mielenkiintoisin oppi kehittyi Egyptin Aleksandriassa. Ehkäpä tähän liittyi Jahven ennustus kristikunnalle: ”Egyptistä minä kutsuin poikani" Matt. 2:15
Oppia kuolemattomasta sielusta ja jälleensyntymästä tuli myös juutalaisuuteen, johtuen siitä, että Aleksanteri Suuren valloitettua Palestiinan juutalaiset suhtautuivat häneen suopeasti, olihan tämä vapauttanut heidät edellistä sortajista, ja näin kreikkalainen kulttuuri pääsi nopeasti tunkeutumaan juutalaisiinkin oppeihin. Tätä sekoittumista edesauttoi etenkin Filon Aleksandrialainen, juutalainen hellenistitynyt filosofi, joka pyrki yhdistämään kreikkalaisen filosofian ja juutalaisen perinteen.
Kreikkalaisten vaikutusten tunkeutumista juutalaisuuteen ja myöhemmin kristinuskoon vaikutti kuitenkin eniten Vanhan testamentin noin 220 eKr. tapahtunut kääntäminen kreikaksi. Septuaginta, käännös, joka oli monen miljoonan kreikkalaistuneen juutalaisen pyhä kirja.
Filon kirjoitti teoksensa kreikaksi ja siteeraa niissä sujuvasti yli 50:tä antiikin kirjailijaa. Hänen oppinsa sielun kehosta irtautumiseen johti useiden kirkonisien kautta nykyiseen kuoleman jälkeiseen näkemykseen. Vaikka lopullisesti taivaaseen ei vielä silloin menty, kuten roomalaiset keisarit tekivät, oltiin silti menossa sitä oppia kohti.
Filonin mukainen kehoihin laskeutuminen, reinkarnoituminen ja takaisin korkeuksiin lentäminen muistuttavat Platonin mallia yleisellä tasolla. Sen lisäksi hänen kirjoistaan löytyy runsaasti samoja sanoja ja ilmauksia kuin Platonilla esiintyy vastaavissa yhteyksissä: joutuminen kuolevaisiin kehoihin, kehon rakastaminen, kehoon sidotun elämän pitäminen "suurena hulluutena", kehon kutsuminen vankilaksi ja haudaksi, sielun keveys ja sen siivet sekä korkeuksissa eläminen (jossain välitilassa).
Philo Judeus, millä nimellä Filon Aleksandrialainen myös tunnetaan, uskoi kuten kreikkalaisetkin, että sielu palaa kuoltuaan alkuperäiseen tilaansa, siis ennallistuu. Kirkkoisä Origeneen apokatstasis-opille oli näin luotu hyvä pohja, etenkin kun Filon yksityiskohtaisemmin oli vielä todennut, miten:
”Ilma oli täynnä sieluja ja ne, jotka olivat laskeuduttuaan lähimmäksi maata ja jouduttuaan sidotuiksi kuoleviin ruumiisiin, palaavat innolla takaisin ruumiisiin haluten elää niissä.”
Kristilliseen ajatteluun Filon Aleksandrialainen on vaikuttanut suuresti etenkin Klemens Aleksandrialaisen ja Origeneen (syntynyt Aleksandriassa) välityksellä. Origeneesta on Wikipediassa kattava kertomus hänen elämäntyöstään ja kristinuskon kehityksestä sekä Filonin, Platonin ja stoalaisuuden vaikutuksista kristinuskoon. Tätä siinä ei muistaakseni mainita että:
kuinka Origenes myi kirjastonsa ollaakseen täysin riippumaton taloudellisesti ja miten hän kykeni tulemaan toimeen saamillaan rahoilla elämällä askeettisesti. Päivisin hän opetti öisin ja opiskeli Raamattua . Askeesinsa hän vei niin pitkälle, että kastroi itsensä pelätessään muuten saavansa aikaan skandaalin, koska opetti sekä miehiä että naisia.
Vielä kirkkoisä Augustinuksen aikana (354-430), ei ymmärretty meidän nykyistä käsitystätaivaaseennoususta, sillä näin hänkin kuvailee henkimaailmaa: oliot ovat "olemisen suuren ketjun" mukaisesti järjestäytyneet hierarkkisesti. Ylimpänä ovat ne, jotka kuuluvat "taivaaseen", eli enkelit. Välitilassa, aevum, ovat alemmat enkelit, ja niiden alapuolella ruumiilliset substanssit. Ihminen on eräänlainen taivaan ja maan välittäjämuoto.
On aivan Filonin ansiota, että kristityt teologit oppivat, miten kristinusko voitiin perustella filosofisesti. Hieronymus lukikin Filonin kirkkoisien joukkoon, vaikka hän ei koskaan kristinuskoon kääntynytkään.
Kristikunnassa Filonin oppi jälleensyntymisestä kumottiin vasta 550 luvulla. Vieläkin Uudesta testamentista voidaan löytää jälleensyntymistä todistavaa aineistoa, siihen viittaavat erittäin selvästi Jeesuksen omat sanat:
Jeesus vastasi ja sanoi: Elias tosin tulee
ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta
minä sanon teille, että Elias on jo
tullut, mutta he eivät tunteneet häntä.
Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen
puhuneen heille Johannes Kastajasta.
(Mt. 17:11-13)
Ihmetystä aiheutaa tämäkin Egyptistä löytynyt lause, joka 1800- luvulla löytyi n.vuodelta 1300 eKr. Seti I:n haudasta ostrakon, jossa oli kirjoitus:
”Minä olen tie, totuus ja elämä; joka uskoo minuun, ei ikinä kuole”
Viimeksi muokannut Ariadna, 03.11.2007 18:50. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
Pehmoluopio
- Viestit: 1565
- Liittynyt: 28.04.2007 18:24
- Paikkakunta: Hanko
-
Ariadna
- Viestit: 2177
- Liittynyt: 28.04.2007 10:16
Seti I oli kyllä hallitseva faarao, tarkoitat varmaan Setehiä, jota Egyptin valloittaneet (n. 1648-1550 eKr.) aasialaisperäiset hyksot palvoivat, sehän vastasi kaanaanilaisten Baalia.
Kyllä sen saatanan voi kaivaa useista Egyptin eri nimistä ja sen historiasta se löytyy esim. Apiru-kirjeistä.
Ne kertovat tapahtumista ”luvatussa maassa”, Apirujen valloittaessa Kanaania.
Kanaa oli silloin 1550-1080 eKr. Suur-Egyptin aluetta jonka raja ulottui aina Eufrat-joelle saakka.
Apirujen identiteetti on edelleen mysteerio ja useat egyptiläiset savitaulut mainitsevat heidät Kanaanin kaupunkien valloittajiksi ja ryöstäjiksi. Olivatko he sitten häikäilemättömiä rosvojoukkoja vai heprealaisia? A Piruja vai Jahven palvojia.
Kyllä sen saatanan voi kaivaa useista Egyptin eri nimistä ja sen historiasta se löytyy esim. Apiru-kirjeistä.
Ne kertovat tapahtumista ”luvatussa maassa”, Apirujen valloittaessa Kanaania.
Kanaa oli silloin 1550-1080 eKr. Suur-Egyptin aluetta jonka raja ulottui aina Eufrat-joelle saakka.
Apirujen identiteetti on edelleen mysteerio ja useat egyptiläiset savitaulut mainitsevat heidät Kanaanin kaupunkien valloittajiksi ja ryöstäjiksi. Olivatko he sitten häikäilemättömiä rosvojoukkoja vai heprealaisia? A Piruja vai Jahven palvojia.
-
Ariadna
- Viestit: 2177
- Liittynyt: 28.04.2007 10:16
Armarna-kausi, jolloin nuo Apiru-kirjeet kirjoitettiin oli Egyptissä 18:nnen dynastian kuninkaiden farao Akhenatonin (alias Ekhnatonin) ja Tutankhamonin hallintokausi 1300- luvulla eKr. Vuosisata on sama kuin juutalaisten paluu - Mooseksen johdossa - luvattuun maahan.
Akhnaton on tullut historiassa kuuluisaksi sillä, että hän oli maailman ensimmäinen monoteismin perustaja. Hän hylkäsi perinteisen uskonnollisen pääkaupungin Theban ja rakensi valtakunnan keskelle kaupungin, jossa palvottiin Atonia ja teki sen valtakunnan viralliseksi jumalaksi samalla kieltäen kaikki vanhat jumaluudet. Hän myös pyrki uudistamaan uskontoa siten, että Atonin sijaan palvottaisiin auringon kautta säteilevää Jumalan valoa Hän piti itseään ainoana henkilönä , joka pystyi tulkitsemaan jumalalta tulevaa tietoa. Tässä mielessä muistuttaa myös Moosesta, jolla oli yksinoikeus lähestyä Jahvea. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua, Akhnatonin kuoltua Amonin papit palauttivat vanhat jumalat ja tuhosivat Armarna kaupungin.
Tel el-Amarnan kylän lähellä olevat Akhnatonin perustaman kaupungin rauniot on löydetty niin myöhään kuin vasta 1800–luvulla. Savitauluista saatiin silloin ensimmäiset tiedot tuolloin hallinneesta faraosta, jonka nimi oli Amonin pappien toimesta poistettu Egyptin historiasta. Samalla löytyi savitauluja ja nuo mainitut Apiru-kirjeet sekä faraon sepittämiä hymnejä ja puhtaussääntöjä.
Yksi noista hymneistä on päätynyt Raamattuun siis tuhansia vuosia ennen alkuperäisen löytymistä. Siihen on tehty vain pieniä korjauksia sopiakseen paremmin juutalaisille kansalle.
Psalmi 104:1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen
suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi. jne. 35 jaetta.
Jahven Moosekselle antamat puhtaussännötkin ovat samat kuin tuolloin Egyptissä. Mooseksen noustessa vuorelle kerrotaan kuinka Herran kirkkaus loisti ja siellä hän sai ohjeet pyhäkön rakentamista varten.
Niissä onkin ihmettelemistä, jos ajatellaan kansan olleen Egyptissa pakkotyössä ja orjuudessa. Jahve vaatii kansan lahjoittamaan pyhäkköään varten kultaa, hopeata purppurakankaita panaisia nahkoja onyks-kiviä jalokiviä ja akaasiapuuta ja kaikki piti päällystää kullalla aivan kuten Egyptin faraon hovissa oli tapana 2 Moos. 25 luku kertoo siitä. Tässä linkki jonkun tekemään pienoismalliin, josta näkee sen yltäkylläisyyden mitä tuo jumala itselleen vaati.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Ilmestysmaja_3
Salomonin temppeli rakennettiin suuremmaksi samojen piirustusten mukaan ja mielenkiintoista on tuon Herran kirkkauden ilmestyminen kaikkien pyhimpään, jossa ei ollut ikkunoita vaan se oli aina pimeänä.
Kerran vuodessa vietettävänä sovituspäivänä, jota vietettiin syyspäivän tasauksen aikaan, ylimmäisen papin avatessa kaikkein pyhimmän oviverhon aringonsäteet osuivat kullattuun huoneeseen ja näin herran kirkkaus Sekhina eli Herran läsnäolo valaisi sen.
Outoa on jos tuosta "valosta" voi nykyaikanakin saada lisääntyvää tietoa Jahven tarkoituksista.
Akhnaton on tullut historiassa kuuluisaksi sillä, että hän oli maailman ensimmäinen monoteismin perustaja. Hän hylkäsi perinteisen uskonnollisen pääkaupungin Theban ja rakensi valtakunnan keskelle kaupungin, jossa palvottiin Atonia ja teki sen valtakunnan viralliseksi jumalaksi samalla kieltäen kaikki vanhat jumaluudet. Hän myös pyrki uudistamaan uskontoa siten, että Atonin sijaan palvottaisiin auringon kautta säteilevää Jumalan valoa Hän piti itseään ainoana henkilönä , joka pystyi tulkitsemaan jumalalta tulevaa tietoa. Tässä mielessä muistuttaa myös Moosesta, jolla oli yksinoikeus lähestyä Jahvea. Muutaman kymmenen vuoden kuluttua, Akhnatonin kuoltua Amonin papit palauttivat vanhat jumalat ja tuhosivat Armarna kaupungin.
Tel el-Amarnan kylän lähellä olevat Akhnatonin perustaman kaupungin rauniot on löydetty niin myöhään kuin vasta 1800–luvulla. Savitauluista saatiin silloin ensimmäiset tiedot tuolloin hallinneesta faraosta, jonka nimi oli Amonin pappien toimesta poistettu Egyptin historiasta. Samalla löytyi savitauluja ja nuo mainitut Apiru-kirjeet sekä faraon sepittämiä hymnejä ja puhtaussääntöjä.
Yksi noista hymneistä on päätynyt Raamattuun siis tuhansia vuosia ennen alkuperäisen löytymistä. Siihen on tehty vain pieniä korjauksia sopiakseen paremmin juutalaisille kansalle.
Psalmi 104:1 Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen
suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi. jne. 35 jaetta.
Jahven Moosekselle antamat puhtaussännötkin ovat samat kuin tuolloin Egyptissä. Mooseksen noustessa vuorelle kerrotaan kuinka Herran kirkkaus loisti ja siellä hän sai ohjeet pyhäkön rakentamista varten.
Niissä onkin ihmettelemistä, jos ajatellaan kansan olleen Egyptissa pakkotyössä ja orjuudessa. Jahve vaatii kansan lahjoittamaan pyhäkköään varten kultaa, hopeata purppurakankaita panaisia nahkoja onyks-kiviä jalokiviä ja akaasiapuuta ja kaikki piti päällystää kullalla aivan kuten Egyptin faraon hovissa oli tapana 2 Moos. 25 luku kertoo siitä. Tässä linkki jonkun tekemään pienoismalliin, josta näkee sen yltäkylläisyyden mitä tuo jumala itselleen vaati.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Ilmestysmaja_3
Salomonin temppeli rakennettiin suuremmaksi samojen piirustusten mukaan ja mielenkiintoista on tuon Herran kirkkauden ilmestyminen kaikkien pyhimpään, jossa ei ollut ikkunoita vaan se oli aina pimeänä.
Kerran vuodessa vietettävänä sovituspäivänä, jota vietettiin syyspäivän tasauksen aikaan, ylimmäisen papin avatessa kaikkein pyhimmän oviverhon aringonsäteet osuivat kullattuun huoneeseen ja näin herran kirkkaus Sekhina eli Herran läsnäolo valaisi sen.
Outoa on jos tuosta "valosta" voi nykyaikanakin saada lisääntyvää tietoa Jahven tarkoituksista.