Myönteinen ex-JT

Rekisteröityneet käyttäjät voivat esitellä itsensä tai kertoa taustoistaan täällä.

Valvoja: Moderaattorit

Vastaa Viestiin
Witless
Viestit: 1477
Liittynyt: 04.05.2007 00:06
Paikkakunta: Helsinki

Myönteinen ex-JT

Viesti Kirjoittaja Witless »

Äitini kasvatti minut Jehovan Todistajaksi. Isäni oli niitä pahoja jotka tapettaisiin kohta Harmagedonissa. Vanhempani erosivat kun olin pieni lapsi. Ensimmäisellä luokalla opettajani kertoi äidilleni että olin "ehkä kaikkein myönteisin luokallani". Myönteisyys väheni pikkuhiljaa päätyäkseen lopuksi keskivaikeaan masennukseen nelikymppisenä.

Nyt teen työtä, olen toisessa parisuhteessani ja käyn terapiassa, JT-lapsuuden läpikäynti on kesken.

Päätin erota Totuudesta 29-vuotiaana. En enää uskonut Jehovaan, joka aikoi pian tappaa suurimman osan ihmiskunnasta. Siitä alkoi uusi elämäni, johon sisältyi ihan oikeaa ajattelemista. Sillä tiellä olen, ajattelen ja mietin. Välillä menee hyvin, välillä masentaa. Ikinä en haluaisi vaihtaa takaisin Vartiotorni-ajatteluun, vaikka välillä kokoukset ja konventit tulevat painajaisiin.

Uskon loogiseen ajatteluun, edelleenkin maailmankuvani on myönteinen, vaikka ei uskoisi.
Viimeksi muokannut Witless, 07.05.2009 18:03. Yhteensä muokattu 12 kertaa.
Avatar
Johanneksen poika
Viestit: 3700
Liittynyt: 29.04.2007 13:49
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Totinen vanha ukko vastaa

Viesti Kirjoittaja Johanneksen poika »

Witless kirjoitti:Myönteisyys väheni 19-vuotiaana alkaneen JT-avioliittoni myötä, päätyäkseen lopuksi keskivaikeaan masennukseen (F32.1) nelikymppisenä. ...

... välillä kokoukset ja konventit tulevat painajaisiin.
Olemme näköjään tietyllä tavalla kohtalotovereita. Itselläni on monta diagnoosia myös, joista yksi on F32.2, joka määritellään näin: "Vaikea masennustila ilman psykoottisia oireita". Siis vielä astetta vakavampi kuin sinulla. Tiedän luultavasti ainakin osittain, miltä sinusta tuntuu. Tsemppiä.

En ole pitkään aikaan nähnyt painajaisia konventeista enkä kokouksista, mutta kuinkas sattuikaan, viime yönä näin pitkän ja ahdistavan painajaisen, jossa oli useita Espoo-Läntisen seurakunnan vanhimpia, mm. esivalvoja. Herätessä tunsin myös lievää sydänkipua.

Vartiotorniseurasta irtautuminen ei käy helposti ilman mitään sivuvaikutuksia. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella myönteisesti, esim. alitajunnalleen ja unilleen ei kukaan mitään voi. Nukku-Matti-TV:n kanavaa ei ole helppo vaihtaa, eivätkä unihiekkaa mainostavat katkot lievitä tuskaa, kun oikein sattuu paha uni.
Witless
Viestit: 1477
Liittynyt: 04.05.2007 00:06
Paikkakunta: Helsinki

Re: Totinen vanha ukko vastaa

Viesti Kirjoittaja Witless »

Johanneksen poika kirjoitti:
Witless kirjoitti:Myönteisyys väheni 19-vuotiaana alkaneen JT-avioliittoni myötä, päätyäkseen lopuksi keskivaikeaan masennukseen (F32.1) nelikymppisenä. ...

... välillä kokoukset ja konventit tulevat painajaisiin.
Olemme näköjään tietyllä tavalla kohtalotovereita. Itselläni on monta diagnoosia myös, joista yksi on F32.2, joka määritellään näin: "Vaikea masennustila ilman psykoottisia oireita". Siis vielä astetta vakavampi kuin sinulla. Tiedän luultavasti ainakin osittain, miltä sinusta tuntuu. Tsemppiä.

En ole pitkään aikaan nähnyt painajaisia konventeista enkä kokouksista, mutta kuinkas sattuikaan, viime yönä näin pitkän ja ahdistavan painajaisen, jossa oli useita Espoo-Läntisen seurakunnan vanhimpia, mm. esivalvoja. Herätessä tunsin myös lievää sydänkipua.

Vartiotorniseurasta irtautuminen ei käy helposti ilman mitään sivuvaikutuksia. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella myönteisesti, esim. alitajunnalleen ja unilleen ei kukaan mitään voi. Nukku-Matti-TV:n kanavaa ei ole helppo vaihtaa, eivätkä unihiekkaa mainostavat katkot lievitä tuskaa, kun oikein sattuu paha uni.
Hauska(?) kuulla. :) No ei todellakaan, mutta helpottaa tietää että kohtalotovereita on. Toivon että toivut ja samoin itsekin!
Vastaa Viestiin