Verensiirrosta kieltäytynyt tuore äiti kuoli

[Markku Meilo]

Minua tuo rakastamisen logiikka tökkii pahasti nykyään.

Sama täällä, aiemmin ohitin kyseiset ristiriidat 'toisen terroristi on toisen vapaustaistelija' -ajattelulla. Nyttemmin sekä 'terroristit' että 'vapaustaistelijat' näyttäytyvät minulle koulutettuina kusipäinä, joille on tärkeää hallita muiden ajatuksia, elämää ja pahimmillaan omaisuutta.

Nyt tämä terroristin ja vapaustaistelijan ristiriita sulkee osaltaan ajattelustani Jumalan, jolla olisi esimerkiksi valiojoukko ja hengarijäsenet liepeissään.

Jos minä todella haluaisin uhrata henkeni rakkaitten ihmisten puolesta niin tekisin asian eteen jotain.

Näin ajattelee sekä 'terroristi' että 'vapaustaistelija'.

Se kun ajattelee, että ei todellisuudessa voi antaa elämänvoimaansa toiselle, tekee muuten voitavan ja lopusta toteaa, että 'shit happens'.

Ihan vaan Vt-seuran verensiirron oppihistoriaan viittaamalla voi (1970-luvun) hyytymistekijäsekoilulla helposti osoittaa kuinka lyhytnäköistä on sitoutua uskonnolliseen ramboiluun, muusta elämisen todellisuudesta puhumattakaan.

[Vellu]

Pariskunnan ystävät kertoivat Sunille tuoreen isän olevan täysin järkyttynyt... Emme voi uskoa, että hän kuoli synnytyksen jälkeen nykyaikana ja kaiken käytettävissä olevan teknologian keskellä.

Liekö järkytyksen pohjimmainen syy, se että Vartiotorniseura on niin kauan kuin minä muistan uskotellut yhteisön jäsenille, että verensiirrosta kieltäytminen ei juurikaan aiheuta kuolemantapauksia, koska "nykyään on kaikenlaisia muita keinoja joita voidaan hyödyntää ja joiden ansiosta verensiirrosta kieltäytyvä jt-potilas voi pääsääntöisesti paremmin kuin verensiirron saaneet potilaat."

Brittiläisen Sun -lehden mukaan lääkärit suorastaan rukoilivat Emman 24-vuotiasta puolisoa ja muita perheenjäseniä sallimaan verensiirron.

Tuoko on sitä kuuluisaa "maailmallista pahuutta".

Voi vain kuvitella miltä nuoresta isästä tuntuu jos ja kun hän jossain vaiheessa tajuaa Vartiotorniseuran olevan huuhaalahko.

Entä miltähän mahtaa isästä tuntua katsellessa lapsia silmiin kun hän joutuu selittämään lapsilleen miksi äidin piti kuolla?

[po]

Mitä Suomen laki vrs. VT -oppi sanoo lapsille sallittavasta/kiellettävästä verensiirrosta. Kuka viimekädessä määrää tai voi kieltää eri ikäisten lasten kohtalosta verensiirtotapauksissa. Lieneekö tositapahtumia dokumentoitu VT -historiassa. t. po

[Ariadna]

Kaikissa pohjoismaissa on sama laki, eli alaikäisen verensiirrosta määrää lääkäri.
Omalle 12-vuotiaalle lapselleni tehtiin verensiirto minun tietämättäni ja samanaikaisesti toisessa sairaalassa eräs todistajaäiti kuoli kohdun repeämän aiheuttamaan verenvuotoon.

[Vieras]

Mitä Suomen laki vrs. VT -oppi sanoo lapsille sallittavasta/kiellettävästä verensiirrosta. Kuka viimekädessä määrää tai voi kieltää eri ikäisten lasten kohtalosta verensiirtotapauksissa. Lieneekö tositapahtumia dokumentoitu VT -historiassa. t. po

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kho/muut/2000/200000530

[Isoptera]

lieneekö näin karmaisvevia tapauksia Suomessa

Tiedän yhden tapauksen, jossa nuori äiti kuoli kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen Tampereella. Hänellä oli sydämen laajentuma, mutta omaisten mukaan verensiirto olisi vain pidentänyt hänen elämäänsä jonkin aikaa, sillä hän olisi tarvinnut elinsiirron. Kuulin kuitenkin, että sairaalan henkilökunta oli yrittänyt taivutella äitiä verensiirtoon mm. tuomalla vastasyntyneen hänen syliinsä ja sanoen, että katso kuka tarvitsee sinua.

Hulluinta jutussa on se, että nuori äiti ei ollut kastettu Jehovan todistaja, vaan vasta kastamaton julistaja. Olisi siis välttynyt erottamiselta, mutta taisi uskoa niin lujasti satuihin ylösnousemuksesta ja paratiisista.

[Jukka]

Minua tuo rakastamisen logiikka tökkii pahasti nykyään.

Sama täällä, aiemmin ohitin kyseiset ristiriidat 'toisen terroristi on toisen vapaustaistelija' -ajattelulla. Nyttemmin sekä 'terroristit' että 'vapaustaistelijat' näyttäytyvät minulle koulutettuina kusipäinä, joille on tärkeää hallita muiden ajatuksia, elämää ja pahimmillaan omaisuutta.

Nyt tämä terroristin ja vapaustaistelijan ristiriita sulkee osaltaan ajattelustani Jumalan, jolla olisi esimerkiksi valiojoukko ja hengarijäsenet liepeissään.

Jos minä todella haluaisin uhrata henkeni rakkaitten ihmisten puolesta niin tekisin asian eteen jotain.

Näin ajattelee sekä 'terroristi' että 'vapaustaistelija'.

Se kun ajattelee, että ei todellisuudessa voi antaa elämänvoimaansa toiselle, tekee muuten voitavan ja lopusta toteaa, että 'shit happens'.

Ihan vaan Vt-seuran verensiirron oppihistoriaan viittaamalla voi (1970-luvun) hyytymistekijäsekoilulla helposti osoittaa kuinka lyhytnäköistä on sitoutua uskonnolliseen ramboiluun, muusta elämisen todellisuudesta puhumattakaan.

Olen tässä tutustunut viime aikoina zeniläiseen filosofiaan ja huomannut että siellä törmätään tähän samaan asiaan.

Kysymys on juuri siitä että mihin asti meillä ihmisinä on oikeus puuttua elämään ja elämän lahjaan. Näissä liikutaan hyvin vaikeilla alueilla ja siksi mielestäni nämä asiat ovat tärkeitä jokaisen pohdiskella omalla kohdallaan.

Kun joku sanoo että "aseeseen en tartu mutta kotiani puolustan", huomaa että homma on kuitattu pinnallisella ajattelulla. Zeniläinen voisi ajatella että saanko tappaa mikäli vastaani tulee Iso Paha ja minulla olisi mahdollisuus siihen? Onko minulla oikeus tuhota yksi henki jos se pelastaa monia? Entä jos se ei pelastakaan ketään mutta tiedän tappaneeni pahan?

Mielestäni niin kauan kuin on olemassa tälläinen hyvän ja pahan erottelu vallalla, niin on myös näitä esim. verensiirtoon liittyviä eettisiä ongelmia. Tulee aina näitä "valon sotilaita" tai muita marttyyrejä.

Olen miettinyt että onko tällä mitään tekemistä sen asian kanssa kun raamatun alussa käärme sanoi ensimmäisille ihmisille "Ette suinkaan kuole, vaan tulette tietämään hyvän ja pahan niinkuin jumala"

Olisiko niin että syntiä ei ole tehdä väärin vaan että on syntiä erotella oikea ja väärä? Jos näin on niin syntiä ei siis olisi verensiirto (tai mikään muukaan vastaava) vaan se että pitää jotain asiaa niin "oikeana" että se astuu elämän edelle.

[Markku Meilo]

Kysymys on juuri siitä että mihin asti meillä ihmisinä on oikeus puuttua elämään ja elämän lahjaan. Näissä liikutaan hyvin vaikeilla alueilla ja siksi mielestäni nämä asiat ovat tärkeitä jokaisen pohdiskella omalla kohdallaan.

Alueen vaikeus on parhaiten havaittavissa kun ja jos arkielämän todellisuuksia paetaan johonkin puhtaasti teoreettiseen idealismiin. Ristiriita on väistämätön silloin kun järjestäytyneessä yhteiskunnassa yritetään elää ja toimia kovin poikkeuksellisella tavalla.

Väite, että on maailmassa, mutta ei osa sitä, on täysin kestämätön ja tuollaisella asenteella saadaan aikaan vapaamatkustajia, jollainen koen itsekin olleeni nimenomaan asevelvollisuusasiassa. Vapaamatkustajuuttani en silloin huomannut, koska uskonnollinen idealismi täytti kaiken aikaa koko maailmani.

Olen miettinyt että onko tällä mitään tekemistä sen asian kanssa kun raamatun alussa käärme sanoi ensimmäisille ihmisille "Ette suinkaan kuole, vaan tulette tietämään hyvän ja pahan niinkuin jumala"

Raamatussa kuvaillun Jumalan käsitys hyvästä ja pahasta on melko persoonallinen, en juurikaan kaipaa Vanhan testamentin kertomaa jaottelua.

Olisiko niin että syntiä ei ole tehdä väärin vaan että on syntiä erotella oikea ja väärä?

Minulle synti on raamatullinen sana sekä tietyllä tavalla usein myös puhtaasti Raamattuun perustuva toiminnan määritys. Uskonto on vallankäyttöä ja syntileimasin on eräs tuon vallankäytön väline.

Arkielämän oikea ja väärä ovat molemmat 'paikallisilmiöitä', aikaan ja paikkaan sidottuja. Oikea ja väärä eivät myöskään ole mustavalkoisia on/ei - asioita.

[Murunen]

Itse kävin hyvin lähellä vastaavaa saadessani kullannuppuseni. Leikkauksen jälkeinen verenvuoto ei meinannut lakata ja hoitajat tekivät tosissaan töitä saadakseen vuodon loppumaan. Käytännössä tämä tarkoitti vatsan päällä lähestulkoon hyppimistä. Onneksi oli hyvät mömmöt, ettei älyttömästi sattunut, vaikka ilkeältä tuntui siitä huolimatta. Hemoglobiini laski pahimmillaan 68:aan, mutta edeltävällä viikolla oli kuulemma joku JT-nainen selvinnyt 54 hempalla ilman verta.

Muistan vain kun alkoi nukuttamaan älyttömästi. Hoin mielessäni, etten saa nukahtaa, koska muuten menee taju ja kuolen. Kun vuoto vihdoin oli hillittävissä, pääsin seurantaan, jossa hoitaja tivasi minulta kaikkea epäoleellista. Olin täydessä morfiinimömmöissä ja alhainen hemppa takasi hyvät unet. En kuitenkaan ikinä unohda hoitajan ilmettä ja hänen olemuksestaan kuvastuvaa inhoa kyseistä liikettä kohtaan. Hän tivasti ketkä kaikki läheiseni ajattelevat samankaltaisesti. Ei tullut siinä tunnelissa mieleen alkaa väittelemään mitä se sille kuului...

Leikkaussalihoitajien ilmeet muistan myös erittäin hyvin. Silmistä kuvastuva pienoinen paniikki, kun vilkaisivat toisiaan, kun kaikki sallittavat mömmöt oli jo laitettu, eikä mitään tehoa.

Leikkausta seuraavana päivänä ylilääkäri ja pari muuta lekuria kävivät kierroksellaan katsomassa. Ylilääkäri sanoi, että kävi kuules nuori nainen melkoinen tuuri. Jos vuoto olisi alkanut uudelleen, mitään ei olisi ollut tehtävissä. Hän neuvoi valitsemaan. Joko lapsiluku on tässä tai sitten mieti vakaumustasi uudelleen.

No mun kohdalla tilanne päättyi sikäli onnellisesti, että molemmat selvittiin hengissä vauvan kanssa ja aloin miettimään vakaumustakin uudelleen. En vieläkään ilomielin ottaisi verta, mutta jos laitan silmät kiinni, niin ehkä menisi. Jos vaakalaudalla on vastasyntynyt perhe ja pieni vauva, vai usko, johon ei voi luottaa kuitenkaan.

Veren inho on istutettu niin voimakkaasti, että vaikka henki olisi vaakalaudalla, siitä punaisesta eliksiiristä kieltäytyy. Sen tietää vasta kun on itse siinä tilanteessa ollut.

Tuossa brittitapauksessa voi kyllä kyseenalaistaa hoidon ylipäänsä. Huono seuranta tai vaikka mitä, että massiivinen vuoto jää huomaamatta. Seikkailin iltatolkulla netissä tutkien hoitomuotoja tuohon ongelmaan, ja kyllä niitä on. Ei itse veren korvaukseen vaan siihen, synnytyksen jälkeiseen vuotoon. Eri asia vaan tietävätkö lääkärit niistä. Sen ainakin järjestössä oppi, että jopa lääkäreiden ammatitaidon voi ja saa kyseenalaistaa.

[Lehtiveli]

Tietysti voi kyseenalaistaa ja pitääkin kyseenalaistaa, mutta mietin vaan että mitä iloa lääkärille on opetella tuhansia eri verettömiä kikkoja, kun 99% ihmisistä kelpaa se verellinen hoito?

[IRanon]

Ohessa lainaus Suomen Lääkärilehden 23/2000


Verivalmisteet ja maailmankatsomus

Lääkärilehti on hiljan julkaissut artikkeleita koskien Jehovan todistajien kielteistä suhtautumista veren ja verivalmisteiden lääkinnälliseen käyttöön (SLL 14-15/2000, 19/2000 ja 21/2000). Tiedottaja Veikko Leinonen painottaa viimeisimmässä kirjoituksessaan (SLL 21/2000) sitä, miten Jehovan todistajien maailmankatsomuksen omaavat henkilöt haluavat taata myös sen parhaan mahdollisen hoidon lapsilleen, minkä he toivovat saavan itselleenkin. Kirjoituksessa korostetaan erityisesti halua välttää verivalmisteiden käyttöön liittyviä riskejä. Jos hallitussihteeri Harri Sintosen laintulkintaa koskeva kirjoitus (SLL 19/2000) oli uutta Leinoselle, niin uutta on myös Leinosen tapa korostaa veren käyttöön liittyvien riskien välttämistä tärkeimpänä perusteena Jehovan todistajien ponnekkaaseen verivalmisteista kieltäytymiseen.

En liene ainoa kirurgi, joka on avuttomana joutunut vierestä seuraamaan potilaansa menehtymistä banaalin vamman aiheuttamaan pitkittyneeseen verenvuotoon ja tähän liittyneisiin sekundaarisiin elinkomplikaatioihin. Niitä vihan, avuttomuuden, hämmennyksen, pettymyksen ja surunkin tunteita ei hevin unohda. Leinosen kirjoituksessaan korostaman pyrkimyksen parhaaseen mahdolliseen hoitoon jättäisin näin ollen omien kokemustenikin perusteella täysin omaan arvoonsa. Tunnettuahan on myös se, että verivalmisteiden käytön hyväksyneet Leinosen maailmankatsomuksen omanneet ovat joutuneet hoitojen jälkeen omiensa keskuudessa vaikeuksiin.

Uskonnollisen maailmankatsomuksen omaavat maallikot askaroivat siis tässä veriasiassa sellaisella alueella, mistä heillä ei ole riittävästi tietoa. Lääketieteessä ei saa tehdä hoitoratkaisuja uskon perusteella. Koululääketieteen edustajana pidän tätä veridilemmaa erittäin valitettavana ja potilaille vaarallisena.

Oli hienoa lukea Harri Sintosen artikkelista, että lainsäädäntömme on kuitenkin kansalaisia suojelemassa. Tätä lainsäädännöllistä suojelua toivoisin myös lääkäreille verivalmisteiden käyttöön liittyvissä hoitovalinnoissa.

Annan asuinkuntani maanviljelijöillekin rauhan tehdä työtään voimassa olevien säädösten ja tietotaitonsa perusteella vakuuttuneena siitä, että he tuottavat parhaita mahdollisia elintarvikkeita. Samaa toivoisin itselleni ja kaikille niille kollegoilleni, jotka joutuvat työssään käyttämään verivalmisteita potilaidensa parhaaksi.

Rainer Zeitlin
verisuonikirurgi

[PoterO]

Tuossa brittitapauksessa voi kyllä kyseenalaistaa hoidon ylipäänsä. Huono seuranta tai vaikka mitä, että massiivinen vuoto jää huomaamatta.

Miten niin jäi huomaamatta? Häntähän kaiketi yritettiin hoitaa juuri tuon verenvuodon vuoksi, sekä taivutella sen vuoksi hyväksymään verensiirron. Verenvuodon tyrehdyttämiseen käytetään muuten samoja menetelmiä niin verensiirrosta kieltäytyvillä kuin verensiirron saavillakin.

[Vieras]

Ei ole sellaista verikeskustelua jossa ei menisi sekaisin lääketiede ja uskonto.

Se verisiirto on joka maassa käytössä oleva lääketeieteellinen hoitotapa jota jatkuvasti kaikissa lääketieteellisissä tutkimuskeskuksissa pyritään kehittämään tehokkaammaksi, siis parantavammaksi ja turvallisemmaksi ja mahdollisuuksien mukaan korvattavaksi vielä tehokkaammalla hoidolla.

Kuka on pätevä siitä asiantuntijana täällä keskustelemaan ? Eihän keskustelu ole kielletty, mutta on muistettava tuoda esiin jos keskustelun lähtötiedot on herätkäästä.

Sitten on erikseen se lahkouskonto.

Vissiin ainoa yhteys jossa näitä veriasioita tällä tavoin käsitellään on kun lahkon kieltoa pyritään perustelemaan lääket. syin, osallisena on siis lahkolainen tai lahkovaikutteinen

Jos nuo saa ajateltua selviksi ja siltä pohjalta pohtii eteenpäin niin sitten epäilee hoitavan lääkärin tahtoa kykyä tai tietoa sitten, mitä sitäkin lie ymmärrettävästi syytä harkita ensin.

[rippeli]

Ohessa lainaus Suomen Lääkärilehden 23/2000


Verivalmisteet ja maailmankatsomus

Lääkärilehti on hiljan julkaissut artikkeleita koskien Jehovan todistajien kielteistä suhtautumista veren ja verivalmisteiden lääkinnälliseen käyttöön (SLL 14-15/2000, 19/2000 ja 21/2000). Tiedottaja Veikko Leinonen painottaa viimeisimmässä kirjoituksessaan (SLL 21/2000) sitä, miten Jehovan todistajien maailmankatsomuksen omaavat henkilöt haluavat taata myös sen parhaan mahdollisen hoidon lapsilleen, minkä he toivovat saavan itselleenkin. Kirjoituksessa korostetaan erityisesti halua välttää verivalmisteiden käyttöön liittyviä riskejä. Jos hallitussihteeri Harri Sintosen laintulkintaa koskeva kirjoitus (SLL 19/2000) oli uutta Leinoselle, niin uutta on myös Leinosen tapa korostaa veren käyttöön liittyvien riskien välttämistä tärkeimpänä perusteena Jehovan todistajien ponnekkaaseen verivalmisteista kieltäytymiseen.

En liene ainoa kirurgi, joka on avuttomana joutunut vierestä seuraamaan potilaansa menehtymistä banaalin vamman aiheuttamaan pitkittyneeseen verenvuotoon ja tähän liittyneisiin sekundaarisiin elinkomplikaatioihin. Niitä vihan, avuttomuuden, hämmennyksen, pettymyksen ja surunkin tunteita ei hevin unohda. Leinosen kirjoituksessaan korostaman pyrkimyksen parhaaseen mahdolliseen hoitoon jättäisin näin ollen omien kokemustenikin perusteella täysin omaan arvoonsa. Tunnettuahan on myös se, että verivalmisteiden käytön hyväksyneet Leinosen maailmankatsomuksen omanneet ovat joutuneet hoitojen jälkeen omiensa keskuudessa vaikeuksiin.

Uskonnollisen maailmankatsomuksen omaavat maallikot askaroivat siis tässä veriasiassa sellaisella alueella, mistä heillä ei ole riittävästi tietoa. Lääketieteessä ei saa tehdä hoitoratkaisuja uskon perusteella. Koululääketieteen edustajana pidän tätä veridilemmaa erittäin valitettavana ja potilaille vaarallisena.

Oli hienoa lukea Harri Sintosen artikkelista, että lainsäädäntömme on kuitenkin kansalaisia suojelemassa. Tätä lainsäädännöllistä suojelua toivoisin myös lääkäreille verivalmisteiden käyttöön liittyvissä hoitovalinnoissa.

Annan asuinkuntani maanviljelijöillekin rauhan tehdä työtään voimassa olevien säädösten ja tietotaitonsa perusteella vakuuttuneena siitä, että he tuottavat parhaita mahdollisia elintarvikkeita. Samaa toivoisin itselleni ja kaikille niille kollegoilleni, jotka joutuvat työssään käyttämään verivalmisteita potilaidensa parhaaksi.

Rainer Zeitlin
verisuonikirurgi

Mielenkiintoista saada todellisen asiantuntijan mielipide ja kommentit Leinosen puheille jt-lahkon kannasta verensiirtoihin.

Itseänikin on ärsyttänyt tapa jolla jehovantodistajat nykyään perustelevat kieltäytymisensä verensiirrosta muka lääketieteellisesti parhaaksi ratkaisuksi. Logiikka kulkee jotenkin niin, että on parempi vaikka kuolla kuin saada mahdollisesti jokin tauti saastuneesta verestä.

Konventtipuheissa on usein kerrottu erilaisista lääketieteellisistä seminaareista joissa jt:t ovat olleet mukana selvittämässä kantaansa. Kertomukset seminaareista ovat olleet poikkeuksetta lahkon toimintaa ylistäviä. Jt osastolla on ollut eniten vierailijoita ja kaikkiin on tehnyt suuren vaikutuksen se valtava asiantuntemus jolla jt:t ovat asiaansa esitelleet. Jotkin lääkärit ovat kertoneet ajattelevansa ihan samalla tavalla, mutta pitävänsä asian omana tietonaan kollegojen epäluuloisuuden vuoksi.

Mukavaa saada asiasta välillä ihan suoraa palautetta, eikä vain lahkon värittämää toisen käden tietoa.

[IRanon]

Vielä lainaus oikeuskirjallisuudesta.

ESLH 04889, 9.10.1995 KUN 819. Suostumus alaikäisen potilaan hoitoon.

Kantelijat vaativat toimenpiteitä sen johdosta, että heidän alaikäiselle lapselleen oli annettu suolistoleikkauksen jälkeen verituotteita (albumiini– ja jääplasmatäyttö) ilman heidän suostumustaan. – Leikannut lääkäri kertoi
puhuneensa ennen hoitoa vanhempien kanssa ja jääneensä siihen ymmärrykseen, että toisin kuin kokoveren ja
punasolujen osalta jääplasman antaminen ei ollut vanhempien uskonnollisen vakaumuksen kanssa ristiriidassa.
Anestesialääkäri ei ollut mieltänyt albumiiniliuosta verensiirteeksi. – Lääninhallitus totesi, että PotL 7.2 §:n
mukaan jos alaikäinen potilas ei kykene päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava lähinnä hänen huoltajansa
kanssa. Lisäksi PotL 9.4 §:n mukaan huoltajalla ei ole oikeutta kieltää potilaan henkeä ja terveyttä uhkaavan
vaaran torjumiseksi annettavaa tarpeellista hoitoa. Lääninhallitus katsoi, että sairaalassa oli noudatettu potilaslain
säännöksiä eikä vanhempien ehdottaman valmisteen käytöstä olisi ollut tilanteen vaatimaa apua. Lääninhallitus
saattoi leikanneen lääkärin tietoon kuitenkin, että potilasasiakirjoihin tulee merkitä se, että alaikäisen potilaan
vanhemmille on annettu tieto suunnitellusta hoidosta ja on syytä merkitä vanhempien antama suostumus hoitoon,
mikäli asian laadun vuoksi seikasta on myöhemmin odotettavissa erimielisyyttä. Edelleen lääninhallitus tulkitsi
sairaalan selityksestä, että kaikkien lääkäreiden tiedossa ei ole, että Jehovan todistajien vakaumuksen kieltämiin
verituotteisiin kuuluu myös albumiini ja veriplasma. Koska ylilääkäri on jo aiemmin vanhemmille osoittamassaan
kirjeessä ilmoittanut informoivansa sairaalan lääkäreitä, asia ei antanut lääninhallituksen taholta aihetta enempiin
toimenpiteisiin.
- - -
Yhtäällä PotL 5 ja 6 §:n selkeysvaatimuksen ja toisaalta lääkärin selityksen epämääräisyyden
takia katson, että suostumuksesta ei ole nimenomaan puhuttu, vaan ymmärrykseen jääminen
oli pelkästään lääkärin oma tulkinta. Suostumus voi toki olla hiljainenkin. Toisin sanoen
keskustelussa tehtävän toimenpiteen yksilöinti oli ollut suostumuksen antamiseksi riittämätön.
Suostumuksen saaminen on korostuneesti lääkärin asia, koska vakaumuksen merkitys oli
tiedossa. Nähtävästi lääkärin väärä käsitys vakaumuksen kohteesta oli johtanut häntä

käyttämään epäselvää kieltä tai suorastaan harhaanjohtavaa sanontaa. Mikään ei viittaa
vanhempien antaneen suostumustaan, nimenomaan juuri kyseisessä keskustelussa he ovat
tehneet hoitovaihtoesityksensä. Niinpä lääninhallituksen moitearvio perustuu väärään
edellytykseen ja osuu virheelliseen kohteeseen. Sinänsä hoitosuunnitelmasta tiedottaminen ja
asian kirjaaminen on PotL 5 ja 12 §:n mukaista olennaisena kysymyksenä. Sen sijaan vaikka
katsottaisiin suostumus annetuksi, sen hoitoon motivoituva keskeinen ote huomioon ottaen
katsoisin merkinnän vastaavasti välttämättömäksi ilman lääninhallituksen asettamaa ehtoa. On
kuitenkin huomattava itse hoidollinen pääasia eli toimenpiteen tarve potilaan (2-vuotias)
kannalta. Lääninhallituksen päätös on tässä hieman ristiriitaisen tuntuinen, kun on epäselvää,
haluaako lääninhallitus käsitellä vain suostumuskysymyksen ja sen kirjaamisen vai myös
poikkeukselliset hoidolliset edellytykset.
Kun lääninhallitus päätyi suostumuksen olleen käsillä, siinä katsannossa lienee tarpeetonta
viitata PotL 9 §:ään, joka perustuu suostumuksesta riippumatta tapahtuvaan hoitoon.
Nimenomaan sen varalta että vanhemmat olisivat tyytymättömiä lääninhallituksen kantaan,
mikä on aina mahdollista siten, että tämä osakysymyskin olisi tullut seikkaperäisesti kohdata,
perustelut PotL 9 §:ssä mainitun vaaran osalta olisivat olleet enemmänkin paikallaan. Nyt
leikkaava lääkäri mainitsi esimerkiksi nestemäärän vajavuudesta, mutta lääninhallituksen asia
olisi tullut korostaa sen merkitystä lainkohdan edellytysten kannalta. ”Vaaran” kriteerit ovat
merkittävästi suuremmat kuin tavanomaisessa hoidossa esiin tulevat tilanteet. Toimenpidettä
nyt puolsi sairastamisen pitkäaikaisuus ja siihen liittyvä parantamisen nopeuttamistarve.
Vastaavasti anestesialääkärin toimintaa tukee potilaan erittäin huono kunto ja toimenpiteen
välttämättömyys. Lisäksi kun hengenvaara-elementti lainkohdassa on mainittu erikseen,
terveydenvaaran käsilläoloon riittää siihen nähden suhteellisesti vaatimattomampikin riski.
Sinänsä tämä tilanne voi ilmetä missä taudinkulun vaiheessa tahansa. Tässä vanhemmat eivät
huomioineet mitenkään sitä, että lapsi oli vaikean terveydentilansa takia tehohoidossa.
Vertailuksi pidän epäonnistuneena turvattoman lapsen kannalta sitä Tanskan potilaslain 15 §:n
säännöstä, joka kieltää verensiirrot ja vastaavat toimenpiteet ilman (huoltajan) suostumusta.

https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10 ... sequence=1