Veljesseura.org

Vartiotorniseura julkaisi vuonna 1994 kirjasen "Kuolleiden henget". Siinä on esitetty aika perusteellisesti se demonioppi, mitä Jehovan todistajat opettavat. Vaikka kirjanen onkin tehty Afrikkaa varten, sen opetus on yhdenmukainen koko maailmassa.

Koska tuo kirjanen ei ole jw.org:n verkkokirjastossa, tein siitä pienen lyhennelmän niiden hyödyksi, jotka ihmettelevät sitä suunnatonta pelkoa, mitä joillakin Jehovan todistajilla on vielä aikuisiällä.

Sekä kuvat että teksti on lainattu sitaattioikeuden perusteella.

Varoituksen sana: Ei herkille!

http://johanneksenpoika.fi/dokumentit/demoniopetus.html

Myös Jt:n parjaama "kristikunta" uskoo henkivaltoihin, mutta nähtävästi melko eri lailla kuin Jehovan todistajat tuon artikkelin perusteella.

Kristityt eivät usko joutuvansa demonihenkien valtaan elleivät "kutsu" niitä esimerkiksi harjoittamalla noituutta tms. Jos he ovat joskus harjoittaneet spiritismiä tms. niin siitä kehotetaan sanoutumaan irti Jeesuksen nimessä ja veressä.

Myöskään kristityt eivät usko että uudestisyntyneessä (Tit. 3:3-7) voisi asua demonia, koska uudestisyntynyt uskova on Pyhän Hengen temppeli (1 Kor 3:16) ja koska Jumala on saatanaa suurempi.

Oli muuten karmiva tämä kun nuorempana sitä luin.... Varsin epämiellyttävä. En tietenkään nykyään usko enää kummituksiin.

Nimrod kirjoitti:Oli muuten karmiva tämä kun nuorempana sitä luin.... Varsin epämiellyttävä. En tietenkään nykyään usko enää kummituksiin.

Kyllä kummituksia ja demoneita on olemassa. Ne asuu kipoissa ja kupeissa, tauluissa ja kirpparin sokerikulhoissa.
Oikeesti...

Meilläkin taidettiin pienenä heittää joku kynttelijalka roskiin kun siellä selvästä asui joku aladdinin kamu.
Mitenköhän käy jos ne muuttaa? Lähetetäänkö saatanalle "osoite muuttuu" kortti?

andromeda kirjoitti:Myös Jt:n parjaama "kristikunta" uskoo henkivaltoihin, mutta nähtävästi melko eri lailla kuin Jehovan todistajat tuon artikkelin perusteella. Kristityt eivät usko joutuvansa demonihenkien valtaan elleivät "kutsu" niitä esimerkiksi harjoittamalla noituutta tms.

Lahkot tarvitsevat pelotteita pitääkseen jäsenistönsä alamaisina ja tottelevaisina. Se ajaa pelkästään Vt-seuran etuja, että jo Jt-perheiden pieniin lapsiin saadaan istutettua pelko maailmassa viuhuvista demonisista voimista, jotka voivat milloin tahansa hyökätä ihmisten kimppuun. Opetus kuuluu: älä eksy kauaksi laumasta. Pysy lähellä Jumalan järjestöä, niin olet turvassa. Ehkä. Jos vain tottelet kuuliaisesti vanhimpia ja järjestöä, ja jos oikein kovasti työskentelet pelastuaksesi, niin silloin sinä saatat pelastua. Jos vain jaksat loppuun asti...

Jt-kasvatuksen saaneiden tulee siis tietyllä tavalla jännittää jatkuvasti. Demonien lisäksi heidän on jännitettävä sitä, ovatko he riittävän kelvollisia Jehovalle. Vai pääseekö Harmagedon sittenkin yllättämään heidät juuri silloin, kun he eivät ehkä olleetkaan aivan valveilla, tai olivat sallineet lihallisten heikkouksiensa päästä mielessään Jumalan palvontaa tärkeämmälle sijalle. Vaikka itse en ole kasvanutkaan Jt-perheessä, sain melko hyvän käsityksen tästä kuviosta niiden kymmenen vuoden aikana, joina toimin muutamassa eri seurakunnassa ja tapasin Jt-perheitä ja näiden kasvatteja.

Henkivaltojen pelkäämisen lisäksi Jehovan todistaja joutuu sitten vielä ponnistelemaan seurakunnan, vanhinten, vanhempiensa ja koko Jt-yhteisön silmissä, saadakseen ns. hyvän nimen ja esimerkillisen kristityn maineen. Tämä vaikuttaa hänen luokitukseensa yhteisön sisällä, mm. avioitumismahdollisuuksiin ja muutenkin.

Melkoista tasapainoilemista se kyllä oli. Ei ole mikään ihme, että sellaiseen joskus väsyy ja haluaa elämältään jotakin muutakin.

Sorry, että aihe levisi vähän joka suuntaan.

"Saatana ja demonit ovat aina olleet julmia ja vaarallisia. Muinoin Saatana surmasi uskollisen Jobin karjan ja palvelijat. Sitten hän surmasi Jobin kymmenen lasta panemalla ”suuren tuulispään” tuhoamaan talon, jossa he olivat. Sen jälkeen Saatana löi Jobiin ”pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti”. – Job 1:7–19; 2:7."

Hassua kun lainasivat saatanan murhanhimon todisteeksi sen ainoan tapauksen jossa raamattu mainitseen hänen olleen jonkun kuoleman takana. Jumala taas raamatun mukaan on tappanus kymmeniä, ehkä satoja tuhansia ihmisiä...

Lisäksi Jobin tarina on äärimmäisen helppo ymmärtää pelkäksi opettavaksi saduksi. Kuka olisi esim. kirjannut jumalan ja saatanan keskustelut talteen?

Kaarmis kirjoitti:Hassua kun lainasivat saatanan murhanhimon todisteeksi sen ainoan tapauksen jossa raamattu mainitseen hänen olleen jonkun kuoleman takana.

No esimerkki oli ainakin helppo valita, kun ei ollut vaihtoehtoja.

Toki Vt-seura opettaa, että kaikki harmagedonissakin kuolevat ovat periaatteessa Saatanan aiheuttamia kuolemia. Jehova on ikään kuin pakotettu lahtaamaan kaikki luomuksensa, jotka eivät ole halunneet liittyä Jt-liikkeeseen. Ja on oikeastaan Saatanan syytä sekin, jos kaikki eivät ole joka maailman kolkassa ehtineet edes kuulemaan todistajien sanomaa. He kuolevat perisynteihinsä, joka oli alunperin Saatanan syytä.

Kaarmis kirjoitti:Jumala taas raamatun mukaan on tappanus kymmeniä, ehkä satoja tuhansia ihmisiä...

Hänen rajaton rakkautensa ja täydellinen oikeudenmukaisuutensa on mitä ilmeisimmin vaatinut nämä kaikki.

Jehova on ikään kuin pakotettu lahtaamaan kaikki luomuksensa,

Totta.. Ikään kuin. Siinä sopii miettiä, kuka onpi häviäjä. Sitten ei edes osata hävitä reilusti, vaan pistetään homma lapselliseksi hyrskynmyrskyksi ja laitetaan porukka lakoon.

Ei kyllä tässä nyt tarinointi mättää...

oppitulkintoihin ja tarinoihin uskovien olisi hyvä punnita uskomuksensa uusiksi.

Muistan tuon kirjasen lapsuusvuosiltani. Pelkäsin siinä olleita kuvia, ne suorastaan syöpyivät tajuntaani useiksi vuosiksi. Tuolla kirjasella on ollut oma osansa siinä, että kärsin lapsena välillä pahastakin demonipelosta, jota yritin helpottaa erilaisilla ajatus- ja käyttäytymisrituaaleilla. Myöhemmin erilaiset pelkoni eskaloituivat pakko-oireiseksi häiriöksi (OCD) 12-vuoden iässä. Häiriö saatiin kuitenkin lääkkeillä hyvin hallintaan. Nyt kun olen vanhempi ja viisaampi en enää pelkää demoneita, enkä muitakaan yliluonnollisia olentoja, Jumalasta puhumattakaan.

Mitenkähän se hellaneuroosi, jos jollakulla jt:llä on sellainen ja pelkää poistua kotoa kokouksiin, koska pelkää että demonit tulevat ja vääntelevät hellannapit täysille, jos hän ei ole kotona vahtimassa?

Luulis että yhdellä jos toisellakin hartaalla jt:llä olisi jo palanut talo, jos demoneja olisi.

Kaarmis kirjoitti:Hassua kun lainasivat saatanan murhanhimon todisteeksi sen ainoan tapauksen jossa raamattu mainitseen hänen olleen jonkun kuoleman takana.

Joo ja homma meni Raamatun jumalan sallinnalla, eli eteenpäin sanoi (eteläsuomalainen) mummo, vaan tänä keväänä ei enää lumessa:

Jumala taas raamatun mukaan on tappanus kymmeniä, ehkä satoja tuhansia ihmisiä...

Ööö, tota, noin 2,5 miljoonaa. Kääk, toi oli jo viitattu.

Lisäksi Jobin tarina on äärimmäisen helppo ymmärtää pelkäksi opettavaksi saduksi. Kuka olisi esim. kirjannut jumalan ja saatanan keskustelut talteen?

Mitä enemmän Raamattua pähkäilen sitä enemmän VT on mielikuvitusta ja liiottelua, kuorrutettuna kansallistunnon pönkittämällä toivorikkaudella.

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Mitenkähän se hellaneuroosi, jos jollakulla jt:llä on sellainen...

Mulla iskee aika ajoin saman sarjan neuroosi, lähinnä ikä- ja parisuhdekysymys. Mulla ei ole ongelmia mihinkään sähköön liittyvään, kokemukseni mukaan Saatana ja Jehova eivät veivaile sähkön hallintalaitteita, ovat keskittyneet mielikuvitusjuttuihin.

Mulla kyseinen neuroosi liittyy voittopuolisesti, ellei yksinomaisesti, vaimon antamien ohjeiden noudattamiseen (sisältää myös "antaa ymmärtää" -malliset toiveet). Näläntorjuntatarvikeliikkeessä en ole varma mitä kaikkea piti hankkia. Kun aamulla pukeudun, niin en koskaan ole varma onko jokin osa vaateparrestani juuri se, mitä pyykinpesukone parhaillaan odottaa (ikäänkuin täytteeksi ei voisi ottaa vaikka jotain puhdasta).

Jos olemme lähdössä nk. ihmisten ilmoille, niin neuroosi pukeutuu sala-asuun. Valitsen väärät housut, väärän paidan, puhumattakaan parranajosta, jota en valinnut.

Luulis että yhdellä jos toisellakin hartaalla jt:llä olisi jo palanut talo, jos demoneja olisi.

Mistä tiedämme kuinka moni uskonnollinen henkilö laittaa talonsa palamisen Saatanan et al piikkiin? Vaikka luonnollisempi sytyttäjä tavattaisiin, niin sytyttäjä on helppo katsoa olleen Saatanan vaikutuksen alainen. Kohta uskiksille kaupataan mittaria, jolla Saatanan vaikutuksen prosentti- tai promillemäärä mitataan. Johan yhdellä huuhaaporukalla on E-mittari, niin ja muistaakseni suomalainen tutkija kehitti maasäteilymittarin ihan yliopistossa.

Syvään on kyllä lapsuudessa istutettu demonipelko. Vaikka "järjellä" ajateltuna en enää nykyään usko minkään sortin kummituksiin, en varmaan kuitenkaan ikipäivänä uskalla mitään spritismijuttuja kokeilla tai leikkiä noilla asioilla. Menee aivot solmuun vaikka muka tietää ettei siinä mitään tapahdu..

Muistan kyllä näitä tarinoita joistain demonien riivaamista taloista ja meilläkin kotona äiti vei ensin jonkun "demonisen" tietokonepelin verkkovarastoon piiloon ja kun kuulemma sieltä käsinkin demonit tuli meille kotiin häiriköimään niin lopulta piti tuhota koko peli.

Nimrod kirjoitti:En tietenkään nykyään usko enää kummituksiin.

Eivät ne ole uskon asia. Tietenkään.

pompom kirjoitti:Vaikka "järjellä" ajateltuna en enää nykyään usko minkään sortin kummituksiin, en varmaan kuitenkaan ikipäivänä uskalla mitään spritismijuttuja kokeilla tai leikkiä noilla asioilla. Menee aivot solmuun vaikka muka tietää ettei siinä mitään tapahdu..P

Niin, "muka tietää".

Minä olen jutellut avoimesti kuolleen ihmisen kanssa. Toisaalta, kyseessä saattaa olla minun alitajuntani, mielikuvitusystäväni tai nyt niin modernit enksut. Se ei tapahtunut spiritistisessä istunnossa, vaan olin unten mailla. En minä silti unta nähnyt, vaan se, mitä minä näin oli pikemminkin näky. Toisinaan olen kuullut kuolleita myös ihan ex tempore, mutta minun ei tarvitse niitä kuulla, koska tiedän jo kaiken. Spiritismi ei anna minulle mitään.

Tapasin kerran ollessani ulkona reippailemassa meedion. Meedio luonnollisesti tiesi, että meidän piti tavata juuri täällä ja sillä hetkellä. Hän myös tiesi, mitä minä ajattelin kysyä ja tiesi vastata siihen kysymykseen. Intuitiivisesti tunsin, että meedion vastaus oli oikein.

Nyt voi tietysti olla niinkin pelottavasti, ettei koko tapaamista tapahtunut, eikä, jos olisin saanut kyseisen naisen nimen ylös, sellaista löytyisi missään. En ihmettelisi. Minulla ei ole mitään tarvetta juosta hänen peräänsä.

Onko se pelottavaa, että minä juttelen kuolleitten kanssa vai onko se pelottavaa, ettette te.

Pehmoluopio kirjoitti:Onko se pelottavaa, että minä juttelen kuolleitten kanssa vai onko se pelottavaa, ettette te.

Tuossa ylempänä esititkin vaihtoehtona alitajunta, unen, kuvittelun jne.

Onko muuten käynyt koskaan niin, että ulkoillessa ystävän kanssa, törmäät(te) meedioon ja juttelet niitä näitä samaan aikaan meedion kanssa...ja näkeekö tai kuuleeko ystävä nämä tilanteet?
Oletan että tässä tilanteessa todellisuudessa ulkoilisit ystävän kanssa eikä kysymyksessä olisi toisenlainen tilanne jossa ulkoilua ei olisi todellisuudessa tapahtunut ollenkaan ystävän kanssa ja näin ollen ystävän kanssa ulkoilessa myös meedion kohtaaminen olisi ollut ei-todellisuutta.
Vai tapahtuuko törmäykset meedioon pääsääntöisesti silloin kun ulkoilet yksin ?

Pehmoluopio kirjoitti:Onko se pelottavaa, että minä juttelen kuolleitten kanssa vai onko se pelottavaa, ettette te

Mielelläni voisin jutella kuolleitten kanssa mutta tälläistä ei ole tapahtunut eikä halukkaita kuolleita jutustelemaan ole ilmaantunut. Onhan se kieltämättä mielenkiintoista että vapaaehtoisia kuolleita ei ole ilmaantunut jutustelemaan ja meediotkin tuntuvat vaikuttavan poissaolollaan. Jeesuksesta, Pyhästä Hengestä, Jumalasta, Jehovasta, Ahdista, Zeuksesta ja muista puhumattakaan.

Ei ole pelottavaa, jatka huoletta jutustelua kuolleitten sun muiden kanssa. Pistä heille vinkkiä että voivat vierailla täälläkin.
Tosin ei siitäkään kai haittaa ole että suhtaudut varauksella näiden "kuolleiden" sanomisiin ja suhteutat sen tekemisiisi.