Veljesseura.org

Vuotanut kirje, joka on päivätty 29.3.2014, on jaettu kaikille vanhimmistoille ohjeistamaan valtavaa muutosta valtakunnan- ja konventtisalien rakentamisten rahoitusjärjestyihin.

Kirje on neljä sivua pitkä, mutta vain ensimmäinen sivu luetaan julistajille. Kolmen sivun jälkikirjoitus , joka sisältää lisätietoja siitä, miten uusi järjestely on tarkoitus toteuttaa , sisältää lauseen: "Tätä jälkikirjoitusta ei pitäisi lukea seurakunnalle eikä tätä kirjettä tulisi laittaa ilmoitustaululle."

Ensimmäinen sivu on tarkoitus lukea ääneen seurakunnille 5.5.2014 alkavan viikon palveluskokouksessa.

Lue lisää...

Järjestö siis omistaa kaikki kiinteistöt riippumatta siitä, miten asia missäkin yhteyksissä esitetään. Asia ei tietenkään ollut erityinen salaisuus ennen tätäkään, mutta tässähän tuo myös tulee selväksi.

Järjestön kiinteistöbisnes on kerta kaikkiaan kadehdittavan tuottoisaa. Porukka rakentaa ilmaiseksi, ylläpitää ilmaiseksi, kustantaa kiinteistöt ja kustannettuaan ne, maksavat niistä senkin jälkeen lainaa takaisin, kuten kirjeistä käy ilmi -> ikuisesti. Ei ole sellaista pankkia, joka ei olisi tällaisesta järjestelystä Järjestölle kateellinen. Ja ne (kuten myös pahat maailmalliset) väittävät pankkeja ahneiksi.

Irvokkainta tässä tietenkin on, että järjestely muotoillaan seurakunnille "mahdollisuutena".

Onko Vartiotorniseura taas vilkutellut sitä "kuuluisaa valoa"? Ennen vanhaan se ei kuulemma koskaan pyytänyt lahjoituksia. Nyt se pyytää lahjoittamaan kuukausittain.

Tässä lainaus Vartiotornista 2007:

*** w07 1/11 s. 17 ”Minun on hopea ja minun on kulta” ***

Vuonna 1879 Vartiotorni-lehdessä ... sanottiin: ”Me uskomme, että JEHOVA tukee ’Siionin Vartiotornia’, ja koska näin on, niin se ei milloinkaan kerjää eikä pyydä ihmisiltä avustusta. Jos Hän, joka sanoo: ’Kaikki vuorten kulta ja hopea on minun’, ei anna tarvittavia varoja, niin me ymmärrämme, että on aika lakkauttaa julkaiseminen.”

Kuulostaako tämä nykyinen uusi ohje lahjoitusten pyytämisestä joka kuukausi jotenkin "järjettömältä"? Jos kuulostaa, niin se varmaan liittyy marraskuun 2013 tutkittavaan Vartiotorniin, missä oli tällainen lainaus:

Meidän kaikkien täytyy olla valmiita tottelemaan mitä tahansa saamiamme ohjeita, vaikka ne eivät kenties näyttäisikään inhimilliseltä kannalta katsottuna tai strategisesti järkeviltä.

Lähde: http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_u40.html


Jos haluat lukea enemmänkin Vartiotorniseuran kiinnostuksesta rahaan, klikkaa tätä linkkiä.

Me ollaan vaa kateellisii.

Rahaa rahaa ja rahaa. En ymmärrä mihin sitä tarvitsee "hyvän uutisen " saarnaamisessa, eihän Jeesuskaan tarvinnut.
Siihen riittää sandaalit ja raamattu.

Loytyykö raamatusta tukea tällaiselle rahan ruinaamiselle ?

Veli-Hopea kirjoitti:Rahaa rahaa ja rahaa. En ymmärrä mihin sitä tarvitsee "hyvän uutisen " saarnaamisessa, eihän Jeesuskaan tarvinnut.
Siihen riittää sandaalit ja raamattu.

Niin, ja kun Jeesuksella ei ollut edes raamattua, vaan vain sandaalit.

Ja puhui enimmäkseen omia näkemyksiään ihmisille ja kertoi niiden olevan jumalan tahto.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Meidän joiden pitäisi seurata jeesuksen esimerkkiä?

Liittyisköhän toi muutos rahojen liikuttelussa jotenkin verotukseen?
Aikaisemmin seura myönsi korollisia lainoja seurakunnille, jotka sitten maksoivat ne pikkuhiljaa takaisin. Olisiko käynyt niin, että verottaja olisi jossain maassa kiinnostunut noista korkotuotoista? Nyt sitten kaikki toiminta naamioidaan vapaaehtoiseksi lahjottamiseksi, vaikka totuus on vähän ihmeellisempi.

Veli-Hopea kirjoitti:Loytyykö raamatusta tukea tällaiselle rahan ruinaamiselle ?

No ei suoranaisesti, mutta ainahan voidaan vedota siihen kolehtiin, mikä pavalilaisissa pakanakristillisissä seurakunnissa kerättiin Jerusalemin köyhien seurakuntalaisten hyväksi.

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:

Veli-Hopea kirjoitti:Loytyykö raamatusta tukea tällaiselle rahan ruinaamiselle ?

No ei suoranaisesti, mutta ainahan voidaan vedota siihen kolehtiin, mikä pavalilaisissa pakanakristillisissä seurakunnissa kerättiin Jerusalemin köyhien seurakuntalaisten hyväksi.

Voidaan varmaan :)en näe yhtäläisyyttä, tänäpäivänäkun yksikään seurakuntalainen ei juurikaan taida hyötyä lahjoituksista, ellei nyt ajatella johdon olevan köyhä

Jäin vain pohtimaan seuraavaa, vain oma käsitykseni asiaan liittyen :

- Seurakunta rakentaa uuden salin tai täysremppaa vanhan
- Tästä on mahdollista myös keskustella seurakunnassa , veli viisainten vanhimpien "alustavan" esityksen pohjalta
- myös esitellään kustannusarviota ja voidaan kertoa kuvainnollisia laskelmia kuinka paljon keskimääräisesti seurakunta kuukausittain voisi maksaa lainaa Seuralle takaisin
- Voidaan myös tiedustella kuinka paljon jokainen omantuntonsa mukaisesti voisi harkita laittavansa lahjoituksiin ; siis lahjoituksiin kaikkien muiden lahjoituksien lisäksi
- Seuralta haetaan "lainaa" hanketta varten
- Hanke toteutetaan
- "Lainanmaksu" alkaa tai jatkuu jo edellisestä
- En vain ole tiedostanut tilannetta jolloin Seurakunnassa ilmoituksien ohella kerrottaisiin että Salin "lainahinta" on nyt maksettu ja veljet kertoisivat että enää ei tarvitse "lahjoittaa sitä kuvainnollista osuutta" Salin lainamaksuihin kohti Seuraa <- Tai sitten olen missannut jotain

(niin, jos Seura myy omistamansa, velattoman (kenties Seuralta toiminnan hiipuessa käyttämättömäksi jääneen) kiinteistön tai kiinteistöryppään huippupaikalta kaupungissa esim hintaan 20 miljoonaa euroa. Niin silläkin muutaman salin remppaisi tai tekisi uuden ... mutta ei Seura näitä talous-tietoja toimita julkisuuteen jäsenistölleen esim kirjallisuuden kautta. Puhumattakaan mikäli kauppoja on useita. <- Korjatkaa jos olen väärässä ideologian suhteen)

Onkohan sitä nyt muistettu ottaa yhteyttä myös yläkertaan ja kysyä itse Jumalalta jotakin kirjallista lappusta, mustaa valkoisella, paljonko tuo voisi hallintoelimelle rahaa antaa?

Kai se nyt itte Jehova omiansa auttaa, jos kerran rahaa tarvii? Kummallista nyhtämistä, mikä ei näköjään koskaan lopu.

Eli hengellinen ruoka ei enää ole ilmaista niinkuin sitä markkinoitiin ilmaisena muutamia vuosia sitten.
Jos olisin vielä mukana niin tää asia sais kyllä lähtemään. Seurakuntalaiset uhraa muutenkin niin paljon ja monilla on pienet tulot joten on aika törkeetä rahankeruuta.
Senkin rahan vois perheelliset käyttää lastensa hyvinvointiin.

kukkamaaria kirjoitti:Eli hengellinen ruoka ei enää ole ilmaista niinkuin sitä markkinoitiin ilmaisena muutamia vuosia sitten.
Jos olisin vielä mukana niin tää asia sais kyllä lähtemään. Seurakuntalaiset uhraa muutenkin niin paljon ja monilla on pienet tulot joten on aika törkeetä rahankeruuta.
Senkin rahan vois perheelliset käyttää lastensa hyvinvointiin.

Niin niin muttakun Jehova niin rakastaa iloista antajaa, eli mielummin sille kun lapsille

Huhhoijaa sepä se on, kun ei vain millään silmissä valaistu ,että uskonto on rahaa tekevä bisnes.

Voin hyvin kuvitella, miten vaikkapa mun ex on miettinyt asiaa rukouksen hengessä ja päättänyt jonkin tietyn summan. Menee mun maksamat elatusmaksut hyvään tarkoitukseen .
Onhan noita "päätä valmiiksi kuukausittainen summa", puheita ollut jo vuosikymmen sitten. Nyt sitten vaan halutaan tehdä hommassa kirjallisia sitoumuksia.
Onko kellään tietoa, aiotaanko tuota lahjoitushalukkuutta valvoa jollain tavalla? Voihan siihen lappuun laittaa vaikka 144 000e, mutta jättää sitten vaan maksamatta.
Taitaa olla kyse psykologiasta. Kun jt laittaa lappuun jonkun summan, niin sen jälkeen hän kokee tehneensä lupauksen Jehovalle ja sellainen lupaushan on pakko pitää. Voipi tulla vanhimmille taas lisää hommia, kun joutuvat lohduttelemaan veljiä ja sisaria, jotka eivät pystykään vastaamaan velvoitteeseensa ja haluavat siksi hengellistä apua ja lohdutusta.

rippeli kirjoitti: Taitaa olla kyse psykologiasta. Kun jt laittaa lappuun jonkun summan, niin sen jälkeen hän kokee tehneensä lupauksen Jehovalle ja sellainen lupaushan on pakko pitää. Voipi tulla vanhimmille taas lisää hommia, kun joutuvat lohduttelemaan veljiä ja sisaria, jotka eivät pystykään vastaamaan velvoitteeseensa ja haluavat siksi hengellistä apua ja lohdutusta.

Niinpä. Konkreettinen summa luo konkreettisen velvollisuudentunteen ja sitä kautta todistajille muodostuu jälleen uusi ulottuvuus tuntea syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, jos eivät syystä tai toisesta pääse luvattuun tavoitteeseen.