Veljesseura.org

Harrastukset eri urheiluseuroissa leimataan JTn puolesta melko huonoksi.

Linkissä hieman kyselyä, mitä "maailmalliset" ovat mieltä urheiluharrastuksista.

http://www.hs.fi/urheilu/a1390289036938

Klikkaamalla "Tärkeintä on fyysinen hyvinvointi", saa auki kyselyn tulokset.

Esimerkiksi oppimani asia ,että urheiluseurat ja harrastukset ovat väärä paikka ajankäyttöön ,kun sen sijaan aika pitäisi laittaa hengellisiin asioihin on jotenkin hämmentävä.

Ammattilaisuraan tähtääminen on hyvin NOU NOU juttu, mutta mitä kyselyssä ihmiset olivat
tästä mieltä?

Vanhemmat jotka ajattelivat harrastuksesta lapselle ammattiuraa, lukeutuivat he alle 4%n

Kyselyä tarkastellessa ei kovin helposti tule mieleen muu kuin se, että normivanhemmat haluavat lapsillensa kaikkea hyvää, eikä käsittääkseni raamattu missään näitä harrastuksia edes kiellä.

Kuinka negatiivisessa valossa nämä tulevat esille järjestön julkaisuissa?

Itse lukeudun näihin , jotka omasta halusta huolimatta eivät saaneet osallistua mihinkään lapsille järjestettyyn urheilutoimintaan.

Laajennan nyt aihetta vielä muihinkin harrastuksiin, koska järjestön teksteissä yhtä paheksuttavaa on jalkapallo kuin pitsin nypläyskin.
Suoraan ei harrastuksia kielletä, mutta hyvin voimakkaasti annetaan ymmärtää että harrastukset on paheksuttavia, sävy on aina negatiivinen. Kirjallisuudesta huomasi näin pikaisella tutkailulla (Wt-Library) jo kuinka usein alkuun hehkutetaan virkistäytymisen hyviä puolia, mutta loput artikkelista käsittelee sitä kuinka vaarallista ja tarpeetonta se on. Vedotaan "tasapainoiseen näkemykseen", kun todellisuudessa kallistutaan pelkkään hengelliseen toimintaan, ja harrastuksia saisi olla mahdollisimman vähän ja pienellä sijalla elämässä, kuten kaikki muutkin intohimot elämässä pitää pistää syrjään järjestön etujen tieltä.

Fyysinen hyvinvointi ei muutenkaan järjestön mukaan olekaan mitenkään arvostettavalla sijalla elämässä, joten siihen ei kannata tuhlata paljon arvokkaampaa saarnaamisaikaa. Se on tullut moneen otteeseen selväksi.

En ole minäkään harrastanut mitään kodin ulkopuolella ennen kuin nyt aikuisiällä. Lapsena olisi vaan ollut ilmaisia kerhoja joissa olisin päässyt harjoittelemaan taitojani, mitä ei aikuisille tarjota. Nyt tulee usein raha vastaan jos jotain haluaisi mennä touhuamaan porukassa.

Muutama ote kirjallisuudesta, korostukset omia.
VT 15.6.11:

Jotkut nuoret kristityt kuitenkin uppoutuvat koulun järjestämään vapaa-ajan toimintaan ja harrastuksiinsa. Niissä ei ehkä itsessään ole mitään pahaa. Nuorten kristittyjen tulisi silti miettiä seuraavia kysymyksiä: Miten paljon aikaa niihin saattaisi kulua? Millaisessa seurassa olisin? Millaiselle asenteelle altistuisin niiden yhteydessä? Entä mistä voisi tulla elämäni keskipiste? Luultavasti tajuat, että joku voisi innostua tällaisesta toiminnasta niin paljon, ettei hänelle jäisi kylliksi aikaa ja voimia pitää yllä suhdetta Jumalaan. Asiat on siis asetettava tärkeysjärjestykseen (Ef. 5:15–17).
Ajatellaanpa, mitä tapahtui Wiktorille. Hän kertoo: ”Liityin 12-vuotiaana lentopallokerhoon. Ajan mittaan voitin monenlaisia palkintoja. Minulla oli mahdollisuus tulla tähdeksi.” Jossakin vaiheessa Wiktoria alkoi vaivata se, miten urheiluharrastus vaikutti hänen hengellisyyteensä. Yrittäessään eräänä päivänä lukea Raamattua hän nukahti. Hän huomasi myös, että kenttäpalvelus ei tuonut hänelle paljonkaan iloa. ”Urheilu vei minulta voimat, ja pian tajusin sen vievän myös hengellisen intoni. Tiesin, että en tehnyt niin paljon kuin olisin voinut.”
- - -
Aiemmin mainittu Wiktor sai apua eräältä matkavalvojalta. Tämä veli sanoi hänelle: ”Puhut lentopallourastasi aika intohimoisesti.” ”Se havahdutti minut hereille”, Wiktor sanoo. ”Ymmärsin, että olin mennyt liian pitkälle. Pian katkaisin siteet kerhoon kuuluviin maailmallisiin ystäviini ja hakeuduin seurakunnan ystävien pariin.”
- - -
Sinun täytyy ehkä tehdä muutoksia ja jopa luopua jostakin epäolennaisesta voidaksesi ”koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon” (Room. 12:2). Mutta kun palvelet häntä kokosieluisesti, voit ”menestyä tielläsi”.

VT 15.12.11

Vastaavanlaiseen järkeilyyn turvautuen joku voisi osallistua koulun järjestämään vapaa-ajan urheilu- tai kerhotoimintaan, jättää ilmoittamatta verotettavia tulojaan tai puhua totuudenvastaisesti, kun häntä pyydetään paljastamaan kiusallisilta tuntuvia asioita. Ydin on se, että meillä voi olla vaara puolustella Jumalan käskyjen rikkomista, kuten Salomon on täytynyt tehdä.

Mukavasti verrattu esim. käsityökerhoa veronkiertoon

Koulu -kirjanen:

"Urheilu. Sellainen ruumiillinen valmennus, jota saamme urheiltaessa, on meille hyväksi. Raamattu auttaa meitä kuitenkin suhtautumaan asiaan tasapainoisesti, kun se sanoo: ”Valmenna itseäsi jumalinen antaumus tavoitteenasi. Sillä ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä vähään, mutta jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen.” (1. Timoteukselle 4:7, Sopusoinnussa tämän neuvon kanssa Jehovan todistajat arvostavat koulussa annettavaa liikunnan ohjausta.
Toisaalta (lue: ristiriidassa edellisen toteamuksen kanssa tasapainoisuudesta) todistajavanhemmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että koulut korostavat usein liiaksi urheilun merkitystä. He yrittävät siksi lapsiaan valmentaessaan hillitä halua pyrkiä merkittäviin urheilusuorituksiin. He toivovat lastensa haluavan tavoitella uraa Jumalan palveluksessa, ei urheilussa. Todistajavanhemmat kannustavat heitä siksi käyttämään koulun jälkeistä aikaa pääasiassa hengellisissä asioissa edistymiseksi pikemminkin kuin kunnostautumiseksi jossakin urheilulajissa.
Me uskomme, että järjestäytyneeseen urheiluun osallistuminen saattaisi todistajanuoret alttiiksi epäterveen seuran vaikutuksille. Meidän mielestämme myös nykyajan kilpailuhenki, jonka mukaan voittaminen on pääasia, vaikuttaa haitallisesti. Jos todistajanuoret siksi tuntevat tarvetta ylimääräiseen virkistäytymiseen, heidän vanhempansa kannustaisivat heitä etsimään sellaista uskonveljiensä keskuudesta, todellakin ”niiden kanssa, jotka huutavat avukseen Herraa puhtaasta sydämestä”. "

Koulun kerhot. Samanlaisista asioista kiinnostuneet oppilaat saattavat haluta osallistua näihin yhteisiin harrastuksiin koulun kerhoissa. Näiden kerhojen tarkoitukseksi muodostuu kuitenkin usein pelkkä seuranpito. Sellaiseen osallistumisen joidenkin oppilasryhmien kanssa on havaittu usein johtavan moraalittomaan käytökseen. Tämän mahdollisuuden vuoksi meistä tuntuu, että on hyvä harkita asiaa huolellisesti ennen kuin liittyy johonkin koulun kerhoon.
Tärkeitä kysymyksiä, joita todistajanuoret ja heidän vanhempansa harkitsevat, ovat: Rajoittuuko kerhon toiminta kouluaikaan? Valvotaanko sitä koulun taholta hyvin? Vaatiiko kerhoon kuuluminen koulun jälkeistä aikaa, joka voitaisiin käyttää paremmin perheen tai seurakunnan parissa? Todistajavanhempien vastuuna on tehdä lopullinen päätös siitä, millaisiin kerhoihin tai koulun järjestöihin, jos mihinkään, he sallivat lastensa kuulua.

Fyysinen hyvinvointi ei muutenkaan järjestön mukaan olekaan mitenkään arvostettavalla sijalla elämässä, joten siihen ei kannata tuhlata paljon arvokkaampaa saarnaamisaikaa. Se on tullut moneen otteeseen selväksi.

Tätä se isäukkokin manaa, kun ei "vittu mitään saanut tehdä", niin nykypäivänä moni hänen ongelmista ja sairauksista johtuu juurikin liikunnan puutteesta ja kokee noin kuudenkympin tienoilla olevana liikunnan aloittamisen liian haastavaksi .

Kävi nuorena kentällä juu, mutta vaikka jotkut todistajat puolustelevatkin kuinka "siinä saa liikuntaa samalla", ei siinä syke nouse juuri miksikään.

Isäukolta kiellettiin kaikki urheilu, koska kenttä ja kokoukset olivat tärkeämpiä. Osan tuosta näkemyksestä jatkoi luonnollisesti lapsiinsa. Surettaa hänen puolesta.

Veli-Hopea kirjoitti:Kävi nuorena kentällä juu, mutta vaikka jotkut todistajat puolustelevatkin kuinka "siinä saa liikuntaa samalla", ei siinä syke nouse juuri miksikään.

Tuo on taas niitä hohhoijaa -luokan perusteluita. Terveydenhuoltoalan ammattilaiset kartoittavat asiakkaidensa liikunnallisuutta kysymyksellä "kuinka useasti viikossa harrastat liikuntaa jossa hengästyt?". Ei kysymyksellä "kuinka useasti viikossa käyt laahailemassa pitkin kyliä levittämässä uskonnollista propagandaa?". Kenttäily ei länsimaissa mene liikunnasta millään tasolla.

Mitä aloitukseen tulee, niin yksi suurimmista vitutuksen aiheista muksuna oli ettei saanut mennä pelaamaan futista seurajoukkueeseen. Parissa treeneissä kävin ja pärjäsin erinomaisesti. (tämä ei varsinaisesti ole brägi, vaan siinä vaiheessa nyt vain olin ikäryhmää edellä monissa muissakin joukkueurheilulajeissa).

Mitä aloitukseen tulee, niin yksi suurimmista vitutuksen aiheista muksuna oli ettei saanut mennä pelaamaan futista seurajoukkueeseen

Vielä enemmän vituttaa se, kun tämä taivaan herra on niin ailahteva tai muuttelee mieltä milloin mitenkin, niin tänä päivänä näyttää "Jehova" olevan sallivaisempi asian suhteen. Mikä reilu jumala se tuollainen on, vai synnyinkö perkele väärään aikaan?

Ollaanhan tässä jo törmätty cheerleaderiin joka on jt. Tuskin olis käyny 20 vuotta sitten..

Ehkä tässäkin on paikkakunta ja henkilöeroja? Itse muistan, että seurakunnan jäsenet kävivät viikonloppuisin yhdessä pelaamassa lentopalloa tai sulkapalloa ja muutenkin vapaa-ajan toiminnaksi (tai siis illanviettojen yhteyteen) kannustettiin esimerkiksi kävelylenkkejä keskustellen hengellisistä aiheista. Toki yksinään lenkillä käyminen varmaankin koettiin turhaksi, mutta jos otat siihen seurakunnan jäsenen mukaan niin ajan voi käyttää "hyödyksi".

Kyllä täälläkin kuten monessa muussakin seurakunnassa pelattiin yhdessä mm. Jalkapalloa, jääkiekkoa ja salibandyä. Kyse ei kuitenkaan ollut tästä, vaan että olisi saanut harrastaa lajeja ihan oikeassa porukassa ihan oikean valmentajan kanssa.

kyllähän yhteiset pelit seurakunnan kanssa oli ihan kivaa, mutta sekajoukkoeet aina 8 vuotiaasta 55 vuotiaaseen pelaajaan, mukaanlukien maalivahtina pelkät hokkarit jalassa oleva vanhapiika vääränkätisellä mailalla ei jotenkin tyydyttänyt pelihaluja.

Maalin tullessa ei tietenkään edes saanut tuulettaa, kun se oli kilpailuhenkeä.

Kyse oli aktiivisista harrastuksista seurakunnan ja hengellisyyden ulkopuolella, joka on kyseenalaistamatta hyvin tervettä lapselle kuin aikuiselle.

Seurakunnan pelipuuhat itse lasken pois aktiivisesta lajin harrastamisesta. se on jotain ihan muuta.
Saahan sitä liikuntaa kentälläkin jos aika ajoin juoksee ovelta ovelle... Mutta. No joo..

Kaikki muu aktiivinen lajin harrastaminen oli aika pitkälle kielletty.

Veli-Hopea kirjoitti:Vielä enemmän vituttaa se, kun tämä taivaan herra on niin ailahteva tai muuttelee mieltä milloin mitenkin, niin tänä päivänä näyttää "Jehova" olevan sallivaisempi asian suhteen. Mikä reilu jumala se tuollainen on, vai synnyinkö perkele väärään aikaan?

Voi johtua myös siitä, että pyhän hengen johtama hallintoelin ei aina itsekään tiedä mitä mieltä on. Joskus männävuosina yksi hallintoelimen jäsen varoitti amerikkalaisen jalkapallon seuraamisesta, se kun on väkivaltaista ja lähes sotaa. Samoihin aikoihin toinen käytti konventtipuheessa vertauskuvana sitä, kun kuulija katsoo telkkarista hyvää saman lajin peliä. Oli selvästi jopa innoissaan lajista.

Ärsyttää suunnattomasti noissa artikkeleissa, kun aina "tosi elämän esimerkki tapauksissa" kaikista on povattu HUIPPU pelaajaa, HUIPPU laulajaa, mitä milloinkin huippua. Tosi elämässä, kuinka moni pääsee todellakin menestyviin joukkueihin tai luo menestyvää muusikon uraa? Esimerkit noissa seuran jutuissa ovat niiiin epärealistisia, lapsellisia ja imeliä, että ällöttää! Kysymyksetkin ovat aina suljettuja ja syyllistäviä, tällaisien kappaleiden yhteydessä, kun yritetään saada huonoa omatuntoa aikaan. Niin selvää manipulointia, että säälittää, kuinka sitä ei touhussa mukana olevat näe

Etenkin kulttuuri/liberaalisimmat vilpittömät Jehovan Todistajat voivat sallia lapsille harrastuksen "saatanan vallassa olevien" maailmallisten kanssa. Esimerkkinä vaikkapa jalkapallo.
Sitävastoin ns konservatiivisissä Todistajien perheissä eivät välttämättä harrastukset maailmallisten kanssa toteudu samaan tapaan kuin verrattuna kulttuuri/liberaali -Todistaja perheisiin.

Kokonaisuudessa, etenkin ns syntymäjehovien suhteen, tulee huomioida sekin että Seuran ulkopuoliselle harrastustoiminnalle on joka tapauksessa aina olemassa yksi este.
-> Seuran oma ajastettu toiminta eli koksat jne.

Minkäläinen mahdollisuus lapsella on (oli) harrastaa esim. jalkapalloa maailmallisten kanssa, mikäli harjoitusajat menevät päällekkäin Seuran kuvainnollisen uskontoliiketoiminnan kanssa. (jos taaksepäinkin katsotaan niin TI ei käy, TO ei käy, SU ei käy)
-> Riippumatta liberaalisuudesta sanoisin että mahdollisuus prosentti 1% huippeilla, joka käytännössä erittäin rankasti yläkanttiin.

Vilpittömät Todistajat muistavat aina sanoa että kyllä liikuntaa harrastetaan ja on salivuorotkin varattuna. Ei siinä mitään, ihan ok asia tämäkin ja menee ehkä mieluummin yhteisön hengennostatuksena kuin varsinaisena liikuntana/harrastuksena/ saatika ohjattuna lajikohtaisena asiana.
-> tosin naurattaa vielä jälkeenpäin sekin, että 55v saattaa punnertaa koripallossa täysillä sekä tosissaan alle 12v sekä muitakin vastaan. Toisaalta olihan siellä porukkaa jotka ymmärsivät tarkoituksen eivätkä sinänsä pelanneet tosissaan ja tältä osin pilanneet lapsien mielen.

Seuran kannalta naurettavaa on se, että eräällä tavalla demonisoidaan maailmalliset urheilulajit/harrastaminen, tai musiikki tai ylipäätään melkein kaikki muu paitsi tosi tm Seuran tosi tm Jehovan palveleminen.
-> Vielä naurettavampaa on se, että Seura sekä vilpittömät Todistajat saattavat ratsastaa super-urheilutähdillä tai vaikkapa super-muusikoilla, mikäli löytyy pienikin rajapinta Todistajuuteen tai ko tähdiltä Seuraa/Jehovan Todistajuutta puoltavia lausuntoja. Wake UP !

Täysin raamatullisia urheilulajeja ovat ainakin kilpajuoksu ja nyrkkeily. Raamatunkohdat voitte kaivella kukin itse.

Bergerac kirjoitti:Kokonaisuudessa, etenkin ns syntymäjehovien suhteen, tulee huomioida sekin että Seuran ulkopuoliselle harrastustoiminnalle on joka tapauksessa aina olemassa yksi este.

OT: Itse olin lapsena "jehova" vain tietämättömien koulukaverien nimittelyssä ja muistan että jehovittelu sattui. Se kun oli itselle jumalan nimi. Vielä ilkeämpääkin sitä tietysti sai osakseen. Jehovia sun muita nimityksiä voi toki käyttää rennosti, jos ei itse ole kokenut Jehovan todistaja -lapsuutta tai -nuoruutta.

Vieraas kirjoitti:

Bergerac kirjoitti:Kokonaisuudessa, etenkin ns syntymäjehovien suhteen, tulee huomioida sekin että Seuran ulkopuoliselle harrastustoiminnalle on joka tapauksessa aina olemassa yksi este.

OT: Itse olin lapsena "jehova" vain tietämättömien koulukaverien nimittelyssä ja muistan että jehovittelu sattui. Se kun oli itselle jumalan nimi. Vielä ilkeämpääkin sitä tietysti sai osakseen. Jehovia sun muita nimityksiä voi toki käyttää rennosti, jos ei itse ole kokenut Jehovan todistaja -lapsuutta tai -nuoruutta.

OT: Näen asian itse niin, että sanonta jehova/tyyliin "jehovat kävivät ovella tms" on puhekielessä Suomessa kautta vuosien ajan olemassa ollut asia.
Kieltämättä on totta että jehovittelu voi sattua niin lapseen kuin aikuiseenkin, mitä tulee vilpittömiin Jehovan Todistajiin.
Tosin vilpitön Jehovan Todistaja lapsi tai aikuinen ei ajattele sitä että kyseessä on vain ja ainoastaan Seuran lanseeraama "Jumalan nimi/suomennus" ja tältä osin ryhmittymän virallinen nimitys <- kun Seura on päättänyt, anteeksi siis itse tm Jehova on ilmoittanut Seuralle, nimet Jumalalle eri kielillä niin sillä mennään.

Itse asiassa otaksun että vilpitön Jehovan Todistaja lapsi/aikuinen saattaa loukkaantua myös siitä, mikäli heitä kutsuttaisiin puhekielessä Jahven Todistajiksi tai JHWH-Todistajiksi tai esim Adonain-Todistajiksi. Syystä että Seura on päättänyt että ovat suomennettuna Jehovan Todistajia ja suomennettuna Jumalan nimi on Jehova.

Muistelen että loukkaantuminen näkyy myös Seuran Johtohahmoissa. Jehovan Todistajien tiedotusjohtaja Veikko Leinosella kävi aamu-tv:ssä perinteinen "tic tac-ilmiö" (toisaalta yhteys tic tacciin ei ole aivan relevantti, koska yleensä Veikolla on näyttänyt olevan kasvoissa tic tac -ilmiö, kun on vastannut tai jopa suoranaisesti valehdellut epämiellyttäviin kysymyksiin, no toisaalta kysessä oli hieman epämiellyttävä aihe jossa pitää kieli keskellä suuta pyrkiä vastaamaan). Liittyi keskusteluun asevelvollisuudesta ja paikalla ollut majuri viittasi siihen että jehovat käyvät siviilipalveluksen tietyissä maissa. Veken kasvonilmeissä välittömästi "tic-tac-ilmiö".
Eli kieltämättä puhekielen sana "jehova" saattaa olla vastenmielinen vilpittömille Todistajille, etenkin jos kovaksi keitetty ammatti-tiedottaja kasvon ilmeillään tämän eräällä tavalla osoittaa.

Toisaalta puhekielessä on monia vakiintuneita termejä kuten Persut, Hellarit, Lestat jne.
Toki myönnän että tässä yhteydessä mikään edellämainituista ei ole kyseisten järjestöjen markkinoima ns Jumalan nimi edes miltään osalta. Toisaalta ei ole mahdotonta sekään, että Helluntailaisen suunnan omaavat voisivat kokea nimityksen Hellarit loukkaavana.

Edit:
Vaikka ns Jumalan nimestä ei ole kysymys, niin neekeri -sana oli ja on puhekielessä yleinen nimike, vuosikymmenten ajalta.
No, ajat muuttuvat ja kukkahattutädit/loukka minu ovat päätyneet toimenpiteisiin:

Ei löydy kaupan hyllyltä koska puhekielensana "neekeri"

OT2

Vilpittömiä Jehovan Todistajia saattaa myös loukata se, mikäli heitä kutsutaan mukaillen Jehovan Todistajien uskonnollisen yhdyskunnan yhdyskuntajärjestystä.

Ovella tai lehtikärryn luona majailevaa vilpitöntä Jehovan Todistajaa voisi kutsua (mikäli tietää taustan ja tiedostaa että ko henkilö on todella ulkojäsen, kuten käytännössä lähes aina näin on, verrattuna jäsenmäärään ja varsinaisiin jäseniin) myös Jehovan Todistajien uskonnollisen yhdyskunnan ulkojäseneksi , joka vastaavasti ei ole puhekielessä sinänsä vakiintunut nimike.
-> Ja tähän liittyen paikalliset seurakunnat eivät pääsääntöisesti välttämättä itse omista kiinteistöjään vaikka ovat ne omasta selkänahasta maksaneet/lahjoittaneet/sekä Seuralle lahjoituksien lisäksi lainaa lyhentäneet.

Samoin on mahdollista että ns puhekieleen ei ole vakiintunut sana "Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko".

Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Täysin raamatullisia urheilulajeja ovat ainakin kilpajuoksu ja nyrkkeily.

Nyrkkeilijän suosikkiraamatunkohta:" Onnellisempaa antaa, kuin saada" (nimittäin iskuja)