Erotettujen/eronneiden kohtelu

[Bono]

Jext, ehkä olen onnekas tai vanhempani valistuneita. Ja kenties ne, jotka tervehtivät minua (mahdollisesti vahingossa), eivät liitä minuun jotain valtavaa skandaalia. Erosin itse kauan sitten. Erotetuista ehkä muistetaan vain ne erotuksen syyt? ja minun on vaikea kokea mitenkään loukkavana, jos joku ei halua olla kanssani tekemisissä. Sellaista sattuu normaalissakin elämässä. Tuttavia tulee ja menee. Yritän kuitenkin ymmärtää myös heitä, joilla on ollut vain se seurakunta. Katsoin muuten vastikään BIG LOVE -nimisen sarjan. Suosittelen kaikille, vaikka se kertookin Mormoneista. Eristäytyminen ja erilaisena elämisen paineet tuodaan kuitenkin hyvin esiin sarjassa.

[Veli-Hopea]

Mutta eivät tervehdi tai katso edes silmiin, vaan tavallaan ohitseni

.

Tuttua huttua itse olen muotoillut tuon sanoilla : "katsovat ikään kuin läpi"

[jext]

Ei minuakaan haittaa, jos joku ei halua olla kanssani tekemisissä, mutta minua haittaa se, että minun kanssani keskusteleminen kielletään sen uhalla, että joutuisi itse kartetuksi. Se on molemminpuolista henkistä väkivaltaa. Ja varsinkin, kun en itse mielestäni ole huono ihminen, vaikken seuran sääntöjä ja oppeja hyväksynytkään. Mutta ymmärrän toki sinunkin pointtisi, koska sinun kohdallasi kyse ei ollut niin isosta asiasta, minulla kun kyseessä oli koko elämä. Jos äitini ei olisi eronnut samoihin aikoihin niin olisin varmasti itseni tappanut. Äitini hylkäämistä en olisi kestänyt.

[Bono]

Ei minuakaan haittaa, jos joku ei halua olla kanssani tekemisissä, mutta minua haittaa se, että minun kanssani keskusteleminen kielletään sen uhalla, että joutuisi itse kartetuksi. Se on molemminpuolista henkistä väkivaltaa.

Mielestäni tuo on henkistä väkivaltaa etenkin omien vanhempiesi puolelta. Muslimeilla yhteisön sääntöjen rikkominen mm.juominen tai esiaviollinen seksi johtaa myös siihen, että vanhemmat hylkäävät. Pahimmassa tapauksessa sääntöjen rikkominen johtaa kunniamurhaan. Muslimien Saria-lakia on vaikea muuttaa, mutta yksilöt voivat aikaansaada muutoksia. Kaikki muslimit eivät karkota sääntöjä rkkoneita lapsiaan. Ja sama pätee yhtä lailla JT-vanhempiin. Siksi alleviivaisin vanhempien vastuuta. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Vaikka olisi sääntöjen vastaista olla yhteydessä erotettuun/eronneesseen, ei siitä eroteta. Vanhempiani ei ole erotettu. Kukaan ei välitä. En ole kysynyt, kartetaanko heitä nyt jotenkin, mutta tärkeintä on oma lapsi, ei se, mitä muut mahdollisesti "ajattelevat".

[jext]

Totta kai loppupäätös on aina vanhemmilla ja muilla läheisillä, jotka karttamiseen alkaa, mutta mielestäni on silti moraalisesti väärin seurakunnalta edes pyytää/kannustaa/käskeä karttamaan itselleen läheisiä ihmisiä. Se on täysin ristiriidassa sen kanssa, että jt:t pitää itseään rakkauden uskontona. Ja jos on vuosikausia ollut järjestössä aivopesun kohteeni niin tottakai valitettavan moni tekee niinkuin pyydetään. Hallintoelin pyrkii sammuttamaan ihmisten oman ajattelun, jotta hallinta olisi helpompaa.

[Bono]

Totta kai loppupäätös on aina vanhemmilla ja muilla läheisillä, jotka karttamiseen alkaa, mutta mielestäni on silti moraalisesti väärin seurakunnalta edes pyytää/kannustaa/käskeä karttamaan itselleen läheisiä ihmisiä. Se on täysin ristiriidassa sen kanssa, että jt:t pitää itseään rakkauden uskontona. Ja jos on vuosikausia ollut järjestössä aivopesun kohteeni niin tottakai valitettavan moni tekee niinkuin pyydetään. Hallintoelin pyrkii sammuttamaan ihmisten oman ajattelun, jotta hallinta olisi helpompaa.

Tietysti se on moraalisesti väärin, jos niin tehdään.Täällä on sen verran hajalla olevaa porukkaa, että minäs suosittelisin monelle kyllä terapiaa. Pelkkä vertaistuki ei riitä, muuten on riskinä, että jää rypemään loppuelämäksi näiden asioiden pariin. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

Ja tsemppiä kaikille Tämä ei ole ehkä oma paikkani, joten poistun yhteisöstä.

[ella1980]

Ovatko jotkut seurakunnat selvästi vanhoillisempia? Joku otti esille myös perusmeningin eli ystäviä oli vain seurakunnan sisällä? Vaihteleekohan tämäkin? Kyllä "maailmallisia" ystäviä siunaantui, kun kulmilla ei ollut liiemmin oman ikäistä jt-seuraa. Muistaakseni siitä tuli jotain lievää sanomista, mutta eipä kiinnostanut

Tässä vaikuttaa varmasti moni asia, kuten seurakunnan koko, sijainiti, yleinen ilmapiiri, vanhimmiston asenteet jne. Itselläni oli väkisinkin myös maailmallisia ystäviä, koska seurakunnassa ei juurikaan ollut ikäisiäni nuoria. Keski-ikä taisi seurakunnassa huidella jossain 50:n kieppeillä... Toisaalta taas pikkupaikkakunnalla baarissa käyminen tai Alkossa asiointi olivat aika nopeasti kaikkien tiedossa, koska kylä oli niin pieni. Isommassa kaupungissa tällainen pysyi varmasti helpommin salassa ja silloisten kaupunkilaistuttujen mukaan baarissa käyminen ei ollut edes yksiselitteisesti pahana pidettyä tai kiellettyä. Nämä kokemukseni ovat siis 80- ja 90-luvuilta.

[Tony]

Oma isäni sanoi joskus, että ne säännöt eivät ole enää niin tiukat. Lehden juttu antoi aivan toisenlaisen kuvan.

Isäsi on valitettavasti väärässä. Karttamissäännöstä ja sen tärkeydestä muistutetaan jatkuvasti kirjallisuudssa ja puheissa. Sitä pidetään Jehovan säätämänä sääntönä ja sen toteuttaminen on uskollisuuden osoitus Jehovalle.

Karttamissäännön ongelman ydin on siinä, että se on olemassa ja sitä vaaditaan toteutettavan. Se luo väkisinkin entisten ja nykyisten todistajien välille epäluonnollista jännitettä - myös silloin kun sääntöä ei noudateta ihan pilkulleen. Jt:t jotka ovat tekemisissä entisten todistajien kanssa yli sääntöjen, potevat myös todennäköisesti asiasta huonoa omatuntoa. Tällaisessa kuviossa ei ole yksinkertaisesti mitään tervettä.

Asiaa voi ajatella myös siltä kannalta, että moniko Jt karttaisi eronnutta tai erotettua läheistään, jos Vt-seura ei ylläpitäisi karttamissääntöä. Varmasti aniharva. Kanssakäymiseen ei myöskään liittyisi mitään epäluonnollisia jännitteitä, jos Jt:t saisivat vapaasti valita ovatko he entisten kanssa tekemisissä vai eivät.

[Rilla83]

Kyllä säännöt karttamisesta ovat edelleen tiukat ja kuten HS:n artikkelissakin mainittiin, niin myös kokouksissa ja konventeissa tämän tärkeyttä korostetaan aika ajoin. Omasta elämästäni konkreettinen esimerkki lyhennettynä versiona: Erosin järjestöstä 12v sitten ja välit äitiini menivät aluksi kokonaan poikki. Sittemmin saatuani omia lapsia äitini halusi kuulua osana lapsenlastensa elämään ja olemme kyläilleet puolin ja toisin 2-3krt vuodessa. Kesällä 2012 meillä oli junaliput ostettuna, turvaistuimet vuokrattu äitini asuinpaikkakunnan lastentarvikeliikkeestä yms matkajärjestelyt mummolareissua varten tehnynä ja vajaat 2 vk ennen aiottua lähtöä sain puhelun äidiltäni: "Viime viikonvaihteen konvensissa painotettiin oman uskon pitämistä puhtaana välttämällä olemasta tekemisissä ei-uskovien läheisten kanssa ja minun on noudatettava järjestön kehotusta ja peruttava kyläilykutsu. Tietenkin jos päätät palata takaisin järjestöön me kaikki (seurakuntalaiset) ottaisimme sinut ja lapset oikein tervetulleina vastaan. Voit myös soittaa jos tulee jotakin todella tärkeää asiaa (ts. joku kuolee tai on kuolemaisillaan)."

Itse olen rakentanut elämäni uusiksi hyvälle pohjalle järjestöstä lähdettyäni, minulla on tiivis ja välittävä ystäväpiiri, hyvä koulutus ja työpaikka, enkä ole henkisesti hajalla menneisyydestäni huolimatta. Olen kuitenkin lasteni puolesta pahoillani, että heidän ainoa elossa oleva isovanhempansa on mummo, jonka rakkaus on ehdollista ja perustuu oikeiden tunteiden sijaan siihen, ovatko nimemme jollain listalla järjestön arkistoissa vai eivät.

[Natsku]

"Viime viikonvaihteen konvensissa painotettiin oman uskon pitämistä puhtaana välttämällä olemasta tekemisissä ei-uskovien läheisten kanssa ja minun on noudatettava järjestön kehotusta ja peruttava kyläilykutsu. Tietenkin jos päätät palata takaisin järjestöön me kaikki (seurakuntalaiset) ottaisimme sinut ja lapset oikein tervetulleina vastaan. Voit myös soittaa jos tulee jotakin todella tärkeää asiaa (ts. joku kuolee tai on kuolemaisillaan)."

Tuo omilla aivoilla ajattelemisen puute on kyllä todella valitettavaa. Mielenhallinnassa on niin kiinni siinä valheessa ja huiputuksessa. Ja mitä he siitä saavat - kiduttavat itseään ja muita.

[Markku Meilo]

Omat kokemukseni eivät ole mitenkään negatiivisia, yhä tänäkin päivänä saattavat seurakuntaan kuuluneet tervehtiä.

Karttaminen on yleisimmin rikottu erotusperusteinen Vt-sääntö. Karttamissääntöä eivät noudata edes kaikki vanhimmat, joka kertoo omaa karua kieltään em. säännöstä. Sitten toisessa äärilaidassa on porukkaa, joka omien sanojensa mukaan on valmis tappamaan xjt-lapsensa jos Vt-seura näin ohjeistaa. Oireellisinta tuossa on se, että kahdessa lukemassani kertomuksessa (amerikkalainen) jt-äiti on sanonut tuon lapselleen.

[Rilla83]

Mullekin oma äiti sanoi järjestöstä lähdettyäni, että "olis ollut suotavampaa että olisit kuollut kuin menetetty elävänä". Sellasen jälkeen ei edes haaveile välien palautumisesta luottavaisiksi jatkossa.

[Markku Meilo]

Mullekin oma äiti sanoi järjestöstä lähdettyäni, että "olis ollut suotavampaa että olisit kuollut kuin menetetty elävänä".

Kaiken seuraamani perusteella tuo on turhan yleinen asenne tiukemman linjan edustajilla.

[Elizium]

Eli siis jopa omien vanhempienkin rakkaus omaan lapseen on ehdollista. Todella surullista. En tiedä sellaista tilannetta, jossa hylkäisin omat lapseni.
On todella rakkaudellinen uskonto.
Kohtaan työssäni myös JT- perheitä ja tämän uutisoinnin myötä tekisi kyllä erittäin paljon mieli kysyä vauvaansa pitelevältä JT- äidiltä, että olisiko hänellä sydäntä alkaa joskus karttamaan lastaan, jos tämä ei valitsisikaan samaa tietä Jehovan todistajana? Mut eihän sitä voi sellaisia mennä kyselemään, potkut varmaan saisin...

[jext]

Itse muistan, kun serkkuni erotettiin ja mummoni sanoi ihan suoraan, että olisi mieluummin kuollut. Ja serkkuni erotettiin tosiaan siitä syystä, että oli ns. "seonnut", kun selvisi, että hänen aviomiehensä oli häntä pettänyt. Nykytilanteesta en tiedä, kun en tosiaan sukulaisten kanssa tekemisissä ole...