Ideologiassa tehd. murhat/itsemurhat(jokela?),entä jt:t

[Jukka]

Mikä olisi sinun lääkkeesi "mädälle yhteiskunnallemme"?

Mielestäni oman reseptini jo äskeiseen viestiin laitoin. En väitä että mielipiteeni olisivat oikeita. Väitän kuitenkin että olen näitä asioita pohtiessani pyrkinyt käyttämään maalaisjärkeä.

Itse en asiaa näe ihan tuolla tavalla. Onko yhteiskunta ollut mielestäsi jonakin toisena aikana terveempi, tai onko siinä joskus ollut helpompi elää?

Laitatko minut nyt valitsemaan pienemmän pahan? Ristiretket vaiko lähi-idän pommitukset?

[Jukka]

Tekijä taisikin kirjoittaa, että teosta voidaan syyttää ainoastaan häntä.

Kaveri otti siis vastuun omista teostaan. Otatko sinä?

Ihmisyhteiskunnat ovat olleet aina mätiä ja todennäköisesti tulevat myös aina olemaankin, koska kaikkia on saman aikaisesti mahdoton miellyttää.

Niin kauan kuin ihmisellä on minä keskeinen ajattelutapa niin, kyllä, olet oikeassa. Silloin kaikkia on mahdoton miellyttää.

Sanoisin, että epäterveet ajatukset ovat ihmisyyden ja tietoisuuden kääntöpuoli. Ympäristö taas määrittelee kulloisenkin hyvän ja pahan, kuten viittauksessani natsisaksaan.

Mistä sinun mielestäsi on epäterveet ajatukset lähtöisin? Demoneistako? Vai kenties synnistä? Mitä jos ympäristö laikkaisi määrittelemästä hyvän ja pahan?

Entäpä jos kaikkia ihmisiä ei ole mahdollista auttaa? Naapurin outo setäkään ei välttämättä kaipaa ystävyyttäni tai tuhoon tuomittuja auttamisyrityksiäni, vaan saattavat sysätä hänet jopa syvemmälle toivottomuuteen.

Entäpä jos meidät olisi oma perheyhteisö kasvattanut näkemään ne oikeat tavat auttaa? Ehkäpä meille silloin olisi kasvanut kyky olla oikeanlainen ihminen eri ihmisille.

[Vieras]

Oliko Tsehov se venäl. kirjailija joka sanoi että kaikki onnelliset perheet ovat onnellisia samalla tavalla, mutta onnettomat perheet onnettomia kukin omalla tavallaan.

Tuokin onneton jokelan ampuja sai käyttöönsä käsiaseen. Onneksi ei saanut päähänsä ladata kassiaan jollakin ostaripommilla koulun päivänavaukseen.

Tässä on kullakin kyseessä myös oma prosessi, onnettomuus ja paha ei anna rauhaa, mutta tulisi kuitenkin saada rauha. Ei voi muuttaa tapahtunutta. Kuinka saisi sen sanottua itsestään niin että se paha poistuisi samalla

[Jukka]

Tässä on kullakin kyseessä myös oma prosessi, onnettomuus ja paha ei anna rauhaa, mutta tulisi kuitenkin saada rauha. Ei voi muuttaa tapahtunutta. Kuinka saisi sen sanottua itsestään niin että se paha poistuisi samalla

En tiedä poistaako tämä pahaa samalla mutta eräällä toisella foorumilla eräs jäsen kirjoitti hienosti näin;

oli aika irvokasta viettää tänään hiljainen hetki tapahtuneelle.
Ihmiset kokivat lähinnä itsesääliä ja olivat onnellisia etteivät olleet Jokelassa.
Ampuja on helppo leimata hulluksi ja häiriintyneeksi, normaali ihminenhän ei voi tuollaista tehdä, eihän?

Ja vika on nykyajassa yhteiskunnassa kaikissa muissa mutta ei koskaan minussa.
Voidaan väittää että nyt otamme itseämme kollektiivisesti niskasta eikä tragedia toistu.
Ei koskaan.
Tuemme lähimmäisiämme, annamme tilaa kuuntelemme, kunnioitamme toistakin mielipidettä, säilytämme avoimen mielen.

kyynikko tekijä ei ollut, se on selvää.
tekijä oli rakkauden ja huomionkipeä idealisti, optimisti joka uskoi että edes 3% on "vahvoja, älykkäitä".
niin taas.
Samanlainen laumasielu kuin muutkin, turhautunut ja piinattu joka läväytti oman tuskansa hetkeksi muille hedonistisessa raivonpuuskassaan.

Ne jotka luulevat että tämä oli ainokainen tai jää sellaiseksi elävät mikämikä-maassa jossa kaikki asiat voi selvittää puhuen.

Poika ehti vahingossa eilen nähdä uutiset. Ikä 6 vuotta.
Jo vanhempi kuin unohdetut Dunblainen uhrit.
Niin rakas ettei sitä voi sanoin mitata.
jonain päivänä joku tulee katkeroituneena, raivokkaana, kamassa tai kännissä ja vahingoittaa minun lastani, yhtä tärkeää ja arvokasta kuin jo menetetyt uhrit.
Kaikki yhdeksän.
Enkä pysty estämään sitä. En voi vaikka tahtoisin.
se on väistämätöntä.
Mutta mitä sanon? Kerronko totuuden? vai valehtelenko ettei pahoja setiä ja tätejä ole? että muihin voi luottaa?

Kaikki kysyvät miksi vaikka oikea kysymys on miksi niin harvoin.
Miksei jokainen kaltoinkohdeltu, raiskattu, hakattu ja nöyryytetty toimi näin.
Pulaa näistä ei ole.

Arvot ovat niin suvaitsevilla kuin suvaitsemattomilla kovat jyrkät ja oikeat.
Ratkaisua on etsitty vuosikymmeniä, vuosisatoja.
Vahvemman valta ei ole ratkaisu, vahvojen illuusio on heikon mielen skeema. Armon, myötätunnon ja rakkauden odottaminen kanssaihmisiltä kielii riittämättömästä elämänkokemuksesta ja suojatusta maailmankuvasta.
siitä että omaa käsitteellisen pahuuden ja mieltää sen asuvan jossain ihmisien ulkopuolella ja että siltä voisi välttyä, kieltää.

aiemmin ketjussa heitettiin läppänä "puhkotaan silmät kaikilta niin eivätpä osu".
Sitten sokeat hapuilevat niin kauan että löytävät jonkun jota lyödä ja kuristaa.

ainoa vaihtoehto on elää. kuolemaa pelkää vain jos ei uskalla elää. olla itsensä ilman pelkoa ja toivomatta muiden hyväksyntää.
se ei tarkoita kaikkien omien halujen irtipäästämistä ja väliinpitämättömyyttä.
muiden sietämistä(ei hyväksymistä).

sitä tuskin tapahtuu. sama jatkuu kuin ennenkin ja sosiaalisesti taitavammat väkivallantekijät porskuttavat eteenpäin.
valitettavasti.

Tuo on täältä: http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.ph ... 163.0.html
Tuolta voi myös pongata hyvin taustamateriaalia tästä ampujasta jos jollakulla on mennyt ne ohi.

[Tony]

Mielestäni oman reseptini jo äskeiseen viestiin laitoin. En väitä että mielipiteeni olisivat oikeita. Väitän kuitenkin että olen näitä asioita pohtiessani pyrkinyt käyttämään maalaisjärkeä.

Lähimmäisen huomioonotto siis oli lääkkeesi mädälle yhteiskunnalle? No ei se huonoin vaihtoehto olekaan, totta. Se vain on niin, että yksilöt tekevät omat ratkaisunsa, oli yhteiskunta millainen tahansa. Eikä ole olemassa kaikkia tyydyttävää vaihtoehtoa. Aina joku saattaa osoittaa mieltään tapahtuneen lailla.

Laitatko minut nyt valitsemaan pienemmän pahan? Ristiretket vaiko lähi-idän pommitukset?

En välttämättä. Mietin vain, että missä ajassa ihmisen on ollut hyvä olla verrattuna tähän aikaan? Jos nyky-yhteiskunta todellakin on niin mätä, niin onko sitten historiasta löydettävissä parempi yhteiskuntamalli?

Itselleni särähtää aina kovasti korvaan kun nyky-yhteiskuntaa solvataan, milloin minkäkin asian tähden. Mielestäni yksilöllä on tässä ajassa parhaat mahdollisuudet hyvinvointiin, mitä koskaan on ollut. Toki kurjuutta ja epäinhimillisyyksiä on olemassa tänäkin päivänä. Asenteet ovat kuitenkin monessa suhteessa satamäärin inhimillisemmät nykyään kuin jopa lähihistoriassa.

[Bergerac]

Kun ns. yleistä keskustelua-osioita ei vielä ole niin aasinsiltoja jatkaen...

Mielenkiintoista havaita että Jokelan surmatyöntekijällä oli ollut mukanaan polttoainetta jota oli myös levitellyt koulun käytäville. (lähde www.mtv3.fi) . Eli ikään kuin palopommeja.

Tästä juolahti mieleeni eteläisemmän Suomen kirkkopoltto sekä Jehovan Todistajien valtakunnansalin poltto. Näissä tapauksissa oli myös käytetty polttonesteitä tuhoamisen apuvälineenä.

Eli kuvainnollisesti tietynlainen osittainen similaarisuus havaittavissa näissä eri tapauksissa.

Lisävivahde tähän (ja asiaan osittain edes vähän liittyvä) on se, että eteläisen Suomen valtakunnansalin polttaja oli käynyt Jehovan Todistajien valtakunnansalilla kokouksissa ja ilmeisesti(?) oli jollakin tasolla ollut kiinnostunut tai kanssakäymisissä Jehovan Todistajien kanssa ; ennen tätä tuhotyötä.

Spekulaationa ja asioihin liittyvänä:
En osaa sanoa enkä pysty sanomaan onko Jokelan surmatyön tekijällä yhteyksiä Vartiotorniseuraan. Luulen että todennäköisesti ehkä ei ole. mutta toisaalta kuka olisi uskonut että valtakunnan salin polttajalla olisi ollut yhteyksiä Vartiotorniseuraan.

[Jukka]

Lähimmäisen huomioonotto siis oli lääkkeesi mädälle yhteiskunnalle? No ei se huonoin vaihtoehto olekaan, totta. Se vain on niin, että yksilöt tekevät omat ratkaisunsa, oli yhteiskunta millainen tahansa. Eikä ole olemassa kaikkia tyydyttävää vaihtoehtoa. Aina joku saattaa osoittaa mieltään tapahtuneen lailla.

Väittäisin että jos ihmisellä on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin vähemmän radikaalein keinoin, uskoisin hänen siihen tarttuvan ennen väkivaltaa. Uskon tämän nuoren miehen tapauksessa käyneen juuri niin että häneltä on jossain vaiheessa otettu turhat luulot pois ja sen vuoksi on päässyt katkeruus kytemään.

Itselleni särähtää aina kovasti korvaan kun nyky-yhteiskuntaa solvataan, milloin minkäkin asian tähden.

Ymmärrän kyllä miksi se särähtää enkä tarkoittanut valittaa valittamisen vuoksi.

Mielestäni yksilöllä on tässä ajassa parhaat mahdollisuudet hyvinvointiin, mitä koskaan on ollut.

Tuo pitää paikkansa jos puhutaan aineellisesta hyvinvoinnista. Henkisestä hyvinvoinnista puhuessa voidaan todistettavasti sanoa että ihmiset ovat erittäin masentuneita ja tyytymättömiä elämäänsä. Siitä kertoo esimerkitsi jatkuva "kodin kaipuu" mikä tuntuu vaivaavan miltei jokaista.

Omalta kohdalta voin kertoa että olen pilannut oman mahdollisuuden aineelliseen hyvinvointiin. Olen 24, ainoastaan peruskoulun käynyt, itse opiskellut ja velkainen eli yhteiskunnan mielestä nolla. Töitä olen sitä vastoin tehnyt enemmän kuin suurin osa ikäisistäni mutta "vikani" on se että minulta puuttuu "kunnianhimoa". Tämän vuoksi joudun käymään jatkuvaa taistelua KELA:n, sosiaalitoimen ja työvoimatoimiston kanssa. Olen valmis melkein mihin tahansa jotta voisin olla riippumaton edellä mainituista tahoista ja "ansaita oma leipäni".

Tämä on kuitenkin erittäin hankalaa aiemmin tekemistäni virheistä johtuen. Ja tämä virhe oli se etten käynyt ammatillista koulusta heti peruskoulun jälkeen ja sorruin liialliseen alkoholinkäyttöön. Tästä maksan varmasti vielä pitkän aikaa ja näistä kokemuksista voin sanoa että nyky-yhteiskunta on epäinhimillinen.

Jos se ei sovi maailmankuvaasi, olen pahoillani.

Miten olen tähän tilanteeseen päätynyt? Voinko syyttää sitä maata johon synnyin vaiko pitäisikö minun syyttää vanhempiani? Syytänkö kouluja joissa opiskelin vai syyttäisinkö uskontoa joka antoi minulle hengellisen opetuksen? Syyttäisinkö yhteiskuntaa vaiko hallitusta? Vai pitäisikö minun syyttää itseäni niistä virheistä joita tein kokemattomuuttani?

Ketä tuo ampuja olisi voinut syyttää sisällään olevasta vihasta?

[/quote]

[Istuva Härkä]

..En osaa sanoa enkä pysty sanomaan onko Jokelan surmatyön tekijällä yhteyksiä Vartiotorniseuraan…

Aika pitkä aasinsilta.. Surmaaja ei ilmeisesti ollut varsinaisesti uskontoja vastaan kirjoituksissaan ja aatteissaan, vaan vain demokraattista nyky-yhteiskuntaa vastaan yleensä. Eli ei olisi lähtenyt kirkkoja poltteleen.. Ja ainahan sitä jollain muullakin tavalla rakennuksen tuhoaisi mutta kun pommeja on vaikea tehdä.
Uskontoihin demokratiahan ei paljon liity, pikemminkin voisi kuvitella että surmaajapojasta olisi tullut hyvä JT haaveilemassa Jehovan 6 miljardin ihmisen massamurhasta, olisi saanut pojan hymyilemään..
J.Todistajien kannalta harmi että poika ei tohtinutkaan käyttää 500 luotiaan vaan tyytyi ehkäpä nimimerkkiinsä vedoten (89) kahdeksaan plus yhteen ruumiiseen. Olisi vaan jäänyt Jehovalle vähemmän tapettavaa..
Sairasta (aivopesun tuottamaa likinäköisyyttä ja kaksinaismoralismia) todistajien ajattelussa on se että näitä surmia surraan ja voivotellaan ja ovilla varsinkin, samaan aikaan odottaen että Jumala tappaisi loputkin, näkemättä mitään ristiriitaa ajattelussaan..

[Jukka]

Kun ns. yleistä keskustelua-osioita ei vielä ole niin aasinsiltoja jatkaen...

Mielenkiintoista havaita että Jokelan surmatyöntekijällä oli ollut mukanaan polttoainetta jota oli myös levitellyt koulun käytäville. (lähde www.mtv3.fi) . Eli ikään kuin palopommeja.

Tästä juolahti mieleeni eteläisemmän Suomen kirkkopoltto sekä Jehovan Todistajien valtakunnansalin poltto. Näissä tapauksissa oli myös käytetty polttonesteitä tuhoamisen apuvälineenä.

Eli kuvainnollisesti tietynlainen osittainen similaarisuus havaittavissa näissä eri tapauksissa.

Lisävivahde tähän (ja asiaan osittain edes vähän liittyvä) on se, että eteläisen Suomen valtakunnansalin polttaja oli käynyt Jehovan Todistajien valtakunnansalilla kokouksissa ja ilmeisesti(?) oli jollakin tasolla ollut kiinnostunut tai kanssakäymisissä Jehovan Todistajien kanssa ; ennen tätä tuhotyötä.

Spekulaationa ja asioihin liittyvänä:
En osaa sanoa enkä pysty sanomaan onko Jokelan surmatyön tekijällä yhteyksiä Vartiotorniseuraan. Luulen että todennäköisesti ehkä ei ole. mutta toisaalta kuka olisi uskonut että valtakunnan salin polttajalla olisi ollut yhteyksiä Vartiotorniseuraan.

Eilinen ampuja ei ollut yksin ajatustensa kanssa:

http://digg.com/users/eugenicsnow
http://www.anus.com/zine/articles/jokela/
http://www.anus.com/

En usko että näillä tuhopoltoilla ja ampumavälikohtauksilla olisi jotain konkreettista yhteyttä mutta varmasti ideologinen yhteys löytyy. Tai ainakin samankaltaisuuksia. Maailmassa on paljon räjähdysalttiita ihmisiä ja suurin osa näistä on nuoria joilta on riistetty viattomuus ja usko maailmaan.

[Vieras]

Ikävää, että palstan ylläpitäjät ja muut keskustelijat "nielaisivat trollin" ja lähtivät mukaan ketjuun, jossa aloittajan täytyi vain päästä yhdistämään sinänsä erittäin traaginen tapaus ja Jehovan todistajat. Täysin asiaton aloitus. Hävetkää.

[PoterO]

Kaveri otti siis vastuun omista teostaan. Otatko sinä?

Enköhän. Tapanani ei ole ainakaan syyttää toisia omista tekemisistäni.

Niin kauan kuin ihmisellä on minä keskeinen ajattelutapa niin, kyllä, olet oikeassa. Silloin kaikkia on mahdoton miellyttää.

Mielestäni kaikki ajattelutavat ovat minäkeskeisiä, sillä yksilö voi ajatella vain oman tietoisuutensa välityksellä ja jokaisella on omat mieltymyksensä. Asiat miellyttävät meitä, eivät miellytä meitä tai sitten ne eivät tuota meille minkäänlaista tunnereaktiota.

Demokratian yksi ongelmista on pyrkiä miellyttämään liian useita, eikä miellyttävyys suinkaan ole tae hyvinvoinnista pidemmällä aikavälillä. Enemmistön mielipide on myöskin melko huono perustelu päätösten oikeudenmukaisuuden puolesta. Objektiivisesti katsoen enemmistön mielipiteeseen vetoamainen olisi virheellistä argumentointia, sillä jokainen varmasti tietää mistä miljoonat kärpäsetkin pitävät.

Mistä sinun mielestäsi on epäterveet ajatukset lähtöisin? Demoneistako? Vai kenties synnistä? Mitä jos ympäristö laikkaisi määrittelemästä hyvän ja pahan?

Mielestäni niin sanotusti epäterveet ajatukset ovat lähtöisin sieltä mistä ajatukset ovat yleensäkkin peräisin: inhimillisestä tietoisuudesta. Jos ympäristö/yhteisö lopettaisi määrittelemästä hyvän ja pahan, niin silloin ei hyvää eikä pahaa olisi olemassa: jäljelle jäisivät vain tapahtumat.

Entäpä jos meidät olisi oma perheyhteisö kasvattanut näkemään ne oikeat tavat auttaa? Ehkäpä meille silloin olisi kasvanut kyky olla oikeanlainen ihminen eri ihmisille.

Niin... Onko jokaiseen tilanteeseen olemassa oikea ja toteutettavissa oleva tapa auttaa?

Mielestäni tuollaisen väittäminen olisi ihmisten ongelmien aliarviointia ja hyväntahtoisuuden vaikutuksen yliarviointia. Joku on myös sanonut, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.

[PoterO]

Miten olen tähän tilanteeseen päätynyt? Voinko syyttää sitä maata johon synnyin vaiko pitäisikö minun syyttää vanhempiani? Syytänkö kouluja joissa opiskelin vai syyttäisinkö uskontoa joka antoi minulle hengellisen opetuksen? Syyttäisinkö yhteiskuntaa vaiko hallitusta? Vai pitäisikö minun syyttää itseäni niistä virheistä joita tein kokemattomuuttani?

Ketä tuo ampuja olisi voinut syyttää sisällään olevasta vihasta?

Sehän tässä inhimillisyyden tragedia onkin kun ei ole ketään tai mitään mitä syyttää: paitsi ehkä ihmisyyttä itsessään, kuten ehkä eilinenkin surmaaja. Enkä tietenkään tarkoita, että hänen tekonsa olisivat olleet millään tavalla hyväksyttäviä.

[Jukka]

Mielestäni kaikki ajattelutavat ovat minäkeskeisiä, sillä yksilö voi ajatella vain oman tietoisuutensa välityksellä ja jokaisella on omat mieltymyksensä. Asiat miellyttävät meitä, eivät miellytä meitä tai sitten ne eivät tuota meille minkäänlaista tunnereaktiota.

Uskon että on mahdollisuus saavuttaa ajattelutapa joka ottaa huomioon kokonaisuuden eikä vain näe maailmaa "minän" läpi. Minäkeskeisyys tuottaa ihmisissä vain reaktioita. Kokonaisuutta katsova ihminen toimii tilanteeseen nähden parhaalla katsovallaan tavalla. Ihminen on vain niin sidoksissa omiin tunteisiinsa että ajattelee kaiken tunteistaan käsin ja sehän supistaa vaihtoehtoja huomattavasti.

Mielestäni niin sanotusti epäterveet ajatukset ovat lähtöisin sieltä mistä ajatukset ovat yleensäkkin peräisin: inhimillisestä tietoisuudesta. Jos ympäristö/yhteisö lopettaisi määrittelemästä hyvän ja pahan, niin silloin ei hyvää eikä pahaa olisi olemassa: jäljelle jäisivät vain tapahtumat.

Mistä inhimillinen tietoisuus on lähtöisin?
Tiede sanoo ajatusten olevan sähköisiä hermoimpulseja. On tutkittu että hermot kehittyvät ihmisten kokemusten mukaan. On mys todettu että niitä on mahdollisuus muokata myös myöhemminkin.
Onko tietoisuuskin sitten näitä sähköisiä impullseja?
Jos näin on niin silloin voidaan päätellä tietoisuuden olevan osittain riippuvainen ympäristöstä/yhteisöstä.

Miten sitten pitäisi yhteisöjä muuttaa että se luo terveen tietoisuuden?

Joku on myös sanonut, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.

Eiköhän tällä tarkoiteta ns. hyväntahtoista manipulaatiota jolla saadaan joku toinen esim. "oikean tosi" uskonnon pauloihin.

Sehän tässä inhimillisyyden tragedia onkin kun ei ole ketään tai mitään mitä syyttää: paitsi ehkä ihmisyyttä itsessään, kuten ehkä eilinenkin surmaaja. Enkä tietenkään tarkoita, että hänen tekonsa olisivat olleet millään tavalla hyväksyttäviä.

Tästä olenkin päätellyt että tämän typin teot ovat tuomittavia, ei ihminen itse. Tästä tullaankin eettiseen ongelmaan, miten rankaista tekoja ilman että tuomitsee ihmisen.

[Tony]

Ikävää, että palstan ylläpitäjät ja muut keskustelijat "nielaisivat trollin" ja lähtivät mukaan ketjuun, jossa aloittajan täytyi vain päästä yhdistämään sinänsä erittäin traaginen tapaus ja Jehovan todistajat. Täysin asiaton aloitus. Hävetkää.

Ääriajattulu on yllättävän usein yllättävän samantapaista, ja tuottaa samantyyppisiä ratkaisuja. En ymmärrä miksi siitä keskustelemista pitäisi hävetä.

[Tony]

Väittäisin että jos ihmisellä on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin vähemmän radikaalein keinoin, uskoisin hänen siihen tarttuvan ennen väkivaltaa. Uskon tämän nuoren miehen tapauksessa käyneen juuri niin että häneltä on jossain vaiheessa otettu turhat luulot pois ja sen vuoksi on päässyt katkeruus kytemään.

Minä uskon, että kaveri oli lääkinnyt itseään omatoimisesti, eikä edes säännöllisesti. Voi olla, että morjenstelu ei tuossa kohtaa enää auta, eikä mikään muukaan empatian osoitus. Voi olla että olen väärässä.

Tuo pitää paikkansa jos puhutaan aineellisesta hyvinvoinnista. Henkisestä hyvinvoinnista puhuessa voidaan todistettavasti sanoa että ihmiset ovat erittäin masentuneita ja tyytymättömiä elämäänsä. Siitä kertoo esimerkitsi jatkuva "kodin kaipuu" mikä tuntuu vaivaavan miltei jokaista.

Niin, paratiisia me emme tästä saa, mutta hyvin siedettävän - jopa nautittavan - paikan saamme. Paratiisi voisi sekin olle psyykkisesti raskasta jollekin. Kaikki olisi liian hyvin.

Tämä on kuitenkin erittäin hankalaa aiemmin tekemistäni virheistä johtuen. Ja tämä virhe oli se etten käynyt ammatillista koulusta heti peruskoulun jälkeen ja sorruin liialliseen alkoholinkäyttöön. Tästä maksan varmasti vielä pitkän aikaa ja näistä kokemuksista voin sanoa että nyky-yhteiskunta on epäinhimillinen.

Olen pahoillani puolestasi. Mutta onko nyt todella niin, että 24-vuotiaana opiskelu on myöhäistä? Kyllä ne velat odottavat.

Jos se ei sovi maailmankuvaasi, olen pahoillani.

Kyllä maailmankuvaani mahtuu hyvin se, että ihminen voi ryssiä tilanteensa todella epätoivoiseksi. Saa kyllä olla aika epätoivoiseen koloon itsensä ajanut, että meillä Suomessa ei saa asioitaan fiksattua, mikäli todella haluaa. Enkä tahdo syyllistää ketään tai mitään muutakaan vastaavaa. Mutta kuten totesit, kyllä se peiliin katsominen monella meillä olisi tarpeellista. Yhteiskuntaa on kuitenkin turha syyttää omista virheistä.

Miten olen tähän tilanteeseen päätynyt? Voinko syyttää sitä maata johon synnyin vaiko pitäisikö minun syyttää vanhempiani? Syytänkö kouluja joissa opiskelin vai syyttäisinkö uskontoa joka antoi minulle hengellisen opetuksen? Syyttäisinkö yhteiskuntaa vaiko hallitusta? Vai pitäisikö minun syyttää itseäni niistä virheistä joita tein kokemattomuuttani?

Jaa-a, vaikea sanoa kun ei tapausta tunne syvemmin. Mutta jos omia virheitäni elämässäni punnitsen, niin en näe kovinkaan montaa tahoa, jota syyttää. Itsehän olen valintani tehnyt.

Ketä tuo ampuja olisi voinut syyttää sisällään olevasta vihasta?

Alkajaisiksi olisi voinut mennä asianmukaiseen hoitoon, kuten (onneksi) useimmilla on nykyään tapana.