Veljesseura.org

Uutissivuillani on viime aikoina ollut vain kotimaan uutisia. Mutta nyt asiantila muuttui. Kääntäjä Mag Mell teki hienoa työtä kääntäessään tärkeän aiheen suomeksi. Aihe on tärkeä sekä entisille että nykyisille Jehovan todistajille. "Jehovan todistajat ja mielisairaudet". Juttu käsittelee myös vertaistukea ja oikeuskomiteoitakin. Suuri kiitos kääntäjälle erittäin laadukkaasta käännöksestä!

http://johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_u96.html

Kiitokset tiedottamisesta Johanneksen poika.

Jos löytyy linkkejä tai kirjavinkkejä (suomi, englanti, ruotsi) jotka käsittelevät todistajien mielenterveyttä, niin laittakaa postia aila.ruoho(ät)arotron.fi

Epäterve: ahdas, suvaitsematon, mustavalkoinen, vaativa ja syyllistävä hengellisyys voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia.

Tarkoitukseni on tehdä myös tästä aiheesta kirja. Se on ollut työn alla jo puolitoista vuotta, mutta vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevä "pieni väliprojekti" tuli hidasteeksi ja vei kaiken ajan. Pieneksi työksi tarkoitettu vl-käsikirjoitus paisui yli 400 sivun. Kirja on parhaillaan toimitettavana ja ilmestyy syksyllä.

Nyt Mustien lampaiden päivien tielle nousi karttamiskirja. Koen, että se on tehtävä ensin. Uskoisin, että se ei tule paisumaan yhtä laajaksi kuin tuo edellinen työ. Pyrin tekemään käsikirjoituksen kohtalaisen nopealla aikataululla.

Mutta, etsin edelleen informantteja kirjaprojektiini Mustien lampaiden päivät. Aihe käsittelee hengellisyyttä ja mielenterveyttä. Tällä hetkellä informantteja on jo neljästä hengellisestä yhteisöstä. Teos tulee käsittelemään todistajuutta vain yhtenä osana, mutta ei varmasti vähäisimpänä.

Lisätietoa löytyy keskusteluketjusta:
http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=1&t=5522

Myös tähän projektiin voi lähettää vastauksia, vaikka todennäköisesti pääsen aloittelemaan tätä työtä vasta loppusyksystä / talvella.

Me pelkäämme väkivaltaa vähemmän kuin omia tunteitamme. Henkilökohtainen, yksityinen, erakkomainen kipu on paljon pelottavampaa kuin mikään, mitä kukaan toinen ihminen pystyy tuottamaan.” –Jim Morrison

Kipu, josta Jim Morrison puhui, on aivan todellista: se voi heikentää rohkeankin ihmisen käytöstä. Olen viime aikoina lukenut paljon kommentteja entisiltä Jehovan todistajilta, joita kauhistuttaa kun todistajat tulevat koputtamaan heidän ovelleen. Muistan oman matkani tämän halvaannuttavan pelon lävitse, piiloutuessani kylpyhuoneeseen tai vaatekomeroon, kun havaitsin todistajien olevan liikkeellä asuintalossani, ja anellessani miestäni pitämään ne kaukana minusta. Tämä kuulostaa täysin irrationaaliselta pelolta jopa omissa korvissani. Mutta onko se sitä?

Tehdessäni tutkimusta PTSD:stä (post-traumaattinen stressioireyhtymä), havaitsin että se mitä monet meistä kokevat, on itseasiassa melko ymmärrettävää.

Kiitokset Johanneksen poialle ja Mag Mell:lle,tämä oli tuttua eroni jälkeen.

Joutua hylkiöksi ja kartetuksi niiden hyvien ystävien taholta joiden kanssa oli ollut erittäin läheinen oli aivan käsittämätöntä ja vain sen vuoksi etten halunnut jatkaa huomaamani valehtelun eteen päin viemistä.
Paniikkikohtaus yllätti itseni aina kun näin entisten ystävieni tulevan vastaan ja kääntävän päänsä pois minusta, tuollaista nöyryyttävää kohtelua ei aikuisena oikein pysty käsittelemään järkevästi, niin tyrmäävä kokemus se kokonaisuudessaan oli.

Ajan myötä tuostakin tosin paranee...

Ariadna kirjoitti:
Joutua hylkiöksi ja kartetuksi niiden hyvien ystävien taholta joiden kanssa oli ollut erittäin läheinen oli aivan käsittämätöntä ja vain sen vuoksi etten halunnut jatkaa huomaamani valehtelun eteen päin viemistä.

Niin. Itse olen "kotoisin" pienestä seurakunnasta, ja minut hylänneillä henkilöillä tuskin kovin monia ystäviä oli muutenkaan. Joten minut hylättyään (ihan turhaan, sama ihana ihminen olen edelleenkin!) heillä oli vain yksi ystävä vähemmän. (Isossa seurakunnassa en ystävystynyt kenenkään kanssa, ihmiset olivat kaupungin lähellä liian pinnallisia ja viettivät näkyvämmin kaksoiselämää. Inhoan kaksinaamaisuutta ja teeskentelyä! )