Veljesseura.org

Aktiivitodistajuus jäi jo viime vuosituhannella mutta siltikin tämän sivuston lukeminen aiheutti aluksi väärinteon tuntua. Tämä kuvannee kuinka tehokkaasti mieltäni on hallittu. Sivustoa olen lukenut kuutisen vuotta. Aluksi ikään kuin varkain kurkkien. Välillä on ollut pitkähköjä taukoja mutta aina tänne olen palannut.

Koin vuosia ajoittain syyllisyyttä lukiessani tätä sivustoa, nyt syyllisyys on poissa.

En ole epäillyt kertaakaan sivuilla kerrottujen kokemusten paikkansapitävyyttä johtuen omasta kokemusmaailmasta todistaja-ajoilta.

Olen ollut aina ylpeä niistä jotka ovat olleet omin kasvoin julkisuudessa ex-todistajuuteen liittyen. Rohkeutenne on esimerkillistä. Itsestäni ei olisi siihen, liian paljon menetettävää.

Olen ilokseni huomannut, että viime viikkojen kohun jälkeen on useita uusia rekisteröitynyt veljesseuran sivuille. Uskontojen Uhrien Tuki ry:n tekemä selvitys ja sen saama julkisuus antoi lopullisen sysäyksen rekisteröitymiseen.

Tämä sivusto on ollut merkittävä vertaistuen lähde.

Onko teillä muilla ollut tällaista syyllisyyttä näillä sivuilla käynneistä.

Olisi kiinnostavaa tietää kuinka moni nykyinen todistaja käy näillä todistajilta kielletyillä sivuilla.

No minä käyn joskus lukemassa teidän juttuja. Olen Jt. Ainaki jollain tapaa...

Mulle ekat kerrat luopiosivuilla oli jännittäviä hetkiä. Ihan tuntui, kuin olisin saatananpalvontaa harjoittanut. Pelotti, että tietsikkaan tule läjäpäin viruksia ja paholainen saa mut valtaansa.
Lopulta onkin niin, että vertaistuki on pitänyt mut ainakin jotenkin elävien kirjoissa. Olen saanut ainoat ystäväni luopiosivujen kautta. Aiemmathan lähti erotuksen myötä, kuten tiedätte.
Hienoa, että yhä useammat uskaltavat tulla tänne ja hienoa, että jotkut uskaltautuvat julkisuuteen kertomaan kokemuksistaan.
Olisi tosiaan mielenkiintoista tietää, kuinka moni jt lukee näitä. Voisi olla ylläri Betelin porukalle, jos heillekin valkenisi kuinka paljon lukijoita on, vaikka näistä sivuista nimenomaan varoitellaan kaikissa konventeissa ja lehdissä aika-ajoin.

Olihan se aikoinaan vuoren kokoinen kynnys että lopulta uskaltautui H2O:lle. Jännitti enemmän kuin kolme samaan aikaan raskaana olevaa Jt-salarakasta yhteensä. Siitä se maailmankuvan tervehtyminen pikkuhiljaa kuitenkin lähti liikkeelle.

rippeli kirjoitti:Mulle ekat kerrat luopiosivuilla oli jännittäviä hetkiä. Ihan tuntui, kuin olisin saatananpalvontaa harjoittanut.

Minä kun kerroin ensimmäistä kertaa toisella paikkakunnalla asuvalle Jt-kaverilleni käyneeni netissä lukemassa kritiikkiä järjestöstä, hän kauhistui ja rinnasti sen spiritismin harjoittamiseen. Yritin selittää hänelle, että olin tarkistanut asian ja että löytämäni asia piti paikkansa. Hän ei kuitenkaan halunnut kuulla yhtään enempää ja löi luurin kiinni. En sitten kuullut hänestä enää sen koommin mitään, vaikka järjestöstä eroamiseeni meni vielä useita kuukausia. Se on kai se kuplassa pysymisen taito, jonka toiset hallitsevat paremmin kuin toiset.

Ensimmäinen kosketus tähän palstaan oli se hesarin juttu, aktiiviaikana ei nyt aivan ensimmäisenä tullut edes mieleen tutkia mitään "vaihtoehtoisia" sivustoja. Olihan JW.org se ainoa todellisen totuuden ilmentymä verkkomaailmassa

Tosin en taida kuulua siihen netti-ikäryhmään ja kun töissä tarvii naputella konetta riittämiin, ei tahdo huvitusta aina löytyä vapaa-ajalla, eikä jt-ympyröissä mitään vapaa-aikaa oikein olekkaan...

Kyllä se itselläkin aikansa vei, ennenkuin alkoi aktiivisemmin osallistumaan keskusteluihin.
Pitääkin esittää kaikille aloitteleville kirjoittajille ja sivusta seuraaville :

Onko tämä paikka täynnä ihmisiä, pahoja sellaisia, jotain saatanan ali-baba kätyreitä tai jotakin muita demonisia hulluja , jotka viekkaasti istuttavat käpyjä lukijoiden korviin?

En minä vaan ole sellaista huomannut. Täällähän puhutaan ihan asiaa , kissoja nostellaan pöydälle ja pyritään rehelliseen tarkasteluun.

Seurahan on asiasta täysin erimieltä ja sieltä esitetään jos minkämoista pelottelukuvaa tällaisista.
Nekin esitetyt asiat,yllätys yllätys, esitetään ilman minkäänmoista näyttöä.

Ihmisiä me kaikki ollaan ja ihan kilttejä. Ihmisiä, jotka ihan aidosti miettivät , mitä maailmassa tapahtuu ja missä asioissa piilee totuuden siemen.

Menneisyyden vanki kirjoitti:Onko teillä muilla ollut tällaista syyllisyyttä näillä sivuilla käynneistä.

Minusta tuli Luopio™ ilman netin apua ja löysin Luopiomateriaalia™ vasta eroamisen jälkeen ystävän vinkkaamana. Silloin ei enää pelottanut. Keskusteluista on ollut paljon apua ajatusten järjestämisessä ja pienestä lapsesta asti tehdyn ohjelmoinnin purkamisessa.

En luonnollisestikaan ole tuntenut pienintäkään ongelmaa kirjoitella, saati vierailla näillä sivuilla. Tosin minulle on kohteliaasti vihjattu, ettei moinen ole kovin sopivaa, kun sivuston tekstikin on kovin ala-arvoista. Tästä voisin jopa ajatella vanhinten ja haaratoimiston väenkin täällä vierailevan, mutta he ovatkin rohkeaa ja urhoollista väkeä.

Parisen viikkoa sitten ei olisi tullut mieleenkään käydä
näillä sivuilla, enkä 20 vuoden aikana tuntenut kuin
inhoa ajatuksesta tälläisten sivujen olemassaolosta.
Niin se mieli muuttuu, alkoi sen verran paljon nyppimään,
siitä hs:n kk-liitteestä se alkoi, sain rohkeutta lähteä
hakemaan vahvistusta asioille jotka olin jo pitkään
sulkenut mielestäni...tai yrittänyt sulkea. Nyt on se
vaihe menossa että tarkkailen ajatuksiani 24/7.
En varmaan vielä ihan tajua missä mennään.

mirjam123 kirjoitti:Parisen viikkoa sitten ei olisi tullut mieleenkään käydä
näillä sivuilla, enkä 20 vuoden aikana tuntenut kuin
inhoa ajatuksesta tälläisten sivujen olemassaolosta.
Niin se mieli muuttuu, alkoi sen verran paljon nyppimään,
siitä hs:n kk-liitteestä se alkoi, sain rohkeutta lähteä
hakemaan vahvistusta asioille jotka olin jo pitkään
sulkenut mielestäni...tai yrittänyt sulkea. Nyt on se
vaihe menossa että tarkkailen ajatuksiani 24/7.
En varmaan vielä ihan tajua missä mennään.

No nyt kun olet uskaltautunut, onko täällä niin kamalaa väkeä kuin ajattelit?
Onko kirjoitukset sitä mitä seura väittää?

Eniten koskettaa se tuska ja suru mitä valtaosasta lukemistani teksteistä puskee läpi,
se on todella käsinkosketeltavaa. Olen siitä hämmentynyt ja mietin että ne jotka ovat
syntyneet jt-perheissä käyvät/ovat käyneet tuota luopumista läpi ihan eri tasolla kuin
minä joka olen 28-vuotiaana mukaan tullut ja rypenyt vaikka missä liemissä nuoruuden.
Todistajanani olo on ollut soutamista ja huopaamista, olen varmaan pääsääntöisesti
ollut huonosti mukana kun olen tässä historiaani nyt tutkaillut, vaikka kyllähän pariin
kymmeneen vuoteen mahtuu. Olen ymmärtänyt että on aika antaa periksi realiteeteille,
etten pysty enää valehtelemaan itselleni sitäkään etteikö seuran toimintatavoissa
ole taivaisiin asti mätää, vaikka jt:nä olo kokonaisuudessaan oli helvetin BIG DEAL,
juuri tällä hetkellä olen yhtäaikaa surullinen ja iloinen siitä että menetin sekä totuuden
että valheen.

"asioille jotka olin jo pitkään sulkenut mielestäni...tai yrittänyt sulkea. Nyt on se
vaihe menossa että tarkkailen ajatuksiani 24/7. En varmaan vielä ihan tajua missä mennään."

Oikeesti toi vaihe on meidän jokaisen ajattelevan exän käytävä. Tieto lisää tuskaa. Mutta se joka ei mieltänsä pahoita se ei tapojansa paranna, vnhan kansan viisaus pitää paikkansa!

tällä hetkellä
olen surullinen siitä että menetin totuuden/valheen.

Totuus/valhe on niin iso osa elämää että surut ymmärtää hyvin. Se on vaihe missä ei tiedä oikein mitä pitäisi tehdä. Sitä ollaan niinsanotusti tuulen viemänä.
Kyllä tilalle kasvaa uutta... Ei päivässä, eikä välttämättä vuodessakaan.

Hidasta on toipuminen kaikilla

Miettikää mua. En oo ikinä uskonu koko juttuun, mut siitä huolimatta roikuin siinä 32vee asti. Ja siitä huolimatta mun eroprosessi on edelleen kesken, 16 vuoden ulkonaolon jälkeen!

Iso respect teille jotka ootte uskonu siihen juttuun ja nyt ootte sillä tiellä! Jos musta vaan on jollekin teistä jotain apua, niin privaten kautta saatte mun numban.