Pyhän Hengen pilkkaaminen aka "anteeksiantamaton synti"

[Hamartolos]

Kuten tiedämme, niin kristinuskon mukaan ihmisten kaikki synnit voidaan antaa anteeksi uskomalla Jeesuksen sovitustyöhön ja pyytämällä Jumalalta syntejä anteeksi. Raamatussa kuitenkin mainitaan ns. "anteeksiantamaton synti":

Mark. 3:28-29 "Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."

Luuk. 12:10 "Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anteeksi anneta."

Eli Poikaa saa pilkata, mutta Pyhän Hengen pilkkaaminen on iso NJET. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Olen kysynyt eräältä Jehovan todistajalta saman kysymyksen ja hän näytti minulle Vartiotornin artikkelin (jonka linkkaan tuohon alas), mutta miten te ymmärsitte Jehovan todistaja-aikoinanne Pyhän Hengen pilkkaamisen merkityksen (jos tämä kysymys siis tuli esiin JT-aikoinanne)? Erityisesti huomioon ottaen, että Jehovan todistajienhan mielestä Pyhä Henki ei ole persoona siinä missä Jehova tai Jeesus, vaan pelkkä Jumalan vaikuttava voima? Jos täällä taas sattuu olemaan kristittyjä ex-Jehovan todistajia, niin miten te taasen ymmärrätte Pyhän Hengen pilkkaamisen; eroaako käsityksenne Jehovan todistajien vastaavasta?

Tässä Vartiotorni-lehden artikkeli, jossa puhutaan asiasta: http://wol.jw.org/en/wol/d/r1/lp-e/2007525

9 Blasphemy is defamatory, injurious, or abusive speech. Since the holy spirit has God as its Source, saying things against his spirit is the same as speaking against Jehovah. Unrepentantly resorting to speech of that kind is unforgivable. Jesus’ words about such sin show that Jesus is referring to those who willfully oppose the operation of God’s holy spirit. Because Jehovah’s spirit was at work in Jesus but his opposers ascribed this power to the Devil, they sinfully blasphemed against the spirit. Hence, Jesus declared: “Whoever blasphemes against the holy spirit has no forgiveness forever, but is guilty of everlasting sin.”—Mark 3:20-29.

10 Consider also the case of Judas Iscariot. He pursued a dishonest course, stealing from the money box entrusted to his care. (John 12:5, 6) Judas later went to the Jewish rulers and arranged to betray Jesus for 30 pieces of silver. Yes, Judas felt remorse after the betrayal, but he never repented of his deliberate sin. Consequently, Judas is not worthy of a resurrection. Jesus therefore called him “the son of destruction.”—John 17:12; Matthew 26:14-16.

Olen ymmärtänyt Jehovan todistajien ymmärtävän Pyhän Hengen pilkkaamisen niin, että Pyhän hengen voiman kieltäminen eli Jehovan voiman kieltäminen on suora loukkaus Jehovaa vastaan. Pyhän Hengen pilkkaamiseen kuuluu myös, että pilkkaaja on tietoinen siitä, että Pyhä Henki ja Jehova ovat todellisia, hän siis tietää Totuuden, mutta hän päättää syystä tai toisesta olla tietoisesti Jehovan Pyhää Totuutta vastaan.

Korjaktaa toki minua, jos olen väärässä

[Kaarmis]

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että mielikuvitusolennoilta tulleisiin viesteihin on aika turha kommentoida yhtään mitään.

[Kaarmis]

Korostaakseni mielipidettäni, toean että Pyhä Henki on perseestä. Anteeksiantamatonta on pelkästään pidättää tätä pyhää henkeä tulemasta kunnes halkeaa?

[Noomiqq]

Aikamoinen sattuma, meinasin tehdä juuri tästä aiheesta uuden aloituksen!
Samaa kysyn minä, mitä on anteeksiantamaton synti tai synti Pyhää henkeä vastaan?

[rippeli]

Jumalaa saa pilkata ja Jeesusta saa pilkata.
Pyhää henkeä ei saa pilkata. Katumaton synnin tekeminen oikeuskomitean jälkeen on muistaakseni pyhän hengen pilkkaamista, koska oikeuskomitea on pyhän hengen vaikutuksen alainen antaessaan tuomiota. Eli jos vaikkapa polttaa tupakkaa, vaikka siitä on ollut puhetta oikeuskomiteassa, niin se olisi pyhän hengen pilkkaamista.
Tällainen käsitys mulla on. Korjatkaa, jos olen väärässä.

[Markku Meilo]

Jumalaa saa pilkata ja Jeesusta saa pilkata.
Pyhää henkeä ei saa pilkata. Katumaton synnin tekeminen oikeuskomitean jälkeen on muistaakseni pyhän hengen pilkkaamista, koska oikeuskomitea on pyhän hengen vaikutuksen alainen antaessaan tuomiota. Eli jos vaikkapa polttaa tupakkaa, vaikka siitä on ollut puhetta oikeuskomiteassa, niin se olisi pyhän hengen pilkkaamista.
Tällainen käsitys mulla on. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Noin se on selitetty ja kuten Vt-liikkeen hommissa yleensäkin, niin tuossakin on ongelma. Jos joku vaikka blaadaa, fuditaan sen takia veks ja jatkaa blaadaamista vaikka vuosia, niin se on pyhän hengen pilkkaa, jota ei anneta anteeksi.

Mitä tapahtuu tuolle anteeksiantamattomuudelle jos henkilö pitkän ajan kuluttua lopettaa blaadaamisen, ryömii ja otetaan takaisin jehovantodistajaksi? Tällaisia vastaavia uusiojehovantodistajia lienee valtava joukko, mikä heidän teoreettinen Vt-opillinen asemansa olisi kuvitellussa maailmanlopussa nimenomaan tuon kyseisen anteeksiantamattomuuden takia?

Lipsuuko kuvitteellisen pyhän hengen ote kun valvomansa vanhimmat ottavat harhaanjohtavasti takaisin henkilöitä, joiden toimintaa ei kuitenkaan annettaisi anteeksi?

[rippeli]

Jossain muistaakseni selitettiin, että jos syntiä tehnyt henkilö on katuva, niin silloin hän ei todennäköisesti ole pilkannut pyhää henkeä.
Eli jos siis komitean jälkeen jatkaa tupakointia ja saa kenkää, mutta vuosien tupakoinnin jälkeen keuhkosyöpä rinnuksilla alkaa katumaan polttamistaan, niin ei ole tehnyt syntiä pyhää henkeä vastaan.
Pitää varmaan koittaa etsiä kirjallisuuslainauksia.

[rippeli]

http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2007525

Tuossapa JT-näkemys synnistä pyhää henkeä vastaan.
En jaksanut lukea koko kirjoitusta, mutta siitä mitä luin, sain käsityksen, että mitä tahansa syntiä saa tehdä ja miten kauan huvittaa, kunhan jossain vaiheessa sitten katuu. Vähän vaikea ymmärtää, kun mun mielestä mennään vähän asian vierestä. Jos tekee syntiä pyhää henkeä vastaaan, mutta katuu sitä, niin se ei olekaan syntiä pyhää henkeä vastaan. Samalla logiikalla kaikki katumattomat synnit on syntejä pyhää henkeä vastaan. Eli jos vaikkapa sanon naapurin mamulle, että "Vitun neekeri", eikä mua kaduta se ennen kuolemaani, niin se on synti pyhää henkeä vastaan.

Vaikeita juttuja nää.

[Voimantorni]

Katumaton synnin tekeminen oikeuskomitean jälkeen on muistaakseni pyhän hengen pilkkaamista, koska oikeuskomitea on pyhän hengen vaikutuksen alainen antaessaan tuomiota.

Samasta syystä seurakunnan vanhinten ohjeita ja päätöksiä ei saa kyseenalaistaa; he kun ovat pyhän hengen nimittämiä "lahjoja ihmisinä". Kun sitten veli vanhin salaa sisähuoneissaan juopottelee, on väkivaltainen tai syyllistyy lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, niin se ei tietenkään ole pyhän hengen pilkkaa. Ei ainakaan niin kauan, kun asia pysyy muilta salassa eikä kukaan seurakunnassa kompastu.

Nämä seurakunnan vanhinten nimitykset ovat siitäkin merkillisiä, että pyhän hengen mainostetaan olevan kyllä jokaisen uunituoreen vanhimman nimityksen takana. Mutta jos vanhin tekee salassa syntiä / elää kaksoiselämää, ja vaikka tätä jatkuisi vuosiakin, niin pyhällä hengellä ei näytä olevan mikään kiire poistaa tuota vanhinta nimitetystä virastaan.

Jos asia taas selitetään siten, että vanhinten voidaan sanoa olevan pyhän hengen nimittämiä, koska he täyttävät Raamatussa - joka on pyhän hengen tuote - olevat vanhinten pätevyysvaatimukset, niin kuka siellä taivaassa valvoo, jos veli vanhin ei myöhemmin enää täytäkään noita kriteereitä elämässään? Toisin sanoen: Missä se pyhän hengen toiminta konkreettisesti näkyy Jt-seurakunnan toiminnassa?

[Jaakko Ahvenainen]

Pyhä Henki Jumalan toimivana persoonattomana voimana käy jokseenkin mahdottomaksi, koska Raamatun kreikassa siihen liitetään hyvin usein, lähes poikkeuksetta, maskuliininen määräävä artikkeli ho (ò), mikä viittaa pääsanaan ja käytetään sen yhteydessä (esim. Joh. 1:1 ò λογος), ho logos, sana). Artikkeli viittaa aina johonkin tunnettuun ja tietyin edellytyksin se voidaan jättää pois (esim. samainen Joh. 1:1 θεον, theon, jumala), mikä jehovantodistajuudessa tavattiin aikoinaan kääntää "eräs jumala" vastoin kerikan kieliopin parempaa tuntemusta. Kreikan kielioppisääntöjen mukaan henki, pneuma, πνευμα, on neutri, joka saa artikkelikseen το (esim. Mk. 1:12), mutta Pyhä Henki saa artikkelikseen ho.

Kun esim. ns. kirkkoraamatussa käytetään Pyhästä hengestä persoonamuotoa "hän", UMK käyttää luonnollisesti "se". Kreikan artikkeli ho muuttuu kummasti artikeliin to, maskuliinista neutriin. Kenellä KIT, katsokoon.

Mikäli tarkastellaan Pyhän Hengen toimintaa Uudssa testamentissa (kreikkalaisissa kirjoituksissa) se on aina personifioitu. Yksin näillä perusteilla katson Jehovan todistajien opin pyhästä hengestä olevan kestämätön.

Pyhän Hengen pilkan anteeksiantamattomuus on mainittu Mk.3:29 ja paralleeliteksti (rinnakkaisteksti) löytyy Lk. 12:10. Alkukristillisen opetuksen mukaan ihminen syntyi uudeksi luomukseksi, kristityksi, kasteessa, missä toimijana oli Pyhä Henki, joka ohjasi hänen elämäänsä persoonallisesti kasteestaan alkaen. Tästä syystä Pyhän Hengen pilkka oli anteeksiantamaton. Samaan teemaanhan palataan Hebr.10:29, missä Pyhästä Hengestä puhutaan armon Henkenä.

Pilkatessaan Pyhää Henkeä ihminen kääntyy sitä hyvää vastaan, mikä hänessä on saanut kaiken hyvän aikaan, johtanut häntä ja auttanut häntä elämässään (Hebr. 6:4-6). Kysymys ei siis ole jostakin yksittäisestä teosta vaan elämänasenteesta. Jeesus näyttää yhtyneen tähän käsitykseen Mk:n ja Lk:n mukaan, mikäli oikein tätä asiaa tulkitsen alkukristillisestä näkökulmasta.

Niin ikään on sanottu, ettei ihmisellä (edellyttää kristityksi tulemista, mitä tällä sitten tarkoitettaneenkin), joka pilkkaa Pyhää Henkeä, ole enää millastakaan käsitystä Jumalasta, mutta tällaiset lausumat jätän omaan arvoonsa.

Aivan selvää on, että tällainen käsitys kristittyjen parissa oli olemassa ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla. Pian tämän jälkeen ja kirkon vakiinnuttaessa asemaansa alkoi myös spekuloionti Pyhän Hengen pilkasta. Mikä mainio ase! Soveltuu kaikkia toisinajattelevia vastaan. - Lähden keräämään kuivia risuja.

[Markku Meilo]

Vähän vaikea ymmärtää, kun mun mielestä mennään vähän asian vierestä.

Melko lievästi asian ilmaisit, tossa kirjoituksessa mennään täysin hölmölle sivuraiteelle. Jos kerran on toimintaa, joka on anateeksiantamatonta, niin se on loputtomasti anteeksiantamatonta, muussa mielessä sitä ei voi olla.

Toistaiseksi en ole kuullut yhdestäkään niin julmasta teosta tai toiminnasta, joka olisi taaksejätettynäkin vielä este jt-seurakuntaan takaisinottamiselle. Minullekin on vanhin luvannut välittömän paluun kunhan vain hakisin takaisin.

Vt-seura vesittää Raamatun ajatuksen mielistellessään porukkaa palaamaan koiran tavoin. Ongelmahan ei ole pelko jostain todellisesta anteeksiantamattomasta synnistä, vaan ongelma on Vt-seuran omassa raamatullisuusväitteessä. Asia on esitetty aiemmin suorasukaisemminkin:

Miten sitten joku voi syyllistyä anteeksiantamattomaan syntiin? Ihmiset, jotka täysin tietensä tahallaan vastustavat Jumalaa ja Kristusta, salaavat totuuden ja julistavat valheita, syyllistyvät syntiin Jumalan henkeä vastaan – syntiin jota ei voida antaa anteeksi. Juuri näin jotkut fariseukset tekivät Jeesuksen maallisen evankeliuminpalveluksen aikoina. He näkivät omin silmin Jeesuksen Kristuksen kautta toimivan Jumalan hengen aikaansaamat ihmeet ja voimateot. Mutta he kieltäytyivät kirkastamasta Jehova Jumalaa. Itsekkäistä syistä he väittivät Jumalan Kristuksen välityksellä suorittamia tekoja Saatanan teoiksi. Tällä tavoin he tekivät syntiä Jumalan henkeä vastaan. – Matt. 12:24–32. (Herätkää! 22. toukokuuta 1978)

Tuossa mainitut teot eivät taaksejätettynä ole pieninkään este jt-seurakuntaan liittymiselle. Itse asiassa tuollaisen henkilön käännyttämistä hehkutettaisiin tavanomaista enemmän.

Jos tekee syntiä pyhää henkeä vastaaan, mutta katuu sitä, niin se ei olekaan syntiä pyhää henkeä vastaan.

Vt-raamatunkaan mukaan tuo ei ole mahdollista:

Tämän johdosta minä sanon teille: Kaikenlainen synti ja rienaus annetaan ihmisille anteeksi, mutta hengen rienaamista ei anneta anteeksi. Esimerkiksi sille, joka puhuu sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka puhuu pyhää henkeä vastaan, ei anneta anteeksi, ei tässä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa.

[Markku Meilo]

Samasta syystä seurakunnan vanhinten ohjeita ja päätöksiä ei saa kyseenalaistaa; he kun ovat pyhän hengen nimittämiä "lahjoja ihmisinä". Kun sitten veli vanhin salaa sisähuoneissaan juopottelee, on väkivaltainen tai syyllistyy lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, niin se ei tietenkään ole pyhän hengen pilkkaa. Ei ainakaan niin kauan, kun asia pysyy muilta salassa eikä kukaan seurakunnassa kompastu.

Vanhimman kannalta oleellista on toimia väärin, eli salata tekojaan, ne vanhenevat yksi kerrallaan muutamassa vuodessa:

Mitä tarkoitetaan maininnalla ”joitakin vuosia sitten” Järjestö-kirjan sivulla 170 kappaleessa 3?

Tämä merkitsee enemmän kuin vuotta tai kahta. On huomattava, että se ei sano "monta vuotta sitten". Se ei siis tarkoita jotakin täsmällistä vuosien määrää vaan pikemminkin samaa kuin "pari kolme vuotta". Sillä ei tarkoiteta, että jonkun veljen tapauksessa palattaisiin kauas menneisyyteen ja tuotaisiin esiin rikkomukset, joita hän katui vuosia sitten ja jotka Jehova ilmeisesti on antanut anteeksi ja joita ei enää ole tehty. Monissa tapauksissa rikkomukset tapahtuivat ennen kuin Vartiotorni kiinnitti huomiota siihen, mitä Raamattu sanoo sellaisesta väärästä käytöksestä.

Jos joku veli on palvellut muutamia vuosia uskollisesti ja on nähnyt Jehovan siunauksen yllään, miksi hänen pitäisi nyt luopua virastaan? Jos hänellä on nyt oikea näkemys käyttäytymisestä ja halu antaa hyviä neuvoja, hänen pitäisi voida jatkaa palvelustaan. Jos paikallinen vanhimmisto näkee, että hän nauttii seurakunnan kunnioitusta ja on osoittanut täyttävänsä vaatimukset sopivasti kaksi tai kolme vuotta, hän voisi jäädä palvelusasemaansa

Pitäisikö väärinteot tehdä julkisesti tunnetuiksi monien vuosien jälkeen? Otsikon "Julkinen ojennus" jälkeen sivulla 169 Järjestö-kirja lainaa 1. Tim. 5:20:n ja mainitsee niiden ojentamisesta, jotka tunnustavat syyllistyneensä rikkomukseen useammin kuin kerran. Mutta se todellakin tarkoittaa äskeisiä tapauksia. Sanoessaan: "Syntiä harjoittavia ojenna kaikkien katselijoiden edessä" (Um), Raamattu selvästi ilmaisee, kuten suomalaisestakin käännöksestä voidaan havaita, että kysymys on sellaisista, jotka parhaillaan tekevät tai ovat juuri tehneet syntiä. Niinpä jos katumus ilmeni jo muutamia vuosia sitten, kolme tai useampia vuosia sitten, ja synninteko loppui, ja hänellä on nyt seurakunnan kunnioitus, ei ole tarpeellista nyt ojentaa häntä julkisesti siksi, että hän teki useampia kuin yhden rikkomuksen "joitakin vuosia sitten". (km-FI 1/73 sivu 8)

Toisin sanoen: Missä se pyhän hengen toiminta konkreettisesti näkyy Jt-seurakunnan toiminnassa?

Ei missään muualla kuin Vt-seuran väitteissä.

[Markku Meilo]

Pyhän Hengen pilkan anteeksiantamattomuus on mainittu Mk.3:29 ja paralleeliteksti (rinnakkaisteksti) löytyy Lk. 12:10. Alkukristillisen opetuksen mukaan ihminen syntyi uudeksi luomukseksi, kristityksi, kasteessa, missä toimijana oli Pyhä Henki, joka ohjasi hänen elämäänsä persoonallisesti kasteestaan alkaen. Tästä syystä Pyhän Hengen pilkka oli anteeksiantamaton. Samaan teemaanhan palataan Hebr.10:29, missä Pyhästä Hengestä puhutaan armon Henkenä.

Tästähän saakin kivan keitoksen oppisoppaa. Vt-retoriikassa tuo uusi luomus on (tai täsmällisemmin ottaen oli Rutherfordin aikana) voideltu ja he ovat vastuullisena luokkana olleet orja/palvelija. Nyt kun vastuussa oleva orja/palvelija on hallintoelin, niin jo käytännönkin heidän on helpointa syyllistyä anteeksiantamattomaan pilkkaan. Helpottaa tavallaan voideltujen alati kasvavaa joukkoa, puhumattakaan siitä, ettei suuren joukon jäsen ole lainkaan vaarassa moiseen syntiin.

[jak]

Ai hallintoelin on nykyään orja/palvelija? No Paavi sentään on Pyhän Pietarin avaimen kantaja.

[Hamartolos]

Pyhä Henki Jumalan toimivana persoonattomana voimana käy jokseenkin mahdottomaksi, koska Raamatun kreikassa siihen liitetään hyvin usein, lähes poikkeuksetta, maskuliininen määräävä artikkeli ho (ò), mikä viittaa pääsanaan ja käytetään sen yhteydessä (esim. Joh. 1:1 ò λογος), ho logos, sana). Artikkeli viittaa aina johonkin tunnettuun ja tietyin edellytyksin se voidaan jättää pois (esim. samainen Joh. 1:1 θεον, theon, jumala), mikä jehovantodistajuudessa tavattiin aikoinaan kääntää "eräs jumala" vastoin kerikan kieliopin parempaa tuntemusta. Kreikan kielioppisääntöjen mukaan henki, pneuma, πνευμα, on neutri, joka saa artikkelikseen το (esim. Mk. 1:12), mutta Pyhä Henki saa artikkelikseen ho.

Kun esim. ns. kirkkoraamatussa käytetään Pyhästä hengestä persoonamuotoa "hän", UMK käyttää luonnollisesti "se". Kreikan artikkeli ho muuttuu kummasti artikeliin to, maskuliinista neutriin. Kenellä KIT, katsokoon.

Suurkiitokset tästä informaatiosta! Olen hiljattain aloittanut koinee-kreikan opiskelemisen, mutta olen vielä sen verran alkuvaiheessa, että olen juuri miettinytkin, että miten suhtautua Johanneksen evankeliumin ihan ensimmäiseen jakeeseen:

Ἐν ἀρχῇ ἦν ὁ λόγος, καὶ ὁ λόγος ἦν πρὸς τὸν θεόν, καὶ θεὸς ἦν ὁ λόγος. (Oma, huono translitterointini: en arkhe en ho logos, kai ho logos en pros ton theon, kai theos en ho logos.)

"Jumala" on siis tuossa aluksi artikkelin kanssa ja myöhemmin ilman artikkelia. JT:t ovat tietystikin tulkinneet tämän, että "jumala" artikkelin kanssa on "God" eli Jumala isolla j:llä eli Jehova, kun taas "jumala" ilman artikkelia on "a god" eli ei itse pääjumala, mutta jumalallinen kuitenkin (eli Jeesus, koska Sana on tietystikin Jeesus).

Minulla on jopa kaksi kirkkoraamattua (oma rippiraamattuni, vuoden 1992, sekä jomman kumman vanhempani vihkiraamattu, vuoden 1933/1938 käännös). Pitääkin ottaa vinkistäsi vaari ja katsoa, että onko alkuperäisissä kreikkalaisissa teksteissä Pyhään Henkeen viitattu maskuliinisilla vai neutreilla persoonapronomineilla sekä artikkeleilla ja vertailla, että viitataanko suomalaisissa käännöksissä (kirkkoraamattu ja UMK) Pyhään Henkeen "elollisilla" vai "elottomilla" pronomineilla ("hän" ja "se").