Veljesseura.org

En ole koskaan ajatellut sukupuolten eriarvoisuutta
järjestössä. Olen vaan ollut todella onnellinen ettei
ole tarvinnut kavuta lavalle kun muutaman kerran
harjoituspuheeseen, joka sekin tuntui vaikealta.
Olen aina arvostanut puhujia, kun itse olen
ujo. Hatunnoston arvoinen asia tuo rohkeus esiintyä.

joo, olen itse sitä mieltä, että myöskään miehen asema ei ole helppo jehovan todistajana. Miehiltä odotetaan paljon sitä, että he kantavat viime kädessä vastuun kaikesta. Ovat ikään kuin vetovastuussa.

Olen tuossa mietiskellyt sitä miksi en löytänyt sopivaa jt puolisoa. Ois ollu tarjontaa mutta jotenkin tuntu siltä, että en halua miestä joka määrää kaikesta.. "paukuttaa raamatulla päähän."

Just niin ja ne jatkaa sitä samaa täällä koska ovat sen kasvatuksen
saaneet. Ei voi syyttää. Ehkä hyvä jos joku toisi esiin noitakin puolia,
että onko maailmallinen nainen vielä vähemmän arvoinen.

Monesti naimisissa olevat sisaret valitti sitä että ovat ikään kuin
yksinhuoltajia, kun mies aina seuran juttuja hoitamassa.
Itse olin perheenpää, koska veljet totesivat että minulla on
siihen paremmat edellytykset

Nainen ei luultavasti saa koskaan olla nainen
koska mies ei tiedä kuinka olla mies.

Minä oon ollu ainut perheenpää 12 vuotta niin vaikee mennä sanomaan....ei oo kokemusta

Ole siitä tyytyväinen, sisko, sekä sinä että lapset olette säästyneet ylimääräisiltä
riidoilta. Meillä ainakin ollut rauha ja harmonia vaikka yh:na olenkin ollut, toki
on ollut minullekin vaikeaa kantaa vastuuta yksin, varsinkin taloudellisesti.

Tsemppiä sullekkin elämään eteenpäin!! Millanen kokemus sinulla tuosta karttamisesta ystävien taholta? Meille ihan sama koska oltiin ihan yksin muutenkin. Vaikeempi juttu onkin sitten ku sisko ei pidä yhteyttä...

Me ollaan oltu ku ilmaa vaan suurimmalle osalle, olen aina ollut sellainen avoin hölöttäjä,
kaikkien kaveri ja liian suoraan kertonut asioita, tälläinen ö-luokan kansalainen, aika-
ajoin huonosti mukana jne. kun en koskaan ole kaikkea purematta niellyt. Avoimuus
ei miellytä tuota tarkkaan ohjelmoitua seuraa, tosi nopeasti kuitenkin opin sen ettei
kysymyksiä saanut tehdä jne. Olen yksi niistä joiden vuoksi ne kaikki
tienraivaajatunnitkin käytetään, mutta nyt en minkään arvoinen.

Meille tulee melkein päivittäin entisiä ystäviä vastaan, jotkut hymyilee toiset kääntää pään pois. Minusta se on esittämistä, kun tiedän että tekevät vaan velvollisuutensa ja toimivat vain sääntöjen mukaan. Lähinnä säälin. Alussa minulla oli kunnianhimoinen suunnitelma tervehtiä iloisesti hymyillen kaikkia vastaan tulevia karttavia jt ystäviä...kaksi yritystä ja luovuin ajatuksesta. Se on vaan niin uskomatonta se kylmyys!

Voisinpa sanoa että opit olemaan välittämättä.

"Tästä te tunnette heidät minun opetuslapsikseni jos heillä on rakkaus keskuudessaan."
"Rakkaus ei aikaansaa pahaa".

Mutta täytyy sanoa että meidän seurakunnassa ei ole kun noin viitisen tyyppiä
joille saatan vastaantullessa nostaa keskisormen pystyyn.

En välitäkkään, niinkuin sanoin oltiin ulkopuolisia todistajana ollessakin. Huoli on lihallisesta siskosta, joka on todistaja.
Miten hän pärjää tän karttamisasian kanssa.

Ollaan muuten eksytty otsikosta...

Ei hätää koska laitoin otsikon itse
Saan varmaan huomautukset ja sanktiot ajallaan.
Huomauttavat etiketistä kun hauskanpidolta kerkeävät.

Sisaresi, voi itku, en tiedä kuinka neuvoa, oma veljeni
perheineen hylkäsi meidät kun ryhdyin jt:ksi.
Ollaan pärjätty ilman muitakin sukulaisia.

Toivon että joku muu tulee avuksi tältä
palstalta. Itse olen ajatellut että asioille joille
en voi mitään on vaan parasta jättää sikseen.
Se on helpottanut ettei ollut millään tavalla
oma valintani.