Veljesseura.org

Olen noin 20 vuotta ajatellut, että luonnollisesti Seuran puuhat ja asiat menevät jatkuvasti huonompaan ja huonompaan suuntaan. Jäin äskettäin kuitenkin kiinni fantiseeraamisesta ja huomasin, ettei huononeminen ehkä olekaan todellista, vaan että olen siirtänyt Jehovan todistaja -lapsuudessa opitun "maailma menee aina vain huonompaan ja huonompaan" lähtökohdan Seuraan.

Huononeminen omassa kokemuksessani koskee aikaa tyyliin 1965 - 1975 versus 1990 - nykyaika.

Asiaa tarkemmin harkittuani huomasin, että huononemisen objektiivinen tarkastelu oman elämän perusteella onkin ehkä arvelluttavaa, koska siihen sisältyy lapsuus-nuoruus-aikuisuus-vanheneminen. Itselläni on ainakin ajattelu muuttunut paljon siitä, kun menin kasteelle vuonna 1964. En ollut silloin vielä aikuinen.

Aika kultaa muistot. Lienee normaalia aivotoimintaa, että emme muista epämiellyttäviä asioita. Muistimme suosii hyviä ja rakentavia muistoja. Pahat muistot haudataan ja ne joko putkahtavat myöhemmällä iällä esiin tai sitten eivät.

Näin ollen se, mitä nykyisin muistan 40 vuotta sitten olleista olosuhteista ja tapahtumista saattavat olla melko positivismilla värjäytyneitä. Yhdessä elokuvassahan ohjaaja olisi halunnut kullata koko lapsuusosion, mutta hänellä oli varaa kullata vain yksi viljavainionäkymä, joka elokuvan lopussa esitettiin todellisin värein.

Mielestäni Jehovan todistajien keskuudessa ilmeni enemmän rakkautta 1970 kuin 1990.
Mielestäni Jehovan todistajien opit eivät olleet niin ahdistavia 1970 kuin 1990.
Mielestäni Jehovan todistajat suhtautuivat 1974 erotettuihin inhimillisemmin kuin 1982 jälkeen. Jolloinkin tuohon aikaan tapahtui kova kiista Raymond Franzin johdosta ja hänen erottamisensa näkyi vihana kirjoituksissa erotetuista ja syntisistä.
Mielestäni Jehovan todistajat olivat fanaattisia vain ulkomaailmaa kohtaan, mutta 1990 jälkeen he ovat suhtautuneet yhä kovemmin ja fanaattisemmin väärää mieltä oleviin Jehovan todistajiin.
Mielestäni Jehovan todistajien ei tarvinnut selitellä oppimuutoksiaan 1970 -luvulla kuten 1990 -luvulla. 1975 oli tiesty käännekohta, jota he eivät osanneet käsitellä joten he aloittivat selittämisen.
Mielestäni Jehovan todistajat olivat onnellisempia 1974 kuin 1990.
Mielestäni Jehovan todistajat eivät pelotelleet lapsia demoneilla 1974 kuten 1980 -luvulla.

Minusta tuntuisi luonnolliselta, että valheelle tai hiekalle rakennettu on jatkuvasti vaarassa sortua. Siksi rakennetun koossa pitäminen vaatii yhä enemmän ja enemmän energiaa. Paineet ylhäältä päin - ei siis Jehovasta vaan vanhimmistolta ja hallintoelimeltä - kasvavat jatkuvasti. Syyllistäminen hallinnan välineenä kasvaa ja kukoistaa. Byrokratia valtaa alaa - vrt Peterin Periaate.

Mitä mieltä olette? Onko huononeminen vain subjektiivinen kokemus vai onko niin todella tapahtunut?

SonOfJesus kirjoitti:Mielestäni Jehovan todistajien keskuudessa ilmeni enemmän rakkautta 1970 kuin 1990.

No mä sain monoa jo 1970-nurkalla, mutta oma mielikuva jt-ajalta on se, ettei todellisuus haastanut jehovantodistajuutta, vaan porukka oletti vilpittömästi olevansa oikeassa. Nyt jt joutuu useammin luovimaan valheen ja rehellisyyden välimaastossa ja valheen polulle mennään pakostakin. Steissillä mr. R myönsi, että ovilla valehdellaan, mutta piti sitä pakon sanelemana ja oikeutettuna. Kyse oli maailmanlopussa hengissä selviävistä.

Mielestäni Jehovan todistajien opit eivät olleet niin ahdistavia 1970 kuin 1990.

Ton voi kai niputtaa samaan yllä olevan kanssa, samaa mieltä olen omien muistojen pohjalta

Mielestäni Jehovan todistajat suhtautuivat 1974 erotettuihin inhimillisemmin kuin 1982 jälkeen.

Tottamooses suhtautuivat, puhumattakaan 1950-luvusta.

Mielestäni Jehovan todistajat olivat fanaattisia vain ulkomaailmaa kohtaan, mutta 1990 jälkeen he ovat suhtautuneet yhä kovemmin ja fanaattisemmin väärää mieltä oleviin Jehovan todistajiin.

Oliskohan fanaattisuus samaa kokonaisluokkaa, mutta suuntautunut nyt tarkemmin? Muista vaan ne rintaplakaatit, joita lähdettiin kantelemaan konventin väliajalla. Nyt on lehtikärryä, pöytää tihentymissä ja wimpmobilea. Netti löi kuuluisan viimeisen niitin tuohon suhtautumiseen, nyt kriittisesti suhtautuvat ovat todistajille pahiksista pahimpia.

Mielestäni Jehovan todistajien ei tarvinnut selitellä oppimuutoksiaan 1970 -luvulla kuten 1990 -luvulla. 1975 oli tiesty käännekohta, jota he eivät osanneet käsitellä joten he aloittivat selittämisen.

Esimerkiksi 1950-luvun avioliittopakko, kielteisen rokotusasenteen päättyminen, nykyisen erottamiskäytännön aloittaminen, 1961 verensiirrosta monotus (tai siis eronneeksi katsominen) ja keväällä 1963 Suomessa tutkittu esivaltaoppikeikaus olivat varmaan puheenaiheita. Mutta siinä olen kanssasi samaa mieltä, ettei ovilla noista ollut juurikaan huolta.

Mielestäni Jehovan todistajat olivat onnellisempia 1974 kuin 1990.
Mielestäni Jehovan todistajat eivät pelotelleet lapsia demoneilla 1974 kuten 1980 -luvulla.

Omat mielikuvat aiemmalta ajalta ovat samansuuntaisia kun vertaan sitä mitä olen anatanut itselleni kertoa nykytilasta.

1.Kor.15:33 Älkää eksykö! "Huono seura hyvät tavat turmelee."

Onko kukaan tullut ajatelleeksi että tuo raamatunkohta ennustaa seuran olevan paitsi huono, niin myös sellainen joka hyvät tavat turmelee.

Miksi en tajunnut tätä jo jt-aikoina, vaan pidin seuraa jumalan edustajana maan päällä.

Järjestö menee aika mielenkiintoiseen suuntaan ainakin täällä Suomessa.
Toisaalta ollaan allekirjoittelemassa kaiken maailman ihmisoikeusjulistuksia, mutta sitten taas tiukennetaan esin karttamissääntöä. Järjestö on oppinut pelaamaan kaksilla punnuksilla. Silloin kun olin itse jt, en olisi uskonut sellaisen olevan edes mahdollista. Niin ne silmät aukeaa, kun lähtee vähän kauemmas puitten takaa katsomaan sitä metsää.

Uusin vallananastus oli logiikan voitto Raamatusta ja sen lisäksi pedo-ongelmaan on ainakin esitetty huolestunutta. Seura on myös myöntänyt pyramiditöppäyksensä. Minusta Jehovan todistajat ovat menneet parempaan suuntaan, mutta se muutos on ollut glasiaalista.