Veljesseura.org

Voittolaulu:
Ehkä ainoa laulu mistä tykkäsin jt:nä.

http://www.jw.org/fi/raamatun-opetukset ... ittolaulu/

Voittolaulun muistelen jonkun muunkin maininneen aiemmin, lienee aika yleinen suosikki. Alkuperäinen versio (nro 171) onkin voimakas ja painokas, uusi tuntuu jotenkin pliisulta, varsinkin raiskatun sanoituksen kanssa.

Omia suosikkejani melodian puolesta ovat olleet (vanhat) 37 Hyvän nimen luominen Jumalan edessä ja 150 Leipä taivaasta. Löytyipä korvamerkintä myös 94 kohdalta, Pyhitä nimesi, ikuisuuden Kuningas!
Harvoin näitä pääsi laulamaan, mutta toisaalta eivätpähän kuluneet puhki, voipi soitella niitä vieläkin kerran vuodessa itsekseen.

Uskonnollisissa yhteisöissä ei jää sanatkaan raiskaamatta.

Olen aina pitänyt musiikista, laulamisesta eritoten. Missään muualla kuin salilla en ole kyseenalaistanut musiikin hienoutta. Siellä ajattelin että nämähän on vaan sanoja jotka on heitelty peräkkäin tähän ja sitten ne mölistään epätahtiin ja nuotinvierestä. Tai näin ainakin enemmistö siellä teki. Kyllähän se varmasti esim konventissa kuulostaa hienolta kun tuhannet ihmiset sitä samaa mylvii, vertaa vaikka mihin tahansa urheilukisoihin missä känniörvelöt mylvii kansallislauluja. Pirun hienoltahan se kuulostaa vaikkei puolet osu säveleen eikä pysy tahdissa..

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Voittolaulu:
Ehkä ainoa laulu mistä tykkäsin jt:nä.

http://www.jw.org/fi/raamatun-opetukset ... ittolaulu/

Ihan outo laulu mulle. Viimeisen 15 vuoden aikana on tullut uusia lauluja näköjään enemmänkin.

Uuden laulukirjan myötä vanhoja biisejä on hidastettu ihan tolkuttomasti, niitä laulaessa pitkästyi todenteolla. Kun jo laulaessa meinasi nukahtaa, niin sitä seuranneen puheen aikana uni oli taattu

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:Voittolaulu:
Ehkä ainoa laulu mistä tykkäsin jt:nä.

Mäkin tykkäsin tästä ehkä eniten. Siis se vanha versio. Opeteltiin siskon kanssa tyttösinä laulamaan se stemmassa ja sitten laulettiin äitylille, joka oli tietenkin ihan nyyh, nyyh. Että ihan pian ollaan sitä paratiisissa yhdessä laulamassa. Tästä alkaa olla nyt 20 vuotta, että ihan pian on kai aika suhteellinen käsite

Mun mielestä musiikki oli melkein parasta kokouksissa. Siis silloin kun laulettiin vielä elävän musiikin tahtiin. Soitin "orkesterissa" ja siinä oli hyvä porukka. Oli mukavaa harjoitella ja se soittaminen jotenkin katkaisi koksat kivasti. Sitten kun joka paikassa siirryttiin taustanauhoihin, musiikistakin katosi kaikki tunnelma. Ja ne uudet laulut on jotenkin karseita..