Veljesseura.org

Siinäpä se kysymys lyhykäisyydessään. Kun lähtökohta lienee, että jokainen meistä vaihtaa hiippakuntaa ennemmin tai myöhemmin. Osa jopa täysin yllättäen.

New Yorkin päätoimistosta asti on ohjeistettu, että tyhjää potkaisseelle Jehovan todistajalle järjestetään muistotilaisuus, jonka pääasiallinen tarkoitus on käännyttää ei-uskovia sukulaisia. Vainaan elämän kohtuuton muisteleminen on kielletty. Tästä löytyy ihan vanhimmistokirje.

Me JT-järjestön jättäneet olemme tästä vaatimuksesta vapaita. Eli mitä haluat tapahtuvan kun sinä delaat? Kuoppabileet, tuhkaaminen, seremoniat, musiikki, kahvittelu, meininki?

(Helluntailaiset tai luterilaiset saavat jättää kokonaan kommentoimatta, kiitos.)

Oikeasti minulle ihan sama. Enhän ole enään paikalla. Toivottavasti mahdollisimman halvat. "Ystäviähän" sinne ei tule yhtään. Pahviarkku ja krematorio on varmaan halvinta.

Mahdollisimman edulliset. Aivan tajutonta miten paljon tavalliset hautajaismanööverit kustantavat. Eli krematorion kautta kiertokulkuun. Jos joku haluaa muistelu- tai kaffittelutilaisuuden järjestää, niin se on niiden asia jotka tänne vielä jäävät.

Tuo Jt-hautajaisten pitäminen lähinnä markkinointitilaisuutena on jotain käsittämätöntä. Ja se, että edes hautajaisissaan Jt ei ole ensisijaisesti yksilö vaan, kuten eläessäänkin, Jt on Vt-seuran päämäärien ja tarkoitusten pelimerkki. Vain osa koneistoa.

Isoisällä ei paljon vaatimuksia ollut omista hautajaisistaan. Käytännössä ainoastaan se, että siellä ei sitten puhuta mitään Jt-juttuja (luopio kun oli). Isoisän vaatimattomia vaatimuksia kunnioitettiin (tavalliseen Jt-tapaan) ja niinpä hautajaisissa puhuttiin myös Jt-juttuja.

Elintenluovutustestamenttiäkään ei enää nykyään tarvi erikseen tehdä vaan päinvastoin, jos haluaa kokonaisena krematorioon, niin siitä pitää muistaa mainita. Jonnekin tutkimuslabroihin voi kans kroppansa luvata.

Olen tehnyt ruumistestamentin, eli jos kuolen Suomessa, mun jäänteet matkaavat Tampereen yliopistolle tutkimuskäyttöön. Jos taas kuolen ulkomailla, mut voi vaikka kipata alligaattoreille tai piraijoille. Hautaaminen arkussa on kauheaa ympäristön haaskausta monessakin mielessä. Eikä tarvitse pitää mitään muistotilaisuutta.

Tony kirjoitti:Mahdollisimman edulliset.

Samaa mieltä. Ja "rituaaliin" paikalle ainoastaan läheisimmät.

Kun aika jättää ,niin se jättää ja elämä jatkuu niinkuin kasveilla ja eläimillä.
Minun osani täällä täysin sama. Olen pieni kärpäsen paska ajan virrassa.

Valitsen Kuopan. Hautajaisissa ei sen kummemmin puhuta,ei ainakaan uskonnollista lööperiä.
En sen kummemmin vaadi lepoon kuljettavilta mitään ylimääräistä. Kunhan hoitavat minut kuoppaan ja muistavat minua lämmöllä, kuten minäkin muistelen niitä,joita olen ollut itse paikan päällä hyvästelemässä.

Joskus surettaa kun ajattelen, että lapseni joutuvat joku päivä suremaan ja kuoppaan minut viemään.Suru on ainoa pelkoni. Toisaalta ei se niin hirveätä ole ketään kuoppaan viedä jos ajattelee miltä itsestä nuo tilanteet tuntuu ja tuntui.

Samalta se tuntuu heilläkin jotka minut kuoppaavat. Minulla elämä on jatkunut ja kaikki on hyvin, niin se tulee olemaan jälkeläisillänikin. Kuten mainittu, elämä jatkuu.

Joskus ihmiset luulevat itsestään liikoja ja unohtavat katsoa tilannetta avaruudesta maapalloakohti.Kun näin katsoo,näkee kuinka pieni pisara meressä on, kuinka pieni tässä elämän kulussa on. Se ei ole sen suurempi,kuin nenään pörräilevällä kärpäsellä.

Haudalle haluan kukkien sijasta raparperia kasvamaan, koska jotkut väittävät raparperin kasvavan hyvin urealla.Siispä jokainen teistä voi käydä haudallani kusella ihan luvan kanssa

mut voi vaikka kipata alligaattoreille tai piraijoille. Hautaaminen arkussa on kauheaa ympäristön haaskausta monessakin mielessä. Eikä tarvitse pitää mitään muistotilaisuutta.

Onhan tuossa pointti, jos ajattelee itsensä pieneksi kärpäsen paskaksi kuten minä.

Linkistä näkee mihin tahtiin jengiä kippaa.Jos rumasti sanoo, niin voisihan näille olla hyötykäyttöäkin. Lihamyllyn kautta rehuravinnoksi
Sen jälkeen päätyy luontoäidille joka tapauksessa,joten ei kaikki tältäkään pois ole.


http://www.transhumanism.org/resources/deathrate.htm

Ajatella jos joka nauta ja possukin pitäisi haudata. Siinä ei ihminen näe ongelmaa, niinkuin ei alligaattorikaan joka popsii ihmisen ihan mielellään ravinnoksi siinä missä mekin heitä.



OT: Tuosta counterista tuli mieleen,että kun average seurakunnassa pidetään loppurukous ja pyydetään siunauksia itselle ja seurakunnalle kiitoksineen, on tuon rukouksen aikana kuollut enemmän ihmisiä kuin seurakunnassa sillä hetkellä on paikalla itselleen etuja pyytelemässä.

Pistää ajattelemaan kuinka mitätön sitä on.

Mahdollisimman vähän vaivaa ja kustannuksia on tarkoitus aiheuttaa jälkeenjääville, kuten monen muunkin kuolemanjälkeinen linjaus näyttää täällä olevan. Krematorioon siis. Sisuskalut saa viedä, jos joku niitä sattuu tarvitsemaan. Epäilen, että ne tulee käytettyä ihan itse aikalailla loppuun.

Ehkä joku pienimuotoisen muistotilaisuudenkin katsoo asianmukaiseksi järjestää, minulle se on sinänsä yhdentekevää.

Pieni aihetta sivuava anekdootti. Kerrostalossamme pitää putiikkia kaupungin vanhin ja suurin hautaustoimisto. Tässä eräänä sunnuntaina hautaustoimiston omistaja käppäili aulassa vastaan, ja kertoi suorittavansa pyhäpäivän ratoksi inventaariota liikkeessään.

Rupesin miettimään, että mitä helvettiä? Pitääkö hautaustoimistossakin tehdä inventaario? Entä jos jotain puuttuu, miten omaisille selitetään?

Sellaset bileet, missä juhlitaan elettyä elämääni vaikka kuohuviinin ja kermakakun kanssa. Ei uskonnollisia elementtejä. Mahdollisimman edulliset.

Rupesin miettimään, että mitä helvettiä? Pitääkö hautaustoimistossakin tehdä inventaario? Entä jos jotain puuttuu, miten omaisille selitetään?

Nääh.Kirjataan vain hävikiksi... niin.. tappioksi

Joskus voi käydä niinkin että edellisvuonna inventoidaan väärin ja seuraavana vuonna inventaariossa onkin pari raatoa liikaa

Tietystä kuoppaajaisiin ois kiva saada joku grim reaperiksi (anteeksi en osaa enää suomea ) pukeutuneena, viikatteen kanssa sanaakaan sanomatta seisomaan sinne laitamille...

Eikun siis elinluovutuksen jälkeen krematorioon. Haudalla saa puolestani vaikka tanssia, mitäpä mie siitä enää siinä vaiheessa välitän. Turhat juhlallisuudet pois, surkoon kukin tavallaan ja tahollaan.

Mut pitää tuhkata ja heittää tuhkat tallinnanlaivalla vastatuuleen.

Jos ees snadist, ni niis mu bailuis tokataa ekaks styrkkaa borkkaa ja skulataa alkuu vaik Johnny Hallydayn pari vanhaa stygee. Ja sit tokataa lisää styrkkaa borkkaa ja jotai skruudist. Sit ku styrkka borkka riittää ni folkka painuu himaa.

Edulliset. Jos jotain multa jää niin neidille haluan ne rahat, eikä mun hautaamiseen. Tuhkaus (haluan kaikki osaseni mukaani) ja tuhka jonnekkin muistolehtoon. En halua, että kuolemani jälkeen aiheutan kuluja kenellekkään. En koe, että mua tartteisi käydä hautuumaalla muistelemassa, vaan, että osaisin, nyt kun vielä henki pihisee elää sellaisen elämän, että neidille jää minusta hyviä muistoja. Haluan iloiset irlantilaiset hautajaiset, irkku musaa, olutta ja sidukkaa ja paljon tuhtia maalaisruokaa. Haluan, että bileet jatkuu yömyöhään ja juhlijat ymmärtää olla liikaa surematta, vaan keskittyä nauttimaan omista vielä edessä olevista, toivottavasti onnellisista päivistä. Ei minua oma kuolema pelota. Toivon vaan, että siinä vaiheessa kun se viimeinen henkäys oven takana, että olen neidille osannut edes jonkinlaiset elämän eväät antaa, että pärjäisi elämässään ja ei ottaisi tätä elo liian ryppyotsaisesti ja suorittaisi elämäänsä. Vaan, että muistaa nauttia ja elää niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu.