Veljesseura.org

Sörnäisten metroaseman ulkopuolella, vain vähän matkan päästä paikallisesta valtakunnansalista, oli keski-iän paremmalla puolella oleva helluntalaismies jakamassa traktaattejaan. Otin lappusen vastaan, mutta pysähdyin huomauttamaan, että tämä on jo kolmas kerta kun saan saman paperin. Kehotin printtaamaan uusia traktaatteja ja jäin samalla kiinni keskusteluun.

Esitin kysymyksiä evoluutiosta ja luomisesta, ja odotin tyypillisiä fundamentalistien vastauksia maapallosta ja ihmislajista 6000 vuoden ikäisenä Jumalan kätten työnä. Mies viittasi dinosauruksiin ja yllätyksekseni vastasi, että eihän fossiilien yms. olemassaoloa voi uskovakaan kieltää. Hän kertoi tulkitsenvansa luomiskertomuksen kuvainnollisena.

Seuraavaksi yritin hiillostaa miestä siitä, tarvitaanko uskomiseen seurakuntaa tai ihmisjohtajaa. Vastaukseksi sain: "en tiedä". Miehen mukaan olisi hyvä löytää "paimen", mutta kuulemma ilmankin voi pärjätä, vaikkei hän sitä itse suositelisikaan. Ennen kuin aloin tekemään lähtöä sain kuulla, että uskoa voi, vaikka ei ymmärtäisikään kaikkea. Kuulemma itse usko on tärkeintä (kunhan muistaa vain uskoa Jeesukseen, eikä kilpaileviin jumaliin).

Entisenä jehovantodistajana ajatus uskosta ilman tietoa tuntuu vieraalta. Todistajat eivät siedä epäilyksiä ja vastaukset kaikkiin kysymyksiin löytyvät Vt-seuran mittavasta kirjallisuudesta. Jos jokin kysymys on jäänyt vaille vastausta, sitä voi tiedustella haaratoimistosta kirjallisesti. Parhaat palat julkaistaan Vartiotornin "lukijoiden kysymyksiä" -palstalla. Todistajana sitä luulikin olevansa jonkinlaisessa tietouskonnossa, jossa usko ei perustunut tunteisiin vaan todisteisiin. Todistajien erilaisesta asennoitumisesta uskoon kertoo mm. raamatuntutkisteluoppilaiden kanssa käytetty kirja, joka kantoi nimeä Tieto joka johtaa ikuiseen elämään.

Tässä mielessä jehovantodistajien uskonnollisuus näyttäytyy vieläkin fundamentalistisemmalta, verrattuna jopa helluntailaisiin. Todistajien uskossa ei ole sijaa epäilykselle. Vt-seuran opetukset on otettava vastaan sellaisinaan, kyseenalaistamatta. Raamattua ei voi tutkia itsenäisesti, eikä siitä voi tehdä omia tulkintoja. Samalla kuitenkin luullaan, että oma usko perustuu todisteisiin, vaikka tosiasiassa kyse on sokeasta tottelevaisuudesta.

Olen varmaan täälläkin kertonut että mulla on uskis nettikaveri ja hän on just tollanen ei ole tuputtamassa uskoaan ja sanoi mulle kerran että uskonto ja uskovaisuus on kaksi eri asiaa. Hän ei uskokkaan että olisi täydellistä uskontoa/seurakuntaa. Kuulema pitäsi lukea jesuksen tapoja ja verrata sitä mitä pappi jteillä vanhimmat puhuu ja sitten kuunnella sydäntä. Ei ollenkaan sellasta meininkiä kun mun lapsuudessa mitään ei saanut pohtia, piti sulkea suunsa ja pitää mölyt mahassaan. Hänen mielestään ei edes tarvitse kuulua mihinkään tiettyyn kirkkoon periaatteessa usko riittää. Seurakunnan tarkotus on tukea ja auttaa ei ahdistaa tai tuomita.

Fundamentti on käsittääkseni juurikin uskonkäsitys, oppi. Siinä mielessä jehovantodistajuus on yksi fundalistisimmista uskonnoista. Niillähän näitä fundamentteja riittää.

Heprealaiskirje 11:1 Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.

Kannattaa miettiä tarkkaan mitä toivoo koska toivolla on niin suuri voima että alat uskoa siihen mitä toivot.

Uskon synonyymi on luulo, kumpikaan ei edellytä logiikkaa tai perustetta.

Niinpä....niin ymmärrän tuon raamatunpaikankin, ainahan sitä voi toivoa vaikka mitä ja sitten uskoo siihen jos itse haluaa.

Ylläpito tapahtuu itse itseään psyykkaamalla, toimenpiteen arkisempi nimitys on rukoilu.

Näin on ja mielenkiintoista ajatella miten tämä sama juttu toimii elämässä muillakin alueilla kuin uskonnossa. Sehän on omien ajatusten ohjaamista ja hallintaa. Rukoiluhan on omia ajatuksia kohdistettuna jollekkin tai johonkin.

Uskontojen markkinoilla on erilaisia tuotteita ja jokaiselle jotain: pienempiä ja suurempia, sallivampia ja ankarampia. Monenkirjavia yksityiskohtia, joilla yritetään saada oma brändi erottumaan kilpailijoista ja pyritään löytämään oma kohderyhmä.

Jehovan todistajat ja helluntailaiset (mikäli jälkimmäiset voi yhtenä ryhmänä nähdä) ovat pieniä uskontoja, mutta luullakseni vetoavat aika erilaisiin ihmisiin. Jehovan todistajat on suorastaan vanhatestamentillisen lakihenkinen uskonto lukemattomine sääntöineen ja heidän keskuudessaan korostetaan tutkimisen, suorittamisen ja järjestön merkitystä. Helluntailaisuutta en tunne niin hyvin, mutta ymmärtääkseni usko, Raamattu ja armolahjat ovat keskeisellä sijalla ja toiminta rakentuu enemmän paikallisseurakuntien kuin laajemman verkoston varaan. Jehovan todistajia sanotaan joskus "järkeisopiksi" ja helluntailaisuus vedonne enemmän uskonnollista fiilistä etsiviin. En ole kuullut, että helluntailaisia olisi juurikaan kääntynyt Jehovan todistajiksi tai toisin päin.

Kaikissa uskonnoissa taitaa kuitenkin lopulta olla tietynlaisena kovana ytimenä sokea usko, kun päällä olevan sälän raivaa ensin tieltä pois. Jossain vaiheessa kysymyksiin ei ole enää vastauksia, ja täytyy vain uskoa, koska Raamatussa tai jossain muualla sanotaan niin. Jehovan todistajien täytyy uskoa Vartiotorniin, jotta voisi saada hyväksytyn aseman Jeesuksen edessä ja lopulta kelpaisi itse Jehovalle. Helluntailaisten pitää uskoa Jeesukseen, jotta pääsisi Jumalan luo. Ei siinä minusta niin isoa eroa lopulta ole.

kukkamaaria kirjoitti:Näin on ja mielenkiintoista ajatella miten tämä sama juttu toimii elämässä muillakin alueilla kuin uskonnossa.

Esimerkiksi astrologiassa, jolloin kuvaan astuu nk. itseään toteuttava ennustus. Aikuisten oikeassa elämässä ei vakavasti otettava ennustus saa olla tätä kyseistä ennustusta toteuttavan tiedossa.

Ajattelin hieman arkisempaa esimerkkiä eli mitä päivittäin ajattelet ja toivot niin siihen suuntaan ne toimet yleensä menee. esim. illalla suunnittelet seuraavan päivän toimia. Tai jos ajattelet asioita positiivisesti niin olet positiivisempi tai toisinpäin. Ne asiat elämässä mihin uhraat ajatuksia päivittäin niin ne on niitä mitä myös teet ja toteutat.

Polyester kirjoitti:Jehovan todistajia sanotaan joskus "järkeisopiksi" ja helluntailaisuus vedonne enemmän uskonnollista fiilistä etsiviin.

Tuo lienee merkittävin ero tota sarkaa, opit sitten erikseen. Mulla vaan on tunne luissa, että ei se fiilispuoli jehovantodistajillekaan ole vierasta, etenkin jos ajattelee kultuurijehovantodistajuutta. Toki fiilistely on erityyppistä, mutta siitä huolimatta jonkin sortin kultapossukerhon jäsenyyttä. Toisaalta en oleta helluntailaistenkaan ajattelevan, että opit saavat olla pielessä, kunhan tunnelmaa riittää.

En ole kuullut, että helluntailaisia olisi juurikaan kääntynyt Jehovan todistajiksi tai toisin päin.

Ainakin eteläisessä Suomessa jehovantodistajien ykkösinhokki on kautta aikain ollut helluntailaisuus, hihhuleiksi heitä nimittelimme. En sitten tiedä kuinka lestadiolaisiin suhtaudutaan valta-alueillaan.

Jossain vaiheessa kysymyksiin ei ole enää vastauksia, ja täytyy vain uskoa, koska Raamatussa tai jossain muualla sanotaan niin.

Se uskon sokea piste tuleekin helposti esille kun viitataan muuhun vastaavaan kirjallisuuteen, ne kun ovat käytännössä samalla viivalla.

kukkamaaria kirjoitti:Ajattelin hieman arkisempaa esimerkkiä :)

Sama mekanismi se on, mutta uskonto liittää mukaan jumalan, jonka edessä on pakko nöyristellä ja kuitenkin on kaiken aikaa saamaton ja syntinen. Arkisemmassa psyykkauksessa voi antaa itselleen anteeksi omia "vajavaisuuksiaan", Vt-seuralle ne selittelyt eivät kelpaa, vaan päällä on kaiken aikaan elämän useamman osa-alueen riittämättömyys. Niistä kenttätunnit, nk. tutkiminen ja kokouksissakäynnit ovat tunnetuimpia.

Tiedän kyllä kaiken tuon. Fiilistelen vaan sillä, että voin hallita itse ajatuksiani ja valita mitä uskon ja miten elän, mitä minun uskooni ja elämääni liityy. Mitä hyväksyn ja mitä en.

kukkamaaria kirjoitti:Tiedän kyllä kaiken tuon.

Tätä en epäilekään, joku toinen saattaa saada ajattelemista aiheesta.

Fiilistelen vaan sillä, että voin hallita itse ajatuksiani ja valita mitä uskon ja miten elän, mitä minun uskooni ja elämääni liityy. Mitä hyväksyn ja mitä en.

Mulla uskolla fiilistely liittyy toiveisiin, että vielä joskus toteutan edes osan käytännön suunnitelmistani. Tällä hetkellä suunnittelun alla on 25 MHz standarditaajuusvastaanotin, liekö koskaan valmistuu, mutta sen mahdollisuuden hyväksyn yhtä keveästi kuin muidenkin kesken olevien hankkeiden.